sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Tabloidi-Kaleva, osa 2

Kaleva muuttuu (ystävänpäivänä?) 14.2.2015 tabloidikokoon. Kustantajalla on muutokseen tietenkin omat syynsä, jotka lienevätkin toiset kuin julkisuudessa kerrotut. Lehden toimitus tuskin on sitä toivonut. Sivuntaitto saattaa vaikeutua pienemmän sivukoon vuoksi.

Nykyisen Kalevan aukeaman marginaalit ovat noin 12–18 mm. Aukeaman koko on 798 x 552 mm. Reunamarginaalit vähennettynä aukeaman koko on 774 x 519 mm. Koska aukeama on tavallisesti taitettu kahdeksi erilliseksi sivuksi, tehollisen sivukoon laskemiseksi on keskimarginaali vielä vähennettävä, jolloin todelliseksi aukeamakooksi saadaan 744 x 519 mm ja sivukooksi 372 x 519 mm eli 0,1931 m2.

Tabloidin marginaalit ovat noin 14–17 mm. Aukeaman koko on 551 x 395 mm. Muut mitat ovat 517x 364 mm ja 487 x 364 mm. Todellinen sivukoko on 244 x 364 mm ja pinta-ala 0,0888 m2.

Tabloidin sivun pinta-ala on vain 46 prosenttia nykyisen Kalevan sivusta. Huomioiden mahdolliset pienet mittausvirheet, jotka vaikuttavat suhteellisesti enemmän tabloidikoossa, voidaan sanoa, että tabloidin sivukoko on puolet nyky-Kalevasta.

Mitä tämä tarkoittaa? Jos kirjaisinkoko pysyy samana eikä kuvien määrää muuteta eikä niiden kokoa muuteta ja tabloidilehti on sisällöltään täsmälleen samanlainen kuin nykyinen lehti, sen sivumäärän tulisi olla kaksinkertainen. Tämänpäiväisessä lehdessä oli 30 sivua. Vastaavassa tabloidilehdessä pitäisi olla siten 60 sivua.

Internetin käytön lisääntyessä jatkuvasti kaikenlainen digitaalinen mediakin lisääntyy. Siksi näyttäisikin siltä, että ainoa syy lehden muuttamiseksi tabloidikokoon on tehdä siitä helpommin luettava digitaalisilla lukuvälineillä. Jos sivukoko on puolet nykyisestä, digilehteä on paljon helpompi käsitellä, oli kyseessä sitten tietokone, tabletti, puhelin tms.

tiistai 25. marraskuuta 2014

CaddieOn:in golfsovellus

Kaleva kertoi tänään oululaisesta teknologiayhtiö CaddieON:ista. Lehti on aikaisemminkin uutisoinut yrityksestä, joka on ns. yhden tuotteen yritys. CaddieON:in ainoa tuote on älypuhelimeen liitettävä sovellus hw-osineen, joka kerää erinäisiä tietoja golfinpelaajan toimista golfkentällä.

Näitä smartphone-sovelluksia on olemassa erittäin suuri määrä, ja uuden, myyvän sovelluksen kehittäminen onkin varmasti hyvin vaikeaa. ”Älypuhelin” on huono suomennos smartphonesta, koska älypuhelimessa ei ole mitään ”älyä”. Se on vain kamerapuhelimen ja tietokoneen yhdistelmä – ei mitään muuta. Tietokoneessakaan ei ole mitään ”älyä”.

CaddieON:in tuotteeseen kuuluu golfmailaan liitettävä rfid-tunniste, golfranneke, joka toimii antureiden päätelaitteena, ja sovellusohjelma smartphoneen.


Tuotteesta saa äkkiseltään älykkäämmän kuvan kuin se todellisuudessa on. Rfid-tunnisteet ovatkin vain passiivisia tunnisteita, joita voisi verrata viivakoodiin. Niiden avulla vain tunnistetaan käytössä oleva maila. Hienompaahan olisi, jos mailaan liitettäisiin rfid-anturi, jossa olisi kiihtyvyysanturi, joka seuraisi mailan nopeutta ja liikerataa.

Puhelimeen tuleva sovellusohjelma (valmistajan mukaan):

- Näe väylän tiedot, etäisyydet ja esteet yhdellä silmäyksellä etäisyysmittarista.
- Tarkastele kenttää satelliittikarttojen avulla ja suunnittele lyöntisi mittaamalla etäisyydet mihin tahansa pisteisiin kartalla.
- Saat joka lyönniltä tiedon käytetystä mailasta, lyöntipaikasta ja lyönnin pituudesta.
- Mobiilisovellus kerää lyöntisi automaattisesti ja laskee out-, in- ja kokonaistulokset.

Tuotteen hinta on 299 euroa. Se voi vaikuttaa paljolta aikana, jolloin kaikki pitäisi saada ilmaiseksi.

Golfaamista pidetään elitistisenä harrastuksena. Syynä lieneekin lajin harrastamisen kalleus ja harvat pelaamispaikat. Mailat ja seurajäsenyys tai yksittäiset pelivuorot ovat kalliita. Suomen ilmasto ja sää rajoittaa pelikauden lyhyeksi. 299 euroa on vain pieni osa lajin kustannuksista, joten tuotteen hinta tuskin on este lajin aktiiviselle harrastajalle. Eri asia on, keitä kiinnostaa noin yksityiskohtainen tieto pelin tapahtumista. Tietokoneita ja tekniikkaa kammoavien mieleen se tuskin on.

CaddieON pyrkii tietenkin kansainvälisille markkinoille, ja vaikka sielläkin golfin pelaaminen on melko marginaalista, pelaajia on lukumääräisesti kuitenkin melko paljon.

Yritys tuotti viime vuonna 156.000 euroa tappiota. Rahat ovat arvatenkin menneet tuotekehitykseen, eikä tuotteen keskeneräisyyden vuoksi myyntiä vielä ollut. Yrityksen tulevaisuus on, ei yhden kortin, vaan yhden tuotteen varassa.

CaddieON:in golfsovellus on aivan eri luokkaa kuin Valkeen korvavalo (joka on blogin monessa artikkelissa todettu roskaksi). Koska tuote on yrityksen ainoa, yrityksen kannattavuus on tietenkin riippuvainen sen (maailmanlaajuisesta) myynnistä. Lieneekin selvää, että Suomen kokoisesta maasta ei löydy riittävästi potentiaalista ostajakuntaa. Ongelma taitaa vain olla siinä, miten tavoittaa maailmalta harrastelijapelaajat, jotka saattaisivat olla kiinnostuneita CaddieON:in tuotteesta. Mainostaminen alan lehdissä voisi olla eräs mahdollisuus. Yhdysvaltalaisen Golf Digest -lehden kotimaan levikki on noin 1,65 miljoonaa, ja sen muun kielisten versioiden levikki on noin 1,75 miljoonaa. Lehti ilmestyy Golflehti-nimisenä mutta hieman varioituna Suomessa. Mainostaminen yhdysvaltalaislehdessä taitaisi vain olla niin kallista, että sen hyöty saattaisi olla kyseenalaista.


lauantai 8. marraskuuta 2014

Google: Valkee

Google antaa hakusanalla ”valkee” seuraavat ensimmäiset kymmenen hakutulosta.

1. Valkee.com

On tietenkin ymmärrettävää, että ensimmäinen osoittaa Valkeen kotisivuille, jossa ei liene ainoatakaan totuudenmukaista väittämää. Koko sivusto on valjastettu valheellisen tiedon levittämiseen korvavalon myynnin tukemiseksi.

2. Helsingin Sanomat

Valkee loi optisen harhan korvavalollaan -artikkelissa biologi-toimittaja kirjoittaa: ”Voin käsi neurofysiologiaan perehtyneen biologin sydämellä vannoa, että ei ole olemassa mitään tieteellisesti puolipätevääkään näyttöä siitä, että korvavalo vaikuttaa mihinkään plaseboa enemmän. Kuka hyvänsä puolueeton alan ihminen voi kertoa saman.”

Voiko tuota enää selvemmin sanoa?

3. Ylioppilaslehti

Kolmantena on syyskuussa julkaistu Ylioppilaslehden artikkeli, joka ei valitettavasti saanut riittävää julkisuutta.

4. Roskatiede-blogi

Hakutulos antaa listauksen blogin kriittisistä Valkee-kirjoituksista.

5.–6. Earlight Swindle

Seuraavat sijat johdattavat Earlight Swindle sivustolle, joka on parin viime vuoden aikana kertonut totuuden Valkeen kieroilusta vääristeltyjen tutkimustulosten julkaisemisessa ja epäluotettavien tutkimusten tekemisessä. Valkeen tutkimukset on, kuten monet varmastikin tietävät, räätälöity sillä tavalla, että ne kertovat sen, mitä Valkee haluaa, eli että korvavalon käyttämisestä on hyötyä.

7. Kansan Uutiset

Vasemmiston (lieneekö viimeinen?) äänenkannattaja kertoi heinäkuussa Valkeen edellisen tilikauden syvästä tappiosta ja heikosta taloudellisesta tilanteesta. Artikkelissa viitataan em. Helsingin Sanomien artikkeliin. Lopussa todetaan: ”Valkeen toimitusjohtaja ei vastannut Kansan Uutisten soittopyyntöön.” Toimittaja olisi varmastikin halunnut Valkeen kommentoivan Helsingin Sanomien uutista, mutta ehkäpä se oli mahdoton tehtävä ja sai siksi jäädä.

8. Valkeen Facebook-sivu

Facebook on varmastikin tehokas väline Valkee-propagandan levittämiseen, ja sen kaksisuuntaisuuden ansiosta korvavalon aivopestyt käyttäjät voivat Valkeen iloksi ylistää korvavaloa ja sen ”toimivuutta”, jolle ei siis ole osoitettu ainoatakaan tieteellistä perustetta.

9. Taloussanomat

Taloussanomien yrityshaku kertoo mm. Valkeen taloustiedot. Milloin Valkee ajautuu konkurssiin?


10. Gigantti

Googlen hakutulossivulla esiintyy seuraava teksti: ”Valkee kirkasvalokuulokkeet NPT1100B - Testit osoittavat, että kirkasvalo vähentää pimeän ajan oireita ja nostaa yleistä energiatasoasi.”

Ensinnäkin kuulokkeista näyttää oleva esillä vanhempi malli, ja toiseksi väittämä ”testit osoittavat, että kirkasvalo vähentää pimeän ajan oireita ja nostaa yleistä energiatasoasi” on silkkaa valhetta. Mikään luotettava testi ei ole osoittanut sitä. Miksiköhän Gigantti valehtelee tuolla tavalla?

Linkki johdattaa elektroniikkajätin Hyvinvointi-sivulle, jonka alaosassa esitellään Valkeen tuote. Vaikka Gigantti on olevinaan ”edullinen” liike, korvavalon hinta on korkein mahdollinen eli 199 euroa. Korvavalo-sivulla on (vain) kaksi käyttäjäarvostelua:

”Olen käyttänyt korvavaloja päivittäin. Tuote on täyttä humpuukia, ei minkäänlaista vaikutusta jaksamiseen tai masennukseen. Ei, En suosittele tätä tuotetta.”

”Syksyisin väsyttää ja nukuttaa. En uskonut että tama auttaisi välttämättä. Kuitenkin olo tuntuu selvästi virkeämmältä, eli vaikuttaa auttavan, vaikken ymmärräkään, millä mekanismilla.”

Olisikohan kyseessä plasebo-efekti..?


Kymmenestä hakutuloksesta kaksi oli Valkeen omia. Yksi oli kaupallinen. Jos Taloussanomien sivu, joka sekin oli negatiivinen, jätetään laskuista, kaikki loput hakutulokset olivat jyrkästi negatiivisia. Siellä ei ollut ainoakaan riippumatonta myönteistä hakutulosta.

Erään tutkimuksen mukaan Googlen hakutuloksia voidaan käyttää tulevaisuuden ennustamiseen. Jos tämä pitää paikkansa, Valkeen tulevaisuus on synkkä, minkä ei tietenkään pitäisi olla kenellekään yllätys, koska yrityksen taloudellinen tilanne on heikko ja Valkeen markkinointi on pääasiassa perustunut vääristeltyihin eli valheellisesti positiivisiin testi- ja tutkimustuloksiin.

Ihmetystä herättävä asia on se, miten Valkee-kupla on voinut jatkua näinkin kauan. Milloin se puhkeaa?

torstai 6. marraskuuta 2014

Valkee-artikkeli BarentsObserver-lehdessä

Pohjois-Norjassa toimitettava BarentsObserver-lehti on julkaissut kattavan artikkelin Valkeesta otsikolla

Ear light gadget called "scam against sick people"


Jutussa kerrotaan, että Valkee oli julkaissut tutkimukseensa perustuvan artikkelin ”Transcranial bright light treatment via the ear canals in seasonal affective disorder: a randomized, double-blind dose-response study” BMC Phychiatry -lehdessä, mutta Valkeen tapaan tuloksia oli manipuloitu osoittamaan, että korvavalolaite vaikuttaa myönteisesti kaamosmasennusoireiden lieventämisessä.

THL:n Partonen kertoo, mistä oli kysymys: “So, they [Valkee] should have reported that the high dose bright light and the intermediate dose are equal to placebo.” Suomeksi: suurella ja keskimääräisellä korvavaloannoksella on sama vaikutus kuin placebolla. Toisin sanoen: (jos kaikki eivät vielä tienneet tätä) korvavalolla ei ole minkäänlaista vaikutusta kaamosmasennuksen oireiden hoidossa.

60 000 henkilöä on Valkeen kertoman mukaan ostanut korvavalolaitteen. Heillä – useimmilla ainakin – laite helpottaa kaamosmasennusoireita, vaikka sille ei pitäisi olla mitään lääketieteellistä perustetta. Mistä siinä on oikein kysymys? Valohoito tehoaa, koska he (Valkeen aivopestyinä) uskovat vahvasti siihen.

Miten kukaan voi olla niin tyhmä, että uskoo Valkeen valehtelua ja ostaa korvavalolaitteen, joka todellisuudessa vaikuttaa vain psykosomaattisesti eli kun sen uskoo vaikuttavan?

keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Talvivaara – Musta-Pekka?

Kaivosyhtiö Talvivaara on käytännössä koko olemassaolonsa ajan kulkenut vaikeudesta vaikeuteen. Perimmäinen syy vaikeuksiin lieneekin yhtiön käyttämä bioliuotusmenetelmä, josta on vain vähän aikaisempia kokemuksia nikkelin talteenotossa ja joka on vallitsevien sääolosuhteiden vuoksi täysin sopimaton Suomeen.

Talvivaara on (oli) sen kokoluokan yritys, että liiketoiminnan sivuvaikutuksille ei ollut pantu paljon painoa. Yhtiön johto oli tietenkin täysin tietoinen kaikista riskeistä, mitä sen toiminta saattoi aiheuttaa, vaikka nyt muuta väittääkin, eli vuodot ym. vahingot tulivat sille muka täysin yllätyksenä.

Talvivaaran malminerotus on aiheuttanut mittavat ja osin jopa korjaamattomat ympäristövahingot. Tämän vuoksi yhtiön toimiva johto joutuu käräjille selvittämään tekojaan. Syyte käsittää seuraavat rikkomukset:

- kaivoksen suunnittelu- ja tutkimusvaiheeseen sekä ympäristö- ja vesitalousluvan hakuun liittyviä toiminnanharjoittajan laiminlyöntejä

- eri jätejakeiden käsittelyyn ja sijoittamiseen liittyviä toiminnanharjoittajan laiminlyöntejä

- kipsisakka-altaan rakentamiseen ja käyttöön liittyviä toiminnanharjoittajan laiminlyöntejä

- kaivoksen hallitusti luontoon johtamia ja hallitsemattomasti luontoon päässeitä jätevesiä

Tämä ei kuitenkaan ole riittävän pahaa. Yhtiön taloudellinen tilanne on heikko. Yhtiön kassasta virtaa enemmän rahaa ulos kuin sinne tulee. Talvivaaran tulevaisuus on vaakalaudalla, ja sen ainoa selviytymiskeino on velkojen lähes täydellinen mitätöiminen ja liiketoiminnan myyminen uudelle yhtiölle, joka voisi ottaa vastaan lähes velattoman yhtiön.

Mitä tästä seuraisi? Viiden vuoden kuluttua oltaisiin jälleen samassa tilanteessa. Velkaa olisi ennätysmäärä ja ympäristötuhot sen mukaiset.

Mikä on osakkeenomistajan tilanne? Yhtiön osakekurssikuvaaja on surkeaa katsottavaa.


Yhtiön osakkeiden lukumäärä on noin kaksi miljardia ja markkina-arvo tällä hetkellä noin 70 miljoonaa euroa. Parempina aikoina, jolloin osakekurssi oli yhden euron yläpuolella, markkina-arvo oli enemmän kuin kaksi miljardia euroa. Yhtiön arvo onkin käytännössä haihtunut kuin tuhka tuuleen, tai Talvivaaran tapauksessa olisi ehkä selvempää sanoa, että yhtiön arvo on valunut likavesien mukana Kainuun luontoon.

Jokainen Talvivaaran osake on kuin Musta-Pekka-kortti, joka tuossa samannimisessä pelissä jäi häviäjän käteen. Niin tulee käymään myös Talvivaaran osakkeenomistajille. Jos yhtiön liiketoiminta siirtyy uudelle yhtiölle, osakkeenomistajat jäävät nuolemaan näppejään. Jos yhtiön annetaan mennä konkurssiin, osakkeenomistajien kohtalo on aivan sama: Musta-Pekka jää käteen.

Osakekurssin suunta on parin viimeisen vuoden aikana lähestynyt asymtoottisesti abskissaa, mikä tarkoittaa sitä, että yhden osakkeen arvo lähestyy nollaa senttiä.

Parasta tietenkin olisi, että Talvivaaran toiminta lakkaisi ja ympäristövahingot aiheuttaneet henkilöt saisivat asiaankuuluvat tuomiot. Talvivaaran tuomitsemisesta pitäisi tehdä tehokas ja varoittava esimerkki kaikille tuleville kaivosyrittäjille. Tässä taitaa vain käydä niin, että tätä juttua tullaan käsittelemään vuosikausia ja kaikissa oikeusasteissa.

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Alkoholin vaikutuksen alaisina

Alkoholin (liiallisella) nauttimisella on tunnetusti monia sivuvaikutuksia.


Voisi luulla, että nahkatakkisella olisi heräämisen jälkeen niska hieman jäykkä...


Nopeasti katsottuna näyttäisi siltä, että siinä on vain väsyneitä matkalaisia, mutta miten kaikki kolme voivat olla (noin) väsyneitä?

perjantai 24. lokakuuta 2014

Technics RS-AZ7 -kasettidekki

Technics RS-AZ7 -kasettidekki edusti aikanaan kehityksen huippua, ja niin se tekee sitä vieläkin. Parempaa kasettidekkiä ei ole tuon jälkeen (eikä sitä ennenkään) valmistettu. Vuonna 1997 esitellyssä Technics RS-AZ7 -kasettidekissä on ns. amorfinen äänipää, joka saa vanhatkin, jopa 30 vuoden ikäiset, C-kasetit kuulostamaan uskomattoman kirkkailta. Vaikka C-kasetille on aikanaan nauhoitettu musiikkia LP-levyiltä vain keskitason dekillä, C-kasetilla oleva musiikki kuulostaa RS-AZ7-kasettidekillä toistettuna jopa paremmalta kuin saman musiikin toistaminen CD-levyltä. Uskomatonta mutta totta!


CD-levyjen yleistyminen vähensi kasettidekkien ja C-kasetin suosiota, minkä vuoksi niiden valmistaminen uudelle vuosikymmenelle siirryttäessä väheni selvästi ja joidenkin valmistajien kohdalla jopa loppui kokonaan. Nykyään niitä valmistaa tuskin yksikään tunnetumpi valmistaja. Joissakin yhdistelmissä saattaa olla huonolaatuinen nauhuri, mutta sellaisella ei ole mitään tekemistä hifinauhurin kanssa.


Ostin RS-AZ7-kasettidekin vuonna 1998, ja se on edelleenkin käytössä vaikkakaan ei kovin usein. Se maksoi 2500 markkaa, joka inflaatiokorjattuna lieneekin noin 500 euroa.

Kuten kuvasta näkyy, niitä myydään edelleenkin yksityisillä markkinoilla. Esittelykäytössä olleesta dekistä, jolle luvataan vuoden takuu, pyydetään 380 puntaa eli noin 475 euroa.


Laite on valmistettu Japanissa, mikä kertoo sen laadusta. Sen suorituskyky on erinomainen. 


lauantai 18. lokakuuta 2014

Datavalot

Kaleva kertoi tänään Oulun yliopistossa tehtävästä ”uraauurtavasta” tutkimuksesta, jossa mobiilipäätelaitteen tiedonsiirtoyhteys tapahtuu ledivalojen välityksellä. Jälleen kerran toimittaja on ollut aivan pihalla asiasta ja selittänyt asian oman ymmärryksensä mukaan. Menetelmän tekninen puoli on selitetty epäselvästi, ja maallikko tuskin ymmärtää siitä mitään.

Tiedonsiirtoyhteyteen tarvitaan (tavallisesti) lähetin, vastaanotin ja tiedonsiirtokanava. ”Datavaloissa” ledilamppu toimii lähettimenä ja vastaanottimena. Tavallinen ledilamppu ei kuitenkaan käy siihen, koska siinä ei ole vastaanotinta. Siihen tarvitaan siten erikoisvalmisteinen lamppu, joka lähettää näkyvää valoa ja jossa on vastaanotin, joka ottaa vastaan mobiililaitteen lähettämää näkymätöntä infrapunavaloa.

Kaikkien optisten tiedonsiirtoyhteyksien ongelma on vaatimus suorasta näköyhteydestä lähettimen ja vastaanottimen välillä. (Se voi toki toimia heijastuvan valon avulla, mutta tuolloin datanopeus putoaa usean dekadin.) Tämä on hyvin rajoittava tekijä menetelmän hyödyllisyydelle. Päätelaitteen liikuttelu kädessä voi katkaista yhteyden.

Artikkelissa puhutaan valaistuksesta ja ledivaloista. Lamppuja kerrotaan siis olevan monta, mutta menetelmä toimii kuitenkin vain yhden lampun kanssa. Muut lamput, vaikka lähettäisivätkin samaa dataa, häiritsisivät yhteyden toimintaa, koska niiden lähettämä valopulssi saapuisi eri aikaan mobiililaitteeseen eri pituisen matkan vuoksi.

Datavalot vaikuttaa paluulta menneisyyteen ja vanhaan tekniikkaan. Uusia nG-menetelmiä jatkuvasti kasvavine nopeuksineen kehitetään kaiken aikaa, mutta datavalot tarjoaa vain rajoitetun, lyhyen kantaman ja hitaan yhteyden, jolla lieneekin vain vähän jos sitten lainkaan käytännön sovelluksia. Lisäksi päätelaitteen täytyy tukea tätä tiedonsiirtomenetelmää, mitä nykyiset laitteet eivät tee.

Digitaalidatassa on tilastollisesti sama määrä ykkösiä ja nollia. Jos ykkönen edustaa palavaa valoa ja nolla pimeää, datavalojen ledilamppu palaa 50 prosenttia ajasta. Koska datavalojen bittinopeus lieneekin useita megabittejä sekunnissa, lamppu näyttää palavan jatkuvasti mutta 50 prosenttia himmeämpänä kuin jos se palaisi jatkuvasti.

Tavallisille ledilampuille annetaan jokin tietty kestoikä tunneissa ja syttymiskertojen määrä. Syttymiskertojen määrä on kymmeniä tai satoja tuhansia, joten tavallisen ledilampun tekniikka ei kestäisi niissä. Se tulisi täyteen jo alle sekunnissa.

Yliopiston tutkijoiden työtä on ”tutkiminen”. Jos mitään kovin järkevää tutkittavaa ei ole, silloin tutkitaan jotakin vähemmän järkevää, johon ”datavalotkin” taitaa lukeutua. Suurin osa tutkimuksista taitaa olla sellaisia, että niille ei koskaan löydy mitään käytännön sovellusta. Käykö niin datavaloillekin?

Kuvassa tutkimusryhmän vetäjä. Kuva on yhtä vähäinformatiivinen kuin artikkelikin.



keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Metsien miehet

Artikkeli ei käsittele Yleisradion metsureista kertovaa radio-ohjelmaa vaan Nelosen farmikanavan esittämää amerikkalaista ”tosi-tv-sarjaa”. Sarjaa on esitetty jo usean vuoden ajan, ja nyt meneillään on kuudes tuotantokausi.

Ensimmäiset kaudet olivat asiallisia, ja ne kertoivat, miten puunkorjuuta tehdään mäkisessä maastossa. Sarjassa kuvataan myös uponneiden tukkien sukeltajia. Sata vuotta upoksissa olleen tukin arvo saattaa olla jopa pari tuhatta dollaria kuutiolta. Suomalaisen mäntytukin arvo on noin 50 euroa kuutiolta (pienempi kuitupuu noin 15 euroa.)

Neljännen kauden myötä mukaan tullut Suomies (Shelby the Swamp Man) on selvästikin laskenut sarjan tasoa. Shelby vetää aivan omaa show'tansa. Kuvassa Shelbyn sukulaistyttö Stephanie Bauers ja ”Gorillaksi” kutsuma Belinda-serkku.


Smithien taistelupari, Jimmy ja James Smith, tulivat mukaan toisen kauden alussa. Isä ja poika sukeltelivat uppotukkeja Washingtonissa, kunnes he siirsivät työmaansa Floridaan (siellä sukeltelevien kiusaksi ja harmiksi.) Smitheillä oli selvästikin kommunikaatio-ongelmia, koska yhteistyö ei tuntunut koskaan onnistuvan. On vaikea sanoa, kummassa syy oli. (Psykologi sanoisi, että isä-poika-suhteessa oli jotakin vialla.) Nyt esitettävän kauden alussa on käynyt ilmi, että isä-Smith sairastaa syöpää, joka tekee lopun miehestä tämän kauden aikana.

Rygaardeilla, eli Graig-isällä ja Gabe-pojalla, tuntuu myös olevan selviä näkemyseroja ja tässä tapauksessa henkilöstöpolitiikassa. DJ:ksi kutsutulla kaverilla, joka oli Graigin inhokki, näytti olevan selviä asenneongelmia, ja muutaman töppäyksen jälkeen hän sai lähteä työmaalta.

Sarjaa kutsutaan realitysarjaksi, mutta siinä alkaa olla niin selvä käsikirjoittamisen leima, että monet tapahtumat vaikuttavat selvästikin sovituilta. Miten muuten Gabe olisi etsiessään uutta miestä DJ:n tilalle sattunut bongaamaan tienviertä raivaavan Dave Schroederin, joka oli pari kautta sarjassa mukana mutta sai töppäilyjen ja Graigin painostuksen vuoksi lähteä Gygaardin porukasta? Dave, joka oli Graigin inhokki (ja varmasti syystä), tulee lisäämään jännitteitä työporukassa. Dave ottaminen mukaan on varmastikin etukäteen ”käsikirjoitettu” tapahtuma, jotta sarjaan saataisiin lisää väriä. Sanottakoon, että Dave todellakin on täysi tomppeli.

Sarja kuvasi alussa metsureiden työtapoja, ja mukana oli myös muita porukoita. J.M. Browning Logging -yhtiön Jay Browning teki edelleenkin metsurintöitä, vaikka hänellä oli tekokäsi. Nyttemmin sarjassa seurataan vain miesten keskinäistä nahistelua ja kinastelua. Näyttää aivan siltä kuin sarjan tuottajat kannustaisivat miehiä siihen. Kyse on varmastikin siitä, mitä amerikkalainen tv-katsoja haluaa nähdä.

maanantai 8. syyskuuta 2014

Billnäs-kirveen terän kiinnittäminen

Vanhan Billnäs-veistokirveen terä oli kovan käytön vuoksi päässyt löystymään. Vanhaan terään, jolla ikää lieneekin noin sata vuotta – ellei jopa enemmänkin – oli vaihdettu uusi varsi 20 vuotta sitten. Koska kaupan varsi oli eräänlainen yleisvarsi, joka oli tarkoitettu nykykirveille, varren päätä joutui sovittamaan tarkasti, jotta se olisi mennyt kirveen silmään. Terä kiinnitettiin varren mukana tulleella kiilalla.


Terä irtosi noin kymmenen vuotta sitten, ja siihen tehtiin koivukalikasta uusi kiila, jolla terä kiinnitettiin. Tämäkin kiinnitys kesti noin kymmenen vuotta.


Uusi kiila tehtiin vanhan kiilan mallin mukaan mutta jätettiin hieman paksummaksi. Kuvassa alla vanha kiila, uusi kiila ja koivusäle, jonka puolikkaasta kiila valmistettiin.


Kiila on lyöty voimalla varren pään rakoon, kuten kiilan pään tyssääntymisestä on havaittavissa. Koska kiila on vanhaa hieman paksumpi ja se upposi hieman edellistä syvempään, kiinnityksen pitäisi olla edellistä kestävämpi.


Kiilan pää on katkaistu.