HUSLABin toiminnan tutkinta ja puolen vuoden odotus...

Kuten yleensä tapana on, vahingon tapahduttua alkaa selitys, jonka tarkoitus on vastuun kantamisen välttely ja pyrkimys osoittamaan, että syy on kaikkialla muualla kuin itsessä ja kaikki onkin itse asiassa edelleen hyvin. Helsingin Sanomien verkkosivulla HUSLABin skandaalia yritetään juuri selittää parhain päin.

”Käytettyjen neulojen käyttäminen oli vahinko, sanoo Huslabin toimitusjohtaja Piia Aarnisalo HS:lle.”

Vahinkopa tietenkin. Sehän näyttäisikin vielä pahemmalta, jos likaisia neuloja olisi käytetty tarkoituksella.

”Käytetty kookkaampi neulatyyppi ei ollut mahtunut käytetyille neuloille tarkoitettuun turvaboksiin, ja siksi ne ovat olleet toisessa roskalaatikossa.”

Näytteet ottanut sairaanhoitaja otti neulat roskalaatikosta, jonne ne oli edellisenä iltana joku toinen näytteenottaja heittänyt. Mikä sai sairaanhoitajan ottamaan neulat roskalaatikosta? Yksittäispakattu steriloitu neula on varmastikin toisen näköinen kuin roskalaatikossa oleva käytetty irrallinen ja verinen neula. ”Ammattitaitoisen” sairaanhoitajan olisi pitänyt havaita tämä ero.

”Likaisia neuloja käyttänyt hoitaja ei ole laboratoriohoitaja vaan sairaanhoitaja. Hoitaja oli määräaikaisessa työsuhteessa ollut hoitaja, joka lopetti työt heti virheen tapahtumisen jälkeen.”

Irtisanoutumisesta tai -sanomisesta ei tosin mainita mitään...

Kuten sanonta kuuluu, korppi ei toista korppia noki. Jos tutkimusryhmän henkilöt valikoidaan alan sisältä, lopputulos tulee olemaan odotettu: kaikki tullaan painamaan villaisella ja HUSLAB lupaa pyhästi, että sama ei tule enää toistumaan. Tutkimusryhmä pitäisi koota alan ulkopuolisista, joilla ei ole minkäänlaisia sidonnaisuuksia terveydenhoitoalaan eikä pelkoa, että ”hyvää veljeä” vahingoitettaisiin millään tavalla.

Toimitusjohtajan olisi pitänyt osoittaa vastuunkantonsa tästä vakavasta virheestä ja erota sen osoitukseksi. Jakamalla toimessaan toimitusjohtaja haluaa ikään kuin sanoa, että ”sattuuhan näitä paremmissakin piireissä...”

19:llä HUSLABiin verikokeeseen erehtyneellä on edessään ikimuistoiset kuusi kuukautta elää odotuksessa tai pikemminkin pelossa, onko saanut hiv-tartunnan vai ei. Vaikka se ei enää johtaisikaan tappavaan aids-vaiheeseen asti, sen saaminen tuskin ainakaan parantaisi kenenkään elämänlaatua. Edessä olisi loppuiän kestävä lääkekuuri haitallisine sivuvaikutuksineen. Ja infektio vaikuttaisi myös uhrin kaikkiin toimiin, koska rikoslaissa hiv-viruksen tietoinen tartuttaminen katsotaan törkeäksi pahoinpitelyksi, josta seuraa aina vankeustuomio.

On olemassa tapauksia, joissa hi-virus ei ollut kuuden kuukauden aikana ehtinyt muodostaa uhrin vereen vasta-aineita siinä määrin, että tavallinen testi olisi osoittanut infektoitumisen, eli vaikka testi olisikin negatiivinen ensi lokakuussa, se ei välttämättä tarkoittaisi, etteikö muutama hi-virus olisi odottamassa sopivaa hetkeä...

Yksityisellä sektorilla olisi nyt hyvä tilaisuus erottautua julkisesta terveydenhoidosta ja kertoa, että siellä ovat ”prosessit” kunnossa.

HUSLABin toiminnan törkeyttä ei ole riittävästi korostettu mediassa. Joko media ei havaitse sitä tai jostakin on tullut määräys olla paisuttelemasta tapahtunutta liikaa.

Oulu – savupiippujen kaupunki

Noin sata vuotta sitten tuomiokirkon tornista Tuiraan päin otetussa kuvassa näkyy useampi savupiippu. Etualalla näkyy Rauhalan rakennus, ja siitä oikealle sijaitsee tumma rakennus, joka purettiin 80-luvulla kerrostalona. Siitä edelleen oikealle tien (Kasarmintie) toiselle puolelle rakennettiin 60-luvun alussa Oulun yliopiston harjoituskoulu, jossa opettajiksi opiskelevat saattoivat kokeilla oppimaansa kasvatustieteellistä teoriaa käytännössä.

Kerrostalo oli alkujaan höyrymyllystä ja siihen kytketystä makasiinista yhdistetty koneremmitehtaan rakennus, mutta vuonna 1946 se muunnettiin asuinkerrostaloksi Åströmin nahkatehtaan työväkeä varten. Nykyisin osassa tehtaan tiloja sijaitsee kaupunkilaisten ”ylpeys” Tiedekeskus Tietomaa. On tietenkin ymmärrettävää, että Oulun tapaisella kaupungilla ei ole resursseja eikä osaamista tarjota tuollaista naurettavuutta parempaa.

Ylhäällä oikealla sijaitsee Rautasilta, joka alun perin rakennettiin pohjoiseen menevää rautatietä varten, mutta leveytensä ansiosta siitä oli mahdollista kulkea myös jalkaisin ja jopa hevoskärryillä silloin, kun junaa ei ollut odotettavissa. Sitten kun sillalle siirrettiin tieyhteys Tuiraan, rautatietä varten rakennettiin uusi, toisen näköinen silta vanhan sillan itäpuolelle vuonna 1965. Samalla rakennettiin kävelysilta Merikosken puolelle.

Rauhalan takana näkyy sähkölaitoksen rakennuksia, joista osa on edelleenkin olemassa, mutta suurin osa kuvan muista rakennuksista on purettu pois eri aikoina.

Vuonna 1977 eri suunnasta otetussa kuvassa näkyy vielä osittain samoja rakennuksia. Rauhala on keskellä oikealla, ja siitä (kuvassa) ylöspäin sijainnut kerrostalo oli jossakin vaiheessa saanut valkoisen ulkoasun.

Vanhassa (väritetyssä) kuvassa näkyy höyryveturi vaunuineen sillalla.

Tunarointia HUSLABin malliin

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin laboratoriossa käytettiin käytettyjä näytteenottoneuloja verinäytteiden otossa kuluneella viikolla. Jatko meni sitten niin kuin se vain voi mennä Suomessa. Sivistysmaissa asia olisi hoidettu aivan eri tavalla: sivistyneemmin.

Ensiksi alkoi tartunnan saamisen mahdollisuuden vähättely. Tokihan se pieni on, mutta se on kuitenkin olemassa. Hepatiitit ja aids ovat sen verran rankkoja tauteja, että niitä tuskin kukaan toivoisi saavansa. Ne voivat aiheuttaa elinvaurioita, ennen kuin niitä ehditään hoitaa, ja kuten tunnettua, aidsiin ei ole parannuskeinoa.

Toiseksi HUSLABin toimitusjohtaja esiintyi kuin mitään vakavaa ei olisi tapahtunutkaan. Sivistysmaissa laboratorion johtaja olisi välittömästi jättänyt eroanomuksensa, jonka HUS olisi tietenkin heti hyväksynyt. Vaikka toimitusjohtajalla ei olekaan suoranaista käskysuhdetta laboratorion koko henkilökuntaan, hän on muodollisesti kaikkien alaistensa esimies ja vastuussa näiden tekemisistä.

Kolmanneksi näytteitä ottanut henkilö olisi pitänyt erottaa välittömästi, ja siitä olisi pitänyt kertoa julkisuudessa. Yksityisissä yrityksissä voi saada potkut paljon vähemmästäkin kuin19 henkilön terveyden mahdollisesta vaarantamisesta.

Tämä tuskin on mitään uutta. Vastaavia tapauksia on tapahtunut varmasti myös muuallakin, mutta kuten asiaan kuuluu, teko pyritään tietenkin salaamaan niin kauan kuin se on mahdollista. Tämä on myös hyvin linjassa maan terveydenhoidon kanssa yleensä.

Maan tapa on aina ollut se, että lääkärit saavat tehdä, mitä haluavat, eikä pelkoa vastuuseen joutumisesta ole. Mitään lääkärin ehdottamaa tai tekemää toimenpidettä ei koskaan kyseenalaisteta. Toimenpide voidaan tehdä pelkästään lääkärin oman henkilökohtaisen mielenkiinnon vuoksi, esim. omaa tutkimusta palvelemaan, eikä niinkään potilaan diagnosoinnin tai hoidon vuoksi.

Lääkäri on potilaalle sen verran suuri auktoriteetti, että ”lääkäri ei voi koskaan olla väärässä”. Lääkäri ei koskaan myönnä omaa virhettään. Siinähän menisi maine ja uskottavuus muiden lääkäreiden silmissä ja samalla saisi puoskarin maineen – ja pahimmassa tapauksessa menisi myös oikeus toimia lääkärinä. Lääkärit tietävät sen, että hauta peittää viimein kaikki hoitovirheiden jäljet.

Kun seuraavan kerran menet verikokeeseen, muista katsoa, että neula otetaan steriilistä pakkauksesta.

Stockmanni

Kaupungilla on viime päivinä liikkunut sitkeä huhu, että Tokmanni-ketju ostaisi Oulun Stockmannin liiketoiminnan ja jatkaisi tavaratalon toimintaa Kirkkokadulla suunnilleen nykyisessä laajuudessaan. Stockmann ilmoitti viime vuonna lakkauttavansa Oulun tavaratalon toiminnan sen huonon kannattavuuden vuoksi.

Tokmannin haltuun mahdollisesti siirtyvän tavaratalon nimestä on käyty kovaa kädenvääntöä, koska se ei tietenkään voisi enää olla Stockmann. Pitkien neuvotteluiden lopputuloksena kompromissiksi on tiettävästi sovittu Stockmanni, joka muistuttaisi ”sopivasti” molempia nimiä: Stockmann ja Tokmanni. Ehdolla oli myös nimi ”S. Tokmanni”, mutta se ei kuuleman mukaan kelvannut. Tarkempaa tietoa siitä, kumpi osapuoli hylkäsi tämän ehdotuksen, ei ole.

Tokmannia on joskus kutsuttu köyhän miehen Stockmanniksi, mutta nimien samankaltaisuus on vain pelkkä sattuma.

Onko Ruotsissa kaikki paremmin?

Lakoninen vastaus kuuluu: kyllä on.

Ruotsi on aina niin kulttuurillisesti kuin taloudellisestikin ollut Suomea vuosikymmeniä edellä. Jo 80-luvulla Ruotsin kaupoissa oli hyllyjen reunoihin merkitty ”vertailuhinta” – tavallisesti kilo- tai litrahinta – kuluttajan hintavertailun helpottamiseksi. Kauppojen henkilökunta tervehti asiakkaita ystävällisesti sanoin: ”hej”.

Suomeen vertailuhinta tuli paljon myöhemmin. Asiakas sai varmasti tiedon siitä, jos kassa vihasi työtään. Ja asiakas oli varmasti aina väärässä (ja niin on kyllä usein edelleenkin).

Tukholman kaupungin paikallisliikenteen kuljettajat odottivat, että matkustajat ehtivät istumaan ennen liikkeelle lähtöä. Busseissa oli kallistettava kori, jotta nousu autoon helpottuisi.

Suomessa ja erityisesti Oulussa kuljettaja lähti liikkeelle välittömästi sen jälkeen, kun viimeinen matkustaja oli saatu rahastettua. Vanhemmat matkustajat saivat varoa kaatumistaan kiihdyttävässä bussissa.

Valtion ja kunnan virastoissa henkilökunta oli nimenomaisesti olemassa palvelemassa kansalaisia ja kuntalaisia.

Suomalaiset virkamiehet olivat töykeitä, ja asiointi pyrittiin tekemään mahdollisimman vaikeaksi. Mitään ei kerrottu kysymättä.

Palvelu ravintoloissa ja muissa ruokapaikoissa oli ystävällistä.

Suomessa hapannaamainen tarjoilija suoranaisesti paiskasi lautasen eteen. Tarjoilija koki nöyryyttäväksi asiakkaan palvelun, vaikka siitä hänelle tietenkin maksettiin palkkaa.

Ruotsalaisista olikin aina mukavaa tulla Suomeen katsomaan takapajuisten suomalaisten tapoja ja elämää ja todeta: ”kylläpä meillä on kaikki paremmin...”

Olisiko Asmo-laturi estänyt Ylivieskan kirkon palon?

Ylivieskan kirkko syttyi palamaan pääsiäislauantaina, ja se paloi korvauskelvottomaan kuntoon. Poliisi on ottanut kiinni epäillyn, mutta mikään ei todista kiinniotetun syyllisyyttä tuhopolttoon.

Amerikan ihmemaassa on tavallista, että monet hurahtaneet ottavat vastuulleen jonkin selvittämättömän tuhotyön, vaikka eivät olekaan sitä tehneet. Kyse on jonkinlaisesta julkisuuden tavoittelemisesta keinoja kaihtamatta ja seurauksista välittämättä.

Tulipalon oli voinut sytyttää myös Gambina-mies, joka oli viluisena ja ”lämmikkeensä” loppuun käyttäneenä mennyt kirkkoon ja tehnyt pienen nuotion lämmitelläkseensä. Ehkäpä mieleen oli muistunut nuoruuden rattoisat ajat rantatulilla kavereiden kanssa...

Voi olla myös mahdollista, että seurakunnan työntekijä oli unohtanut virkapuhelimensa lataukseen pääsiäisen yli, ja kuten eräs karmiva tapaus todistaa, rakennus voi palaa ”maan tasalle” laturipalon sytyttämänä. Kävikö näin Ylivieskassa? Olisiko ”palovarma laturi” voinut estää tämän ikävän tapahtuman? Avoimia kysymyksiä, joihin voi olla vaikea löytää vastauksia...

Öiset tulipalot ovat aina komeaa nähtävää.

Goodbye to Danske Bank

Blogissa kerrottiin tammikuussa Danske Bankin suunnittelemasta huhtikuun alussa alkavasta massiivisesta rahastusoperaatiosta, jossa kaikki mahdollinen oli keksitty muuttaa laskutettavaksi tuloksi pankille ja sen tanskalaisille osakkeenomistajille.

Danske Bank käytti kovia aseita, mutta kyllä täälläkin osataan.

Loppukevennyksenä Viron viime kevään Euroviisu-kappale Goodbye to Yesterday, jonka olisi pitänyt voittaa.

Näinkö siinä sitten kävikin..?

Brysselissä kuluneella viikolla tihutöitä tehneet el-Bakraouin veljekset saatiin todennäköisesti tekijöiksi lupauksella pääsystä muslimien paratiisiin, jossa heitä odottaisi lukuisa määrä neitsyeitä ja auvoisa kuolemanjälkeinen elämä, mutta kuinka siinä sitten oikein kävi... Voiko vakaumuksellinen muslimikaan luottaa enää mihinkään tässä häilyvässä ja petollisessa maailmassa..?

Tutankhamonin salaiset kammiot

Oulun 1 -blogi kertoi marraskuussa farao Tutankhamonin hautakammiossa tehdyistä mikroaaltoskannauksista, joiden tarkoituksena oli vahvistaa brittiarkeologi Nicholas Reevesin teoria siitä, että piilotettu ja ennestään tuntematon hautakammio, jonka oletetaan kuuluvan Tutankhamonin äitipuolelle tai anopille, kuningatar Nefertitille, sijaitsee pohjoisen seinän takana.

Tutkimustuloksia on nyt usean kuukauden ajan analysoitu Japanissa, ja mittaukset tehnyt Hirokatsu Watanabi on 90 prosentin todennäköisyydellä varma, että pohjoisen ja läntisen seinien takana sijaitsee kaksi tuntematonta kammiota.

Kammioissa havaittiin viitteitä metallista ja orgaanisesta aineesta. Orgaanisen aineen oletetaan olevan muumio tai sarkofagi.

Egyptin muinaismuistoministeri Mamdouh Eldamaty arvelee, että Reevesin arveluista poiketen seinien takana voisi sijaita joko Tutankhamonin siskon Merit-Atunin, hänen äitinsä Kian tai isoäitinsä Tiyen mutta ei Nefertitin hautakammio.

Täyden varmuuden saamiseksi on vielä tämän kuun aikana tarkoitus käynnistää tarkemmat tutkimukset alueilla, joiden takana mahdolliset salaiset kammiot havaittiin, ennen kuin rakenteita vaurioittaviin tutkimuksiin voidaan mennä. Löydöllä on erittäin tärkeä julkisuusarvo Egyptin hallinnolle, ja sen vuoksi kaikki mahdollinen tullaan tekemään, jotta ”kätketyt aarteet” voidaan tuoda päivänvaloon. Kysehän ei ole mistään muusta kuin rahasta. Löytö toisi suuren valuuttavirran Egyptiin.

Pukumies romm... ei vaan muuttaa Kauppakeskus Valkeaan

Kaleva uhrasi tänään kokonaisen aukeaman minilehdestään kertoakseen, että vaatetusliike Pukumies, joka on kuuluisa ”rommautuksestaan”, joka lieneekin kaupunkia tuntemattomalle täysin vieras tapahtuma ja jollaisena se voi hyvin pysyäkin, muuttaa huhtikuussa avattavaan Kauppakeskus Arina-Valkeaan. Koska Arinalla on aina ollut erityinen sija kaupunginvaltuutettujen sydämissä, moni valtuutettu on kuulunut Arinan hallintoneuvostoon ja Arinan uusi Sokos-tavaratalo valloittaa suuren tilan kauppakeskuksesta, Arinan pitäisi tietenkin näkyä myös nimessä.

Koska Arina on suuri tekijä Valkeassa, Pukumies aloittaa siellä osana Sokos-tavarataloa, ja vanha Pukumies katoaa kaupunkinäkymästä. Ehkäpä ”rommautus” enteilikin tätä sulautumista..?

Gambina-mies on pahoittanut mielensä katseltuaan Valkeassa aloittavien liikkeiden nimiä. Kuten laulussa sanotaan: vain yksi on joukosta poissa, ei Alkoa siellä näy...

Kuvan kissalla ei tiettävästi ole mitään tekemistä Pukumiehen, sen muuton tai Kauppakeskus Valkean kanssa. Se ei ole tehnyt mitään muuta kuin että se vain sattuu olemaan kissa.