Kalevan uusi aurinkovoimala

Kaleva kertoi aamun lehdessä suunnittelevansa rakennuttaa painotalonsa katolle maan suurimman aurinkovoimalan, jonka olisi tarkoitus valmistua jo vuoden kuluttua. Järjestelmän tehoksi luvataan 400 kilowattia, ja sen tuottamiseen tarvitaan 1600 paneelia.

Uusiutuvaan energiaan – niin tuuli- kuin aurinkoenergiaankin – liittyy tavallisesti paljon hypetystä, eikä Kalevan aurinkosähköjärjestelmä tee siinä minkäänlaista poikkeusta. Uutisessa kerrotaan: ”Oulun Energian laskelmien mukaan noin 10 prosenttia Kalevan painotalon vuotuisesta sähkönkulutuksesta pystytään tuottamaan aurinkoenergialla ja kirkkaana kesäpäivänä jopa 90 prosenttia painolaitoksen sähköstä saadaan aurinkopaneelien kautta.”

Mitä tämä tarkoittaa? ”...kirkkaana kesäpäivänä jopa 90 prosenttia painolaitoksen sähköstä saadaan aurinkopaneelien kautta.” Kirkkaana kesäpäivänä järjestelmän tuotto lieneekin suurimmillaan mutta painotalon kulutus pienimmillään. Eihän siten ole varmastikaan ihme, jos järjestelmän maksimiteho riittää (arvion mukaan) kattamaan 90 prosenttia kulutuksesta aikana, jolloin kulutus lieneekin pienimmillään.

Edellä olevasta voidaan päätellä, että kaikkina muina aikoina, jolloin kulutus on suurempi, järjestelmä kattaa entistä pienemmän osan kulutuksesta.

Kalevan painokoneen tärkein tehtävä lieneekin Kalevan painaminen, joka tapahtuu aina yöllä, jotta painos olisi valmiina aikaisin aamulla alkavaa jakelua varten. Aurinkopaneelien tuotto on varmasti pienimmillään yön pimeimpinä tunteina, eikä valoisa kesäyö sitä juurikaan muuta, koska paneelit on suunnattu kiinteästi etelään ja aurinko on illan ja aamun välisenä aikana luoteen ja koillisen välillä, mikäli sattuu nyt edes olemaan horisontin yläpuolella.

Lisäksi uutisessa kerrotaan, että Oulussa olisi ”Pohjois-Saksaa vastaavat aurinkosähkön tuotanto-olot”, mutta sehän ei tietenkään pidä paikkansa. Yhtä valheellista olisi väittää, että Pohjois-Saksassa olisi samanlainen ilmasto kuin Oulussa. Juuri tällaisella vääristelyllä Suomeen käytännöllisesti sopimattomia aurinkosähköjärjestelmiä saadaan myytyä hyväuskoisille typeryksille.

Mikä sai Kalevan ryhtymään tällaiseen taloudellisesti kannattamattomaan hankkeeseen? Vastaus löytyy uutisesta talousjohtajan kertomana: ”Investointi on valtiovallan tukien jälkeen taloudellisesti kannattava ja järkevä.” Ilman veronmaksajien tukea hanke olisi siis jäänyt toteutumatta.

Kaleva tuskin hyötyy aurinkojärjestelmästä millään muulla tavalla kuin saa siitä veronmaksajien kustantamaa myönteistä julkisuusarvoa. Ainoa todellinen hyötyjä on saksalainen laitevalmistaja.

Suurista aurinkopaneelijärjestelmistä ei ole kovin pitkäaikaisia kokemuksia. Kaleva laskee järjestelmän käyttöiäksi 25 vuotta. Aurinkopaneelien tehontuotto laskee vanhenemisen vuoksi, mutta koska kyseessä on melko uusi tekniikka, kukaan ei osaa sanoa, mikä järjestelmän tuotto on 25 vuoden kuluttua. Jos se tuottaisi uutena ihanneolosuhteissa luvatut 400 kilowattia – mikä lieneekin ylioptimistinen arvio – on varmaa, että tuotto 25 vuoden ikäisenä olisi selvästikin tuota pienempi.

Niin Kaleva kuin järjestelmän toimittaja, Oulun kaupungin sähkölaitos, haluavat maalata aurinkoenergiasta yliruusuisen kuvan. Liioittelemalla kaikkea – tehontuottoa, aurinko-olosuhteita ja kestoikää – ja saamalla siihen vielä yhteiskunnan tukea, se saadaan tahdotusti näyttämään kannattavalta.

Kaleva uutisoi Valkeen ”hiirikokeesta”

Kaleva katsoi asiakseen uutisoida Valkeen ”hiirikokeesta” lauantain (28.3.) numerossa. Kahden palstan ja puolen sivun korkuisessa uutisessa kerrottiin asioita, joista lehden keskiverto lukija ei juurikaan ymmärrä yhtään mitään. Siinä ei kerrottu, millä tavalla koe tehtiin, eli millä tavalla valo vaikutti hiiriin, mikä olisi ehkä kiinnostanut Valkeen taaperrusta seuraavaa henkilöä.

Minkähän vuoksi Valkee antoi ”uutisvinkin” Kalevalle vasta nyt, vaikka tutkimus oli tehty lähes vuosi sitten? Jos tutkimuksella olisi ollut jotakin painoarvoa, Kaleva olisi voinut kertoa siitä jo viime kesänä, vaikka sitä ei koskaan olisikaan julkaistu missään tiedelehdessä. Mutta ehkäpä tutkimuksen sisältö oli niin köykäinen, että Valkee odotti sille ulkopuolista ”vahvistusta” ennen julkisuuteen tuloa.

Mikä Valkeen teettämissä tutkimuksissa on sitten vialla? Vastaus: Bisnesorientoituneisuus. Valkee teettää vain sellaisia tutkimuksia, joiden tulokset voisivat mahdollisesti olla myönteisiä korvavalolle. Valkeen ainoa motiivi on pyrkiä osoittamaan, että korviin johdettu valo vaikuttaa sen uskomalla tavalla, ja saada siten myytyä mahdollisimman paljon korvavalojaan.

Tuskinpa kukaan Kalevan artikkelin lukenutta henkilöä nyt sentään ryntää ostamaan korvavaloa...  Artikkelissa ei tosin mainittu sanallakaan Valkeeta. Ehkäpä Valkee pyrkii rahoittamissaan tutkimuksissaan ottamaan etäisyyttä jo pahan kaiun saaneeseen nimeensä.

Valkee teki hiirikokeen

Valkeen tutkimusartikkeli ”Transcranial light affects the expression of brain encephalopsin and plasma monoamine concentration in the mouse” on julkaistu The Journal of Experimental Biology -julkaisussa. Koska kyse on Valkeesta, kyseinen julkaisu lieneekin samaa tasoa.

Kyse ei ole mistään uudesta tutkimuksesta. Artikkeli oli lähetetty julkaisuun jo viime elokuussa, mutta se hyväksyttiin vasta seitsemän kuukautta myöhemmin. Alla on artikkelin julkinen tiivistelmä.

”Encephalopsin (OPN3) belongs to the light sensitive transmembrane receptor family mainly expressed in the brain and retina. It is believed that light affects mammalian circadian rhythmicity only through the retinohypothalamic tract, which transmits light information to the suprachiasmatic nucleus in the hypothalamus, although it has been shown that light penetrates the skull. Here we present the effect of transcranial light treatment on OPN3 expression and monoamine concentrations in mouse brain. Mice were randomly assigned to control group, morning-light group and evening-light group, and animals were illuminated transcranially five times a week eight minutes per mouse for four weeks. The concentrations of OPN3 and monoamines were analysed using Western blotting and HPLC, respectively. We report that transcranial light treatment affects OPN3 expression in different brain areas and plasma/adrenal gland monoamine concentrations. In addition, when light was administered at a different time of the day, the response varied in different tissues. These results provide new information on the effects of light on transmitters mediating mammalian rhythmicity.”

Valkee oli saanut vedettyä Oulun yliopiston mukaan tutkimukseensa, mutta siinä ei kuitenkaan pitäisi olla mitään ihmeellistä. Yliopisto tekee nimittäin maksua vastaan lähes mitä vain, kunhan se liittyy edes jollakin tavalla osaston tutkimusalaan. Jos Valkee rahoittaisi hiirikokeen, jossa tutkittaisiin, oppisivatko hiiret kävelemään pelkästään takajaloillaan, yliopistolla ei olisi mitään syytä kieltäytyä tarjotusta työstä. Tutkimusta tehtäisiin vain niin kauan kuin Valkeen maksaisi kulut.

Yritysten teettämillä tutkimuksilla ei ole mitään tekemistä yliopiston oman perustutkimuksen kanssa, vaan tutkimus ja tulokset – miten niitä sitten vääristelläänkin – palvelevat yksinomaan rahoittajan (Valkeen) kaupallista etua. Näissä tutkimuksissa rahoittaja päättää, mitä julkaistaan ja mitä ei, mikä tekee tutkimuksesta tietenkin puolueellisen ja vähentää sen uskottavuutta.

Julkaistun tutkimuksen ainoa tarkoitus on osoittaa, että korvavalo – kaikista pahoista puheista huolimatta – vaikuttaa sittenkin, vaikka sitä ei suoranaisesti tutkimuksessa käytettykään. Se, mikä vaikuttaa hiiriin, ei välttämättä vaikuta aivan samalla tavalla tai lainkaan suurempiin nisäkkäisiin. Hiirellä ja korvavalon potentiaalisella ostajalla on nimittäin fysiologisesti erittäin suuria eroja.

Ehkäpä Valkee voisi harkita seuraavaa mainoslausetta: Kallovalo tehoaa hiiriin, miksi ei sitten myös sinuun?

http://jeb.biologists.org/content/early/2015/03/20/jeb.111864.abstract

Valkeen korvavalo brittiläisessä nettikaupassa

Monet ulkomaiset nettikaupat myyvät Valkeen korvavaloa. Sitä myydään mm. Britanniassa. Vaikka yritykset ovatkin keskittyneet myymään hyvinvointiteknologiaa ja muuta vastaavaa, ne luonnollisestikin pyrkivät tekemään tulosta keinoja kaihtamatta. Tuskinpa ne muuten tukisivat korvavalon myyntiä Valkeen keksimillä ”myynninedistämislauseilla”, joita kaiken rehellisyyden nimissä pitäisi tietenkin kutsua valheiksi.

Look-After-Yourself-nettikauppa myy korvaloa 203 punnan hintaan, joka on 277 euroa. Se on järkyttävä hinta laitteesta, jolla EI TEE MITÄÄN.

Näin se alkaa:

”In our clinical tests, approx. 9 patients out 10 experienced total relief of symptoms, which is a revolutionary result.”

Mitähän sanalla ”approx.” (suunnilleen) halutaan tarkoittaa? Voisiko olla niin, että mahdollisesti kaikki 10 henkilöä ”experienced total relief of symptoms”, mutta lukua on vaatimattomuuden vuoksi hieman pienennetty? Jos niin olisi, se olisi hyvinkin ”a revolutionary result”.

Jotta valheellisille väitteille saataisiin enemmän painoarvoa, Oulun yliopisto on sotkettu mukaan:

”Researchers at the University of Oulu, Finland, have researched bright light headsets since 2008, and are convinced that this is a significant method for the prevention and treatment of seasonal affective disorders and other depression types.”

Jos kerran yliopiston tutkijat ovat vakuuttuneita siitä, että korvavalo(n käyttö) on merkittävä menetelmä estämään ja hoitamaan kaamosmasennusta ja muita masennuksia, Valkeeta tuntematon henkilö varmastikin uskoo sen ja ehkäpä, jos itsekin kärsii kyseisistä vaivoista, panee tilauksen vetämään. Virkkeestä saa myös sen käsityksen, että vuonna 2008 alkaneet tutkimukset olisivat edelleenkin käynnissä...

Toisessa kohdassa mainitaan:

”The VALKEE bright light headset has been researched in a series of clinical tests by the University of Oulu... ”

Edellinen kohta ei vielä riittänyt, vaan lisäksi halutaan vielä korostaa, että yliopisto on tehnyt useita testejä. Toisaalta jos tutkimuksia on tehty jo vuodesta 2008, onhan siinä luonnollisestikin ollut aikaa tehdä montakin ”kliinistä testiä”. 

Google-haku ensimmäisellä lainauksella antaa monia nettiyrityksiä mutta ei Valkeen sivua, mikä kertoo siitä, että kyseinen virhe ei ole (enää) Valkeen sivulla. Väittämä on tietenkin lähtöisin Valkeesta ja sen sivulta, mutta ehkäpä se on sittemmin poistettu sieltä paikkaansa pitämättömänä ja yliopiston vaatimuksesta.

http://www.look-after-yourself.com/lightvisor/valkee-bright-light-headset/0/

Näyttää siltä, että Valkeen myynti Suomessa on tyrehtynyt, ja Valkee pyrkii nyt entistä painokkaammin muiden maiden markkinoille vaikkakin varmasti tietää, että siellä tehtävä markkinointi on valheellista. Niin kauan kuin totuutta Valkeesta ei tiedetä, sen korvavalo voi jatkuvasti löytää uusia hölmöjä uhreja.

Muutaman vuoden takaisessa kirjoituksessa korvavaloa verrattiin ”käärmeöljyyn” eli 1800-luvulla ja 1900-luvun alkupuolella lähinnä Yhdysvalloissa myytyyn linimenttiin tai eliksiiriin (snake oil), jonka väitettiin (valheellisesti tietenkin) olevan patenttilääke vaivaan kuin vaivaan. Kuva on syytä jälleen esittää tässä.

Angry Birds -elokuva

Helsingin Sanomat uutisoi eilen valmisteilla olevasta Angry Birds -amimaatioelokuvasta, jonka budjetti on noin 75 miljoonaa euroa. Tuon summan lisäksi Rovio ja Sony Entertainment käyttävät markkinointiin sekä jakeluun noin sata miljoonaa euroa.

Koska kyseessä on animaatio, siinä käytetään ääninäyttelijöitä, jotka näyttävät olevan amerikkalaisia. Punaista lintu esittämään on valittu Jason Sudeikis, joka lieneekin useimmille melko tuntematon ”suuruus”.

Rovion kannattavuus on heikentynyt selvästi viime kolmen vuoden aikana. Myynti on pysynyt likimain vakiona, minkä ei pitäisi olla kasvuyrityksen ominaisuus, mutta liikevoitto on laskenut roimasti. Jos trendi jatkuu samanlaisena tänäkin vuonna, tappiota on odotettavissa.

Miten tuollaisella yhtiöllä on varaa sijoittaa rahaa elokuvaan? Koko 75 miljoonan euron summa ei tietenkään tule Rovion kassasta, mutta yhtiö joutuu vastaamaan taloudellisesti siitä, miten elokuva saa katsojia teattereissa.

Kuten uutisen otsikossa kerrottiin, Rovio odottaa pelastusta taloudelliseen tilanteeseensa elokuvan menestymisestä. Rovio näyttää panevan kaiken yhden kortin varaan. Jos elokuva floppaa, niin kuin moni on jo ennustanut, se on Rovion loppu. Monien mielestä aika on ajanut lintujen ohitse, ja ehkäpä elokuvakin tulee liian myöhään.

75 miljoonan euron kysymys kuuluu: viitsiikö kukaan katsella näitä typeriä hahmoja valkokankaalla puolentoista tunnin ajan?

5 kovaa ykkösnyrkin yritystä

Tuollainen otsikko on sivulla, jonka takana on ”City of Oulu”, kuten sivun alalaidassa lukee.

Lukija odottaisi, että nyt esitellään raskaan sarjan yrityksiä, mutta mitä sitä v***ua! Listan kolme ensimmäistä ovat tosin yrityksiä, jotka valmistavat jotakin hyödyllistä ja vielä enimmäkseen kannattavasti. Yritykset nimillä ei kuitenkaan ole väliä, joten niitä ei esitellä tässä. Ne löytyvät linkin takaa.

Neljäs yritys on todellinen yllätys, ja sen oleminen listalla herättää suurta hämmästystä. Sehän ei olekaan mikään muu kuin blogin ja monen muunkin inhokki Valkee. Onko Valkee todellakin kova ykkösnyrkin yritys?

Tällaista valhetta kerrotaan Valkeesta:

”Kirkasvalokuulokkeet ovat tieteelliseen ja tutkimukselliseen pohjaan perustuva ratkaisu kaamosmasennuksen hoitoon. Kliinisissä tutkimuksissa kirkasvalokuuloke on poistanut kaamosmasennuksen oireita ja parantanut huippu-urheilijoiden motorista reaktioaikaa. Nyt Valkee tutkii kuulokkeiden vaikutusta aikaerorasituksen helpottamisessa. Kesäkuussa 2013 rahoittajat uskoivat Valkeen menestykseen 7,4 miljoonan euron investoinnin voimalla.”

Tämän jälkeen ei liene epäselvää, mikä taho oli puolustusministeri Haglundin Valkeen vierailun takana.

http://oulu.com/5-kovaa-ykkosnyrkin-yritysta/

Puolustusministeri tutustui Valkeen tuotantoon

Kaleva kertoi tänään, että puolustusministeri Carl Haglund vieraili eilen Oulussa vauhdittaakseen RKP:n ehdokkaiden vaalityötä (vaikka turhaahan se tietenkin oli, koska RKP ei tule saamaan ainoatakaan paikkaa Oulun vaalipiiristä).

Jutussa kerrottiin myös, että Haglund tutustui Valkeen korvavalojen tuotantoon. Toimittaja kysyi ministeriltä, uskaltaako korvavaloja viedä Ukrainaan ja Venäjälle. Haglund vastasi: ”Porošenkolle ja Putinille voi toivottaa valoisampaa tulevaisuutta eikä korvavalo varmasti olisi pahasta.”

Kuka vei Haglundin Valkeen kokoonpanopajaan? Artikkelissa kerrottiin, että kaupunginjohtaja tarjosi lounaan Haglundille, joten lieneekin luultavaa, että kaupunginjohtaja toimi myös vierailuisäntänä Valkeelle. Jos näin oli, Valkeella taitaa olla kytköksiä kaupungin johtoon, sillä tuskinpa Haglund itse keksi vierailla Valkeen tuotantotiloissa.

Mikä on Valkeessa niin tärkeää, että ministeri piti viedä sinne? Totuus Valkeesta on jo tullut julki, mutta eivätkö kaupungin johto ja Kaleva vielä tiedä sitä?

Mikään puolueettomasti tulkittu tutkimus ei tue Valkeen väitteitä korvavalon tehosta mihinkään vaivaan tai sairauteen.

Valkee teki tutkintapyynnön Earlight Swindle -sivustosta

Valkee oli kaksi vuotta sitten vaatinut sivuston ylläpitäjää poistamaan kyseisen sivuston, kuten alla olevasta tekstistä on luettavissa. Mitähän ”välittömästi ja viimeistään” mahtaa oikein tarkoittaa? Valkee oli antanut tiukan aikataulun: vain yhden viikon.

Koska sivustoa ei poistettu, Valkee toteutti viimeisen kappaleen mukaisen uhkauksensa ja teki tutkintapyynnön poliisille, joka teki vuoden työtä, kunnes syyttäjä keskeytti tutkinnan, koska alkoi näyttää siltä, että syytteellä ei olisi menestymisen mahdollisuuksia oikeuskäsittelyssä – eli kansanomaisemmin sanoen mitään selvää rikosta ei ollut tapahtunut.

Valkeen tekemässä tutkintapyynnössä on yli 50 sivua. Yli 50 sivua! Osa siitä tullee jossakin vaiheessa julkisuuteen, ja se tulee varmastikin olemaan lystikästä luettavaa.

http://earlightswindle.com/gloom/2015/02/valkee-ltd-vs-earlightswindle-com-shutdown-attempt-legal-action-fails/

Valkeen mielestä totuutta sen korvavalosta ei olisi saanut kertoa. Tässä blogissa on jo useasti kerrottu, että moni lääkäri on esittänyt ammattimaisen käsityksensä siitä, että aivoissa ei ole sellaista valovasteellista aluetta, johon korvaan johdettu kirkas valo voisi vaikuttaa. Jos jokin vaikutus syntyy, se on pelkästään henkilön omaa kuvittelua, eikä valolla ole siihen mitään vaikutusta.

Lisätty myöhemmin:

Tämä juttu saa hieman omituisia piirteitä. Earlight Swindlen Twitter-sivulla Valkeen toimitusjohtaja vastasi toiseen kommenttiin, jossa on yllä oleva linkki Earlight Swindlen sivulle. Toimitusjohtaja kirjoitti: ”Missä lähdekritiikki? Kyseinen blogipostaus on silkkaa kirjoittajansa sepitettä eli ankka.”

Ketä tässä pitäisi uskoa? Kaikki Earlight Swindle -sivustossa tähän asti kirjoitetut asiat ovat pitäneet paikkansa, joten ei ole mitään syytä uskoa, etteikö tämänkin artikkelin lähteenä oleva juttu pitäisi paikkansa.

Entä Valkee sitten? Valkeen valehtelu alkoi jo ensimmäisessä Kalevan artikkelissa 12.1.2010.

http://oulun1.blogspot.fi/2010/01/valohoitoa-korvassa.html

Blogiartikkelissa kirjoitettiin:

”Uutisessa kerrotaan, että laite olisi patentoitu ”jo vuonna 2006”, mutta pikaisen patenttihaun mukaan keksijäkaksikko Auniolla ja Nissilällä (Nissila) on vain yksi 23.10.2008 julkaistu patenttihakemus, joka ei siis ole myönnetty vaan vasta hakemusvaiheessa oleva patentti (US2008/0262575 A1). Siinä haetaan patenttia laitteelle, jolla tuodaan valoa lähinnä silmiin. Vain kuvauksen lopussa mainitaan korvakäytävän valaiseminen (viitteet 550, 556A ja 556B).”

Alla on tekstinpätkä 12.1.2010 Kalevassa julkaistusta artikkelista:

Selvä valhehan tuo oli! Lisäksi Valkee esitti kaksi vuotta sitten uhkauksen tutkintapyynnön tekemisestä, jos sivustoa ei poisteta, ja koska niin ei tehty ja jos Valkee seisoi sanojensa (tai uhkauksensa) takana, se teki tutkintapyynnön poliisille. Ei ole siten vaikea päättää, kumpaa tahoa uskoa. Toimitusjohtajan väite vain ihmetyttää hieman, koska valheella on tunnetusti pitkät jäljet. Jos tieto poliisitutkinnasta pitää paikkansa, niin kuin voisi olettaa, se tulee varmasti todistetusti julki ja tulee tekemään Valkeen entistä naurettavammaksi.

Lisäys 2 (27.2.):

Valkeen toimitusjohtaja totesi yllä (ja alkujaan Twitterissä): ”Missä lähdekritiikki? Kyseinen blogipostaus on silkkaa kirjoittajansa sepitettä eli ankka.”

”Blogipostauksella” viitataan tähän blogitekstiin:

http://earlightswindle.com/gloom/2015/02/valkee-ltd-vs-earlightswindle-com-shutdown-attempt-legal-action-fails/

jossa kerrottiin, että Valkeen edustaja oli tehnyt poliisille tutkintapyynnön. Pyyntö sivuston poistamiseksi oli tehty Valkeen nimissä, koska se esiintyy pyynnössä toiminimen kirjoittamiseen oikeutettujen henkilöiden nimien alapuolella. Kyseiset kaksi henkilöä olivat siis Valkeen johtohenkilöinä esittäneet pyynnön ja uhanneet jatkotoimilla Valkeen nimissä, eli Valkee oli siinä osapuolena.

Valkee kertoo nyt Twitterissä, että se ei ollut osapuolena (eli rikosilmoituksen tekijänä) poliisitutkinnassa. Osapuolen täytyy silloin olla toinen em. henkilöistä, mikä käykin ilmi hänen Twitter-sivultaan.

Ei ehkä siten pidä paikkansa, että tutkintapyynnön teki Valkee, mutta myöskään toimitusjohtajan väite, että blogiteksti on sepitettä, ELI MITÄÄN TUTKINTAPYYNTÖÄ EI OLE KOSKAAN TEHTY, ei pidä paikkansa.

Näyttää siltä, että tässä on päässyt menemään puurot ja vellit sekaisin. Earlight Swindle -sivuston kritiikki on kohdistunut Valkeeseen yrityksenä, mutta kyseinen johtohenkilö on arvattavasti tulkinnut niiden kohdistuneen häneen itseensä, ja sen vuoksi hän oli tehnyt tutkintapyynnön. Jos sivustossa oli arvosteltu yritystä, mutta sen perusteella tutkintapyyntö oli tehty kunnianloukkauksesta, lieneekin selvää, että tuollaisella jutulla ei voisi olla menestymisen mahdollisuuksia, niin kuin syyttäjäkin oli varmasti todennut.

Asian tarkempi tila selvinnee kuitenkin vasta silloin, kun tutkinta-aineisto tulee julkisuuteen.

Arctic Heat Control

Keskiviikon (21.1.) Oulu-lehdessä Arctic Heat Controlin toimitusjohtaja kertoi satuja, joiden tarkoitus ei ole tietenkään mikään muu kuin tukea blogissa jo aikaisemmin melko tarpeettomaksi ja lähinnä rahanhukaksi todetun akkulämmittimen myyntiä.

Hän toteaa: ”Kylmän akun virranvastaanottokyky on vain muutama ampeeri, joten akku on saatava lämpimäksi. On pötypuhetta neuvoa, että pakkasella pitää ajaa riittävän pitkä matka, jotta akku latautuisi. Vaikka ajaisit Oulusta Helsinkiin, akku ei lataudu!”

Tuossa on selvä ristiriitaisuus. Ensin hän toteaa, että ”kylmän akun virranvastaanottokyky on vain muutama ampeeri” ja sitten hän sanoo, että ”vaikka ajaisit Oulusta Helsinkiin, akku ei lataudu!”

Jos akku ottaa vastaan ”muutaman ampeerin”, montako ampeerituntia akku ottaa vastaan ajettaessa Oulusta Helsinkiin, jonka ajomatkan voidaan arvioida kestävän seitsemän tuntia? Ampeerituntimäärä voidaan laskea kertomalla ampeerit ja tunnit, eli muutama ampeeri * 7 tuntia. Jos muutama ampeeri on esim. kolme, saadaan 3 A * 7 h = 21 Ah, joka on noin kolmannes 60 Ah:n akun kapasiteetista.

Näyttää selvästikin siltä, että toimitusjohtaja ei oikein ymmärrä, mitä puhuu, tai sähkötekniikan ymmärrys ei ole riittävää. Jos akku ottaa vastaan muutaman ampeerin, se on aivan riittävä määrä, koska sitten kun akku on täynnä, sen ei tarvitse ottaa enää mitään vastaan. (Artikkelin mukaan hänellä on aikaisempaa työhistoriaa automyynti- ja korjausalalta.)

Jos oletetaan, että starttimoottorin teho on 2 kW, sen ottama virta nimellisteholla on 167 A. Koska starttimoottori on ns. sarjamoottori, sen ottama virta i(t), eli virta ajan funktiona, ja momentti riippuvat pyörimisnopeudesta. Mitä nopeammin se pääsee pyörimään (lämmin moottori), sitä pienemmän virran se ottaa. Jos käytetään lohkolämmitintä ja käynnistyksen kestoaika on 2,0 sekuntia, starttimoottorin akusta ottama energia on 2*167 As = 334 As, joka ampeeritunneiksi muutettuna on 334/3600 = 0,092 Ah. Tämä on 0,15 prosenttia 60 Ah:n akun kapasiteeetista.

Voidaan laskea, miten pitkä aika tarvitaan tuon energian palauttamiseen takaisin akkuun. Se on helpointa tehdä lähtemällä energiasta 334 As. Jos akun varautumisen oletetaan olevan lineaarista (mitä se ei todellisuudessa ole), em. energiamäärä voidaan palauttaa takaisin akkuun 334 sekunnin (eli 6,5 minuutin) aikana käyttämällä yhden ampeerin latausvirtaa. Mutta jos latausvirta onkin toimitusjohtajan mainitsema ”muutama ampeeri”, varaamiseen kuluva aika vain lyhenee edellisestä.

Jos autossa käytetään polttoainetoimista lämmitintä, siinä ei Arctic Heat Controlin tekele paljon auta. Lähdettäessä liikkeelle akku on kylmä, ja jos ajomatka on lyhyt, akku ei juurikaan ehdi lämmetä eikä lämpimän akun mahdollisesta nopeammasta varautumisesta ole mitään hyötyä. Suurin osa ajasta ladataan kylmää ja hitaasti lämpenevää akkua, jolloin Arctic Heat Controlin tekeleestä ei ole mitään hyötyä.

Jos autopaikalla on sähkö käytettävissä, ei tietenkään ole mitään mieltä käyttää polttoainetoimista lämmitintä eikä Arctic Heat Controlin tekele tuo mitään hyötyä.

Pruitt-Igoe

Yhdysvaltojen Missourin osavaltion St. Louisin kaupungissa käynnistyivät 40-luvun lopussa toimenpiteet keskustan ympäristössä sijaitsevien slummialueiden siistimiseksi. Slummihökkeleitä oli paljon, ja olivat vaatimattomia ja ränsistyneitä. Näiden purkaminen synnytti tarpeen uusille asunnoille, mihin kaupunki vastasi käynnistämällä hankkeen uuden, suuren vuokra-asuntoalueen rakentamiseksi. Aluksi tarkoituksena oli rakentaa kaksi erillistä asuntoaluetta: Pruitt mustille ja Igoe valkoisille, ja ne tulisivat sijaitsemaan vierekkäin vain tien erottamina. Tällainen rotuerottelu oli kuitenkin liittovaltion korkeimman oikeuden mukaan lainvastainen, ja sen vuoksi alueet yhdistettiin jo suunnitteluvaiheessa yhdeksi kokonaisuudeksi, joka sai nimen Pruitt-Igoe. Pruitt oli 2. maailmansodan afroamerikkalainen lentäjä ja Igoe entinen kongressimies.

Kokonaisuuden suunnitteli arkkitehti Minoru Yamasaki, joka suunnitteli myös New Yorkissa sijainneet WTC-tornit. Rakentaminen käynnistyi vuonna 1954, ja sen valmistuttua vuonna 1955 Pruitt-Igoeen kuului 33 kappaletta 11-kerroksista rakennusta käsittäen kaikkiaan 2870 asuntoa noin 15 000 asukasta varten. Rakennusalueen pinta-ala oli 24 ha. Joidenkin lähteiden mukaan alue olisi valmistunut jo 1954 ja rakentaminen olisi vastaavasti alkanut aikaisemmin.

Alue näytti varsin idylliseltä ja modernilta mutta myös hieman kolholta seudun muiden matalien rakennusten joukossa. Etualalla olevat kerrostalot eivät kuuluneet Pruitt-Igoeen. Kuva on otettu valmistumisen aikoihin.

Rakennusten julkisivut oli sijoitettu etelä-lounaaseen päin

Toisesta suunnasta otettu kuva

Ilmakuva alueesta (1968)

Pruitt-Igoen tyypillinen nuori asukas

Pihanäkymä

Alueella oli harrastusmahdollisuuksia nuorille. Kuvassa näkyy vielä valkoisia nuoria, mutta melko pian alueen valmistumisen jälkeen valkoiset perheet muuttivat pois.

Leikkikenttä

Kuva leikkikentältä, mutta taustalla näyttää olevan aikuisikäisiä. Onkohan vapaapäivä, koska he eivät ole työssä..?

Pruitt-Igoen perhe katsoo luottavaisena tulevaisuuteen. Kuva kertoo jotakin mutta ei kaikkea alueen keskivertoperheeestä: lapsiperheiden keskimääräinen lapsiluku vuonna 1965 oli 4,3, ja 40 prosentissa lapsiperheitä lapsia oli viisi tai enemmän. 

Pruitt-Igoen väestörakenne ei ehkä ollut aivan tavanomainen. Nainen perheenpäänä oli 62 prosentissa perheitä. 38 prosentissa perheitä ei ollut työssäkäyviä. Vain 45 prosentissa perheitä palkkatulo oli ainoa tulonlähde. Ainoastaan 30 prosenttia Pruitt-Igoen perheistä oli tavallisia, eli niissä olivat molemmat vanhemmat. 57 prosenttia oli yksinhuoltajaperheitä. Naisten ja miesten jakauma oli 5 : 2. Tarkasteluhetkellä alueella oli 9 952 asukasta, joista 3 067 oli aikuisia ja 6 895 lapsia. Keskimääräinen koulutus oli yhdeksänvuotinen peruskoulu.

Pruitt-Igoen nuorisoa. Kyselyn mukaan pojat saattavat tytön raskaaksi keskimäärin 15,5 vuoden iässä (keskipoikkeama 14–17 vuotta). Vastaavasti tytöt tulevat raskaaksi keskimäärin 14 vuoden iässä (keskipoikkeama 12,5–15,5 vuotta).

Pihalla oli "kiipeilymahdollisuuksia"

Rentoutumista kotona työpäivän jälkeen

Tyypillinen asunto on täysin vertailukelpoinen nykyisten suomalaisten asuntojen kanssa. Ikkunoita on jopa koko ulkoseinän leveydeltä. Voisipa jopa väittää, että 60-luvun suomalainen Arava-asunto jäisi vertailussa toiseksi...

Koska Pruitt-Igoe-hankkeen tarkoituksena oli tarjota edullista asumista kaupungin vähävaraiselle kansanosalle rakentamalla edullisia vuokra-asuntoja, rakennuskustannuksissa tuli säästää. Hissit oli toteutettu nerokkaasti: ne pysähtyivät vain 1., 4., 7. ja 10. kerroksessa. Muu varustelu oli karsittu minimiin. Asuntoja on väitetty pieniksi, mutta olivat selvästikin suurempia kuin nykyisin Suomessa rakennettavat "tilaihmeet", joiden ahtaus vaikeuttaa jopa kalustamista. Asuntojen keskimääräinen koko oli 2,8 makuuhuonetta eli suomalaisittain keskiarvo vastasi lähes neljän huoneen asuntoa.

Asuntojen käyttöaste oli suurimmillaan vuonna 1957, eli melko pian valmistumisen jälkeen, ja se oli 91 prosenttia. 2870 asunnosta oli tuolloin 258 tyhjillään. 60-luvulla tyhjien asuntojen osuus nousi 40 prosenttiin, minkä täytyi kertoa siitä, että asuinalue ei ollut haluttu. Vuosikymmenen loppuun mennessä alue oli käytännössä lähes kokonaan hylätty. Rakennuksissa oli lähes kaikki mahdollinen rikottu. Mutta tämähän on tuttua muualtakin: Oulun Kaukovainion Jalohaukantiellä sijaitsevissa kaupungin vuokrataloissa oli jo 70-luvulla jouduttu poistamaan porraskäytävien valopainikkeet, koska ne potkittiin jatkuvasti rikki. Niiden paikalle oli asennettu metallilevyt, ja valot paloivat jatkuvasti.

Slummiutuminen on alkanut: 4. ja 7. kerroksen käytävätilan ikkunoita on rikottu. Hissit pysähtyivät noissa kerroksissa.

Hylätty Pruitt-Igoe (1974)

Vuonna 1971 ainoastaan 17 rakennusta oli enää asuttuja, ja niissä oli noin 600 asukasta (enimmillään asukkaita oli noin kymmenentuhatta). Loput 16 rakennusta oli suljettu. Jo vuonna 1968 viranomaiset kehottivat asukkaita muuttamaan pois. Vuoden 1971 joulukuussa viranomaiset päättivät purkaa kaksi huonokuntoisinta rakennusta. Tuolloin vielä toivottiin, että ongelmat saataisiin korjattua ja jäljelle jäävät rakennukset saataisiin kunnostettua. Ensimmäinen rakennus purettiin räjäyttämällä maaliskuussa 1972 ja seuraava saman vuoden huhtikuussa. Tämä ei kuitenkaan riittänyt: purkaminen jatkui kesäkuussa, ja seuraavien neljän vuoden aikana kaikki 33 rakennusta oli räjäytetty maan tasalle.

Ensimmäinen menossa (maaliskuu 1972)

On sanomattakin selvää, että Pruitt-Igoe-hanke ei toteutunut toivotulla tavalla, vaan jokin meni pahasti vikaan. Kyllähän vanhoja rakennuksia on purettu ja tavallisesti uuden rakentamisen tieltä ennenkin mutta tuskin missään muualla tämän ikäisiä (eli näin nuoria) ja näin suurta määrää lähes kerralla. Pruitt-Igoen tuhon syy oli monen erillisen tekijän kerranaisvaikutus, joka jatkuessaan vain voimisti itseään. Arkkitehtuuria, joka käsitti suuren rakennustiheyden ja suuret yleiset tilat, joista kukaan ei huolehtinut, on usein pidetty pääsyynä, mutta se oli vain yksi ja varsin mitätön tekijä monen muun tekijän joukossa. Tämä on Pruitt-Igoe-myytti.

Rakennukset purettuina ja alue siistittynä

Pruitt-Igoen ongelmaksi muodostui rikollisuus sen eri muodoissa. Alueella oli oma poliisi, joka ajan mittaan korruptoitui ja katsoi monia rikoksia sormien lävitse. Jossakin vaiheessa tilanne kehittyi niin pahaksi, että kaupungin poliisi ei uskaltanut mennä alueelle yöllä. Pruitt-Igoesta muodostui suojapaikka rikollisille. Poliisilla ei ollut mitään mahdollisuutta löytää siellä piilottelevaa rikollista lähes kolmesta tuhannesta asunnosta. Rikolliset tai lakiin nuivasti suhtautuvat asukkaat eivät tietenkään puhuneet mitään poliisille, ja rehelliset asukkaat eivät uskaltaneet puhua pelon ja vasikoinnista seuraavan koston vuoksi.

Vuonna 1969 alueella tehtiin 10 murhaa, 14 poliisille ilmoitettua raiskausta ja 129 väkivallantekoa. Laukausten ääni oli säännöllistä. Rikottuja ikkunoita oli enemmän kuin ehjiä.

Talvi 1969–70 oli yksi kaikkien aikojen kylmimmistä St. Louisissa. Pakkasen ja rikottujen ikkunoiden vuoksi monet putket jäätyivät ja halkesivat, minkä seurauksena moniin rakennuksiin tulvi vettä. Lämmitykseen tuli häiriöitä, ja ilmeni sähkökatkoja.

Vuonna 1969 kaupungin vuokra-asukkaat menivät seitsemän kuukauden pituiseen vuokranmaksulakkoon, mikä vähensi entisestään kaupungin taloudellisia resursseja ylläpitää vuokratalojaan.

Hissejä ja käytävätiloja käytettiin wc-tiloina. 

Jo kolme vuotta valmistumisen jälkeen eräs kongressiedustaja totesi: ”[Pruitt-Igoe is] as a paradise for thieves, thugs and rapists and nightmare for police.”

Monet asukkaat kuvasivat kulkua hissistä omaan asuntoon ”kujanjuoksuksi”, josta oli tärkeää selvitä mahdollisimman nopeasti ja vahingoittumattomana.

Miltä Pruitt-Igoe näyttää nyt 40 vuotta purkamisen jälkeen? Alue on metsittynyt. Jostakin syystä se on ennimmäkseen jätetty rakentamatta.