Tästä soisi otettavan oppia

Oulun raittiusseura kokoontui heinäkuussa 1906. Koolla näytti olleen koko kaupunki lukuun ottamatta muutamaa juoppoa, jotka viettivät laatuaikaansa Hupisaarilla...

Se, mitä Gambina-mies sanoisi tuollaisesta tilaisuudesta, ei ole julkaisukelpoista tekstiä. Keihäänheittäjä Seppo Rädyn toteamus Savonlinnan Oopperajuhlista vuonna 1988 olisi siihen verrattuna kuin pyhäkoululaisen iltarukous...

Raiteiden risteilyä Nokelassa

Nokelan ratapihalla voi havaita, miten junaraiteet risteilevät. Alhaalta oikealta tuleva raide haarautuu kaikkiaan yhteentoista haaraan.

Haarat erottuvat paremmin hieman eri suunnasta otetussa kuvassa. Lisäksi oikealla on kolme muuta raidetta, joista kaksi yhdistyy ja toiseen niistä yhdistyy edellisen kuvan tulevan raiteen yksi haara. Kolmas raide yhdistyy muihin jossakin edempänä.

Edellä esitettyjen lisäksi Nokelassa sijaitsee alla näkyvät yhdeksän haaraa ja muutamia muita, jotka eivät näy kuvissa, kuten ratapihalla päättyvät raiteet ja Oulun rautatieasemalta tuleva etälään ja itään kulkeva pääraide.

Oulu Lampaansyöjissä

Oulu on päässyt mukaan vain muutamaan harvaan elokuvaan. Pojat, Kotia päin ja Miss Farkku-Suomi lienevätkin ainoat, joissa on pidempiä kuvauksia kaupungista. Peter von Baghin Muisteissa esiintyy tosin vain Oulu, mutta se onkin dokumenttielokuva. Muutamassa muussa elokuvassa Oulusta näkyy vain välähdyksiä, kun kaupungin läpi kuljetaan.

Niin tehtiin myös Lampaansyöjissä (1972), jossa lammasjahdissa olleet Sepe ja Valtteri ohittivat Oulun kaikkien taiteen sääntöjen mukaisesti matkatessaan Oulusta itään eli kaupungissa ei pysähdytty.

Kajaanintien ramppi pohjoiseen Pohjantielle.

Pohjantie pohjoiseen Kajaanintien liittymän kohdalla.

Sama näkymä hieman edempänä.

Muutama vuosi aikaisemmin valmistunut Pohjantie jakoi Kasarmialueen kahteen osaan jättäen huoltorakennuksia tien itäpuolelle.

Edessä Kuusamontien liittymä.

Kuusamontien itäiset rampit.

Rampit Kuusamontielle ja Kuusamontieltä pohjoiseen Pohjantielle. Typpi Oy:n muurahaishappotehtaan savupiippu tunki taivaalle pistävänhajuista, keltaista savua.

Valtterin ja Sepen Saab 99 kääntymässä oikealle Kuusamoon päin.

Otokset eivät esiinny Huunosen elokuvassa aivan loogisessa järjestyksessä, mutta tässä ne esiintyvät.

Nallikarissa 60-luvun lopulla

Reiska löysi oheisen kuvan perhealbumistaan ja antoi sen skannattavaksi ja julkisuuteen saatettavaksi. Reiska kertoi isänsä ottaneen sen mutta ei suostunut kertomaan muuta kuin että kuvassa on Reiskan muualla maassa asuneita sukulaisia, jotka halusivat kokea ”Nallikarin kesän”, mutta sen tarkemmasta sukulaisuussuhteesta hän ei halunnut kertoa. Ihmettelyyni, miksi sukulaiset eivät voineet majailla Reiskan luona, en saanut vastausta. Ehkäpä sukulaisuussuhteessa oli jokin särö..? Se selittäneekin sen, miksi kaikki katsovat poispäin kamerasta ja kuvaajasta...

Kuvassa näkyy vasemmalla Citroen DS eli Iso Kissa, jossa oli nestejousitus, joka ei tietenkään toiminut kunnolla Suomen talvessa, ja keskellä näkyy Ford Taunus. Telttoja näyttää olevan vieri vieressä, mutta ehkäpä sopu antoi sijaa. Kesät olivatkin kuuleman mukaan tuolloin pelkkää auringonpaistetta eikä koskaan satanut...

Lepopäivän ratoksi...

Yleisradion rinnakaisohjelmalla ja sittemmin Radio Suomessa on jo useamman kymmenen vuoden ajan soinut sunnuntaisin musiikkiohjelma Lepopäivä ratoksi, jossa kuullaan ns. Valitut Palat -musiikkia eli musiikkia, joka on neutraalia eikä sen pitäisi ärsyttää ketään. Eikä tämän kuvankaan pitäisi...

Gambinaa ruokakauppoihin..?

Maan hallitus on valmistelemassa alkoholilainsäädännön uudistamista. Vaikka monet sitä toivoisivatkin, miedot alkoholijuomat tuskin tulevat ruokakauppoihin, vaan uudistaminen keskittynee enemmänkin pieniin yksityiskohtiin kuten annosmittoihin ja muihin ”vieraisiin pöytiin ei saa huudella” -tyylisiin triviaaleihin seikkoihin...

Esim. Britanniassa kaikkia mahdollisia alkoholijuomia myydään useimmissa ruokakaupoissa ja jopa pienissä ns. kulmakaupoissa. Sama käytäntö on myös monissa muissa Keski-Euroopan maissa.

Ennen kuin mitään laajamittaista vapauttamista tehtäisiin, suppea-alainen kokeilu olisi ensin paikallaan. Kokeilu tehtäisiin yhdessä pienehkössä kaupungissa, jossa tietyt ruokakaupat saisivat valikoimiinsa haluamansa määrän erilaisia nykyisin vain Alkossa myytäviä tuotteita. Pieni myymälä ottaisi suppean valikoiman ja suuri market voisi ottaa lähes koko Alkon valikoiman.

Vuoden kestävän kokeilu toisi varmastikin esille kaikki mahdolliset haitat, joihin vapauttamista vastustavat vetoavat, ja kääntäen: vapauttamista kannattavat voisivat kertoa olleensa oikeassa eli että mitään uusia haittoja entisten lisäksi ei ilmennyt...

Gambina-miehen ja Kassi-Alman kommentit vapauttamisesta ovat kaksijakoisia.

”Olisihan tämä toteuduttuaan jo vuosikymmeniä sitten helpottanut paljon tätä harrastusta, jos Gambina-pullon olisi voinut ostaa lähikaupasta, mutta näin vanhemmalla iällä sillä ei niinkään ole suurempaa merkitystä. Pelkään nuorempien kollegoiden puolesta, miten heidän käy, jos Gambinan voisi noutaa lähi-Siwasta. Menisikö heidän elämänsä sitten kovinkin risaiseksi..?” arvelee Gambina-mies.

”Ehdoton ei vapauttamiselle. Jos olisin silloin pellavapäisenä tytönhupakkona tiennyt, mikä tulee olemaan kohtalonani olla täällä Gambina-miesten seurana, olisin ehdottomasti jättänyt sen ensimmäisen Gambina-huikan ottamatta”, toteaa Kassi-Alma.

Tätä päihdyttävää tunnelmaa keventänee Sleepy Sleepersin Kaljaa kioskeihin, joka biisin valmistumisaikaan (1981) tuntui mahdottomalta mutta joka on ollut arkipäivää jo parikymmentä vuotta.

Veljekset Karhumäki Oy

Veljekset Karhumäki Oy harjoitti ilmakuvausta vuodesta 1929 alkaen ja jatkoi sitä aina 1970 luvulle asti. Sota-aikana kuvauksissa oli ”ymmärrettävästi” muutaman vuoden tauko.

Kuvia kertyi kymmeniätuhansia eri puolilta maata. Kuvat levisivät laajimmin postikortteina, joita monet nykyään keräävät ja joista pyydetään harvinaisuuden ja kysynnän mukaan melko tuntuvia hintoja.

Pojat tekivät koneillaan toki muutakin, mutta ei siitä sen enempää tässä.

Karhumäen postikorttikuvat ovat ilmassa otettuja maisemakuvia, eli ne oli kuvattu melko loivassa kulmassa, jotta kaupunkia tai muuta maisemaa olisi tullut mahdollisimman paljon kuvaan. Niitä ei koskaan kuvattu suoraan alaspäin.

Kuvassa on Karhumäen otos numero 682, jonka tarkkaa kuvausajankohtaa on vaikea arvailla. Merikosken voimalaitoksen rakennustyöt alkoivat vuonna 1940, jolloin ensimmäinen tehtävä oli työpadon rakentaminen. Koska padosta ei näy jälkeäkään, kuva oli otettu ennen vuotta 1940.

Kasarmintie 13:n puutalo näkyy tässä kuvassa toisesta suunnasta. Reiskan kertoman mukaan talossa asuneen luokkakaverin nimi oli Anne (mutta jääköön sukunimi kertomatta, vaikka Reiska muistaa senkin).

Kuvassa näkyy, miten joen pohjan virtauksen suuntainen kaltevuuskulma alkaa kasvaa Rautasillan kohdalla, mikä tarkoittaa Oulujoen viimeisen koskiosuuden alkamista.

Kuvassa ei näy mitään, minkä perusteella kuvausvuoden voisi määrittää, mutta arvio on 30-luvun jälkimmäinen puolisko.

Eikö tuulivoima olekaan hyvä asia?

”Isot pojat” ovat sopineet siitä, että ilmastonmuutos on meneillään ja jokainen poikkeava sääilmiö vain vahvistaa ilmastonmuutosteoriaa katsomatta siihen, millainen poikkeava sääilmiö kulloinkin on. Niin kummalliselta kuin se kuulostaakin, myös jossakin vallitseva tavallista kylmempi säätila vahvistaa teoriaa ilmaston lämpenemisestä. Tosin nykyään usein käytetään termiä ”ilmastonmuutos” ”ilmaston lämpenemisen” sijasta, koska lämpötilan muutoksen suunnasta ei taida sittenkään olla täyttä varmuutta. Varmaa on vain se, että ilmasto muuttuu – niin kuin se on aina muuttunutkin historia aikana. Jos ilmasto ei olisi alkanut lämmetä jääkausien vallitessa, jääkaudet eivät olisi koskaan päättyneet.

Päivän Kalevassa Revonlahdella asuva henkilö vastustaa Siikajoen kunnan aikeita tuulivoiman lisäämisestä alueella. Seija (nimi muutettu) pitäisi viedä kuuntelemaan Al Goren pelotteluluentoa ilmastonmuutoksen seurauksen kauheuksista (jotka on tosin sittemmin osoitettu perättömiksi).

Seija kertoo saavansa ”rytmihäiriöitä” nykyisistä yhdeksästä tuulivoimalasta, joista lähin sijaitsee seitsemän kilometrin päässä Seijan asuinpaikasta, ja lisäksi hän kertoo: ”Oikein tuulisina öinä huomaa selkeän eron myös unen laadussa.”

Suunnitelman mukaan alueelle tulee noin 120 uutta voimalaa, joista lähimmät tulisivat noin viiden kilometrin päähän Seijan asuinpaikasta.

Kyllähän tuulivoimaloista lähtee ääntä, ja mitä enemmän niitä on, sitä voimakkaampi ääni luonnollisestikin on. Mitään ei saa ilmaiseksi, ja tämä on ekoenergiasta maksettava hinta.

Ainoa syy tuulivoimaloiden rakentamiselle on ns. syöttötariffi, joka tekee siitä kannattavaa liiketoimintaa. Tuulivoiman tavoitehinta on 10,53 senttiä kilowattitunnilta, ja jos markkinahinta on tuota alhaisempi – niin kuin se aina on – valtio maksaa erotuksen.

Pörssisähkön hinta on kuluneena vuonna ollut noin 3 senttiä/kWh, eli valtio on maksanut noin seitsemän senttiä kompensaatiota jokaisesta tuulivoimalla tuotetusta kilowattitunnista. Tuulivoiman ääni on rahan ääni sijoitusyhtiöille.

Loppukevennyksenä Hector laulaa, millaista on ”tuulisina öinä”...

Tukinuittoa Oulujoella

Kuvassa näkyy Merikosken voimalaitoksen yläkanavassa olleet uittolaitteet tukkinippujen ohjaamiseksi voimalaitoksen vasemmassa reunassa sijainneeseen nippunosturiin, joka nosti ja laski nipun voimalaitoksen ohitse alakanavaan. Rännin tarkoitus oli estää nippujen ja irtotukkien pääsy voimalaitoksen turbiinien vedenottoaukkoihin niitä tukkimasta.

Tukkeja uitettiin vielä 70-luvulla, mutta sen jälkeen maantie- ja rautatiekuljetukset ajoivat ohitse, vaikkakin vesikuljetus olisi nykyajan näkökulmasta tietenkin kaikkein ekologisin vaihtoehto.

Vanhemmassa kuvassa erotellaan irtotukkeja Merikosken alapuolella. Aikaisemmin tukit uitettiin yksittäin, mutta sen jälkeen kun joen pahimmat karikot raivattiin ja samalla tuhottiin lohien kutupaikat, voitiin siirtyä nippu-uittoon, joka vaati enemmän vapaata vettä alleen kuin yksittäiset tukit.

Gambinaa ehtoollismaljaan

Suomen virallisessa Gambina-pääkaupungissa Oulussa toimipaikkaansa pitävän luterilaisen kirkon Oulun hiippakunnan kannattaisi harkita ehtoollisviininsä vaihtamista johonkin houkuttelevampaan vaihtoehtoon. Tämä vaihtoehto olisi tietenkin Gambina, kun kerran Oulussa ollaan.

Gambinan tarjoileminen voisi houkutella synnin tielle joutuneet lampaat (rantojen miehet) palaamaan takaisin laumansa pariin... ainakin hetkeksi. Hiippakunta voisi mainostaa uutta ehtoolliskäytäntöään lupaamalla ”janoiselle” myös toisen huikan tuota elämän eliksiiriä. Se voisi myös todistaa Gambinan sopivuuden kirkkoon sanoin: ”Sitä Jeesuskin ostaisi, jos olisi nyt keskuudessamme.”

Kassi-Alma näyttää esimerkkiä...

Kirkon puuttuminen politiikkaan ja sen maallistuminen ovat aiheuttaneet jäsenkadon seurakunnissa, ja kirkollisiin toimituksiin osallistuvien seurakuntalaisten määrä laskee jatkuvasti. Gambina voisi olla sopiva ”houkutin” tekemään kirkosta entistä houkuttelevamman. Oulun hiippakunta voisi saada seurakuntansa erottautumaan muista seurakunnista käyttämällä mainoslausetta: ”Tule sinä syntinen meille saamaan syntisi anteeksi. Meillä tarjotaan alan miesten suuresti arvostamaa Gambinaa.”