(Blogin huomautus: Tämä on melko henkilökohtainen mielipide, mutta sallittakoon se näin grillauskauden alkaessa ja koska kyseessä on tärkeä asia. Pitäkäämme mielissämme,
että Ruovedellä paloi talo liian lähelle ulkoseinää jätetyn
kuuman grillin vuoksi.)
Kuvassa grillimaisteri näyttää
esimerkkiä turvallisesta grillaamisesta. Etäisyyttä seinään on
tosin vain noin yksi metri, mutta kyseessä on kaasugrilli, jonka voi
tosin juovuksissa tönäistä nurin seinää vasten, ja tuolloin
voidaan niin sanotusti todeta, että ”historia toistaa itseään”.
BrightCharger-laturit luvattiin
toimittaa tukijoille maaliskuun alussa, mutta onko niin tehty?
Indiegogo-sivulla ei kerrota mitään sellaisesta. Siellä on vain
maininta ”lupauksesta”.
Tavallisesti kampanjoijat mainitsevat
sen sivullaan, koska se on eräänlaista mainontaa ”onnistuneesta”
kampanjasta eli siitä, että tukijat ovat saaneet laitteensa ja
yrityksellä menee hyvin. Myöskin tukijat kommentoivat usein
saamiaan tuotteita, eli niitä joko kehutaan tai haukutaan.
Jos BrightCharger olisi saanut laturin
valmiiksi ja tuotannon toimimaan, eikö voisi ajatella, että noita
”patentoituja” latureita yritettäisiin myydä muillekin? Nyt
niitä on myyty vain alle 20 000 euron arvosta, jos oletetaan, että
ne olivat yleensä lainkaan valmistuneet ja ne oli toimitettu
tukijoille.
Joka tapauksessa tässä on jotakin
outoa. Vai olisiko sitten niin, että muiden tahojen tekemät
patentit olisivat aiheuttaneet vaikeuksia.
Yksikään media ei ole hiiskunutkaan
mitään BrightChargerin valmistumisesta ja latureiden
toimittamisesta tukijoille. Silloin kun oululainen ”patenttilaturi”
valmistui, se ei jäänyt medialta huomaamatta, ja Kalevan toimittaja
jopa ylisti sen ”palamattomuutta”.
Keskisuomalainen hehkutti
otsikollaan vuonna 2014: ”Muuramelainen haluaa valloittaa maailman
uudella laturillaan”
Siinä taisi kuitenkin jäädä maailma
”valloittamatta”, ja kuusi ydinvoimalaa saa huokaista
helpotuksesta, koska niitä ei tarvitsekaan sulkea.
Mobiili.fi kertoi vuosi sitten:
”BrightChargerin on kehittänyt kansainvälinen asiantuntijatiimi,
jossa yhdistyy tuotekehitysosaaminen, immateriaalioikeuksien tuntemus
sekä pitkä kokemus akkujen lataukseen liittyvästä tutkimuksesta.”
Immateriaalioikeuksien tuntemus..?
Huonostipa IPR-asiat tunnettiin, jos BrightCharger yritti patentoida
muiden jo patentoimia toiminnallisuuksia.
Tuleeko myöskin Muuramesta
lähitulevaisuudessa startup-yrittäjän omaelämänkerta, jossa
valitetaan sitä, miten kaikki meni palamattomien latureiden
markkinoilla pieleen, ja annetaan ”neuvoja” uusille yrittäjille?
Zero Reception on kohdannut totuuden: ”Suomalaispuhelin floppasi rajusti jo ennen julkaisua –
uusi malli työn alla”
”Meille on tullut palautteen
perusteella hyvin selväksi, että meidän pitää tehdä muutoksia
puhelimeen, sanoo Zero Receptionin toimitusjohtaja Janne Knuutinen.”
”Ensimmäinen Certum Phone on nyt
hylätty. Sen sijaan suunnitelmia aikaistetaan seuraavan mallin
tuomiseksi tarjolle nopeammin.”
”Meillä oli tarkoitus esitellä
markkinoille tietoturvallisuuteen keskittyvä puhelinmalli
loppuvuodesta, mutta tilaus sille tulikin aikaisemmin.”
”Uuteen puhelimeen luvataan
hintaluokassaan ennennäkemättömiä tietoturvaominaisuuksia, joita
Knuutinen ei vielä kommentoi enempää. Komponentit on päivitetty,
ja muotoiluun on panostettu enemmän.”
”Kuuluvuus on yhä ihan selkeästi se
pääominaisuus. Parhaan mahdollisen kuuluvuuden aikaansaaminen voi
olla nyt haasteellista. Siinä voidaan pikkuisen hävitä, mutta
pystymme kuitenkin tarjoamaan huomattavasti kilpailijoita paremman
ratkaisun, toimitusjohtaja linjaa.”
[Lainaukset: Ilta-Sanomat]
Tämä on uskomatonta selittelyä. Kun
kerran ”maailman parhaan kuuluvuuden” tarjoava puhelin ei
kelvannut kenellekään, miksi ihmeessä ZR:ssä kuvitellaan, että
”maailman (tieto)turvallisin” puhelin kiinnostaisi ketään se
enempää?
Näyttää siltä, että sama CP ei voi
olla yhtä aikaa sekä ”maailman parhaiten kuuluva” että
”maailman turvallisin” puhelin. Mutta miksi on näin? Miksi ne
ovat toisensa pois sulkevia?
Jos ZR yrittää uudelleen Indiegogossa
tai Kickstarterissa, kohtalo tulee olemaan samanlainen:
naurunalaiseksi joutuminen.
99 prosentin todennäköisyydellä
CP:stä ei koskaan tule mitään. Suuret valmistajat hallitsevat
markkinoita, ja niiden osaaminen ja resurssit ovat aivan toisella
tasolla kuin pienen oululaisyrityksen – huolimatta sen
”Nokia-taustasta”.
Ilta-Sanomissa kerrottiin Turing
Phonesta, josta ei kahden yrityksen jälkeen tullut juurikaan mitään.
Toistuuko historia CP:n kohdalla?
Useassa mediassa on kerrottu, että
Asmo-latureita valmistettiin 30 000 kappaletta, joista vain 5000
myytiin kannattavasti. Siitä voi siten päätellä, että loput 25
000 laturia olisi myyty alehintaan eri myyntipaikoissa. Tuohon
olettamukseen oli blogissakin päädytty.
Blogi on selvitellyt eri ketjujen
latureiden myyntimääriä ja tullut vakuuttuneeksi siitä, että
niissä ja pienemmissä liikkeissä on viime kesän ”tapahtumien”
jälkeen myyty alle 5000 laturia. Ne kaikki on myyty alehintaan ja
suuri osa niistä 10 euron poistohintaan.
Tuo jättää jäljelle vähintäänkin
20 000 laturia, joita ei tiettävästi ole vielä myyty missään.
Mikä on niiden kohtalo? Missä ne ovat? Vai oliko niitä koskaan
edes valmistettu?
Oliko tämäkin vain yksi valhe lisää?
Kuten blogin aikaisemmissa
laturikirjoituksissa on todettu, Asmo-laturi oli lähes pelkästään
valhetta: patentit, energiansäästö, keksitty Väärinmajan
ex-meijerin palotarina, vakiolatureiden palovaarallisuus ja niiden
kuumeneminen:
”Muutettaessa verkon vaihtovirtaa
puhelimesi käyttämään tasavirtaan, kuluttaa normaali laturi
sähköä, vaikka itse päätelaite ei olisi siihen kytkettynä.
Tämän voit helposti todeta koskettamalla seinään kytkettyä
laturia. Se on kuuma, vaikka puhelin ei olisi siinä kiinni.”
[sijoitusmuistio]
Jos latureita valmistettiinkin vain 10
000 kappaletta, se tarkoittaa sitä, että entistä suurempi summa
sijoittajien rahojen haaskaamisesta on vailla vastausta.
Oululaiset ”ylpeydet” Certum Phone
ja Cmicro ovat nyt noin 6 viikkoa kestävien IGG-kampanjoidensa
puolivälissä. Sen vuoksi nyt onkin hyvä aika luoda katsaus, miten
nämä oululaista ”osaamista” (ylpeästi) edustavat yritykset
innovatiivisine tuotteineen ovat onnistuneet vetoamaan IGG-tukijoihin
ja saaneet nämä höllentämään kukkaroidensa nyörejä.
Kuten muistamme, mikroaterian
lämpötilan mittauslaite tavoitteli 25 000 dollarin summaa. Se on
kuitenkin kerännyt vasta 12 prosenttia tavoitteestaan. Hälyttävintä
tässä on se, että uusia tukijoita ei ole tullut lähes kolmeen
viikkoon. Käykö tässä niin surkeasti, että Cmicro ei saavutakaan
tavoitettaan?
Certum Phonen tilanne on paljon
huonompi. Näyttää siltä, että siitä tulee Indiegogon kaikkien
aikojen pahin epäonnistuja, kun epäonnistuminen suhteutetaan
tavoitesumman suuruuteen, joka kuuluu arviolta kymmenen suurimman
joukkoon.
Sen ennakkomyynti on edelleenkin alle
0,50 prosenttia. (Todellisuudessa 0,08 prosenttia.) Se on onnistunut
myymään ennakkoon vain 8 puhelinta 10 000 puhelimen tavoitteestaan,
josta siis puuttuu edelleen 9992 puhelinta. Tässä tuskin tarvitsee
enää jännittää, täyttyykö tavoite, vaan pikemminkin vain
pelätä sitä, jääkö ennakkomyynti vain nöyryyttävään 8
puhelimeen.
Tämä on selvä signaali markkinoilta
Zero Receptionille: me emme tarvitse Certum Phonea. Zero
Receptionissa onkin nyt vakava itsetutkistelun paikka: mikä meni
pieleen?
Kuviteltiinko siellä todellakin, että
IGG-tukijat olisivat niin tyhmiä – tyhmiä siellä toki on –
että nämä uskoisivat ZR:n vakuutteluihin siitä, että CP:n
kuuluvuus olisi jopa 6,4 dB parempi kuin huippupuhelimien kertomatta
mitään todistetta väitteelleen?
Rahoitusta voi toki saada muullakin
tavalla, mutta jos ZR:llä ei ole esittää mitään muuta todistetta
kuin oma uskomus asiaan, se voi olla hyvin vaikeaa. ZR olisikin ollut
lystikäs nähtävä Leijonan luolassa. Vaikka ”leijonat” eivät ymmärräkään mitään langattomasta teknologiasta, he
olisivat kuitenkin todennäköisesti nauraneet ZR:n edustajat ulos luolastaan.
Tämä on hyvin häpeällistä
oululaisesta näkökulmasta. Tuollaista ”epäkaupallista” roskaa
yritetään myydä maailmalle ja samalla pilataan teknologia-Oulun
maine – ellei se sitten ole jo ehditty pilata...
Olen pohdiskellut, miten ihmeessä Asmo
Solutions onnistui niinkin lyhyessä ajassa hävittämään 1,4
miljoonaa euroa. Luulen, että tuleva kirja ei tule kertomaan siihen
(rehellistä) vastausta.
Latureita valmistettiin kaikkiaan 30
000 kappaletta, joista 5000 myyntiin normaalihintaan eli enemmän tai
vähemmän voitollisesti. Vaikka noiden valmistamiseen käytettiinkin
sijoittajien rahaa, raha saatiin takaisin voitollisessa myynnissä,
eli todellisuudessa niiden valmistamiseen ei tarvittu sijoittajien
rahaa.
Loput 25 000 laturia voidaan sitten
katsoa valmistetun sijoittajien rahojen avulla. Jossakin mainittiin,
että yhden laturin valmistuskulut olivat 12 tai 18 euroa riippuen
valmistusmäärästä. Jos vaikka valitaankin epäedullisemmat
valmistuskulut, voidaan laskea, että 25 000 laturin valmistaminen 18
euron yksikköhintaan maksoi yhteensä 450 000 euroa.
Suuri osa latureista myytiin liikkeissä
10 euron alennushintaan, mistä voidaan päätellä, että Asmo
Solutions myi ne suurissa erissä arviolta 4 euron kappalehintaan.
Tuo myynti toi yritykseen noin 100 000 euroa tai mahdollisesti hieman
enemmän. Voidaan laskea, että sijoittajien rahaa kului laturien
valmistamiseen todellisuudessa vain 350 000 euroa tai jopa vähemmän.
Mitä tapahtui lopuille sijoittajien
1050 000 eurolle? Mihin tuo summa katosi?
Asmo Solutions ei käyttänyt rahaa
mainontaan juuri lainkaan. Yrityksen tila alkoi olla selvä jo
kesällä, ja tuolloin osa henkilökunnasta jätti yrityksen. 1050
000 euroa ei voinut kulua muutaman henkilön vajaan vuoden
palkkakuluihin.
Tyhjennettiinkö yrityksen kassa
tarkoituksellisesti, kun väistämätön alkoi olla edessä? Tämähän
on tavallista konkurssirikoksissa, joissa omistajat ”puhdistavat”
yrityksen ja päästävät sen sitten menemään konkurssiin ja
jättävät maksamatta yrityksen sitoumukset ja velkojat nuolemaan
näppejään.
Miksi sijoittajille luvattiin
miljoonavoittoja, jos yrityksessä ei oltu varmoja, että laturien
myynti olisi koskaan kannattavaa? Sijoittajat maksoivat kokeilun,
onko Asmo-laturin valmistaminen kannattavaa Suomessa. Salcomp
valmisti tosin Suomessa latureita kannattavasti ja edulliseen
hintaan.
Olen tukenut laturiyrittäjää
aikoinaan ostamalla laturin. Tarina laturin polttamasta anoppilasta kosketti. Nyt
olen EHKÄ päättänyt avittaa konkurssiin päätynyttä
laturiyrittäjää vielä kerran ja julkaista kirjassa mainoksen. Jää ehkä yritykseksi.
Keksikää mitä mainoksessa voisi
lukea. Tämän blogin kirjoittaja on luvannut, että mainoksessa voi lukea
oulun1.blogspot.fi
1. rivi: "jokin lyhyt ja ytimekäs
teksti". Ei saa olla rasistinen, herjaava tms.
2. rivi: oulun1.blogspot.fi
Parhaasta blogissa julkaistusta
ehdotuksesta aioin kuitenkin palkita pienellä tavarapalkinnolla, esim.
HIILIGRILLILLÄ.
Certum Phonen 4,4 kertaa nykyisiä
huippupuhelimia paremman ”kuuluvuuden” takana on tamperelainen
Radientum Oy, joka kertoo kotisivullaan: ”Radientum tarjoaa
antennisimulointia, antennisuunnittelua, integrointia, testaus- ja
konsultointipalveluja.”
Sama todetaan mobiili.fi:n uutisessa:
Certum Phonen antennisuunnittelija on
kotimainen Radientum-yritys, jonka kanssa yhteistyön kuuluvuuden
maksimoivien teknisten ratkaisujen osalta kerrotaan olleen tiivistä.
”Meillä on Suomessa edelleen maailman paras osaaminen
matkapuhelinten antennisuunnitteluun”, Certum Phonea kehittävän
Zero Receptionin toimitusjohtaja Janne Knuutinen muistuttaa.
Maailman paras osaaminen
matkapuhelinten antennisuunnitteluun..?
Mikä tämä Radientum Oy sitten oikein
on?
Finderin mukaan Radientum Oy:n viime
tilikauden liikevaihto oli 109 000 euroa ja voitto 6 000 euroa.
Henkilöstöä oli tuolloin neljä.
Radientumin kotisivun kuvassa poseeraa
seitsemän henkilöä, joten joko työntekijöiden lukumäärä on
kasvanut tai kuvaan otettiin mukaan joitakin ohikulkijoita.
Kun kerran edellä olevissa
lainauksissa kerrotaan, että Certum Phonessa on kaikkien aikojen
paras kuuluvuus ja ”Suomessa on edelleen maailman paras osaaminen
matkapuhelinten antennisuunnitteluun”, siitä voidaan tehdä vain
yksi johtopäätös: Radientum on maailman paras
antennisuunnittelija.
Mutta onko se oikeasti? Miten pienen
manselaisen yrityksen osaaminen voi olla niin paljon parempaa kuin
suurten puhelinvalmistajien, joiden todellinen osaaminen ja
taloudelliset resurssit ovat aivan toisella tasolla?
Vastaus kuuluu: ei tietenkään
mitenkään. Tämä kaikki on vain maankuulua oululaista liioittelua
ja valehtelua.
Olisi mielenkiintoista tietää, mitä
Zero Receptionissa tällä hetkellä ajatellaan. Kuviteltiinko siellä
todellakin, että viiden miljoonan dollarin rahoitus kerätään
tuosta vain?
Vaikka puhelimeen tuleekin (tai
todellisuudessa ei tule, koska puhelin ei tule koskaan valmistumaan)
maailman parhaimman antennisuunnittelijan suunnittelema maailman
paras puhelinantenni, se ei siltikään näytä herättävän IGG-tukijoiden
kiinnostusta. Onko syy sitten tukijoissa, jotka eivät ymmärrä
hyvän ”kuuluvuuden” päälle?
Loppukevennyksenä Juice Leskinen
esittää kappaleen Tampereen aamu.