Vanhoillislestadiolaiset kokoontuvat jälleen kuulemaan sanomaa, jonka ainoa tarkoitus on pitää tämä käsittämätön aivopesuun perustuvat liike toiminnassa. Seurat pidetään tänä vuonna liikkeen voimakkaimmalla kannatusalueella – lakeudella. Jonkin arvion mukaan Lumijoki on maan lestadiolaisin kunta.
Kuten viime talven uutiset ovat kertoneet, kaikki toiminta lestadiolaisuudessa ei olekaan ollut niin auvoista ja hurskasta kuin moni on kuvitellut. Jo 70-luvulla eräät kohulehdet kertoivat, miten kuusamolaiset saarnaajat ajoivat ”paholaista” pois nuorista tytöistä jormansa avulla. Usein oli vielä niin, että saarnaaja oli tytön lähisukulainen.
Ehkäpä noita juttuja ei otettu tuolloin aivan tosissaan. Tuskinpa kukaan olisi voinut uskoa kiltin saarnaajasedän olevankin paatunut pedofiili.
Niin tai näin, mutta näyttää siltä, että lestadiolaisuuden maine on pilattu iäksi.
Lestadiolaisuudessa on vain yksi hyvä piirre, ja se on kieltäytyminen alkoholista.
IP-osoitteesta 188.67.22.231 lisättiin 27.6. klo 12.47 alatyylinen kommentti, joka meni sinne, minne se kuuluukin.
lauantai 28. toukokuuta 2011
torstai 19. toukokuuta 2011
Nokian pienentynyt markkinaosuus
Nokian markkinaosuus kaikissa matkapuhelimissa on nyt vain 25 prosenttia, kun se oli vielä vuosi sitten 31 prosenttia. Vielä kolme vuotta sitten se oli yhtiön oman ilmoituksen mukaan jopa yli 40 prosenttia. Kuten monet saattavat muistaakin, 40 prosenttia oli se maaginen markkinaosuus, josta Jorma Ollila jaksoi jankuttaa vuodesta toiseen kyllästymiseen asti.
Markkinaosuuden putoaminen 40 prosentista 25 prosenttiin vain kolmessa vuodessa on oireellista ja kertoo siitä, että Nokia alkaa pian olla entinen tekijä markapuhelinalalla. 15 prosenttiyksikön pudotus markkinaosuudessa on kappalemääräisesti niin suuri, että tavallisen köyhän on sitä vaikea ellei jopa mahdoton ymmärtää.
Nokian nykyinen osuus sama kuin sillä oli viimeksi vuonna 1997. Voisi sarkastisesti sanoa, että Nokia teki paluun ysärille tai ”ysäritempun”.
Nokia on edelleenkin suurin matkapuhelinvalmistaja kappalemääräisellä myynnillä mitattuna, mutta on vain ajan kysymys, milloin se menettää tämän aseman. Se tapahtunee todennäköisesti kahden kolmen vuoden kuluessa.
Kuvan henkilöt eivät ole menossa Teatrialle Motörheadin konserttiin vaan kuulemaan, kun Stephen Elop kertoo heille, että heidän ”osaamistaan” ei enää tarvita Oulussa.
Markkinaosuuden putoaminen 40 prosentista 25 prosenttiin vain kolmessa vuodessa on oireellista ja kertoo siitä, että Nokia alkaa pian olla entinen tekijä markapuhelinalalla. 15 prosenttiyksikön pudotus markkinaosuudessa on kappalemääräisesti niin suuri, että tavallisen köyhän on sitä vaikea ellei jopa mahdoton ymmärtää.
Nokian nykyinen osuus sama kuin sillä oli viimeksi vuonna 1997. Voisi sarkastisesti sanoa, että Nokia teki paluun ysärille tai ”ysäritempun”.
Nokia on edelleenkin suurin matkapuhelinvalmistaja kappalemääräisellä myynnillä mitattuna, mutta on vain ajan kysymys, milloin se menettää tämän aseman. Se tapahtunee todennäköisesti kahden kolmen vuoden kuluessa.
Kuvan henkilöt eivät ole menossa Teatrialle Motörheadin konserttiin vaan kuulemaan, kun Stephen Elop kertoo heille, että heidän ”osaamistaan” ei enää tarvita Oulussa.
tiistai 17. toukokuuta 2011
Paradise Oskarin nousu, uho ja tuho
Nousu
20-vuotias rantaruotsalainen Paradise Oskar (os. Axel Ehnström) väsäsi pöytälaatikkoonsa ”laulun”, jossa ei ole mitään omaperäistä vaan joka on vain niin monikymmenkertainen plagiaatti, että lähteinä käytettyjä lauluja on vaikea enää edes erottaa.
Yleisradion web-sivulla kerrotaan: ”Viime kesänä erään improvisointituokion seurauksena syntyi nopeassa tahdissa melodia, johon Axel kirjoitti ihmisten välinpitämättömyydestä osin itseironisesti kertovan tekstin. Hän päätti lähettää nollabudjetilla tehdyn demon Euroviisujen avoimeen kilpailuun ainoana toiveenaan saada palautetta musiikistaan.”
Yleisradion antama palaute oli varmastikin vääränlaista, ja sen seuraukset näkyivät viime viikonloppuna.
Uho
Ruotsinkielisenä Axel ei olisi ikinä laulanut maan valtakielellä suomeksi, vaan hän valitsi englannin. Jos hän olisi käyttänyt omaa kieltään ruotsia, ääniä olisi tullut noin RKP:n kannatuksen verran, jolla tuskin olisi saatu edustuspaikkaa Dusseldorffiin. Finaaliin pääsy oli jo melkein puolilupaus voitosta, mutta toisinhan siinä sitten taas kerran kävi.
Tuho
Surkean viisumenestyksen jälkeen käynee niin, että Paradise Oskarista tulee sananmukaisesti menneen talven lumia – ja hyvä niin! Muutaman vuoden kuluttua nimi Paradise Oskar saattaa tuoda mieleen takavuosien Pepe & Paradise -yhtyeen, joka tullaan muistamaan aina.
Mitenpä jonkin parikymppisen pöytälaatikkokyhäelmä voisi voittaa ammattimaisia säveltäjiä? Ei mitenkään. Se että kyseinen tekele valittiin edustamaan Suomea, kertoo vain sitä äänestäneiden henkilöiden arvostelukyvyn puutteesta ja kyvyttömyydestä ymmärtää hyvää musiikkia.
Sanalla sanoen: ”Da da dam” really sucks!
20-vuotias rantaruotsalainen Paradise Oskar (os. Axel Ehnström) väsäsi pöytälaatikkoonsa ”laulun”, jossa ei ole mitään omaperäistä vaan joka on vain niin monikymmenkertainen plagiaatti, että lähteinä käytettyjä lauluja on vaikea enää edes erottaa.
Yleisradion web-sivulla kerrotaan: ”Viime kesänä erään improvisointituokion seurauksena syntyi nopeassa tahdissa melodia, johon Axel kirjoitti ihmisten välinpitämättömyydestä osin itseironisesti kertovan tekstin. Hän päätti lähettää nollabudjetilla tehdyn demon Euroviisujen avoimeen kilpailuun ainoana toiveenaan saada palautetta musiikistaan.”
Yleisradion antama palaute oli varmastikin vääränlaista, ja sen seuraukset näkyivät viime viikonloppuna.
Uho
Ruotsinkielisenä Axel ei olisi ikinä laulanut maan valtakielellä suomeksi, vaan hän valitsi englannin. Jos hän olisi käyttänyt omaa kieltään ruotsia, ääniä olisi tullut noin RKP:n kannatuksen verran, jolla tuskin olisi saatu edustuspaikkaa Dusseldorffiin. Finaaliin pääsy oli jo melkein puolilupaus voitosta, mutta toisinhan siinä sitten taas kerran kävi.
Tuho
Surkean viisumenestyksen jälkeen käynee niin, että Paradise Oskarista tulee sananmukaisesti menneen talven lumia – ja hyvä niin! Muutaman vuoden kuluttua nimi Paradise Oskar saattaa tuoda mieleen takavuosien Pepe & Paradise -yhtyeen, joka tullaan muistamaan aina.
Mitenpä jonkin parikymppisen pöytälaatikkokyhäelmä voisi voittaa ammattimaisia säveltäjiä? Ei mitenkään. Se että kyseinen tekele valittiin edustamaan Suomea, kertoo vain sitä äänestäneiden henkilöiden arvostelukyvyn puutteesta ja kyvyttömyydestä ymmärtää hyvää musiikkia.
Sanalla sanoen: ”Da da dam” really sucks!
tiistai 10. toukokuuta 2011
Puuilo 2.0
Kävijälaskurin mukaan Puuiloa käsittelevä kirjoitus on blogin luetuin teksti.
http://oulun1.blogspot.com/2010/08/puuilo.html
Olisikohan niin, että moni muukin on tyytymätön Puuilon myymien tuotteiden laatuun tai asiakaspalveluun..? Se ei ainakaan olisi mikään yllätys.
Puuilossa myytiin muutama vuosi sitten Nikkarin naula -nimisiä nauloja. Niissä oli se vika, että kaikki naulat olivat hieman kaarevia. Tuolloin tuli mieleen ajatus, että Puuilo oli ostanut jonkin naulatehtaan koko sekundaerän ja pannut sen myyntiin ”normaalina Puuilon ykköslaatuna”.
Ostin 2003 Puuilosta nitojan, jolla kiinnitetään ohuita materiaaleja puuhun. Se maksoi muistaakseni noin kahdeksan euroa. Jokaista kiinnittyvää niittiä kohti piti ampua 3–4 niittiä, koska osa ei kiinnittynyt kunnolla. Välillä nitojasta tuli kaksi niittiä kerralla. Lyhyesti sanoen: täysin epäkelpo tuote ja ”taattua Puuilon laatua”.
Puuilo myi 2000-luvun alussa pöytävalaisimia, joissa oli 11 watin pienoisloistelamppu. Sen mukana tullut lamppu ei toiminut kunnolla vaan välkkyi. Lampun värisävy oli kammottavan räikeä eli monokromaattinen. Puuilo vaihtoi lampun toiseen kiinalaisvalmisteiseen, mutta senkin värisävy oli lähes yhtä surkea.
Puuilossa myytiin kymmenisen vuotta sitten kiinalaisia ulkovalaisimia hintaan 79 markkaa. Malleja oli kaksi lampun asennon mukaan. Yläkiinnitteisessä oli mahdollista käyttää energiansäästölamppuja. Yhdessä ostetussa lampussa maadoitusjohtimen kiinnitys oli puutteellinen, mutta en katsonut vaivan arvoiseksi kertoa siitä Puuiloon tai Tukesiin. Huomasin hieman myöhemmin, että pudasjärveläinen Säästökeidas myi samaa valaisinta hintaan 59 markkaa.
Puuilossa ei myydä mitään sellaista, mitä ei saisi ostettua jostakin muulta – ja vielä edullisemmin ja parempilaatuisena.
Valtatiellä Oulun Tuirassa toimi aikoinaan Tavaratalo Tapuli -niminen kauppa, jonka mainosiskulause oli ”Viisas markka ostaa Tapulista”. Samaa iskulausetta voitaisiin soveltaa myös Puuiloon mutta päinvastaisessa ja rehellisessä merkityksessä:
”Viisas euro EI OSTA Puuilosta.”
http://oulun1.blogspot.com/2010/08/puuilo.html
Olisikohan niin, että moni muukin on tyytymätön Puuilon myymien tuotteiden laatuun tai asiakaspalveluun..? Se ei ainakaan olisi mikään yllätys.
Puuilossa myytiin muutama vuosi sitten Nikkarin naula -nimisiä nauloja. Niissä oli se vika, että kaikki naulat olivat hieman kaarevia. Tuolloin tuli mieleen ajatus, että Puuilo oli ostanut jonkin naulatehtaan koko sekundaerän ja pannut sen myyntiin ”normaalina Puuilon ykköslaatuna”.
Ostin 2003 Puuilosta nitojan, jolla kiinnitetään ohuita materiaaleja puuhun. Se maksoi muistaakseni noin kahdeksan euroa. Jokaista kiinnittyvää niittiä kohti piti ampua 3–4 niittiä, koska osa ei kiinnittynyt kunnolla. Välillä nitojasta tuli kaksi niittiä kerralla. Lyhyesti sanoen: täysin epäkelpo tuote ja ”taattua Puuilon laatua”.
Puuilo myi 2000-luvun alussa pöytävalaisimia, joissa oli 11 watin pienoisloistelamppu. Sen mukana tullut lamppu ei toiminut kunnolla vaan välkkyi. Lampun värisävy oli kammottavan räikeä eli monokromaattinen. Puuilo vaihtoi lampun toiseen kiinalaisvalmisteiseen, mutta senkin värisävy oli lähes yhtä surkea.
Puuilossa myytiin kymmenisen vuotta sitten kiinalaisia ulkovalaisimia hintaan 79 markkaa. Malleja oli kaksi lampun asennon mukaan. Yläkiinnitteisessä oli mahdollista käyttää energiansäästölamppuja. Yhdessä ostetussa lampussa maadoitusjohtimen kiinnitys oli puutteellinen, mutta en katsonut vaivan arvoiseksi kertoa siitä Puuiloon tai Tukesiin. Huomasin hieman myöhemmin, että pudasjärveläinen Säästökeidas myi samaa valaisinta hintaan 59 markkaa.
Puuilossa ei myydä mitään sellaista, mitä ei saisi ostettua jostakin muulta – ja vielä edullisemmin ja parempilaatuisena.
Valtatiellä Oulun Tuirassa toimi aikoinaan Tavaratalo Tapuli -niminen kauppa, jonka mainosiskulause oli ”Viisas markka ostaa Tapulista”. Samaa iskulausetta voitaisiin soveltaa myös Puuiloon mutta päinvastaisessa ja rehellisessä merkityksessä:
”Viisas euro EI OSTA Puuilosta.”
maanantai 2. toukokuuta 2011
Requiesqat in pace
Kuten toukokuun ensimmäisen arkipäivän pääuutinen kertoo, Osama bin-Laden on viimeinkin saanut maksaa ”kolttosistaan”.
Juhani Leskisen laulun sanoja mukaillen voisi sanoa, että ”niin lujaa eli hän”.
Tapahtumalla on ollut lähinnä vain myönteisiä vaikutuksia: pörssit ovat nousseet, mikä sopii ainakin meille osakkeenomistajille.
Joidenkin lähteíden mukaan oikea Osama kuoli jo kauan sitten ja ehkäpä koki aivan luonnollisen kuoleman. Nyt tapettu Osama oli vain CIA:n luoma hahmo, jota pidettiin yllä propagandatarkoitusten vuoksi. Koska WTC:stä alkaa tulla kuluneeksi kymmenen vuotta, CIA katsoi, että nyt oli aika päättää näyttävästi Osaman taru.
Jo vuosia sitten epäiltiin Osama-nauhojen aitoutta.
Kuten kuvasta näkyy, Osama oli ”lukenut” mies.
Jos Osama olisi 60/70-lukujen vaihteessa käynyt Suomessa tai kuunnellut myöhemmin taistolaislauluja, hän olisi voinut todeta:
En valinnut asiaa – asia valitsi minut!
Juhani Leskisen laulun sanoja mukaillen voisi sanoa, että ”niin lujaa eli hän”.
Tapahtumalla on ollut lähinnä vain myönteisiä vaikutuksia: pörssit ovat nousseet, mikä sopii ainakin meille osakkeenomistajille.
Joidenkin lähteíden mukaan oikea Osama kuoli jo kauan sitten ja ehkäpä koki aivan luonnollisen kuoleman. Nyt tapettu Osama oli vain CIA:n luoma hahmo, jota pidettiin yllä propagandatarkoitusten vuoksi. Koska WTC:stä alkaa tulla kuluneeksi kymmenen vuotta, CIA katsoi, että nyt oli aika päättää näyttävästi Osaman taru.
Jo vuosia sitten epäiltiin Osama-nauhojen aitoutta.
Kuten kuvasta näkyy, Osama oli ”lukenut” mies.
Jos Osama olisi 60/70-lukujen vaihteessa käynyt Suomessa tai kuunnellut myöhemmin taistolaislauluja, hän olisi voinut todeta:En valinnut asiaa – asia valitsi minut!
sunnuntai 1. toukokuuta 2011
En valinnut asiaa
En valinnut asiaa – asia valitsi minut! Voisiko asiaa sanoa tuon paremmin?
Love Recordsin 1996 julkaisema taistolaislauluja sisältävä En valinnut asiaa -tuplalevy on loistava kokoelma ja sopii vapuun kuin... no... jokin johonkin.
Musiikillisesti laulut ovat erinomaisia, vaikkakin sanojen sisällöstä voisi olla eri mieltä. Suuri osa lauluista on Kaj Chydeniuksen säveltämiä.
Kuin silloin ennen!
”El pueblo unido jamas sera vendico!”
Meripioneerien esittämä Lenin-setä asuu Venäjällä kertoo hyvin, miten pitkälle kommunistinen propaganda ja aivopesu saattoi mennä.
Love Recordsin 1996 julkaisema taistolaislauluja sisältävä En valinnut asiaa -tuplalevy on loistava kokoelma ja sopii vapuun kuin... no... jokin johonkin.
Musiikillisesti laulut ovat erinomaisia, vaikkakin sanojen sisällöstä voisi olla eri mieltä. Suuri osa lauluista on Kaj Chydeniuksen säveltämiä.
Kuin silloin ennen!
”El pueblo unido jamas sera vendico!”
Meripioneerien esittämä Lenin-setä asuu Venäjällä kertoo hyvin, miten pitkälle kommunistinen propaganda ja aivopesu saattoi mennä.
tiistai 26. huhtikuuta 2011
Nykyajan asuntosuunnittelua
Rakennusliike Skanska markkinoi Oulun Alppilaan arviolta kesäkuussa 2012 valmistuvaa As Oy Oulun Alppijääkäriä. Sen ilmoituksia on ollut mm. sanomalehti Kalevassa.
Koska arvioitu valmistuminen on noinkin kaukana, Skanska odottaa ilmeisesti riittävästi ennakko-ostajia, ennen kuin niin sanotusti iskee hakun maahan eli aloittaa rakennustyöt. Sehän onkin ihan järkevää, koska miksipä rakentaa, jos sille ei ole ostajia.
Oheinen esimerkkihuoneisto (A27) kuvaa hyvin nykyajan rakentamista, jossa rakentajan ainoa motiivi on sovittaa mahdollisimman suuri määrä mahdollisimman kalliita asuntoja rakennusluvan sallimaan kerrosalaan. Tällä tavalla rakentaja maksimoi myyntinsä, mutta valitettavasti asuntoa ostava henkilö saa maksaa siitä – ja kalliisti. Hän ostaa sikakalliin asunnon, jossa kaikki on sananmukaisesti suunniteltu pieleen.
Huoneiston pinta-ala on 88,5 m2 ja koko 3–4 H+K+S.
Kulku huoneistoon tapahtuu keskeltä pitkänomaista eteistä, johon on tuhlattu peräti 11 m2. Eteiseen hukatut neliöt ovat käytännössä hyödyttömiä, ja siksi niille olisikin ollut paljon parempaa käyttöä muissa tiloissa. Samalla neliömäärällä on saatu suunniteltua viereinen makuuhuone.
Eteisen vasemmasta päästä käydään pesuhuoneeseen ja WC:hen, mutta noiden tilojen ovet lyövät ikävästi yhteen. Miten nyt sattuikin arkkitehdillä tuollainen kömmähdys..? Tuollaista virhettä ei pitäisi olla tämänhintaisessa asunnossa.
Pesuhuoneella on reilusti kokoa, vaikka vähempikin olisi riittänyt – ja vielä oikein kaksi suihkua..? Pesuhuoneen koko ja muoto määräytyy pakosta noiden neljän yhdessä olevan huoneen mukaan. Kaksi vierekkäin olevaa WC-istuinta on kuitenkin tuhlausta tämän kokoisessa huoneistossa.
Saunan suunnittelu on myöskin epäonnistunut: siellä ei ole ikkunaa ja lauteilta näkee WC-istumeen. Luulisi, että jälkimmäisestä virheestä olisi jo nykyaikana päästy eroon.
Vaatehuone on hyvän kokoinen, mutta se syö isomman makuuhuoneen tilaa. Jos erillinen WC olisi jätetty pois, vaatehuonetta olisi voitu siirtää ylöspäin eikä oviongelmaa olisi enää. Se olisi tosin kasvattanut eteisen kokoa vielä lisää.
Makuuhuoneessa on kummalliset kaksoisovet, ja siinä on aivan tarpeeton kulkuyhteys parvekkeelle. Se on myöskin melko ahdas.
Keittiö muodostaa olohuoneen kanssa yhteisen kokonaisuuden, jolla onkin kokoa – ja jopa liikaakin. Keittiössä on työpöytätilaa melko vaatimattomasti, ja liesi sijaitsee ikävän kaukana kaikesta muusta. Ruokapöytä toimii ikävänä esteenä kuljettaessa eteisestä makuuhuoneeseen.
Olohuoneesta on mahdollisuus jakaa osa kolmanneksi huoneeksi, mutta tuolloin itse olohuone jää ikävän pieneksi ja mahdollinen takka jää huoneeseen.
Parveke on suuri, mutta mitään muuta hyvää siinä ei sitten olekaan. Koska olohuoneen ikkunarivistö on vedetty parvekkeen leveyden verran sisäänpäin, olohuoneeseen ja keittiöön tulevan valon määrä pienenee huomattavasti. Parvekelasitus listoineen ja kiinnityksineen varjostaa vielä lisää.
Parvekkeen oven saranan kohdalla on samanlainen musta ympyrä kuin parvekkeen oikeassa reunassa. Jos sillä on sama tarkoitus, se on teräksinen kannatuspylväs, jolla kannatetaan yläpuolella olevia kuormia, koska olohuoneen ikkunaseinällä ei ole mitään kantavaa rakennetta. Tämä on tökeröä suunnittelua! Pylväshän on suoranaisesti kulkutiellä.
Kuvan huoneisto sijaitsee 6. kerroksessa, ja sen velaton hinta on 221 200 euroa, mutta myyntihinta vain 66 360 euroa. Kerrosta ylempänä samankokoinen huoneisto maksaakin jo 8600 euroa enemmän. Neliöhinnaksi tulee 2500 euroa.
Hinta kertoo vain Skanskan ahneudesta ja haluttomuudesta rakentaa toimivia asuntoja, joissa ei olisi edellä kuvattuja suunnitteluvirheitä. Lisäksi se kertoo siitä, että asuntorakentamisessa ei ole minkäänlaista kilpailua, jolloin rakennusliikkeiden ei tarvitse kilpailla niin hinnalla kuin laadullakaan. Ne voivat luottaa siihen, että jokainen huonosti suunniteltukin sikahintainen asunto menee varmasti kaupaksi – ja pankit avustavat tässä toiminnassa tarjoamalla edullista lainaa jopa 20 vuoden maksuajalla, jolloin kk-lyhennys saadaan näyttämään pieneltä.
Alla on Skanskan websivulta poimittuja kehuja, joille ei voi muuta kuin nauraa:
”Uusi ylväs Alppijääkäri edustaa modernia kerrostaloasumista parhaimmillaan.”
”Huoneistojen suunnittelussa on kiinnitetty paljon huomiota arjen toimivuuteen. Pohjaratkaisut ovat konstailemattoman toimivia.”
”Huoneistot liitetään ATK-verkkoon, joka mahdollistaa asuntoihin nopeat laajakaistayhteydet.”
Autoa käyttävä osakas joutuu ostamaan erillisen autopaikan tai -hallipaikan, joita myydään omina osakkeina mutta joiden hintoja ei ole kerrottu.
Ja sitten kuin vielä pisteenä i:n päälle: As Oy Oulun Alppijääkäri sijaitsee (tietenkin) vuokratontilla, mikä nostaa vastikkeen hintaa.
Olisi mielenkiintoista tietää, kuka hullu ostaa kyseisen huoneiston ja vielä maksaa siitä 221 200 euroa – vaikkakin todellinen maksu tapahtuu vuosien mittaan lainalyhennysten kautta, jolloin korkojen nyt noustessa asunnosta maksettu kokonaisumma voi jopa kaksinkertaistua.
Koska arvioitu valmistuminen on noinkin kaukana, Skanska odottaa ilmeisesti riittävästi ennakko-ostajia, ennen kuin niin sanotusti iskee hakun maahan eli aloittaa rakennustyöt. Sehän onkin ihan järkevää, koska miksipä rakentaa, jos sille ei ole ostajia.
Oheinen esimerkkihuoneisto (A27) kuvaa hyvin nykyajan rakentamista, jossa rakentajan ainoa motiivi on sovittaa mahdollisimman suuri määrä mahdollisimman kalliita asuntoja rakennusluvan sallimaan kerrosalaan. Tällä tavalla rakentaja maksimoi myyntinsä, mutta valitettavasti asuntoa ostava henkilö saa maksaa siitä – ja kalliisti. Hän ostaa sikakalliin asunnon, jossa kaikki on sananmukaisesti suunniteltu pieleen.
Huoneiston pinta-ala on 88,5 m2 ja koko 3–4 H+K+S.
Kulku huoneistoon tapahtuu keskeltä pitkänomaista eteistä, johon on tuhlattu peräti 11 m2. Eteiseen hukatut neliöt ovat käytännössä hyödyttömiä, ja siksi niille olisikin ollut paljon parempaa käyttöä muissa tiloissa. Samalla neliömäärällä on saatu suunniteltua viereinen makuuhuone.Eteisen vasemmasta päästä käydään pesuhuoneeseen ja WC:hen, mutta noiden tilojen ovet lyövät ikävästi yhteen. Miten nyt sattuikin arkkitehdillä tuollainen kömmähdys..? Tuollaista virhettä ei pitäisi olla tämänhintaisessa asunnossa.
Pesuhuoneella on reilusti kokoa, vaikka vähempikin olisi riittänyt – ja vielä oikein kaksi suihkua..? Pesuhuoneen koko ja muoto määräytyy pakosta noiden neljän yhdessä olevan huoneen mukaan. Kaksi vierekkäin olevaa WC-istuinta on kuitenkin tuhlausta tämän kokoisessa huoneistossa.
Saunan suunnittelu on myöskin epäonnistunut: siellä ei ole ikkunaa ja lauteilta näkee WC-istumeen. Luulisi, että jälkimmäisestä virheestä olisi jo nykyaikana päästy eroon.
Vaatehuone on hyvän kokoinen, mutta se syö isomman makuuhuoneen tilaa. Jos erillinen WC olisi jätetty pois, vaatehuonetta olisi voitu siirtää ylöspäin eikä oviongelmaa olisi enää. Se olisi tosin kasvattanut eteisen kokoa vielä lisää.
Makuuhuoneessa on kummalliset kaksoisovet, ja siinä on aivan tarpeeton kulkuyhteys parvekkeelle. Se on myöskin melko ahdas.
Keittiö muodostaa olohuoneen kanssa yhteisen kokonaisuuden, jolla onkin kokoa – ja jopa liikaakin. Keittiössä on työpöytätilaa melko vaatimattomasti, ja liesi sijaitsee ikävän kaukana kaikesta muusta. Ruokapöytä toimii ikävänä esteenä kuljettaessa eteisestä makuuhuoneeseen.
Olohuoneesta on mahdollisuus jakaa osa kolmanneksi huoneeksi, mutta tuolloin itse olohuone jää ikävän pieneksi ja mahdollinen takka jää huoneeseen.
Parveke on suuri, mutta mitään muuta hyvää siinä ei sitten olekaan. Koska olohuoneen ikkunarivistö on vedetty parvekkeen leveyden verran sisäänpäin, olohuoneeseen ja keittiöön tulevan valon määrä pienenee huomattavasti. Parvekelasitus listoineen ja kiinnityksineen varjostaa vielä lisää.
Parvekkeen oven saranan kohdalla on samanlainen musta ympyrä kuin parvekkeen oikeassa reunassa. Jos sillä on sama tarkoitus, se on teräksinen kannatuspylväs, jolla kannatetaan yläpuolella olevia kuormia, koska olohuoneen ikkunaseinällä ei ole mitään kantavaa rakennetta. Tämä on tökeröä suunnittelua! Pylväshän on suoranaisesti kulkutiellä.
Kuvan huoneisto sijaitsee 6. kerroksessa, ja sen velaton hinta on 221 200 euroa, mutta myyntihinta vain 66 360 euroa. Kerrosta ylempänä samankokoinen huoneisto maksaakin jo 8600 euroa enemmän. Neliöhinnaksi tulee 2500 euroa.
Hinta kertoo vain Skanskan ahneudesta ja haluttomuudesta rakentaa toimivia asuntoja, joissa ei olisi edellä kuvattuja suunnitteluvirheitä. Lisäksi se kertoo siitä, että asuntorakentamisessa ei ole minkäänlaista kilpailua, jolloin rakennusliikkeiden ei tarvitse kilpailla niin hinnalla kuin laadullakaan. Ne voivat luottaa siihen, että jokainen huonosti suunniteltukin sikahintainen asunto menee varmasti kaupaksi – ja pankit avustavat tässä toiminnassa tarjoamalla edullista lainaa jopa 20 vuoden maksuajalla, jolloin kk-lyhennys saadaan näyttämään pieneltä.
Alla on Skanskan websivulta poimittuja kehuja, joille ei voi muuta kuin nauraa:
”Uusi ylväs Alppijääkäri edustaa modernia kerrostaloasumista parhaimmillaan.”
”Huoneistojen suunnittelussa on kiinnitetty paljon huomiota arjen toimivuuteen. Pohjaratkaisut ovat konstailemattoman toimivia.”
”Huoneistot liitetään ATK-verkkoon, joka mahdollistaa asuntoihin nopeat laajakaistayhteydet.”
Autoa käyttävä osakas joutuu ostamaan erillisen autopaikan tai -hallipaikan, joita myydään omina osakkeina mutta joiden hintoja ei ole kerrottu.
Ja sitten kuin vielä pisteenä i:n päälle: As Oy Oulun Alppijääkäri sijaitsee (tietenkin) vuokratontilla, mikä nostaa vastikkeen hintaa.
Olisi mielenkiintoista tietää, kuka hullu ostaa kyseisen huoneiston ja vielä maksaa siitä 221 200 euroa – vaikkakin todellinen maksu tapahtuu vuosien mittaan lainalyhennysten kautta, jolloin korkojen nyt noustessa asunnosta maksettu kokonaisumma voi jopa kaksinkertaistua.
lauantai 23. huhtikuuta 2011
Radiolähetysten kompressointi
Joskus 80-luvun lopussa eräät kaupalliset radioasemat alkoivat kompressoida lähetyksiään, jotta ne kuuluisivat paremmin heikoissa vastaanotto-olosuhteissa. Kompressointi tarkoittaa sitä, että lähetyksen dynamiikkaa vähennetään, eli heikoimman ja voimakkaimman kuultavissa olevan äänen eroa pienennetään. Käytännössä se tehdään niin, että voimakkainta ääntä vaimennetaan esim. 16 dB, hieman heikompaa ääntä jonkin verran vähemmän jne. Kyseessä on siis logaritminen muunnos.
Koska paikallisradioiden lähetystehot ovat pieniä eivätkä niiden lähetysantennit sijaitse optimaalisilla paikoilla, signaalivoimakkuus (tai tosiasiassa S/N-suhde) voi olla huono autoradioissa, mikä tarkoittaa rätisevää ja kohisevaa ääntä. Mitä suurempi on signaalin informaatiosisältö, sen herkempi se on vastaanoton epäideaalisuuksille.
Vähentämällä lähetyksen dynamiikkaa signaalin laatuvaatimuksia vastaanotossa pienennetään. Samantehoinen kompressoitu lähetys voidaan siten vastaanottaa heikommalla S/N-suhteella kuin kompressoimaton.
Kompressointia käyttivät aluksi vain paikallisradiot, kunnes Yleisradio seurasi perässä ja alkoi kompressoida Radio Suomea ja Radiomafiaa. Ylen Ykkönen sai tuolloin jäädä rauhaan vielä muutamaksi vuodeksi, mutta sitten sitäkin alettiin kompressoida. Nykyään kaikkia radiolähetyksiä kompressoidaan ja sillä tavalla, että kaupallisten radioasemien käyttämä kompression määrä voi olla jopa 16 dB, mikä tarkoittaa sitä, että voimakkainta ääntä vaimennetaan 40-kertaisesti suhteessa heikoimpaan ääneen (joka on 0 dB, jota kukaan ei voi tietenkään kuulla).
Jos radiota kuunnellaan kannettavilla laitteilla, matkaradiolla, autoradiolla tms., kompression aiheuttama haitta on pieni ellei jopa havaitsematon. Saavutetteva hyöty on siten haittoja suurempi. Kannettavat laitteet jo itsessään muokkaavat signaalia mm. kompressoinnilla ja kaventamalla taajuusaluetta, joten sitä, onko lähetys kompresoitu, ei hyvissä vastaanotto-olosuhteissa välttämättä edes havaitse.
Jos radiota kuunnellaan ns. hifi-laitteilla, kompressio on selvästi havaittavissa ja musiikin laadusta riippuen jopa häiritsevää, koska se muokkaa signaalia eli muuttaa sen sisältöä.
Kaikki radioasemat käyttävät tietokoneohjattua levynsoittoa, jossa musiikki tulee tietokoneen kiintolevyltä, jonne se on tallennettu mp3- tai jossakin muussa tilaa säästävässä formatissa, mikä myös omalta osaltaan huonontaa musiikin laatua.
Suurin osa nykyisestä kevyestä musiikista kuulostaa ”paremmalta”, kun sitä muokataan hieman kompressoinilla, koska sen verran surkeaa sen on alkuperäismuodossaan.
Koska paikallisradioiden lähetystehot ovat pieniä eivätkä niiden lähetysantennit sijaitse optimaalisilla paikoilla, signaalivoimakkuus (tai tosiasiassa S/N-suhde) voi olla huono autoradioissa, mikä tarkoittaa rätisevää ja kohisevaa ääntä. Mitä suurempi on signaalin informaatiosisältö, sen herkempi se on vastaanoton epäideaalisuuksille.
Vähentämällä lähetyksen dynamiikkaa signaalin laatuvaatimuksia vastaanotossa pienennetään. Samantehoinen kompressoitu lähetys voidaan siten vastaanottaa heikommalla S/N-suhteella kuin kompressoimaton.
Kompressointia käyttivät aluksi vain paikallisradiot, kunnes Yleisradio seurasi perässä ja alkoi kompressoida Radio Suomea ja Radiomafiaa. Ylen Ykkönen sai tuolloin jäädä rauhaan vielä muutamaksi vuodeksi, mutta sitten sitäkin alettiin kompressoida. Nykyään kaikkia radiolähetyksiä kompressoidaan ja sillä tavalla, että kaupallisten radioasemien käyttämä kompression määrä voi olla jopa 16 dB, mikä tarkoittaa sitä, että voimakkainta ääntä vaimennetaan 40-kertaisesti suhteessa heikoimpaan ääneen (joka on 0 dB, jota kukaan ei voi tietenkään kuulla).
Jos radiota kuunnellaan kannettavilla laitteilla, matkaradiolla, autoradiolla tms., kompression aiheuttama haitta on pieni ellei jopa havaitsematon. Saavutetteva hyöty on siten haittoja suurempi. Kannettavat laitteet jo itsessään muokkaavat signaalia mm. kompressoinnilla ja kaventamalla taajuusaluetta, joten sitä, onko lähetys kompresoitu, ei hyvissä vastaanotto-olosuhteissa välttämättä edes havaitse.
Jos radiota kuunnellaan ns. hifi-laitteilla, kompressio on selvästi havaittavissa ja musiikin laadusta riippuen jopa häiritsevää, koska se muokkaa signaalia eli muuttaa sen sisältöä.
Kaikki radioasemat käyttävät tietokoneohjattua levynsoittoa, jossa musiikki tulee tietokoneen kiintolevyltä, jonne se on tallennettu mp3- tai jossakin muussa tilaa säästävässä formatissa, mikä myös omalta osaltaan huonontaa musiikin laatua.
Suurin osa nykyisestä kevyestä musiikista kuulostaa ”paremmalta”, kun sitä muokataan hieman kompressoinilla, koska sen verran surkeaa sen on alkuperäismuodossaan.
maanantai 18. huhtikuuta 2011
Kansa on puhunut
Kansa sai jälleen ilmaista tahtonsa, ja vaalitulos lieneekin sen mukainen. Perussuomalaisten menestys oli sittenkin yllättävä. Moni media arvioi, että mielipidekyselyiden kertoma kannatus ei jaksaisi kantaa äänestyspäivään saakka, mutta toisin kuitenkin kävi.
Vielä helmikuussa Kaleva totesi pääkirjoituksessaan, että perussuomalaiset ei saisi kyselyden mukaista noin 15 prosentin kannatusta, vaan se tulisi jäämään selvästikin sen alle – ehkäpä vain kymmenen prosentin tuntumaan. Kalevan kanta keskusta-lestadiolaismediana on tosin ymmärrettävä, koska suuri osa perussuomalaisten saamista äänistä olisi pois keskustalta. Lestadiolainen saa nimittäin äänestää vain joko keskustaa tai kokoomusta, joista ensiksimainittua mieluummin.
Vaalimatematiikka on merkillistä. Oulussa PS sai 18,6 prosenttia ja kokoomus 18,4 prosenttia äänistä. PS sai kuitenkin neljä paikkaa mutta kokoomus vain kaksi paikkaa. Molemmat nykyiset edustajat, Lyly Rajala ja Suvi Linden, jäivät valitsematta, mikä ei ollut mikään vahinko ainakaan kansankunnalle.
Jos perussuomalaiset ei pysty pitämään kiinni lupauksistaan, on aivan varma, että puolueen saama kannatus tulee jäämään yhden kauden pituiseksi tähdenlennoksi. Koska Soini on saanut joukkoonsa varsin kirjava joukon kansanedustajia, jotka edustavat kerrankin selkeästi kannattajiaan, on olemassa vaara, että osa heistä jättää perussuomalaiset ja siirtyy johonkin toiseen puolueeseen. Kyse on lähinnä vain siitä, kuinka moni nyt valituista 39 edustajasta on vielä Soinin joukoissa mukana vuoden 2015 alussa.
Soinilla voi todella tulla olemaan vaikeuksia pitää joukkonsa koossa ja yhtenäisenä. Moni valituista vastustaa selvästi ruotsin kieltä sen kaikissa muodoissa ja maahanmuuttoa. Moni äänestäjä ajattelee samoin ja onkin sen vuoksi äänestänyt perussuomalaisia. Jos Soini ei toteuta äänestäjiensä tahtoa, perussuomalaisille käy kuten SMP:lle 70-luvulla: puolueen vaalivoitto suli yhden kauden aikana.
Kuvassa perussuomalaisten uudet ehdokkaat, Ville Vähämäki ja Olli Immonen, Oulun vaalipiiristä.
Kaikki muut nykyiset puolueet perussuomalaisia lukuunottamatta hävisivät. Se onkin selvää, koska juuri niiltä perussuomalaiset vei 15 prosenttiyksikköä niiden neljä vuotta sitten saamasta kannatuksesta.
Keskusta oli suurin häviäjä, ja syytä tappioonsa keskusta saa etsiä vain itsestään. Matti Vanhasen valehtelut ja puolueen vaalirahasotkut olivat yksinkertaisesti liikaa joillekin keskustan kannattajille, jotka antoivat nyt äänensä perussuomalaisille. Keskusta leimautui selvästi korruptio- ja omaa etuaan tavoittelevaksi puolueeksi, johon ei voi luottaa. Tyhmäähän kansa on ja tyhmänä sitä saakin kohdella, mutta liika on aina liikaa.
Suhteellisesti suurin häviäjä oli vihreät, joka menetti kolmasosan paikoistaan. Ehkäpä puolueen pelottelut ilmastonmuutoksella, energiaverojen korotukset ja ydinvoimavastaisuus olivat liikaa äänestäjille.
Perussuomalaisten suurvoitto on äänestäjien protesti edellisen hallituksen harjoittamaa politiikkaa kohtaan eikä niinkään johdu perussuomalaisten suurista lupauksista tai hohdokkaista ehdokkaista, joista suurin osa on tuiki tuntemattomia suurimmalle osalle äänestäjiä. Jos Soini ei tule onnistumaan – mitä hän sitten aikookin tehdä – suuri osa nyt valituista perussuomalaisten edustajista tulee jäämään yhden kauden edustajiksi.
Vielä helmikuussa Kaleva totesi pääkirjoituksessaan, että perussuomalaiset ei saisi kyselyden mukaista noin 15 prosentin kannatusta, vaan se tulisi jäämään selvästikin sen alle – ehkäpä vain kymmenen prosentin tuntumaan. Kalevan kanta keskusta-lestadiolaismediana on tosin ymmärrettävä, koska suuri osa perussuomalaisten saamista äänistä olisi pois keskustalta. Lestadiolainen saa nimittäin äänestää vain joko keskustaa tai kokoomusta, joista ensiksimainittua mieluummin.
Vaalimatematiikka on merkillistä. Oulussa PS sai 18,6 prosenttia ja kokoomus 18,4 prosenttia äänistä. PS sai kuitenkin neljä paikkaa mutta kokoomus vain kaksi paikkaa. Molemmat nykyiset edustajat, Lyly Rajala ja Suvi Linden, jäivät valitsematta, mikä ei ollut mikään vahinko ainakaan kansankunnalle.
Jos perussuomalaiset ei pysty pitämään kiinni lupauksistaan, on aivan varma, että puolueen saama kannatus tulee jäämään yhden kauden pituiseksi tähdenlennoksi. Koska Soini on saanut joukkoonsa varsin kirjava joukon kansanedustajia, jotka edustavat kerrankin selkeästi kannattajiaan, on olemassa vaara, että osa heistä jättää perussuomalaiset ja siirtyy johonkin toiseen puolueeseen. Kyse on lähinnä vain siitä, kuinka moni nyt valituista 39 edustajasta on vielä Soinin joukoissa mukana vuoden 2015 alussa.
Soinilla voi todella tulla olemaan vaikeuksia pitää joukkonsa koossa ja yhtenäisenä. Moni valituista vastustaa selvästi ruotsin kieltä sen kaikissa muodoissa ja maahanmuuttoa. Moni äänestäjä ajattelee samoin ja onkin sen vuoksi äänestänyt perussuomalaisia. Jos Soini ei toteuta äänestäjiensä tahtoa, perussuomalaisille käy kuten SMP:lle 70-luvulla: puolueen vaalivoitto suli yhden kauden aikana.
Kuvassa perussuomalaisten uudet ehdokkaat, Ville Vähämäki ja Olli Immonen, Oulun vaalipiiristä. Kaikki muut nykyiset puolueet perussuomalaisia lukuunottamatta hävisivät. Se onkin selvää, koska juuri niiltä perussuomalaiset vei 15 prosenttiyksikköä niiden neljä vuotta sitten saamasta kannatuksesta.
Keskusta oli suurin häviäjä, ja syytä tappioonsa keskusta saa etsiä vain itsestään. Matti Vanhasen valehtelut ja puolueen vaalirahasotkut olivat yksinkertaisesti liikaa joillekin keskustan kannattajille, jotka antoivat nyt äänensä perussuomalaisille. Keskusta leimautui selvästi korruptio- ja omaa etuaan tavoittelevaksi puolueeksi, johon ei voi luottaa. Tyhmäähän kansa on ja tyhmänä sitä saakin kohdella, mutta liika on aina liikaa.
Suhteellisesti suurin häviäjä oli vihreät, joka menetti kolmasosan paikoistaan. Ehkäpä puolueen pelottelut ilmastonmuutoksella, energiaverojen korotukset ja ydinvoimavastaisuus olivat liikaa äänestäjille.
Perussuomalaisten suurvoitto on äänestäjien protesti edellisen hallituksen harjoittamaa politiikkaa kohtaan eikä niinkään johdu perussuomalaisten suurista lupauksista tai hohdokkaista ehdokkaista, joista suurin osa on tuiki tuntemattomia suurimmalle osalle äänestäjiä. Jos Soini ei tule onnistumaan – mitä hän sitten aikookin tehdä – suuri osa nyt valituista perussuomalaisten edustajista tulee jäämään yhden kauden edustajiksi.
sunnuntai 17. huhtikuuta 2011
Leivänpaahtimen rakenne
Nykyaikainen leivänpaahdin on rakenteltaan yllättävän kompleksinen, ja se jopa sisältää jonkin verran elektroniikkaa. Sen saa kuitenkin rikottua yhtä helposti kuin vanhemmankin mallin työntämällä toiminnassa olevaan paahtimeen harukan – niin kuin tämänkin paahtimen omistaja (en minä) teki. Pahimmassa tapauksessa siitä voi saada sähköiskun ilman, että paahdin edes rikkoontuu, ja lievemmässäkin tapauksessa vastuslanka palaa poikki ja samoin sulake.
Paahdin käsittää ulkokuoret, rungon ja mekaniikan, joka pitää leivät paikoillaan paahtimessa, lämpöä kestävän eristeaineen ympärille kiedotun vastuslangan ja elektroniikalla toteutetun ajastinpiirin, joka tietyn ajan kuluttua katkaisee virran paahtimesta ja päästää leivät jousen voimalla nousemaan ylös paahtimesta.
Tarkasti ottaen ”ajastinpiiri” on termostaatti, joka mittaa paahtimen lämpötilaa ja asetun lämpötila-arvon perusteella pitää virran kytkettynä vastuslankaan, kunnes asetettu lämpötila on saavutettu. Koska ntc-vastuksen lämpeneminen riippuu melko lineaarisesti kuluneesta ajasta, voidaan puhua myös ”ajastinpiiristä”.
Kuvassa alhaalla oikealla näkyvät mekaanisesti ohjattavat pääkoskettimet ja keskellä magneettikelalla ohjattava laukaisin. Kelan yläpuolella näkyy jousi, joka virittämisen ja kelan laukaisun jälkeen nostaa leivät ylös paahtimesta. Koskettimien yläpuolella oleva musta kiilamainen kappale ohjaa koskettimia, kun paahdin käynnistetään painamalla sen ulkopuolella oleva vipu alas.
Koska lämpötila paahtimen sisällä ylittää +70 °C, johtimet ovat lämmönkestävää lajia.
Koska paahtimessa käytetään elektroniikkaa paahtoajan (/-lämpötilan) asettamiseksi, siihen tarvitaan matala dc-jännite, joka on saatu muodostettua varsin yksinkertaisella tavalla ilman tilaavievää erillistä muuntajaa. Vastuslanka on kytketty verkkojännitteeseen, ja silloin sen yli vaikuttaa koko verkkojännite, joka lieneekin noin 230 V. Kytkemällä kaksi johdinta vastuslangan eri kohtiin siten, että niiden sisään jää tietty osa (x) vastuslangan koko pituudesta (l), saadaan noiden kahden johtimien välille jännite, joka on u = x/l*230 V.
Paahtimesta voidaan helposti mitata, että koko vastuslangan pituus on noin 4,00 metriä ja johdinten väliin jäävä pituus on noin 0,51 metriä, jolloin johdinten väliin muodostuu noin 29,3 V:n jännite. Mitä enemmän tätä jännitettä kuormitetaan, sitä enemmän se laskee, mutta jos kuormitus on vakio – niin kuin se tässä tapauksessa on – jännite voidaan asettaa tällä tavalla laskennallisesti halutuksi.
Saatu jännite on vaihtojännite, joten dc-jännitteen saamiseksi se täytyy tasasuunnata, mikä on tehty kuvan D2-diodilla. Koska kyseessä on puoliaaltotasasuuntaus, jännitteen tehollisarvo puolittuu ja saadun dc-jännitteen arvo on noin 14,5 V. C1-kondensaattoria käytetään suodatukseen eli parantamaan dc-jännitteen muotokerrointa, joka ilman sitä on erittäin huono, koska jännite on puuttuvan puoliaallon vuoksi puolet ajasta nollassa.
Ohjauspiiri toimii seuraavasti: Kun paahtimen vipu painetaan alas, piiriin tulee jännite ja se antaa ohjausjännitteen magneettikelalle, joka lukitsee vivun alas. Piirikortin keskellä olevalla potentiometrillä asetetaan paahtolämpötila (tai -aika). Kun ntc-vastus havaitsee asetetun lämpötilan saavutetun, ohjauspiiri katkaisee jännitteen magneettikelalta, joka vapauttaa lukitussalvan ja antaa jousen nostaa leivät ylös paahtimesta.
Jos vastuslanka olisi katkennut vain yhdestä kohdasta lähellä paahtimen yläosaa, sen olisi voinut korjata, mutta koska lanka näyttää olevan poikki myös kahdesta kohdasta alempaa, niiden korjaaminen ei ole mielekästä, koska eristelevyjen irrottaminen niihin pistehitsatuista johtimista ja niiden uudelleen liittäminen on hankalaa. Se ei siten ole siihen uhratun vaivan arvoista.
Jos ohjainpiiri ei ole rikkoontunut, sille voisi keksiä jotakin uusiokäyttöä. Jos syöttöjännite liitetään alkuperäisiin liittimiin, 24 VAC lieneekin sopiva jännite. Jos haluaa käyttää yleisempää 12 V:n tasajännitettä, se täytyy silloin syöttää diodin D2 ohitse tai yksinkertaisesti vain ohittamalla D2.
Sopivia käyttökohteita voisivat olla sovellukset, joissa ohjausjännite lakkaa vaikuttamasta, kun lämpötila ylittää asetusarvon. Tuon saman ohjausjännitteen pitäisi ohjata ohjainpiirin jännitesyöttöä, ellei sitten haluta, että ohjausjännite kytkeytyy uudelleen päälle, kun lämpötila laskee asetusarvon alapuolelle.
Paahdin käsittää ulkokuoret, rungon ja mekaniikan, joka pitää leivät paikoillaan paahtimessa, lämpöä kestävän eristeaineen ympärille kiedotun vastuslangan ja elektroniikalla toteutetun ajastinpiirin, joka tietyn ajan kuluttua katkaisee virran paahtimesta ja päästää leivät jousen voimalla nousemaan ylös paahtimesta.
Tarkasti ottaen ”ajastinpiiri” on termostaatti, joka mittaa paahtimen lämpötilaa ja asetun lämpötila-arvon perusteella pitää virran kytkettynä vastuslankaan, kunnes asetettu lämpötila on saavutettu. Koska ntc-vastuksen lämpeneminen riippuu melko lineaarisesti kuluneesta ajasta, voidaan puhua myös ”ajastinpiiristä”.
Kuvassa alhaalla oikealla näkyvät mekaanisesti ohjattavat pääkoskettimet ja keskellä magneettikelalla ohjattava laukaisin. Kelan yläpuolella näkyy jousi, joka virittämisen ja kelan laukaisun jälkeen nostaa leivät ylös paahtimesta. Koskettimien yläpuolella oleva musta kiilamainen kappale ohjaa koskettimia, kun paahdin käynnistetään painamalla sen ulkopuolella oleva vipu alas.
Koska lämpötila paahtimen sisällä ylittää +70 °C, johtimet ovat lämmönkestävää lajia.
Koska paahtimessa käytetään elektroniikkaa paahtoajan (/-lämpötilan) asettamiseksi, siihen tarvitaan matala dc-jännite, joka on saatu muodostettua varsin yksinkertaisella tavalla ilman tilaavievää erillistä muuntajaa. Vastuslanka on kytketty verkkojännitteeseen, ja silloin sen yli vaikuttaa koko verkkojännite, joka lieneekin noin 230 V. Kytkemällä kaksi johdinta vastuslangan eri kohtiin siten, että niiden sisään jää tietty osa (x) vastuslangan koko pituudesta (l), saadaan noiden kahden johtimien välille jännite, joka on u = x/l*230 V.
Paahtimesta voidaan helposti mitata, että koko vastuslangan pituus on noin 4,00 metriä ja johdinten väliin jäävä pituus on noin 0,51 metriä, jolloin johdinten väliin muodostuu noin 29,3 V:n jännite. Mitä enemmän tätä jännitettä kuormitetaan, sitä enemmän se laskee, mutta jos kuormitus on vakio – niin kuin se tässä tapauksessa on – jännite voidaan asettaa tällä tavalla laskennallisesti halutuksi.
Saatu jännite on vaihtojännite, joten dc-jännitteen saamiseksi se täytyy tasasuunnata, mikä on tehty kuvan D2-diodilla. Koska kyseessä on puoliaaltotasasuuntaus, jännitteen tehollisarvo puolittuu ja saadun dc-jännitteen arvo on noin 14,5 V. C1-kondensaattoria käytetään suodatukseen eli parantamaan dc-jännitteen muotokerrointa, joka ilman sitä on erittäin huono, koska jännite on puuttuvan puoliaallon vuoksi puolet ajasta nollassa.
Ohjauspiiri toimii seuraavasti: Kun paahtimen vipu painetaan alas, piiriin tulee jännite ja se antaa ohjausjännitteen magneettikelalle, joka lukitsee vivun alas. Piirikortin keskellä olevalla potentiometrillä asetetaan paahtolämpötila (tai -aika). Kun ntc-vastus havaitsee asetetun lämpötilan saavutetun, ohjauspiiri katkaisee jännitteen magneettikelalta, joka vapauttaa lukitussalvan ja antaa jousen nostaa leivät ylös paahtimesta.
Jos vastuslanka olisi katkennut vain yhdestä kohdasta lähellä paahtimen yläosaa, sen olisi voinut korjata, mutta koska lanka näyttää olevan poikki myös kahdesta kohdasta alempaa, niiden korjaaminen ei ole mielekästä, koska eristelevyjen irrottaminen niihin pistehitsatuista johtimista ja niiden uudelleen liittäminen on hankalaa. Se ei siten ole siihen uhratun vaivan arvoista.
Jos ohjainpiiri ei ole rikkoontunut, sille voisi keksiä jotakin uusiokäyttöä. Jos syöttöjännite liitetään alkuperäisiin liittimiin, 24 VAC lieneekin sopiva jännite. Jos haluaa käyttää yleisempää 12 V:n tasajännitettä, se täytyy silloin syöttää diodin D2 ohitse tai yksinkertaisesti vain ohittamalla D2.
Sopivia käyttökohteita voisivat olla sovellukset, joissa ohjausjännite lakkaa vaikuttamasta, kun lämpötila ylittää asetusarvon. Tuon saman ohjausjännitteen pitäisi ohjata ohjainpiirin jännitesyöttöä, ellei sitten haluta, että ohjausjännite kytkeytyy uudelleen päälle, kun lämpötila laskee asetusarvon alapuolelle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
