HYUNDAI LED-Pallolamppu E27 8,5 W

Tokmannin verkkokaupassa (ja varmasti myös myymälöissäkin) on myynnissä Hyundain valmist(utt)ama 8,5 watin tehoinen E27-kantainen led-lamppu, joka muistuttaa muodoltaan paljon perinteistä hehkulamppua vaikka onkin hieman pidempi. Lamppu maksaa 17,99 euroa.

Pakkauksessa ilmoitettu valontuotto on 650 lumenia, joka vastaa 55 watin hehkulamppua, mutta koska 55 watin tehoista hehkulamppua ei ole koskaan ollut olemassa eikä 60 watin tehoisia hehkulampuja saa enää myydä EU-maissa, vertaaminen tuntuu hieman oudolta. Tosin jos kodissa on vielä käytössä 60 watin hehkulamppuja – mikä voi aivan hyvin olla mahdollista – ne voi korvata Huyndain led-lampulla. Tämä lieneekin ollut valmist(utt)ajan ja maahantuojan tarkoitus.

Mutta kuitenkin: koska energiansäästölamppuja (esl) on ollut markkinoilla jo yli 20 vuotta ja niiden koko on pienentynyt lähes perinteisten hehkulamppujen kokoisiksi, tuntuu hieman oudolta, miksi maahantuoja tai Hyundai ei vertaa led-lamppua esl-lamppuun. Syynä lieneekin se, että tuolloin led-lampun mainosvaltti eli pieni energiankulutus (verrattuna hehkulamppuun), ei tuntuisikaan enää niin suurelta, koska led- ja esl-lampun energiankulutuksessa ei ole kovinkaan suurta tai juuri lainkaan eroa.

Kannattaako HYUNDAI LED-Pallolamppu sitten ostaa? Toisin sanoen: onko sen ostaminen taloudellisesti järkevää?

Jos led- ja esl-lampun energiankulutuksessa ei ole juuri lainkaan eroa, hyöty syntyy pelkästään led-lampun väitetystä pidemmästä käyttöiästä, mutta koska led-lamput ovat uusia, niiden todellista käyttöikää ei tiedä vielä kukaan. Valmistajan nopeutetut vanhenemistestit eivät välttämättä kerro lampun todellista kestoikää.

Esl-lamput kestävät noin 8000–12 000 tuntia, joten Hyundain lampun kestoikä on noin kolminkertainen. Eräs tavaratalo myy Osramin valmistamia 11 watin esl-lamppuja neljän kappaleen pakkauksessa hintaan 10 euroa. Tilastollisesti nämä neljä lamppua kestää vähintäänkin 30 000 tuntia, joten vaaka kallistuu Osramin kannalle.

Jotta syntyisi taloudellinen tasatilanne, esl-lampun pitäisi kuluttaa 30 000 tunnin aikana sähköä noin kahdeksan euroa enemmän kuin Hyundain led-lamppu. Jos sähkön hintana pidetään 12 snt/kWh, voidaan laskea, että kahdeksalla eurolla saadaan 67 kWh. Jakamalla tämä energiamäärä 30 000 tunnille saadaan 2,2 watin tuntiteho. Esl-lampun pitäisi kuluttaa 13 wattia vs. led-lampun 8,5 wattia, jotta kustannukset olisivat tasan.

Mikään taloudellinen seikka ei siis aseta led-lamppua esl-lampun edelle. Led-lampun rakenteen vuoksi sen valonjako on vain hieman yli 2π sr (puolipallo), joten se valaisee käytännössä vain kuvan mukaisesti. Sen ainoa hyvä ominaisuus on tunteettomuus kylmälle, mutta korkeita lämpötiloja se ei siedä. Koska ledit ja elektroniikka on suljettu umpinaisen kuvun ja kuoren sisään, hukkalämpö ei pääse johtumaan ulos lampusta, mikä tarkoittaa sitä, että ledit ja jotkin komponentit voivat lämmetä huomattavasti, mikä lyhentää niiden elinikää.

On luultavaa, että lamppu ei tule kestämään luvattua aikaa eli 30 000 tuntia. Jos koejärjestelyä varten hankittaisiin esim. 10 (tai 100 lamppua, jotta tilastollisen vaihtelun vaikutus jäisi pienemmäksi), niiden annettaisiin palaa 30 000 tuntia ja ne sammutettaisiin puolen tunnin välein (jotta valmistajan lupaama 60 000 syttymiskertaa voitaisiin todentaa), niin että niiden elektroniikka ehtisi jäähtyä ennen seuraavaa sytyttämistä, 30 000 tunnin tullessa täyteen olisi melko todennäköistä, että ehjiä lamppuja olisi paljon vähemmän kuin valmistajan lupaamat 8 (tai 80) kappaletta. 20 prosenttia lampuista olisi siis saanut rikkoontua ennen määräaikaa, mutta 80 prosenttia lampuista olisi pitänyt edelleenkin toimia.

Led-lamput yltävät hädin tuskin esl-lamppujen tasolle. Tällä tavallako led-valaistuksen piti mullistaa maailma..?

Rauhan Tervehdys

Rauhan Tervehdys – tuo jokatorstainen kiusankappale – löytyi jälleen postilaatikosta. Rauhan Tervehdys ei kerro lehden sivuilla, mikä sen julkaisemisen tarkoitus on, mutta ehkäpä sitä voisi kuvailla sanoin USKONNOLLINEN PROPAGANDA (tai aivopesu). Lehden nimi tuo mieleen Rauhanyhdistyksen, joka edustaa eräänlaista äärilaitaa luterilaisessa kirkossa ja joka osaa uskonnollisen manipuloinnin.

Lehti kertoo jakelusta seuraavaa: ”Itella Oyj:n (os. Posti) jakamana osoitteettomana ILMAISJAKELUNA tilaajaseurakuntien alueella.” Kyseessä on siis ilmaisjakelu, joka jaetaan talouteen, jos ilmaisjakelukieltoa ei ole. Ainoa keino välttää saamasta lehteä olisi siten ilmaisjakelukiellon käyttäminen, mutta siinä menettäisi samalla kaikki muut ilmaisjakelut ja kaupalliset tiedotteet.

Vaikka Rauhan Tervehdys onkin ”ilmaisjakelu”, sen kustantaminen ja jakelu kuitenkin maksavat. Kustantaja veloittaa seurakunnilta 10,93 euroa/kotitalous, eli tuon summan seurakunta joutuu maksamaan jokaisesta jaetusta lehdestä. Kirkkoon kuuluvien osuus on tippunut 80 prosentin tuntumaan, ja voisi kuvitella, että kirkkoon kuulumattomat (lue: srk-veroa maksamattomat) ovat juuri niitä, jotka eivät halua lehteä postilaatikkoonsa.

Jos ajatellaan, että 80 %/20 % -jako toteutuu myös ilmaisjakelukiellon asettaneissa talouksissa, voidaan laskea, että jokainen seurakuntaan kuuluva talous maksaa noin 2,2 euroa vuodessa ylimääräistä siitä, että Rauhan Tervehdys jaetaan kirkkoon kuulumattomiin talouksiin, jotka hyvin todennäköisesti eivät sitä halua. Asian voi ajatella myös niin, että seurakunta lahjoittaa 10,93 euroa (eli tilausmaksun) kirkkoon kuulumattomille talouksille.

Koska kyseessä on (uskon)aatteellinen lehti, ”aatteen” levittäminen vapaasti on hieman kyseenalaista. Jos jotakin muuta aatteellista lehteä alettaisiin jakaa samalla tavalla, se synnyttäisi suuren vastustuksen niiden taholta, jotka eivät sitä haluaisi. Kärkkäisen Magneettimedia edustaa tosin eräänlaista aatesuuntausta, mutta sen jakama ”propaganda” on harmitonta verrattuna Rauhan Tervehdyksen levittämään propagandaan, joka pohjautuu kansantarinoihin ja satuihin. Jos täysin uskomattomia ja absurdeja tarinoita esitetään totena ja niihin toivotaan vielä uskottavan, mitäpä muuta se on kuin aivopesua.

Koska Rauhan Tervehdys on propagandalehti, sen tarkoitus on käännyttää ja pitää käännytettyinä luterilaisen kirkon oppeihin. Sen tarkoitus on myös muistuttaa jokaviikkoisesti seurakuntalaisia kirkon olemassaolosta. Uskonnossa on kyse hyvin voimakkaista psykologisista asioista, mistä todistaa mm. Rauhanyhdistyksen voimakas henkinen ote jäseniinsä.

Uskonnossa on loppujen lopuksi – niin kuin hyvin monessa muussakin asiassa – kyse vallasta ja uskonnossa nimenomaisesti henkisestä tai uskonnollisesta vallasta, eli kirkon tai muun järjestön edustajat ovat asettuneet henkisesti jäsentensä yläpuolelle. Tätä todistaa hyvin katolisessa kirkossa papeista käytettävä Isä-nimitys. Seurakuntalaiset ovat siten heidän ”lapsia”. Uskonnollinen valta näkyy vielä selvemmin islamissa, mutta antakaamme islamin nyt olla.

Paras keino olisi se, että Rauhan Tervehdys jaettaisiin osoitteellisena niille, jotka sen haluavat.

Sähköauto ja pakkanen

Akkulämmittien valmistajat ovat tuoneet esille sen tosiasian, että auton käynnistysakun toiminta heikkenee, kun lämpötila laskee. Tämä heikkeneminen ilmenee kahdella tavalla:

1) Akun antovirta pienenee, mikä voi vaikeuttaa moottorin käynnistämistä. Synteettinen moottoriöljy ja lohkolämmittimen käyttö helpottavat tosin tätä ongelmaa.

2) Akku varautuu hitaammin tai mahdollisesti ei lainkaan, mikä pidempään jatkuessa aiheuttaa sen, että akun varaus laskee niin kauan kuin purkaminen on varaamista suurempaa.

Ajatellaanpa sitten sähköautoa, joka saa energiansa akuista, joiden massa on satoja kiloja. Miten kylmä ilma vaikuttaa sen akkuihin?

Sähköautoissa käytetään litiumioniakkuja, jotka ovat kaikille tuttuja mm. kameroista ja puhelimista. Ne ovat aivan yhtä herkkiä pakkaselle kuin autoissa käytettävät lyijyakut – elleivät sitten vielä jopa herkempiäkin.

Sähköautoa on käsitelty aikaisemmissa kirjoituksissa, ja sen vuoksi samojen asioiden toistaminen ei ole järkevää.

http://oulun1.blogspot.fi/2010/10/sahkoauto-vs-dieselauto.html

http://oulun1.blogspot.fi/2012/02/kannattaako-ostaa-sahkoauto.html

http://oulun1.blogspot.fi/2010/02/sahkoauto-ei-toimi-pakkasessa.html

Todettakoon, että akkujen hyytyminen kylmässä on niin suuri ongelma, että se tekee sähköautosta käytännössä hyödyttömän Suomessa. Tämä erittäin tärkeä seikka, joka vaikuttaa lähes puolen vuoden ajan maassamme, on melkein aina unohtunut sähköautoista ja niiden (ylivertaisista) eduista puhuttessa.

Akkuja voitaisiin toki lämmittää, mutta sen tekeminen ja akkujen pitäminen lämpimänä voisivat olla melko ongelmallista. Akut vievät jo nyt suuren tilan, ja jos ne eristettäisiin, tilantarve kasvaisi edelleen. Eristäminen muodostuisi kuitenkin ongelmaksi kesällä. Purettaessa akkuja autolla ajettaessa akut lämpenevät, ja jos akut olisi eristetty kauttaaltaan, ne vain yksinkertaisesti ylikuumenisivat ja vaurioituisivat tai saattaisivat jopa räjähtää. Eristys pitäisi poistaa, kun kylmä vuodenaika olisi ohitse, mikä saattaisi olla hankalaa, koska akut on (turvallisuussyistä) kätketty auton rakenteisiin.

Jotta sähköautoa voitaisiin käyttää Suomessa, akkujen lämpötilaa pitäisi ohjata sillä tavalla, että se pysyisi esim. rajan +15...+25 ºC sisällä. Tämän tekeminen ja huolehtiminen siitä, että tavoitteessa pysyttäisiin, saattaisi olla melko haasteellista. Poikkeaminen lämpötila-alueen ulkopuolelle tarkoittaisi joko kapasiteeetin vähenemistä tai akkujen kestoiän lyhenemistä.

Kuvia Oulusta

Kuva on otettu Toppilansaaren suunnasta 60-luvulla. Taustalla näkyy Oulujoen ylittävä Pohjantien silta, joka valmistui 1967, joten kuvausaika lieneekin vuosikymmenen loppu.

Merikoskenkadun kerrostalot ovat valmistuneet, mutta Koskikatu on vielä keskeneräinen. Myöskään Merikoskenkadun ja Koskikadun risteyksessä ollut liikenneympyrä (joka purettiin 80-luvun lopussa) ei ollut vielä valmistunut.

Oulujoessa näkyy tukinuitossa käytettyjä rakenteita, ja ylempänä Tuiran uimarannan kohdalla näkyy tukkinippuja odottamassa pääsyä yläkanavan oikeassa reunassa olevaan uittoväylään, jonka loppupäässä oli nippunosturi, jolla tukkiniput siirrettiin Merikosken voimalaitoksen ohitse alakanavaan. Uittoväylä alakanavaan näkyy voimalaitosrakennuksen oikealla puolella.

Tämä kuva on arvattavastikin otettu Tähtitornin kahvilasta. Se kuvaa MATKAILUKAUPUNKI-Oulua, mistä todistaa lippusaloissa liehuvat Pohjoismaiden liput.

Kuvassa näkyy peräti KAKSI matkailuvaunua, joiden suunta lieneekin ollut Nallikarin leirintäalue – tai jos matkailijat olivat olleet oikein viisaita, heidän suuntansa olikin ollut pohjoinen ja Oulun ohitus.

Automallit viittaavat valokuvauksen tapahtuneen 1970-luvun alkupuolella.

Kuva on otettu 60–70-lukujen vaihteessa. Tarkkaa kuvausvuotta on mahdotonta sanoa, koska kaupungissa ei tapahtunut juurikaan mitään muutoksia tuona aikana. Kuvassa ei tosin näy Hailuoto-laivaa, joka nostettiin maalle torinrannassa 1972.

Niin torinrannan kuin Tuirankin korkeat rakennukset loistavat vielä poissaolollaan.

Tor-verkko

Tor-verkko lieneekin tavallisille internetin käyttäjille outo asia. Mikä Tor-verkko sitten on?

Ohjelman kotisivu kuvaa sitä näin: ”Tor is free software and an open network that helps you defend against a form of network surveillance that threatens personal freedom and privacy, confidential business activities and relationships, and state security known as traffic analysis.”

Ja näin se toimii: ”Tor protects you by bouncing your communications around a distributed network of relays run by volunteers all around the world: it prevents somebody watching your Internet connection from learning what sites you visit, and it prevents the sites you visit from learning your physical location. Tor works with many of your existing applications, including web browsers, instant messaging clients, remote login, and other applications based on the TCP protocol.”

Jos olet menossa jollekin internetsivulle, yhteytesi kiertää usean palvelimen kautta eri maanosissa ja viimeinen ip-osoite, joka näkyy kyseisellä sivulla, voi olla mikä tahansa. Innternetpalveluntarjoajan sinulle antamaa ip-osoitetta on mahdotonta yhdistää siihen ip-osoitteeseen, joka näkyy sillä sivulla, jolle olet tullut.

Tor-verkko on internetin käyttöä valvovien viranomaisten painajainen, koska sitä käyttävien ip-osoitteita ja henkilöllisyyttä ei pystytä selvittämään.

Tältä näyttää Tor-selain. Se kertoo ip-osoitteeni olevan 96.47.226.22, joka ei ole sama kuin suomalaisen operaattorin minulle myöntämä ip-osoite.

Oulun 1 -blogi näkyy tällaisena Tor-selaimessa. Koska Bloggerin käyttämä kieli on muuttunut englanniksi, se kertoo siitä, että viimeinen yhteys blogiin tulee ip-osoitteesta, joka sijaitsee jossakin englanninkielisessä maassa.

Blogin kävijälaskuri osoittaa, että vierailu blogiin tuli osoitteesta 96.47.226.22, joka on sama kuin yllä.

Tor-selain kertoo, että palvelin sijaitsee Yhdysvalloissa.

Karttakuva näyttää, miten käyttämäni yhteys kiertää usean eri palvelimen kautta. Koska mikään reitillä oleva palvelin ei säilytä mitään tietoja edellisestä ja seuraavasta yhteydestä ja reititys muuttuu tietyin väliajoin, käyttäjän henkilöllisyyttä on mahdotonta selvittää.

Ainoa ongelma Tor-verkossa on sen hitaus ja pieni datanopeus, mikä selittyy pienellä kapasiteetilla suhteessa käyttäjien määrään ja järjestelmän kompleksisuudella (useita yhteyksiä).

Kuka sitten tarvitsee Tor-verkkoa? Se olkoon jokaisen käyttäjän omassa harkinnassa.

D-vitamiinikohu

Itä-Suomen yliopisto tutki D-vitamiinivalmisteet, ja Yleisradion Akuutti-ohjelma julkisti tutkimustulokset. Ilman Yleisradion osuutta asiaan tutkimus ei olisi läheskään saanut samaa huomiota, vaan Savon Sanomat olisi mahdollisesti vain maininut siitä yhden palstan uutisessa, joka olisi unohtunut varsin pian, eikä se olisi saanut samaa julkisuutta kuin nyt.

Koska tutkimus kertoi, että suuri osa tutkituista valmisteista ei sisältänyt ilmoitettua määrää D-vitamiinia, se synnytti kohun, joka kasvoi tärkeyttään suuremmaksi.

Julkisuudessa ei ole mainittu Itä-Suomen yliopiston motiivia tutkimuksen tekemiseen. Jotkin tutkimukset saattavat olla kalliita tehdä, eikä niitä tehdä ihan huvin vuoksi (ilman rahoittajaa), mutta tavallisesti useimpien yliopistojen tutkijoita vaivaa tekemisen puute, ja sen vuoksi uusia tutkimuskohteita vedetään hatusta ja toivotaan, että niiden tulokset saisivat julkisuutta, koska yliopistot toimivat enimmäkseen julkisin varoin.

Mitä Itä-Suomen yliopisto teki sitten väärin ja mistä se kertoo? Tilastotieteessä otoksen laajuus on hyvin tärkeä tekijä. Mitä suurempi on otosten määrä, sitä tarkempia tuloksia saadaan. D-vitamiinipitoisuus tutkittiin vain YHDESTÄ purkista otettujen näytteiden perusteella, ja analysointi tehtiin todennäköisesti vain yhden kerran kullekin valmisteelle. Tässä tehtiin siis kaksi virhettä.

Näytteet olisi pitänyt ottaa useammasta, eri aikaan ostetusta purkista, ja analysointi olisi pitänyt tehdä useamman kerran kullekin valmisteelle, koska analysoinnin toistettavuuden tarkkuus saattaa vaihdella. Tämä tutkimus ei juurikaan synnytä luottamusta Itä-Suomen yliopiston biokemian tutkijoihin.

Pahinta tässä oli se, että Itä-Suomen yliopisto antoi puutteellisesti tehdyn tutkimustuloksensa julkisuuteen eikä kertonut sitä, miten huonosti tutkimus oli tehty. Jo se, että D-vitamiinipitoisuudet poikkesivat niin paljon valmistajien/myyjien ilmoittamista, olisi pitänyt kertoa tutkijoille, että tutkimusmenetelmässä voi olla jotakin vialla.

D-vitamiinivalmisteita myydään apteekeissa, luontaistuotemyymälöissä ja tavaratalojen luontaistuotehyllyissä. Ne maksavat eniten apteekeissa, vaikka valmiste olisi aivan sama, mutta yleensä apteekkiala käyttää omia kauppanimiä, joilla erottautua muiden myyntipaikkojen tuotteista, koska ne haluavat antaa sellaisen kuvan, että niiden myymät D-vitamiinivalmisteet ovat jollakin tavalla ”parempia” kuin muualla myytävät tuotteet, ja sen vuoksi niiden perimä huomattavasti korkeampi hintakin olisi oikeutettu. (Kaikkihan on kalliimpaa apteekissa. Jopa laastari maksaa siellä paljon enemmän kuin ruokakaupassa.)

Valkee – onko mitä uutta?

Valkee julkaisi elokuun lopussa yhden tyhjänpäiväisen tutkimuksen tulokset, joiden ainoa tarkoitus oli korostaa kirkasvalokuulokkeiden hyödyllisyyttä ja toivon mukaan lisätä niiden myyntiä. Tässä tutkimuksessa selvisi, että ”korvavalohoitoa” saaneiden opiskelijoiden reaktioajat paranivat verrattuna kontrolliryhmään, joka ei saanut hoitoa.

Muun muuassa Aamulehti ja MTV3:n uutiset noteerasivat tämän ”tutkimuksen” ja uutisoivat siitä.

Yhden valokuulokkeen teho lieneekin satoja milliwatteja, ja huolimatta ledien hyvästä hyötysuhteesta suuri osa tehosta muuttuu lämmöksi. On siten selvää, että koehenkilö, jonka korvassa on valokuuloke, joka tuottaa jopa parinsadan milliwatin lämpötehon ahtaassa korvakäytävässä, tietää, että hän kuuluu siihen ryhmään, joka saa ”oikeaa hoitoa”. Tämä vaikuttaa varmasti myönteisesti.

Korvakäytävässä oleva ilma lämpenee ja aiheuttaa paineen tunteen korvassa, millä voi myös olla vaikutusta ”hoidon tehoamiseen”.

Olisi olemassa kaksi tapaa tehdä tutkimus luotettavammin.

Tapa 1:

– kaksi ryhmää: A ja B

– ryhmä A saa valohoitoa

– ryhmä B saa lämpöhoitoa laitteella, joka tuottaa saman lämpötehon kuin valokuuloke

Tässä tutkimuksessa ero ryhmien välillä olisi melko pieni, ja jos tutkimusta toistettaisiin monta kertaa, ryhmä B saattaisi jopa saada parempia tuloksia.

Tapa 2:

– kolme ryhmää: A, B ja C

– ryhmä A saa valohoitoa

– ryhmä B saa lämpöhoitoa laitteella, joka tuottaa saman lämpötehon kuin valokuuloke

– ryhmä C ei saa valo- eikä lämpöhoitoa

Tässä tutkimuksessa kaikille koehenkilöille pitäisi kertoa, mitä hoitoa he voivat mahdollisesti saada. Ero Tapa 1 -tutkimukseen jäisi varmastikin pieneksi, ja Tapa 2 -tutkimuksen tulokset tukisivat Tapa 1:n tuloksia ja sitä oletusta, että hoidon myönteiset vaikutukset syntyvät pelkästään korvakäytävässä tuotetun lämmön ja paineen vuoksi.

Koska Valkee tietää mahdollisesti, että myönteiset vaikutukset syntyvät lämmön vuoksi, se ei varmastikaan halua tehdä edellä kuvattuja luotettavampia tutkimuksia, jotka osoittaisivat kaikki sen teoriat vääriksi ja korvavalon hyödyttömäksi.


 LISÄTTY 31.10.2012

Ajankohtainen Kakkonen kertoi tiistaina 30.10. siitä, että Valkee markkinoi kirkasvalokuulokkeitaan Valviran myöntämän lääkelaitteen myyntiluvan vastaisesti. Lupa on tarkoitettu ainoastaan ”kaamosmasennuksen hoitoon”, mutta Valkee on potentiaaalisen asiakaskunnan lisäämiseksi ja myyntimarkkinoiden laajentamiseksi maailmanlaajuiseksi keksinyt useita ”vaivoja”, joiden oireisiin se uskoo korvavalon vaikuttavan.

Finnair myy laitetta kansainvälisillä lennoillaan ja kertoo sen tehoavan aikaerorasitukseen.

Koska Valvira oli aikaisemmin tietämätön tästä asiasta, se aloittaa nyt asian tutkinnan ja sen jälkeen päättää jatkotoimista.

Valkee on jo Valviran aiempien yhteydenottojen vuoksi siivonnut viime keväänä suomenkieliset sivunsa, mutta muunkielisillä sivustoilla Valkee jatkaa myyntilupansa vastaista markkinointia.

Korvavalolaitetta on myyty jo noin 25.000 kappaletta, joka on suuri määrä laitteita, joiden hyödyllisyys on todistettu vain kelvottomilla tutkimuksilla, mutta kuitenkin vielä hyvin kaukana Valkeen tavoitteesta, joka taisi olla kaikki kaamosmasentuneet pohjoisella pallonpuoliskolla.

Ajankohtaisen Kakkosen ohjelman voi seurata täällä. Valkee-osuus alkaa noin 30 minuutin kohdalla.

http://areena.yle.fi/tv/1684219

Polar Heater Oy:n akkulämmitin

Kaleva tarjosi tänään maksutonta mainontaa kahdelle yritykselle, jotka valmistavat laitteita, joilla voidaan lämmittää auton akkua, jotta akku latautuisi nopeammin talvella. Asia lieneekin niin, että lyijyakun latausominaisuudet riippuvat akun lämpötilasta, ja akun virranottokyvyn ja lämpötilan välillä on melko lineaarinen riippuvuus.

Yritykset haluavat kuitenkin antaa ymmärtää, että heti kun akun lämpötila tippuu tietyn pisteen alapuolelle, akun virranottokyky loppuu tykkänään. Näin ei kuitenkaan ole, vaan melko lineaarisen riippuvuuden vuoksi virranottokyky hiipuu asteittain. Jos akun lämpötila on -25 ºC, kemialliset reaktiot akussa tapahtuvat sen verran hitaasti, että akku ei käytännössä lataudu juuri lainkaan. Mutta jos akkua ei ole purettu, latauksellekaan ei juuri ole tarvetta.

Arctic Heatin akun kylkeen liimattavasta virityksestä kerrottiin pari vuotta sitten:

oulun1.blogspot.com/2011/02/arctic-battery-heater.html

Se on jokaisen ostajan arvioitava, onko hankinta hintansa arvoinen.

Uusi tulokas alalla on kempeleläinen Polar Heater Oy, jonka akkulämmitin eroaa Arctic Heatin viritelmästä siinä, että se toimii verkkovirralla. Lämmitinelementti asennetaan akun alle, ja termostaatin ohjaamana akun lämpötilan ei pitäisi nousta +23 ºC:een yläpuolelle. Lämmitin on toiminnassa vain silloin, kun auton moottoria lämmitetään, ja lämmitysaika riippuu siitä, kuinka kauan moottoria (ja sisätiloja) lämmitetään.

Koska lämpö siirtyy pohjan kautta akkuun, akku lämpenee epätasaisesti. Termostaatti pitää huolen siitä, että pohjan lämpötila ei nouse liian suureksi, ja katkaisee välillä lämmityksen pois päältä. Sitten kun lämpö on johtunut ylöspäin akussa ja pohjan lämpötila on vastaavasti laskenut, termostaatti voi kytkeytyä uudelleen päälle ja jatkaa lämmittämistä. Akun lämmitys tapahtuu termostaaatin ohjaamana jaksottaisesti, mikä hidastaa akun lämpenemistä. Arctic Heatin lämmittimessä ei ole tätä ongelmaa, koska siinä ei ole termostaattia.

Lyijyakun elinikä lyhenee, jos sen lämpötila nousee liian korkeaksi, ja sen vuoksi termostaatti on välttämätön Polar Heaterin lämmittimessä. Toisaalta, jos lämmittimen teho olisi pienempi, termostaattia ei ehkä tarvittaisi lainkaan, mutta tuolloin akku lämpenisi vieläkin hitaammin silloin, kun tarvittaisiin mahdollisimman suurta tehoa (kova pakkanen).

Polar Heaterin epätasainen akun lämpeneminen aiheuttaa sen, että lyijylevyjen alaosat osallistuvat kemialliseen latausprosessiin, kun taas levyjen kylmät yläosat eivät ehkä lainkaan. Metallina lyijy johtaa kohtalaisesti lämpöä, mutta sen ympäröimä akkuhappo hidastaa lämmön johtumista ylöspäin lyijylevyissä. Sitten kun autolla lähdetään ajamaan, akun alaosa on todennäköisesti lämmin mutta yläosa kylmä. Mitä pidempään moottoria (ja akkua) lämmitetään, sitä enemmän ja tasaisemmin akku lämpenee, mutta se voi johtaa siihen, että moottoria lämmitetään turhan kauan vain sen vuoksi, että akku ehtisi lämmetä.

Arctic Heatin lämmittimessä on samantapainen epätasaisen lämpenemisen ongelma, vaikka siinä lämpö siirtyykin akkuun akun kyljestä.

Käytettäessä akkulämmitintä akun lämpötilan päivittäinen vaihtelu, joka voi olla jopa 40 astetta, saattaa rasittaa mekaanisesti akkua, jotka ovat nykyisin suljettuja. Vaihtelu aiheuttaa akussa paine-eron. Kun akku lämpenee (jopa 40 astetta), sen sisään syntyy ylipaine, joka pyrkii tasaantumaan. Vastaava jäähtyminen aiheuttaa alipaineen, joka myöskin pyrkii tasaantumaan.

Sekä Arctic Heatin että Polar Heaterin akkulämmitimet vaatisivat tarkempia (puolueettomia) tutkimuksia, jotta saataisiin selville niiden todellinen hyöty ja se, onko niistä mitään haittaa akulle. Valmistajat osaavat toki aina kehua tuotteitaan, ja niiden omat ”testit” osoittavat tuotteiden ominaisuudet erinomaisiksi.

On tosiasia, että nykyisissä autoissa on sähkönkulutusta, vaikka auton moottori ei kävisikään. Tämä ja lyijyakun luontainen itsepurkautuminen aiheuttaa sen, että akku purkautuu hitaasti itsestään, jos autolla ei ajeta tai akku ei lataudu ajon aikana riittävästi. Itse olen ratkaissut asian lataamalla akun silloin, kun akun jännite on mittauksen perusteella laskenut tietyn rajan alapuolelle. Laturina olen käyttänyt ns. vakiojännitevaraajaa, joka rajoittaa latausjänniteen noin 14,0 volttiin (joka on sama kuin auton laturin latausjännite), ja lataan akun silloin, kun ei ole pakkasta. Tuollaisen varaajan voi huoletta kytkeä auton sähköjärjestelmään ilman pelkoa siitä, että se vahingoittaisi moottorin ohjauselektroniikkaa. Se voi myöskin olla kytkettynä akkuun pidemmäksikin aikaa, koska 14,0 voltin jännite ei aiheuta ns. kiehutusreaktiota akkuhapossa.

Arctic Heat vs. Polar Heater

Arctic Heatin akun kylkeen liimattava lämmitin on toiminnassa vain silloin, kun auton moottori on käynnissä. Tämän vuoksi autolla on ajettava pitkähkö matka, ennen kuin akun lämpötila alkaa nousta ja se alkaa ottaa virtaa vastaan. Lämmitykseen tarvittava energia otetaan auton sähköjärjestelmästä, joka voi kovalla pakkasella toimia äärirajoillaan. Joidenkin ”alan asiantuntijoiden” mukaan laturin ylikuormitus kovalla pakkasella, jolloin kaikki mahdolliset sähkölaitteet ovat päällä, on suurin syy siihen, että akku ei lataudukaan vaan purkautuu. Jos laturin sähköä ei riitä enää akkuun, joka latautuu muutenkin huonosti kylmässä, on selvää, että akku ei lataudu.

Polar Heaterin etu on siinä, että akku on liikenteen lähdettäessä jo valmiiksi ”lämmin”, jos lämmitys on sitä ennen ollut tuntikausia päällä, ja akku latautuu varmastikin paremmin kuin kylmänä. Lämmitys lakkaa heti, kun auto irrotetaan sähköverkosta, ja ajettaessa autolla akun jäähtyminen alkaa. Ajoviima – riippuen moottoritilan rakenteesta – jäähdyttää akkua tehokkaasti, ja mitä pidempään autolla ajetaan, sitä enemmän akku jäähtyy. Mitä lämpimämpi akku on ennen ajoon lähtöä, sitä kauemmin kestää, ennen kuin se jäähtyy.

Oulun 1 -akkulämmitin

Koska molemmissa malleissa on omat puutteensa, Oulun 1 -blogi esittää vallankumouksellisen Oulun 1 -akkulämmittimen: lämmitin, joka yhdistää molempien lämmittimien hyvät puolet. Akkua lämmitetään samalla, kun moottoriakin lämmitetään, ja ajon aikana lämmitys jatkuu edelleen.

Oulun 1 -lämmitysmenetelmässä paikallaan seisovan auton akkua ei lämmitetäkään verkkosähköllä, kuten Polar Heaterin järjestelmässä, vaan akkujännitteellä, ja moottorin käydessä auton oma sähköjärjestelmä tuottaa tarvittavan sähkön. Tähän riittää yksi 12 voltin lämmitinelementti, joka joko asennetaan akun alle tai kiinnitetään akun kylkeen. Lisäksi sähköjärjestelmään asennetaan kiinteästi elektroninen akkuvaraaja, joka tuottaa tarvittavan lämmityssähkön silloin, kun moottoria lämmitetään auton ollessa pysäköitynä. Sitten kun moottori käynnistetään, auton laturi tuottaa tarvittavan lämmityssähkön.

Etuna tässä on vielä se, että akkuvaraaja lataa akkua, kun moottoria lämmitetään, vaikka se tapahtuukin mahdollisesti hitaasti.

  

Kuvasta puuttuu ohjauskytkentä, jolla lämmityselementti irrotetaan akusta silloin, kun lämmitysjärjestelmä ei ole kytkettynä verkkovirtaan. Se voidaan toteuttaa releellä, joka ohjataan päälle silloin, kun sähköjärjestelmän jännite ylittää tietyn kynnysarvon, esim. 13,6 volttia. Tuolloin lämmityselementti on kytkettynä akkuun (ja auton sähköjärjestelmään) vain silloin, kun akkuvaraaja on toiminnassa tai moottori käy ja laturi tuottaa noin 14,0 voltin jännitteen. Kun moottori sammutetaan, akun jännite tippuu melko nopeasti alle 13,0 voltin. Tässä ei ole pelkoa, että lämmitin olisi tahattomasti päällä, kun moottori ei käy.

UN ATM CARD

Blogin sähköpostiin tuli seuraava viesti, joka aivan oikein ohjautui suoraan roskapostikansioon.

Contact dd.harston2012@yahoo.com.hk with your Name/delivery address/Phone Number/Occupation/Sex(Gender) as an ATM Card worth FIVE HUNDRED THOUSAND US DOLLARS has been approved to you.

You are to pay a delivery fee of $95.00 for the delivery of your package to you and be informed that the package will be dispatched to your address within 48 hours (2 days) after the confirmation of your payment.

Lähettäjä oli Dr Paul McClaren: doug@emeraldcoasthomecare.com

Näitähän huijausviestejä tulee toisinaan, mutta tämä oli ensimmäinen laatuaan. Jos maksaisin 95 dollarin ”toimituskulut”, minulle lähettäisiin pankkikortti, johon olisi talletettu viisisataa tuhatta dollaria. Jotta huijaus toimisi, maksu täytyy tietenkin maksaa ensin, ja vasta sen jälkeen voi jäädä ”odottamaan” kortin saapumista. Kukahan typerys menee tähän halpaan..?

$500,000

Oulun seudulla kuuluvat radioasemat

Alle on koottu Oulun seudulla kuuluvat radioasemat. Aseman nimeä seuraa lähetystaajuus, säteilyteho, lähetinantennin korkeus ja lähetinmaston sijainti Oulu (H ja P) tai Kiiminki (K). Ensimmäisessä listassa ovat Digitan ja kaupallisten toimijoiden jakeluverkoissa välitettävät asemat, joita voidaan vastaanottaa radion omalla antennilla. Jälkimmäisessä listassa ovat Dna:n kaapeliverkossa välitettävät asemat.

Lähetinteho ja lähetinantennin korkeus ovat siinä mielessä hyödyllisiä tietoja, että niiden perusteella voidaan päätellä, kuinka kaukana lähetinantennista radiokanava kuuluu. Kuuluvuuteen vaikuttavat maaston ohella myös antennin suuntakuvio ja suuntaus.

Vähintäänkin 3000 W:n kaupalliset radiokanavat kuuluvat tyydyttävästi vielä 60 kilometrin etäisyydellä, jos radiossa on kunnon antenni. Yleisradion ja Novan kanavat ovat aivan omassa luokassaan niin lähetystehon kuin antennin korkeudenkin suhteen.

Luettelo päivitetty 3.1.2024. Kaupalliset kanavat on poistettu Dna:n verkosta, ja jäljelle jääneet Yleisradion kanavat ovat saaneet uudet taajuudet.

Uusia kanavia ovat Kuhan FM ja Radio Sandels. Me Naiset Radio on nyt Easy Hits. Kaikkiaan kanavia on 33 kappaletta.

Antenniverkko

Radio Pooki, 88,0 MHz, 3000 W, 179 m, K
SEA FM, 88,8 MHz, 3000 W, 92 m, P
Iskelmä Oulu, 89,4 MHz, 3000 W, 180 m, K
YLE 1, 90,4 MHz, 50 kW, 247 m, K
Radio Helsinki, 90,9 MHz, 1000 W, 145 m, H
Kuhan FM, 92,2 MHz, 3000 W, 93 m, P
YLE X, 93,2 MHz, 50 kW, 247 m, K
Nostalgia, 94,3 MHz, 3000 W, 140 m, H
Radio Sandels, 94,7 MHz, 1000 W, 94 m, P
Radio Kaleva, 95,0 MHz, 1000 W, 84 m, P
Top51, 95,5 MHz, 2000 W, 93 m, P
Radio Rock, 95,8 MHz, 3000 W, 163 m, K
Suomipop, 96,4 MHz, 2000 W, 180 m, K
YLE Radio Suomi, 97,3 MHz, 50 kW, 247 m, K
HitMix, 98,1 MHz, 1000 W, 163 m, K
Aito Iskelmä, 98,7 MHz, 2000 W, 152 m, K
NRJ, 99,1 MHz, 1000 W, 145 m, H
Classic, 99,6 MHz, 3000 W, 163 m, K
YLE Radio Vega, 100,3 MHz, 50 kW, 247 m, K
Kasari Radio, 101,0 MHz, 3000 W, 93 m, P
Basso, 101,4 MHz, 3000 W, 163 m, K
Patmos, 102,0 MHz, 1000 W, 150 m, K
Radio SuomiRock, 102,6 MHz, 5000 W, 145 m, K
Radio City, 103,1 MHz, 3000 W, 163 m, K
Easy Hits, 103,5 MHz, 2000 W, 180 m, K
Radio Nova, 104,8 MHz, 50 kW, 247 m, K
SuomiRäp, 105,4 MHz, 3000 W, 152 m, H
Radio Mega, 105,9 MHz, 3000 W 80, P
Loop, 106,2 MHz, 1000 W, 179 m, K
Radio Dei, 106,9 MHz, 1000 W, 163 m, K
Järviradio, 107,4 MHz, 2000 W, 93 m, P
YLE Puhe, 107,7 MHz, 5000 W, 247 m, K

Dna:n kaapeliverkko 

YLE Radio 1, 88,6
YLE Radio Suomi, 89,20
YLE Radio Vega, 90,20
YLE X, 90,60
YLE Radio Puhe, 91,20 (poistuu vuoden 2024 alkupuolella ja myös antenniverkosta)