Kuten media on kertonut, murhasta on syytettynä tanskalainen mies, joka kiistää syyllisyytensä.
Tämän tutkintaan poliisi on käyttänyt valtavasti resursseja, jotka ovat olleet pois tärkeämpien ja ajankohtaisempien rikosten tutkinnasta. Tapauksesta on kulunut lähes 34 vuotta, ja silti asia on viety oikeuskäsittelyyn, vaikka mitään vahvaa näyttöä tanskalaisen syyllisyydestä ei olekaan.
Vastaava tapaus löytyy 11 vuoden takaa, kun poliisi alkoi ”kehittyneempien rikostutkintamenetelmien ansiosta” selvittää ns. Bodominjärven murhia, jotka tapahtuivat niinkin kauan sitten kuin vuonna 1960. Epäiltynä oli eläkkeellä oleva linja-autonkuljettaja Nils Gustafsson. Tutkintaan kului paljon poliisin aikaa, ja tapausta vatvottiin käräjillä kahden kuukauden ajan, mutta oikeus ei löytänyt näyttöä Gustafssonin syyllisyydestä.
Jos sinulta varastetaan polkupyörä tai autoosi tehdään ilkivaltaa, poliisi ei varmastikaan tee mitään rikoksen selvittämiseksi, vaikka lain mukaan se kuuluisi tietenkin poliisin tehtäviin. Tavallinen vastaus on: ei ole aikaa, koska se kuluu tärkeämpinen rikosten selvittämiseen.
Juuri se, että poliisi ei tutki kyseisiä rikoksia, kannustaa tekemään niitä. Riski jäädä kiinni pyörän varastamisesta on erittäin pieni.
Valtaosalle suomalaisista on yhdentekevää, selviääkö Sallyn murhatapaus vai ei. Tärkeämpää heille on poliisin vakavampi suhtautuminen heihin kohdistuneisiin rikoksiin.
Olisi ihmeellistä, jos tanskalainen todettaisiin syylliseksi ja tuomittaisiin elinkautiseen vankeustuomioon. Jos tuomio on vapauttava, se olisi jälleen kerran yksi hyvä esimerkki poliisin ja oikeuslaitoksen huonosta kyvystä priorisoida resurssejaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti