9/11 – avoin kysymys

Voima-lehti on julkaissut kattavan artikkelin WTC-tornien virallisen selityksen epäilyttävyydestä.

Kun ”virallista selitystä” toistetaan tarpeeksi kauan, mustakin saadaan näyttämään valkoiselta. Presidentti Bush onnistui vakuuttamaan YK:n turvallisuusneuvoston siitä, että Irakilla oli lukuisia joukkotuhoaseita, mikä on sittemmin osoittautunut valheeksi.

Blogi on aiemmin julkaisut artikkelin aiheesta:

https://oulun1.blogspot.com/2010/02/wtc-911.html

Voima kertoo:

”Viime aikoina aktiivisin ammatin pohjalla syntyneistä totuusjärjestöistä on ollut ”Arkkitehdit ja insinöörit 11.9. koskevan totuuden puolesta” (Architects and Engineers for 9/11 Truth). Järjestö epäilee virallista tarinaa ja vaatii uutta riippumatonta tutkimusta syyskuun 11. päivän tapahtumista. Organisaation vetoomuksen on allekirjoittanut yli 3000 arkkitehtia ja insinööriä.

Järjestön edustaja David Llewelyn vieraili syyskuussa Suomessa kertomassa näkemyksistään. Llewelyn on Lontoossa päämajaansa pitävän arvovaltaisen Institution of Mechanical Engineers (IMechE) -insinöörijärjestön Pohjoismaiden osaston puheenjohtaja.

Mutta mikä saa 45-vuotisen menestyksellisen insinööriuran tehneen Llewelynin ja lukuisat muut rakennustekniikan sekä muiden alojen asiantuntijat kyseenalaistamaan useimpien meistä itsestään selvänä pitämän käsityksen terrorihyökkäyksestä?”

https://voima.fi/artikkeli/2019/wtc-tornien-viralliset-vaihtoehtoiset-mysteerit/

Oulu ilmasta 60-luvun alussa

60-luvun alkupuolen kuva esittää näkymän Myllytulliin ja Koskikeskukseen. Etualalla oikealla näkyy Puuseppä Oy:n puutavarapinoja.

Yliopiston Harjoituskoulu oli juuri valmistunut. Vasemmassa alareunassa näkyy paljon puutaloja, jotka purettiin parin seuraavan vuosikymmenen aikana.

Kahdessa kuvassa näkyvässä rakennuksessa toimi aina 70-luvulle asti – ja toinen taisi olla toiminnassa vielä 80-luvulla – pieni kauppa (tuon aikainen ”elintarvikekauppa”). Missä ne tarkalleen sijaitsivat?

Saavatko Weela-tukijat ”lisäkahvan”..?

Tässäpä riittääkin ”jännitettävää” seuraavien kymmenen päivän ajaksi. IGG-päivityksessä kerrotaan:

”Mikäli saavutamme 200% tavoitteestamme, eli 60,000$, jokainen tilaaja saa lisäksi yhden lisäkahvan joka mahdollistaa entistä monipuolisemmat treenit.”

Lisäkahva? Minkähänlainen se mahtanee olla..? Eikö voisi kuvitella, että tuohon 500–600 dollarin sikahintaan kuuluisi jo kaikki tarvittavat ”kahvat”, joilla treeni olisi riittävän ”monipuolista”?

Joka tapauksessa lakkarissa on nyt 55 878 vihreäselkäistä, ja siitä uupuu 4122 dollaria. Se tarkoittaa ainoastaan seitsemää uutta tukijaa, jotka ostaisivat tuon ”jumppavälineen”, jolla ilman ivaa rehellisesti sanoen ei käytännössä tee mitään ja joka ei missään nimessä ole edes 40–50 prosentin alennushintansa arvoinen.

Siitä vain keräämään nopeasti seitsemän uutta tukijaa, jotta sitten kaikki 114 tukijaa saavat ”yhden lisäkahvan” laitteensa mukana.

Lisättäköön avausvirkkeeseen, että blogi ei suinkaan jännitä 200 prosentin tavoitteen täyttymistä, vaan jännittäjiä lienevätkin vain tähänastiset 107 tukijaa. Mikähän mahtaa olla vitutuksen määrä, jos ”lisäkahva” jääkin saamatta?

Weelan oikea myyntipaikka olisi TV-Shop, mutta siellä myydään vain valmiita tuotteita.

10 jännityksen päivää...

Mitä kuva esittää?

Kerrottakoon vihjeenä, että kuva on 60-luvun Oulusta.

Kun karjalanpiirakka ei olekaan karjalanpiirakka

Joensuun kaupungin terveysviranomainen on kieltänyt paikallista Viipukan leipomoa käyttämästä valmistamistaan karjalanpiirakoista nimeä ”karjalanpiirakka”, koska niissä käytetään laktoositonta maitoa. Kyse on siitä, että täytteenä käytetty riisipuuro on tehty maitoon, jossa ei ole laktoosia.

EU:n myöntämän nimisuojan mukaan täytteenä käytetty riisipuuro pitää tehdä (oikeaan) maitoon tai veteen. EU:n määritelmän mukaan laktoositon maito ei ole maitoa.

Viipukan ”karjalanpiirakat” ovatkin nyt sitten riisipiirakoita.

Miksi Kaleva mainostaa Oura-sormusta?

Kalevassa oli tänään Oura-älysormuksesta kolmisivuinen juttu, joka oli hyvin ”markkinointihenkinen”. Yrityksen johto ja rahoittajat saivat aivan vapaasti kehua luomustaan. Jutussa ei ollut ainoatakaan kriittistä sanaa.

Kukaan ei vielä ole onnistunut luomaan tuotetta, jossa ei olisi mitään negatiivista, eikä siinä ole Oura Health Oy:kään onnistunut.

Jutussa mainitaan nimekkäitä sijoittajia, joita kiinnostaa vain helppo rahan tekeminen kyseenalaisten keinojen käyttämisestä niinkään välittämättä. Onhan selvää, että jos julkisuuden henkilö mainostaa jotakin tuotetta, se lisää myyntiä. Jos golffari Tiger Woods kehuu tv-mainoksessa Gilletten tuotteita, se kasvattaa varmasti myyntiä.

Kyse onkin mediasta ja siitä, mihin sitä ei pitäisi käyttää. Jos Kaleva on riippumaton media (niin kuin se itse väittää), sen ei pitäisi tehdä artikkelistaan mainosta. Vain yhden näkökulman esittäminen rikkoo hyvää journalistista tapaa. Miksi ei annettu puheenvuoroa Ouran pettyneelle käyttäjälle, joita varmastikin on, tai jollekin asiantuntijalle, jolla on eri näkemys Ouran hyödyllisyydestä?

Ourasta on kerrottu kolme kertaa blogissa eikä mitenkään mairittelevasti. Sormus on vain anturi, joka yrittää tiettyjen indikaattoreiden avulla määrittää unen laatua. Lisäksi se mittaa sydämen sykkeen ja kehon lämpötilan. Siinäpä onkin vasta ”älykäs” laite...

Kalevassa kerrotaan, että Stanford Research -instituutin tutkimuksen mukaan Oura erottaa unen eri vaiheet 65–51 prosentin tarkkuudella. Jos tarkkuus on alimmillaan vain 51 prosenttia, eli on lähes 100 prosentin epävarmuus siitä, oliko uni esim. syvää vai REM-unta, mitäpä hyötyä koko sormuksesta sitten oikein on?

Sormuksen idea perustuu siihen, että se kertoo käyttäjälleen unen eri vaiheiden kestot ja pituudet, mutta jos tarkkuus on vain 51 prosenttia, sehän on aivan sama kuin jos sen tekisi kolikkoa heittämällä.

Näyttää siltä, että sormuksen ostajat eivät tosi asiassa tiedä, mitä ovat ostamassa, ja kuvittelevat saavansa sormuksesta avun kuviteltuihin vaivoihinsa.

Ouran hallituksessa on lääkäri, fysiologi Stephen Friend, joka kertoo Kalevassa: ”Älysormus saattaisi tulevaisuudessa auttaa ennakoimaan sairauden oireita.” Siinä on toki tuo ”saattaisi”, mutta myöhemmin jutussa kerrotaan Crohnin taudista, diabeteksesta ja MS-taudista. Myöhemmin joukkoon liittyvät vanha kunnon Alzheimer ja verenpainetauti.

Sormusta on myyty noin 60 000 kappaletta. Muistettakoon, että Valkeen korvavaloa on myyty noin 80 000 kappaletta. Molemmat ovat suunnilleen saman hintaisia, ja hyötykin taitaa olla samaa tasoa.

Blogissa mainittiin viime maaliskuussa, että Oura sai vuonna 2017 Tekesiltä 250 000 euroa avustusta (lahjarahaa) ja 869 000 lainaa. Lisäksi se sai ely-keskukselta tukea 255 220 euroa vuonna 2015 ja 304 520 euroa vuonna 2017. Veronmaksajien tukimäärä oli siten yhteensä 809 740 euroa.

Jos Oura ei vastaakaan odotuksia, tuskin kovinkaan moni viitsii tulla julkisuuteen kertomaan pettymyksestään, mikä ei lainkaan anna rehellistä kuvaa sormuksen hyödyllisyydestä ja toimivuudesta. Sen sijaan he, jotka uskovat sormuksen toimivan, saavat varmasti äänensä kuulumaan.

Joka tapauksessa, Kaleva saisi hävetä tällaisesta yritys- ja tuotemainonnasta. Oliko palkkio tästä ilmainen sormus? Kalevan toimittajilla on ennenkin ollut vaikeuksia nähdä, milloin objektiivinen tiedonvälitys muuttuu kaupallisen toimijan propagandan levittämiseksi.

Weela-kuntolaite

Weelasta on olemassa myös ”ammattilaismalleja” useina eri versioina. Halvin ”Senior” maksaa 1600 ja kalleimmat ”Athlete” ja ”Fysio” 2600 euroa.

IGG:ssä olevassa esittelykuvassa näkyy (vanhempi) ammattilaismalli. Tuollaista tukijat eivät tule saamaan, vaan he saavat halvemman muovikuorisen mallin, jota – prototyypistä kun kerran on kyse – ei ole vielä olemassakaan.

Weelan myynti näyttää olleen melko heikkoa ainakin vielä vuonna 2017. Yrityksen (Welapro) tulos oli tuolloin vahvasti tappiollinen. Myöskin edellisvuosi, joka oli luultavasti yrityksen ensimmäinen tilikausi, oli tappiollinen. Viime vuoden tuloksesta, jota ei ole vielä saatavilla, ei ole tietoa, mutta ei liene uskottavaa, että 171 000 euron tappiollista tulosta olisi yhdessä vuodessa saatu käännettyä voitolliseksi.

Vuoden 2017 myynnistä on helppo laskea, että jumppalaitteita ei myyty kovinkaan suurta määrää. Jos yhden laitteen veroton hinta oli 1600 euroa, niitä myytiin noin 44 kappaletta. Tässä oletetaan, että yritys myi itse kaikki laitteet. Nykyisin laitteella on jälleenmyyjiä, jotka ottavat oman osuutensa myyntihinnasta, jolloin Welapron saama hinta/laite on pienempi kuin 1600 euroa.

Weela oli varmastikin koettu liian kalliiksi, minkä vuoksi Welapro yrittää nyt IGG-kampanjan avulla valmistaa ”halvemman” ns. karvalakkiversion (”kansanversion”), joka sekin taitaa olla hyötyynsä nähden liian kallis useimmille. Tästä tuskin tulee pelastusta yritykselle.

1999 euron hintainen Weela Home on järkyttävän hintainen. Kuten heikko myynti on osoittanut, Weela on tuotteena epäonnistunut. Laitteen oikea hinta olisi sellainen, että sen valmistaminen olisi mahdollista vain Kiinassa ilman Suomessa toimivan yrityksen kalliita kiinteitä kustannuksia.

Weelan halpamallille ei voi ennustaa kovinkaan valoisaa tulevaisuutta. Mikään ei edes takaa sitä, että tukijat tulevat saamaan jumppalaitteensa.

Jokainen vähänkin kuntoilusta ymmärtävä tietää, että Weela on melko hyödytön laite, jollaista ei kannata ostaa.

Welapro osaa myös valehtelun jalon taidon (IGG):

”The new Weela that we are now presenting to the audience is so much better that it has replaced the first device entirely.”

Miten ihmeessä ”uusi Weela” (IGG-Weela) on jo voinut korvata ”vanhemman Weelan”, jos sitä ei ole vielä olemassakaan? IGG:ssä kerrotaan: ”We have a working prototype ready of the Weela gym device.”

Kokemus on osoittanut, että jos yritys valehtelee yhdenkin kerran, se on epäluotettava eikä siihen voi luottaa. Jatkossa valheita alkaakin sitten tulla tai paljastua lisää.

Blogistin hallussa on ollut vanha Bullworker, joka pienen etsimisen jälkeen löytyi eräästä komerosta. Yhtään liioittelematta voidaan sanoa, että sillä voi tehdä kaikki samat liikkeet kuin Weelalla ja jopa sellaisiakin, joita Weelalla ei voi suorittaa.

Weela – TV Shop -tuote Kempeleestä

Blogiin tulleen vinkin mukaan IndieGogossa on nyt tarjolla naurettava tuote, jollaisia löytää tavallisesti television Ostoskanavalta. Sen nimi on Weela, ja se on kotijumppalaite.

Weele on todella naurettava tuote. Sylinterinmuotoisesta osasta tulee vaijeri, jonka päässä on noin 40 cm:n pituinen tanko. Sylinteri on kiinnitetty alustaan, jonka päällä seistään, jotta sylinteri pysyisi paikallaan, kun sen sisällä oleva moottori kohdistaa vetoa vaijeriin.

Vastaavia jumppatuotteita, jotka laihduttavat, kasvattavat lihaksia, kiinteyttävät vartaloa jne., on ollut tarjolla Ostoskanavalla jo vuosikymmenien ajan. Niiden kaikkien yhteinen nimittäjä on se, että kukaan täysijärkinen ei koskaan ostaisi niitä kaupasta näkemättä niitä lähemmin. Siksi niiden ainoa myyntipaikka onkin Ostoskanava ja postimyynti, jollaiseksi IndieGogokin on luettava, mutta tosin sillä erolla, että IGG:ssa ei ole minkäänlaista kuluttajansuojaa, eli mitään takeita tuotteen saamiseksi ei ole.

Weela on ehdottomasti yksi typerimpiä tuotteita, joita blogissa on koskaan esitelty. Hinta on järkyttävä: 549 USD. ”Normaalihinta”, josta nopeimmat tukijat saavat 45 prosentin ”alennuksen”, on vieläkin järkyttävämpi: 999 USD. Lisäksi päälle tulevat suuret postikulut 15 kg painavan paketin toimittamisesta.

Esittelyn mukaan Weelalla voi suorittaa jopa yli 100 erilaista liikettä, mutta kuvissa näkyy vain kaksitoista liikettä, joista osa on toistensa kaltaisia. Mitähän ne loput 90 liikettä mahtavat olla?

Koska Weela kehittää jopa 500 Nm:n vetovastuksen, mikä vastaa 50 kilon painoa, se tarkoittaa sitä, että jumppaaja joutuu vetämään tankoa ylöspäin samalla voimalla. Jumppaajan täytyy omalla painollaan pitää Weela lattiassa kiinni, jotta se ei nousisi ylös lattiasta vedon aikana.

Weela on isokokoinen ja painava, jolle voisi olla vaikea löytää säilytyspaikkaa nykyajan ahtaista tilaihmeasunnoista.

Kuvasta voi helposti päätellä, miten kömpelöä Weelan käyttäminen on. Jos laitetta ei tue jaloilla kaiken aikaa, se pyrkii liukumaan jumppaajaa kohti vedon aikana, mikä tekee sen käyttämisestä hankalaa ja ärsyttävää.

Weela näyttää niin itsetehdyn näköiseltä. Huomaa moottorin jäähdytysilmasäleikkö.

Kuten tapaan kuuluu, IGG:ssä on maksettuja kehujia. Ja kuten ajan henkeen kuuluu, Weelassa on bluetooth-yhteys, jolla sitä ohjataan.

IGG:ssä kerrotaan, että Weelan kehitystyössä on ollut mukana oikea lääkäri. Tällä halutaan tietenkin lisätä uskottavuutta laitteen toimivuudesta ja hyödyllisyydestä lääketieteellisestä näkökulmasta.

Laitteessa kerrotaan olevan 250 watin DC-moottori, jonka nominaaliteho on 250 wattia mutta maksimiteho on 800 wattia. Jos (sähköinen) maksimiteho on todellakin 800 wattia, se tarkoittaa sitä, että Weela ottaa enimmillään tuon samaisen tehon sähköverkosta. Ensinnäkin se tuottaa saman määrän hukkalämpöä, mikä on paljon laitteen kokoon nähden. Toiseksi Weelaa ei missään nimessä voi kutsua ympäristöystävälliseksi aikana, jona monien mielestä ilmastonmuutos on vakava uhka.

Weela taitaakin olla niitä harvoja kuntoiluvälineitä, jotka tarvitsevat sähköä toimiakseen. Ja Weela on tietenkin patentoitu. Ihmetystä tosin herättää se, mikä siinä saattoi olla patentoitavaa. Voihan tietenkin olla, että Weela on ”patentoitu” Kalevan toimittajan Mirja Niemitalon mukaan siten, että siitä on vasta jätetty patenttihakemus.

Sipiläkin on saatu kehujien joukkoon, mutta kyse onkin oman pitäjän tuotteesta.

Video kertoo, miten työlästä Weelan käyttäminen on. Kuka todellakin viitsisi tehdä tuollaista päivästä ja viikosta toiseen? Laite on myös äänekäs.

Weelan 30 000 dollarin vaatimaton tavoite on juuri täyttymässä, mutta se ei takaa, että siitä tulisi koskaan suosittua. Joukkorahoituskampanjoissa mahdollisiin tukijoihin vetoamaan riittää sopivanlainen (liioitteleva, valehteleva) mainonta. Samalla tavalla tuhannet tukijat haaskasivat rahansa mm. Muzoon, Unicoon ja HandEnergyyn.

Laite on vaarallinen: siihen voisi teoriassa vaikka hirttäytyä tai saada pahan nirhauman. Se kuulostaa uskomattomalta, mutta uskomattomia asioita vain tapahtuu.

Weela ei missään nimessä ole törkeän hintansa arvoinen, Vaikka sen saisi ilmaiseksi, sen vastaanottamista kannattaisi harkita tarkkaan, koska se on tuotteena epäonnistunut. Se ei ikinä korvaa kuntosalin painoja ja muita välineitä, vaikka niin väittääkin.

Weela luvataan tukijoille vasta elokuussa, mutta kuten historia on osoittanut, se tulee todennäköisesti myöhästymään.

Ensimmäiset tukijat saivat laitteensa (uskomattomaan) 349 dollarin hintaan (30 dollarin postikulut kotimaassa). Silloin ”alennus” 999 dollarin ”normaalihinnasta” oli huimat 65 prosenttia.

Weelan 45 prosentin ”alennus” normaalihinnasta täytyy saattaa kuluttajaviranomaisten tietoon, koska alennus on valheellinen ja tukijoita harhaanjohtava. Samaa kusetusta ovat tosin muutkin tehneet, mutta tässä tapauksessa valehdellaan peräti 450 dollarin alennuksesta.

Welapro (yritys) sai 51 850 euroa tukea ely-keskukselta 2016. Se on varmaa, että ilman veronmaksajien tukea nämä naurettavuudet eivät koskaan näkisi päivänvaloa. Tukea on todennäköisesti tullut myös Tekesiltä....

https://www.indiegogo.com/projects/weela-pro-gym-pt-app-with-100-workouts-at-home#/

Vanha kunnon Bullworker 70-luvulta pystyy aivan samaan kuin Weela. Se toimii sähköttä, on ympäristöystävällinen ja kulkee mukana melkein minne vain. Alkujaan siinä oli vihreät kahvat. Kuvasarjassa on uudempi versio.

HandEnergyn ”pelastava enkeli” saapuu...

HandEnergyn KickStarter-päivitykseen on tullut outo kommentti, jonka on lähettänyt Nancy Gallegos. Hän kertoo aluksi, miten hän uskoi heti alusta pitäen Vagan projektiin, ja sen jälkeen alkaa kehua itseään:

”Today I am considered one of the best businesswomen in Mexico and Latin America I have 5 companies in different sectors and we form the 2nd most important business group in Mexico”

Nancy on kertoo, että häntä pidetään yhtenä Latinalaisen Amerikan ”parhaimmista bisnesnaisista”. Lisäksi hän omistaa viisi yritystä, jotka muodostavat ”toiseksi tärkeimmän bisnesryhmän Meksikossa”.

Jos tuo pitäisi paikkansa, Nancy ei olisikaan mikään turha vosu.

Tämä on mannaa Vagalle: ”Today I not only offer you capital to make this project a reality, I also offer our support, experience and relationships so that the 'Hand Energy' reaches the market once and for all.”

Ja lisää seuraa:

”The doors are open for you, if you accept this support write to hola@womanlab.com.mx in attention to Nancy Estens (me, CEO & Founder of Woman Lab) or to hola@networkinguniversity.com.mx in attention to Alfonso Salcedo (CEO & Cofounder of Networking University) ”

Vaikuttaa hieman epäilyttävältä... Jos Nancy Estens todellakin olisi meksikolainen bisnesmagnaatti, tuskinpa hän tarjoaisi apuaan näin julkisesti vaan ottaisi suoraan yhteyden Vagaan. Ja miksi kaksi sähköpostiosoitetta? Ja muutenkin kenen tahansa tuollaisen osaamistaustan omaavan henkilön – ja jopa naisen – pitäisi nähdä, että HandEnergy on surkea tuote, jolla ei ole menestysmahdollisuuksia eikä tulevaisuutta, ja sijoittaminen siihen olisi vain rahan hukkaamista.

https://www.kickstarter.com/projects/handenergy/handenergy-your-pocket-electricity-generator/posts/2385741

Joka tapauksessa, siitä vain Nancy: kyllä Vagalle raha aina kelpaa. On varmastikin mielenkiintoista seurata, miten tämä episodi kehittyy.

Kommentti voi olla myös pilaa, jonka joku tukija oli väsännyt kostoksi. Mistäpä näistä koskaan tietää...

Tietokonelaturi syttyi palamaan yöllä luhtitalossa Taskilassa

Kaleva kertoi tuosta merkillisestä tapahtumasta.

”Oululainen Asko Mikkonen heräsi lauantain vastaisena yönä syvästä unesta, kun hänen Cindy-koiransa töykki miestä itsepintaisesti kuonolla kasvoihin.”

”Kun kaksi (kaksin? tai kahden?) koiransa kanssa asuva Mikkonen alkoi herätä, hän haistoi sähköpalon hajun kodissaan luhtitalossa Taskilassa.”

Tuo ei ollut vielä mitään. Paras on vielä tulematta.

”Mikkonen nousi nopeasti ja käveli olohuoneeseen ja löysi savun lähteen: tietokonelaturi oli syttynyt tuleen sohvalla. Jatkojohdon pistorasia oli mustunut.”

Tietokoneen virtalähde oli siis ”syttynyt tuleen”. Se voi olla mahdollista vaikkakin melko harvinaista. Mutta miten ihmeessä ”jatkojohdon pistorasia oli mustunut”?

Virtalähteessä on noin 1,5 metrin pituinen verkkojohto, jolla virtalähde kytketään sähköverkkoon – joko seinäpistorasiaan tai jatkojohdon pistorasiaan. Virtalähdettä ei oikein voi sijoittaa siten, että se olisi jatkojohdon pistorasian päällä, jolloin ”palamaan syttynyt” virtalähde kuumentaisi jatkojohdon pistorasiaa.

Selitys lieneekin paljon yksinkertaisempi, ja syy siihen on käyttäjässä. Tietokoneen virtalähde, jonka nimellisteho voi olla jopa 80 wattia, ottaa kytkettäessä verkkoon suuren virtapiikin, minkä voi joskus havaita kipinöintinä.

Taskilan tapauksessa jatkojohdon pistorasia lieneekin ollut viallinen, jolloin siinä oli ollut huono kontakti aiheuttaen kipinöintiä, mikä oli kuumentanut pistorasian ja saanut sen mustumaan. Vastaavasti virtalähteen ensiövirran jatkuva katkominen oli saanut virtalähteen komponentit kuumenemaan niin paljon, että se oli syttynyt tuleen.

Toisaalta jos virtalähde oli ollut suoraan sohvan päällä, olisi luultavaa, että (halvan näköinen) sohva olisi syttynyt palamaan, joten onhan aina mahdollista, että virtalähde olikin ollut pistorasian päällä...

Silloin kun tietokone ei ole päällä, virtalähteen verkosta ottama virta on niin pieni, että virtalähde ei juurikaan lämpene. Jos virtalähde olikin ollut pistorasian päällä eikä pistorasiassa ollut ollut mitään vikaa, kuumenemisen syynä oli silloin täytynyt olla virtalähteen sisäinen vikaantuminen.