Liimanhaistelu

Menneiden vuosikymmenien nuorison suosikkiharrastus liimanhaistelu nousi keskusteluaiheeksi tikkakerhossamme. Kukaan kerhomme jäsenistä ei ole koskaan tuota harrastanut, vaan me kaikki vannomme Gambinan nimiin. Liimanhaistelu taitaa olla täysin tuntematon harrastus nykynuorisolle, ja syynä siihen lieneekin nykyinen helppo huumeiden saatavuus.

Tapio Suomisen elokuvassa Täältä tullaan elämä näytetään liimanhaistelun tekninen puoli, joten blogin ei tarvitse sitä selittää. Ja vaikka elokuvaa ei olisi koskaan nähnytkään, oikean käyttötavan oppiminen tuskin vaatii kovinkaan paljon mielikuvitusta.

Liiman ”aktiivinen” komponentti on siinä oleva liuotin. Liimanhaistelu on sotkuista hommaa, niin kuin voi kuvitellakin, mutta helpompi keino toteuttaa tuota harrastusta on haistella itse liuotinta joko suoraan pullosta tai sopivasta astiasta.

Sopivia liuottimia ovat (vaarallisuusjärjestyksessä): lakkabensiini, tinneri, asetoni ja ksyleeni. Havupuutärpätillä ei taida olla päihdyttävää vaikutusta. Mainittakoon varoituksen sanana, että liuottimien pitkäaikainen haistelu voi aiheuttaa pysyvän aivovaurion.

Liimanhaistelua ei taida olla kriminalisoitu, ja liuottimia voi ostaa kuka tahansa. Hinnankaan ei pitäisi olla esteenä uuden harrastuksen aloittamiselle. Litran pullon saa alle kymmenellä eurolla, ja siitä riittää ”iloa” pitkään.

Loppukevennyksenä Ne Luumäet esittää kappaleen Leena on liimanhaistaja.