Gambina-miehen juhannus

Gambina-mies kertoo, miten hän viettää juhannusta:

”Perinteet velvoittavat. Uskottavuushan siinä menisi, jos viettäisin juhannusta jollakin muulla tavalla. Istuskelemme poikien kanssa rantatulilla, jota voitaneen nyt kutsua kokoksi, ja naukkailemme Gambinaa, jota on toivon mukaan varattu riittävästi, ja paistamme makkaraa. Mutta kuten on aina tavallisesti käynyt, Gambina on loppunut kesken.

Alma huolehtii ”viihdepuolesta”, jos asian voi kiertoteitse ilmaista tällä tavalla.”

Gambina-palo Höyhtyällä

”Höyhtyän Allitiellä sijaitsevan kerrostaloasunnon liedelle unohtunut ruoka työllisti pelastuslaitosta sunnuntaiaamuna. Naapuri ilmoitti palosta haistettuaan savun hajun sekä huomattuaan asunnon postiluukusta tulleen savua.

Päivystävän palomestarin mukaan asunnon asukkaat eivät vastanneet koputuksiin tai ovikellon soittoon. Pelastajat joutuivat murtamaan oven päästäkseen sisälle asuntoon. Asunnosta löytyi kaksi asukasta sikeästä unesta.”

Näin kertoi Kaleva.

Selvä tapaus: Asukkaat olivat ottaneet Gambinaa pikkutunneilla, panneet ruokaa lämpenemään liedelle ja sitten Gambina oli tehnyt tehtävänsä ja vaivuttanut asukkaat auvoiseen Gambina-uneen.

Onko tämä hauskaa?

Asmo Solutions on läjäyttänyt Facebook-sivulleen alla olevan kuvan, joka lieneekin tekijänsä mielestä huvittava.

Marjatta esittää asiaankuuluvan kysymyksen.

Korrekti vastaus olisi varmastikin: ”Toivoisimme tietenkin, että se yltäisi samalle tasolle.”

Monella Asmo-laturin tilanneilla saattaa postilaatikko kolahtaa lähiaikoina, mutta sitten seuraakin pettymys, kun paketti avataan ja sieltä paljastuu laturi, joka näyttää niin Neuvostoliitossa suunnitellulta. Mieleen tulee ajatus: kaikkeen p*****n sitä tulikin tuhlattua 30 euroa.

Onkohan Asmo-laturilla palautusoikeutta? Eikö tuollainen myyntitapa ole verrattavissa postimyyntiin, jossa on palautusoikeus? Myöskin moni kauppa ottaa tuotteen takaisin, jos se on ”myyntikuntoinen” (mitä se sitten tarkoittaakin).

Kesä ja rantojen miehet

Menneinä aikoina kesä veti puistoihin rantojen miehiä. Kuvassa Otto Karhin puiston penkeillä istuu viisi alan miestä, jotka tunnistaa etukumaraisesta istuma-asennosta. Ehkäpä siinä tuumaillaan porukalla, mistä saadaan rahat seuraavaan Gambina-pulloon...

Asmo-laturi valmistetaan Suomessa

Asmo Solutions kertoi viime viikolla, että palovarman Asmo-laturin tuotanto tullaankin tekemään Suomessa.

Yritys kertoo: ”Työskentelimme koko kevään sen eteen,että saisimme valmistuskustannukset kotimaassa sellaiselle tasolle, että valmistus on mahdollista. Tänään olemme tilanneet ja maksaneet osat latureita varten ja tuotanto alkaa Joensuussa.”

Tämä tarkoittanee (taas kerran) viivästystä laturin valmistumisessa. Jos tuotanto olisi aloitettu ulkomailla, niin kuin maaliskuussa kerrottiin, latureita olisi jo ehditty valmistaa ja toimittaa luvatusti ennakkomaksun tehneille. (Luvattu toimituspäivä oli 1.6.2016).

Teollisessa tuotannossa valmistusmäärä näyttelee suurta osaa tuotteen yksikköhinnassa. Asmo-laturin osat maksavat pari euroa, ja loppuosa tuotteen tehdashinnasta muodostuu muista kuluista, joista suuri osa on kiinteitä eikä juurikaan tuotantomäärästä riippuvaisia. Asmo Solutions tietää tuon ja sen vuoksi valmistaa kerralla suuren määrän latureita eli ennakkotilauksia enemmän.

Yritys kertoo sen itse: ”ASMO yhteisöllä on vielä varaa kasvaa, joten pyytäkää ystävänne mukaan jotta he voivat saada laturinsa ensimmäisestä tuotanto erästä!”

Mitä suurempi määrä latureita valmistetaan kerralla, sitä pienemmät tuotantokustannukset yhtä laitetta kohti syntyy. Tämä saattaa houkuttaa valmistamaan latureita suuren määrän, jos rahaa riittää, mutta kääntöpuolena on se, että laturit jäävät myymättä.

Todettakoon vielä, että Asmo-laturi on täysin hyödytön kapistus:

1) Tavallisten latureiden paloriski on erittäin pieni.

2) Laturin irrottaa samalla vaivalla pistorasiasta kuin puhelimen laturista.

3) Tavallisen laturin tyhjäkäyntiteho on käytännössä mitätön, eikä Asmo-laturin moninkertainen hinta tule ikinä kattamaan saavutettavaa mitätöntä energiansäästöä.

4) Asmo-laturin ostaminen tarkoittaa sitä, että puhelimen mukana tullut laturi jää tarpeettomaksi.

…ottaa pari Gambinaa

Juha Vainion kappaleessa Miettinen ja Nortamaa lauletaan seuraavasti:

”Miettinen ja Nortamaa

ja monta muuta soittajaa

ottaa pari Gambinaa,

kun ei myydä halvempaa”

Kun ei myydä halvempaa. Gambina oli varmastikin tuolloin (1969) ravintolan halvin juoma. Soittajat (muusikot) olivat myös eräänlaisia ”alan ammattilaisia” ja tiesivät, että turhasta ei kannata maksaa.

Alkon pitäisi ottaa huomioon Gambinan pitkät perinteet ja sen suosio ”tietyissä piireissä” ja markkinoida Gambinaa nykyistä enemmän ja uusille ”piireille”. Mm. vanhoja mainosfraaaseja mukaillen se voisi kokeilla seuraavia:

Gambina maistuu niin talossa kuin puutarhassakin

Gambina – kun laadulla on tekijänsä

Gambina janon sammuttaa

Gambina – alan miesten arvostama

Gambinassa ovat hinta ja laatu kohdallaan

Gambina – maistuis varmaan sullekin

Kahta en vaihtaisi: Gambina ja...

Gambina menee huiviin kuin metrinen halko

Miehet sen tietävät: Gambina on täyttä tavaraa

Mene Gambinalla töihin!

Uudet innovaattorit

Tämä oli tietenkin odotettavissa: Microsoft lopettaa puhelinten suunnittelun ja valmistuksen Suomessa, kuten viikon takainen uutinen kertoi.

Microsoftin älypuhelinten globaali markkinaosuus on vain alle yhden prosentin. Markkinaosuuden täytyy olla jossakin järkevässä suhteessa henkilöstön määrään – suunnittelu ja valmistus ei olisi muuten taloudellisesti järkevää.

Microsoftin Nokia-seikkailu tuotti varmasti suuret tappiot Microsoftille, mutta siihen sillä oli varaa. Microsoftin Nokia-kauppa ei varmastikaan onnistunut yhtiön johdon toivomalla tavalla. Tarkoituksena oli tehdä sen omasta puhelimesta markkinajohtaja, jossa pyörisi sen oma käyttöjärjestelmä tietokoneiden tapaan, mutta niin ei käynyt. Kilpailua oli liikaa, ja käytössä oli jo muita käyttöjärjestelmiä.

Suomessa vapautuu 1350 ”ammattilaista”, joiden osaaminen on hyvin suppeaa ja jotka osaavat tehdä vain sitä samaa yksinkertaista työtä kuin he tekivät Microsoftilla ja aikaisemmin Nokiassa.

Nyt onkin sitten odotettavissa syntyvän uusia pienyrityksiä, jotka kehittävät uusia ”innovaatioita”, kuten tekivät mm. Asmo Solutions, Oulight ja QuietOn. Kaikki muistanevat ”palovarman laturin”, joka ei polta kotimökkiä maan tasalle, valon välkettä mittaavan mittarin tai vastamelukuulokkeen.

Noiden ja kaikkien tulevien ”innovaatioiden” ongelma on se, että ne ovat väkisin keksittyjä ja niitä ei tosi asiassa tarvitse juuri kukaan. Yritykset toimivat tarkalleen niin kauan kuin julkinen rahahana (Tekes ja ely-keskus) on auki tai jokin taho rahoittaa niitä.

Toppilan sulfiittiselluloosatehdas

Ilmakuvassa näkyy Toppilan sulfiittiselluoosatehdas vuonna 1935. Satama sijaitsi aivan vieressä, joten vienti oli helppoa.

Savupiipun huipun oikealla puolella sijaitsi Toppilan (ja sittemmin Uleå Oy:n ja Kajaani Oy:n) höyrysahan vuonna 1872 valmistunut höyryvoimalaitos. Koska sähköä eikä vesivoimaa tuolloin vielä ollut, höyryä käytettiin pyörittämään sahan koneita.

Alueella näkyy suunnaton määrä puuta odottamassa haketusta ja ”keittämistä” selluloosaksi. Koska Toppilassa toimi pelkkä sellutehdas, joka tuotti puolivalmistetta, selluloosaa, tuote valmistettiin muualla paperiksi. Puut uitettiin tehtaalle Oulujokea pitkin.

Vasemmassa yläreunassa näkyy SOK:n mylly. Toppilan tehdas lopetti toimintansa vuonna 1985.

Kuva Oulusta vuodelta 1950

Harviaisessa kuvassa näkyy vaikeasti tunnistettava maisema Oulusta. Se on otettu 1950, eikä ainoatakaan kuvan rakennuksista ole enää olemassa.

Alueella toimi vuosina 1941–44 Waffen-SS Finnland Stützpunkt IV. Luovuttaessaan alueen syksyllä 1944 saksalaiset eivät tehneet siellä mitään ”kolttosiaan”, joista tulivatkin sittemmin tunnetuiksi pohjoisemmissa osissa maata. Kuvassa näkyy vain pieni osa rakennuksista.

Jokin vuosi kuvan ottamisen jälkeen Rajaville Oy alkoi harjoittaa alueella betonituotteiden valmistamista.

Kartta kuvaa samaa aluetta (alemman puoliskon keskiosa). Valokuva on otettu itäkaakosta. Kuvan keskellä näkyvä rautatie (pistoraide) kulkee kartassa kohti pohjoista. Nykyisin sen kohdalla kulkee Kaarnatie. Voimalinja kulkee kaakko-luode-suunnassa. Kaupunginosa nimettiin sittemmin Alppilaksi siellä sota-aikana majailleiden saksalaisten alppijääkäreiden mukaan.

Angry Birds -elokuvan ensi-ilta

Suuri ”suomalainen” 70 miljoonan dollarin elokuva sai ensi-iltansa viime perjantaina. Koska kyseessä on kaikkien aikojen kallein ”suomalainen” elokuva, kukaan suomalainen elokuvakriitikko tuskin viitsii teilata sitä täysin, vaan he antavat ”Suomi-lisää” vähintäänkin yhden tähden verran.

Angry Birds -elokuvassa ei todellisuudessa ole mitään muuta suomalaista kuin se, että kyseiset typerät lintu- ja sikahahmot ”keksitiin” Suomessa. Suomessa esitetyssä versiossa on tosin suomalaiset ääninäyttelijät, mikä antaa vaikutelman, että elokuvan Suomi-versio on suunnattu etupäässä lapsille.

Erään kriittisen arvostelijan arvioita:

”Muutama vuosi pahimman Angry Birds -villityksen jälkeen teattereihin saapuva pelifilmatisointi on keskinkertainen koko perheen elokuva, jossa animaatio vakuuttaa teknisesti, mutta vitsit eivät juuri naurata.”

”Jos Angry Birdsin tarinan siirtäisi muuhun kuin animaatioelokuvaan, kirjoittaisi jokainen kriitikko, että elokuva on vihamielinen maahanmuuttajia kohtaan. Se nimittäin esittää vieraan kansan vihamielisinä tunkeilijoina, ja vihanhallintaongelmista kärsivä, syrjäytynyt ksenofoobikko [Red] on ainoa, joka näkee totuuden: että maahanmuuttajat ovat tulleet tänne pilaamaan jälkikasvumme (eli varastamaan munat).”

”Vuonna 2016 pakolaisvirtojen täyttämässä Euroopassa toivoisi vähän mielekkäämpää asetelmaa tarinalle. Toivottavasti lapset eivät omaksu sitä muukalaisvihamielisyyttä, joka elokuvan pinnan alla kuplii.”

”Xenofobista asenteen ja emotionaalisen epäkypsyyden lisäksi on todettava, että Angry Birds ei ole kovin hauska elokuva. Saattaa johtua osin lehdistölle esitetystä suomenkielisestä versiosta, josta englanninkielen sanankäänteet paistavat läpi, mutta valtaosa elokuvan vitseistä ei naurata, eikä tarina vetoa tunteisiin tai pidä muutenkaan otteessaan.”

Pelifirma Rovio teki tappiota viime vuonna, ja jo aikaisemmin yhtiö toivoi pelastusta Angry Birds -elokuvasta. Kaikki on siis elokuvayleisön käsissä päättää Rovion tulevaisuudesta.

Jo vuonna 2011 Rovio oli niin täynnä suuruudenhullua lapsellista uhoilua, että se vaikutti säälittävältä.

”Meistä tulee ensimmäinen viihdebrändi, jolla on miljardi fania.”

”Kasvatamma liikevaihdon sadoista miljoonista kymmeniin miljardeihin dollareihin.”

”Tavoite on myydä enemmän kuin Disney myy Mikkihiiriä.”

Löytyikö noille väitteille katetta?

Miljardi (eli tuhat miljoonaa) Facebook-fania? Minkä verran niitä mahtaa olla nyt viisi vuotta myöhemmin? Niitä on vain 25,6 miljoonaa kappaletta. Viisi vuotta sitten niitä oli 10,9 miljoonaa, eli kasvua on ”peräti” 14,7 miljoonaa. Miljardiin on tosin vielä ”hieman” matkaa...

Viime vuoden (2015) liikevaihto oli 142 miljoonaa, jossa oli 16 miljoonaa laskua edellisvuodesta. Tappiota tuli 13 miljoonaa. Rovion uhoilu liikevaihdon kasvamisesta ”kymmeniin miljardeihin dollareihin” ei näytä aivan toteutuneen...

Rovio ei tavoittanut Disney-hahmojen myyntiä eikä tule koskaan tavoittamaankaan.

Aika tulee näyttämään, onnistuiko Rovion riskinotto Angry Birds-elokuvalla.