Vandalismia suuressa pyramidissa

Kaksi saksalaista ”harrastelija-arkeologia”, Dominique Görlitz ja Stefan Erdmann, olivat viime vuoden huhtikuussa varanneet kahden tunnin yksityisen vierailuajan Khufun pyramidiin. Mukana oli ollut myös kolmas saksalainen videokuvaajana. Kyseinen parivaljakko ei usko arkeologien käsitystä, että pyramidi olisi farao Khufun rakennuttama noin vuonna 2650 eaa, vaan heidän mielestään pyramidi on paljon vanhempaa perua. Tämän teorian kannattajat pitävät sitä muinaisten atlantislaisten rakentamana jopa 20 000 vuotta sitten.

 Görlitz osoittaa kartussin paikkaa.

Voidakseen todistaa teoriansa Görlitz ja Erdmann ottivat näytteen ns. Khufun kartussista, joka onkin arkeologien mukaan ainoa todiste siitä, että pyramidi oli todellakin Khufun rakennuttama. Miesten mukaan katrussi, joita on itse asiassa useampi Kuninkaan kammion ylimmän kevennysonkalon katossa, ei ole aito vaan tehty myöhemmin.

Näytteet otettiin ympyröidyistä kohdista.

Miehet videoivat puuhastelunsa pyramidissa ja julkistivat videonsa, jossa he selittävät teoriaansa. He ottivat näytteen sen vuoksi, jotta siitä voitaisiin radiohiiliajoituksen avulla määrittää kirjoituksen ikä. Kirjoitukseen käytetty punertava väriaine on kuitenkin rautaoksidia, jossa ei ole hiiltä, eikä C14-ajoitus siten onnistu. Ehkäpä miehet eivät tienneet sitä..?

Görlitz ja Erdmann ovat nyt joutumassa syytteeseen Saksassa, vaikkakaan rikosnimikkeitä ei ole vielä kerrottu julkisuudessa. Egyptin viranomaisten mukaan miehet ovat rikkoneet Egyptin lakia ottamalla näytteitä ilman lupaa ja salakuljettamalla näytteet pois maasta. Heistä on annettu pidätysmääräys Egyptissä, joten lieneekin selvää, että he eivät enää palaa sinne.

Stefan Erdmann on Jan van Helsinginin kanssa valmistanut dokumenttielokuvan Die Cheops Lüge (Kheops-valhe) teoriastaan, joka lienee kuitenkin vanhempaa perua. Mm. Paul Brunton esitti jo 30-luvulla omia käsityksiään Sfinksin ja pyramidien iästä ja tekijöistä. Monet geologit kannattavat myös tätä teoriaa, koska heidän mielestään Sfinksissä on selviä merkkejä voimakkaan ja pitkäkestoisen vesisateen aiheuttamasta eroosiosta, vaikka alueella ei nykykäsityksen mukaan ole juurikaan satanut Sfinksin oletetun valmistumisajankohdan jälkeen.

Gizan pyramidien pitäminen muinaisten egyptiläisten rakentamina on kansallinen kysymys Egyptissä, vaikkakaan nykyegyptiläisillä ei ehkä kopteja lukuunottamatta ole niin kulttuurillisesti kuin rodullisestikaan mitään tekemistä faraoiden ajan egyptiläisten kanssa. Vierailu Egyptissä kertoo matkailijalle selvästi, missä islamilaisessa valtiossa nykyään mennään...

Suuren pyramidin ilmakanavat

Suuressa eli Khufun pyramidissa on neljä ”ilmakanavaa” (eng. ”air shaft”), joiden tarkoitus ei ole selvinnyt egyptologeille. Niiden tarkoituksesta on esitetty monia teorioita kuten, että niiden kautta olisi voitu tähyillä tiettyjä tähtiä taivaalla, ne toimisivat ilmanvaihtokanavina, niitä olisi käytetty viestintään pyramidin rakennusaikana tai ne olisivat tarjonneet kulkutien faraon ”sielulle” matkalla tuonpuoleiseen.

Kaikki kanavat tekevät vähintään yhden mutkan, joten ensiksi mainittu teoria ei ole mahdollinen. Niiden käyttö ilmanvaihtoon ei vaikuta kovinkaan järkevältä, koska niiden pituus/poikkileikkaussuhde on niin suuri, että ilman virtaus jäisi pakostakin pieneksi. Lisäksi vain kaksi kanavaa ulottui alunperin pyramidin ulkopintaan. Pyramidin on alkujaan peittänyt tasainen valkoinen kalkkikivikerros, jota näkyy vielä hieman viereisen Khafren pyramidin huipussa, joten se on lopulta tukkinut kanavien yhteyden ulkoilmaan.

Jean-Pierre Houdin, joka esitti oman teoriansa pyramidin rakentamistavasta, arvelee, että kanavia olisi käytetty (todennäköisesti foneettiseen) viestintään, mutta tämäkään teoria ei oikein vakuuta. Egyptiläinen egyptologi Zahi Hawass kannattaa viimeksimainittua ”uskonnollista” teoriaa.

Kuninkaan kammiossa sijaitsevat kanavat ovat yhteydessä ulos. Kammion eteläisestä seinästä lähtevä kanava kulkee aluksi vaakasuoraan noin 1,8 metrin matkan, kunnes se alkaa nousta noin 45 asteen kulmassa kohti pyramidin ulkopintaa. Pohjoinen kanava kulkee vastaavasti noin 1,8 metrin matkan vaakasuoraan, kunnes se tekee neljä mutkaa, joiden jälkeen se alkaa nousta noin 31 asteen kulmassa kohti pyramidin ulkopintaa. Houdinin mukaan mutkat kiertävät salaiset kaksi kammiota, jotka sijaitsevat Suuren Gallerian yläosan länsipuolella.

Kuningattaren kammion kanavien alkupäät olivat alkujaan näkymättömissä, kunnes englantilainen Waynman Dixon vuonna 1872 löysi kammion eteläseinästä halkeaman, jota suurentamalla hän löysi kanavan alkupään. Kun kerran Kuninkaan kammion kanava-aukot olivat symmetrisesti vastakkaisilla seinillä, Dixon ”osasi” etsiä vastaavaa Kuningattaren kammion pohjoisseinästä, josta hän sen sitten löysikin hakkaamalla reiän seinään. 1,8 metrin vaakasuoran matkan jälkeen eteläinen kanava nousee noin 37 asteen kulmassa ja loppuu noin kuusi metriä ennen ulkopintaa. Pohjoinen kanava kulkee aluksi myös 1,8 metriä vaakasuoraan mutta tekee sen jälkeen kolme mutkaa ennen kuin nousee noin 38 asteen kulmassa ja loppuu myös noin kuusi metriä ennen ulkopintaa.

Saksalainen insinööri Rudolf Gantenbrink alkoi vuonna 1992 tutkia kanavia käyttäen apunaan robottiryömijää, joka pystyi kulkemaan kanavassa. Hän aloitti Kuningattaren kammiosta mutta sai pian huomata, että kanavissa olevien ahtautumien ja mutkien vuoksi robotti ei päässyt kulkemaan kovinkaan pitkälle.

Kuvassa näkyy eteläisen kanavan suuaukko, jonka Dixon oli saanut esille rikottuaan sen edessä olevaa seinäkiveä.

Dixonin pohjoiseen kanavaan jättämä metallitanko, jota hän lieneekin käyttänyt kanavan tutkimiseen.

Kuninkaan kammion pohjoista kanavaa ei voitu tutkia, koska pyramidi oli avoinna vieralijoille ja pelättiin ulostuloaukon luota mahdollisesti putoavien kivien aiheuttamaa vaaraa.

Kuvassa näkyy Kuninkaan kammion eteläisen kanavan ulostuloaukko, jota on ”korjattu” 1800-luvulla

Pyramidi suljettiin viikoksi, ja Gantenbrink pääsi vapaasti tutkimaan Kuninkaan kammion kanavia. Joku haudanryöstäjä oli joskus suurentanut pohjoisen kanavan ulostuloaukkoa ja kaivanut sen jatkoksi noin 11 metriä pitkän ja poikkileikkaukseltaan noin 80 x 80 cm kokoisen tunnelin.

Kuvassa arkeologi ”kenttätyössä”

Avarrettu tunneli, jolle Gantenbrink antoi nimen ”Mankiller”, ja sen jatkona näkyvä alaspäin vievä kanava

Pohjoisen kanavan puhdistamista. Kuvassa näkyy hyvin pyramidin jyrkkyys ja pintakivien rapautuminen. Hiekkamyrskyt ovat tuoneet hiekkaa pyramidin päälle.

Kanavan puhdistuksen yhteydessä kanavasta löytyi noin 30 kg painava pyörillä varustettu, pahasti ruostunut teräskappale, jota Flinders Petrien arvellaan käyttäneen oman puhdistusyrityksensä yhteydessä vuonna 1882.

Petrien käyttämä kanavan avaaja, joka ei onnistunut tehtävässään vaan juutttui kanavaan

Gantenbrink käytti omaa ”avaajaa” ja sai viimeinkin avattua pohjoisen kanavan, josta valui satoja kiloja kivimurskaa pyramidin sisään ns. Caviglian tunneliin, jonka Giovanni Battista Caviglia teki vuonna 1817 räjäyttämällä, kun hän etsi seinän sisässä kulkevaa kanavaa toisen mutkan jälkeen. 

Koska mitään ei ollut enää tehtävissä, Gantenbrink palasi Saksaan valmistelemaan seuraavana vuonna tehtävää matkaa.

Gantenbrink palasi seuraava vuoden keväänä jatkamaan tutkimuksiaan uuden ketterämmän robotin kanssa.

Kuvassa näkyy uusi robotti menossa Kuningattaren kammion eteläiseen kanavaan

Robotin edetessä kanavassa vastaan tuli monenlaisia ongelmia kanavan mittojen muuttuessa.

Kanavassa on vaakasuora siirtymä. Kanavan vasemmassa yläreunassa näkyy 4500 vuotta sitten piirretty punainen viiva.

Seuraava ongelma oli vastaan tullut noin 6 cm korkea ”kynnys”, josta oli tulla ylipääsemätön este robottikulkijalle

Robotti lähti liikkeelle liikkeelle 9. maaliskuuta ja saavutti kanavan lopun vasta 22. maaliskuuta. Vastaan tuli eräänlainen kiviovi, jossa oli kaksi alas taitettua metallilankaa ja jotka näyttivät kulkevan oven lävitse. Löytää tuolla tavalla tukittu kanava, oli varmasti kaikille yllätys. Kanavan seinämät olivat selvästikin viimeistellymmät kuin missään muualla kanavassa.

Lähempi kuva osoitti, että litteiksi taotuissa kuparilangoissa olisi ikään kuin jonkinlaiset ”sinetit”.

Erinäisten syiden vuoksi Gantenbrink tutkimukset päättyivät tähän vaiheeseen. Monia jäivät askarruttamaan kysymykset: mitä on oven takana, ja mikä on kuparilankojen tarkoitus? Miksi rakentaa työläs kanava, jos se ei sitten johda mihinkään?

Kanavan muodostaa laatan päällä oleva U:n muotoinen kivi. Kappaleiden pituudet ovat sellaiset, että niiden saumat eivät ole samassa kohdassa, jolloin ne kantavat paremmin päällä olevan kuorman.

Lisäksi kanavan kivet on tuettu sillä tavalla, että ne eivät painavoiman vaikutuksesta pääse liukumaan alaspäin.

Kanavien tutkimisessa oli sitten pitkä tauko, kunnes Zahi Hawass valitsi National Geographicin jatkamaan työtä vuonna 2002. Työssä käytettiin uudentyyppistä robottia, joka pääsi menemään myös Kuningattaren kammion pohjoiseen kanavaan. Robotti mittasi ensin oven paksuuden, joksi todettiin 5–9 cm, minkä jälkeen robotti porasi 20 mm:n reiän oveen. Tuon jälkeen reiästä työnnettiin kamera, ja se, mikä oli ollut arviolta 4500 vuotta piilossa, paljastui viimeinkin.

Oven takaa paljastui toinen ovi tai tulppa, joka ensimmäisen oven kanssa muodosti 18 cm:n pituisen kammion. Kamera ei kuitenkaan paljastanut, mitä ensimmäisen oven taustapuolella oli eli miten kuparilangat tulivat oven lävitse.

National Geographic tutki myös pohjoisen kanavan, jonka päästä löytyi samanlainen ovi, mutta sitä ei tuolloin tutkittu sen tarkemmin.

Vuonna 2009 uusi ryhmä alkoi tutkia eteläisen kanavan oven takana olevia salaisuuksia parempien välineiden avulla. Kamerassa oli kääntyvä pää, mikä mahdollisti 360 asteen liikeradan. Työtä jatkettiin vuonna 2011.

Oven lävitse menevät kuparilangat tekevät silmukat oven takana

Kammiossa taemman oven edessä kanavan lattiassa on merkintöjä, joiden arvellaan muodostavan luvut 100, 20 ja 1 eli yhtenä lukuna 121. Erään teorian mukaan se olisi kanavan pituusmitta kyynärissä (52,5 cm) Kuningattaren kammiosta tähän pisteeseen. Metreissä se on 63,5, mikä ei kuitenkaan pidä paikkaansa.

Tammikuun 2011 vallankumous Egyptissä keskeytti tutkimustyöt, ja ne ovat siitä lähtien olleet pysähdyksissä. Egyptologeja, jotka tietenkin odottavat, että työ pääsisi jatkumaan, kiinnostavat seuraavat kysymykset:

- Mitä on taemman kivitulpan takana?

- Onko pohjoisen kanavan ensimmäisen oven takana samanlainen kammio ja kivitulppa?

- Mikä on oven lävitse kulkevien kuparilankojen tarkoitus?

- Mitä varten kanavat on yleensäkin rakennettu?

- Miksi kanavien alkupäät oli kammion rakennusvaiheessa jätetty seinäkivien taakse piiloon?

Voihan olla, että kaikkiin kysymyksiin ei saada koskaan vastausta. Ehkäpä muinaiset rakentajat aavistivat, että pyramidiin murtaudutaan joskus ja kanavat löydetään, ja sen vuoksi halusivat pilailumielessä jättää jälkeensä arvoituksen, jonka ratkaiseminen olisi vaikeaa ellei mahdotonta. Heidän on kuitenkin täytynyt tuolloin tietää, että tuleva tekninen kehitys mahdollistaisi pääsyn näkemään ensimmäinen ovi. Eihän pilassa olisi muuten mitään mieltä..?

Valkee-artikkelit

Blogissa on jo niin monta Valkeeta ja sen humpuuki-korvavaloa käsittelevää kirjoitusta, että on jälleen syytä tehdä yhteenveto kaikista artikkeleista. Yksi yhteenveto on tehty 9.11.2011, mutta tuon jälkeen Valkeen ”vauhti” on vain kiihtynyt, ja siksi myös artikkelien määrä on lisääntynyt. Kirjoituksia on nyt peräti 20 kappaletta!

Valkee on tehnyt useita tutkimuksia ja testejä, mutta yksikään niistä ei kestä kriittistä tarkastelua. Tutkimukset on tehty Valkeen kaupallisia tarkoitusperiä palvellen, ja tulokset on suodatettu sopivan suodattimen läpi, jotta ne tyydyttäisivät Valkeeta.

1) Ensimmäinen kirjoitus 12. tammikuuta 2010 kertoi uudesta ”oululaiskeksinnöstä”, joka ”hoitaa masennuksen”. Näytti selvästikin siltä, että Valkee vedätti Kalevan toimittajaa mm. valehtelemalla laitteen patentista.

http://oulun1.blogspot.com/2010/01/valohoitoa-korvassa.html

2) 24. lokakuuta 2010 kerrottiin alustavista tutkimustuloksista ja siitä, että potilaille ei ollut ainakaan toistaiseksi ilmaantunut vaarallisia haittavaikutuksia.

http://oulun1.blogspot.com/2010/10/valkee-oyn-korvavalolaite.html

3) Kaleva palasi tuttuun ja turvalliseen aiheeseen jo kuukauden kuluttua kertomalla, että Valkee Oy:n korvavalolaite on saanut Pohjois-Pohjanmaan Innosuomi-kilpailun ensimmäisen palkinnon. Sama valehtelu jatkui jälleen: Valkeen laite on patentoitu, mikä ei pitänyt paikkaansa.

http://oulun1.blogspot.com/2010/11/valkee-oyn-laitetta-ei-ole-patentoitu.html

4) Oulun 1 -blogi kirjoitti saman vuoden joulukuun lopussa siitä, että Valkee Oy haki lehti-ilmoituksessa koehenkilöitä tutkimukseen, jolla se halusi osoittaa, että sen kehittämä laite on kalliin hintansa arvoinen.

http://oulun1.blogspot.com/2010/12/karsitteko-kaamosmasennuksesta.html

5) Lyhyessä atikkelissa otettiin kantaa Valkeen ”valheelliseen” nettimainontaan.

http://oulun1.blogspot.fi/2011/03/valkee-oyn-valheellinen-mainonta.html

6) Kaleva julkaisi STT:n artikkelin, jossa kerrottiin Valkeen tekemästä ”tutkimuksesta”, joka palveli hyvin Valkeen kaupallisia tarkoitusperiä. Tutkimus ei täyttänyt tieteellisiä kriteereitä. Blogitekstin lomassa on listaus vanhemmista Valkee-artikkeleista.

http://oulun1.blogspot.fi/2011/11/valkee-oy-ja-kirkasvalokuulokkeet.html

7) Tekstissä ehdotettiin leikillisesti ”Nokian tappajasovellusta”, joka oli matkapuhelimeen liitettävät valokuulokkeet.

http://oulun1.blogspot.fi/2011/11/nokian-tappajasovellus.html

8) Oulu-lehden ilmoituksessa Valkee haki (taas kerran) vapaaehtoisia koehenkilöitä ”tutkimukseensa”.

http://oulun1.blogspot.fi/2012/03/karsitteko-valkee-ahdistuksesta.html

9) Artikkelissa kerrottiin tulevasta MOT-ohjelmasta ja esitettiin skannatut kuvat Kalevan ensimmäisestä Valkee-artikkelista 12.1.2010.

http://oulun1.blogspot.fi/2012/03/taru-korvavalosta.html

10) Ylen MOT-blogista kopioitu teksti, jossa Valkeen uhri kertoo tarinansa. Kirkasvalolla voi olla haittavaikutuksia.

http://oulun1.blogspot.fi/2012/03/valkeen-uhrin-tarina.html

11) Ylen Valkeeta käsittelevän MOT-ohjelman käsikirjoitus.

http://oulun1.blogspot.fi/2012/03/mot-taru-korvavalosta-ohjelman.html

12) Artikkelissa kerrottiin eräästä Valkeen tekemästä tutkimuksesta ja ehdotetiin luotettavampaa testaustapaa, koska Valkeen testit eivät tunnetusti ole sieltä luotettavimmasta (lue: puolueettomasta) päästä.

http://oulun1.blogspot.fi/2012/10/valkee-onko-mita-uutta.html

13) Valkee haki lukuisten lehti-ilmoitusten avulla koehenkilöitä kahteen uuteen ”tutkimukseen”.

http://oulun1.blogspot.fi/2013/10/valkee-taas-kerran.html

14) Sveitsin Baselin yliopiston psykiatrisen sairaalan neljä tutkijaa julkaisivat 13.11.2013 tutkimuksen koskien korvakäytävän kautta annettavan valon vaikutusta vuorokausirytmin fysiologiaan, valppauteen ja psykomotoriseen suorituskykyyn. Tulos oli murskaava Valkeelle. Puolueeton tutkimus osoitti korvavalolaitteen oikean paikan: roskakori.

http://oulun1.blogspot.fi/2013/11/uusi-korvavalotutkimus-valkee.html

15) Valkee esitteli edellisenä päivänä uuden kirkasvalotutkimuksensa tuloksia kansainvälisessä IFMAD-konferenssissa (International Forum on Mood and Anxiety) Monacossa. Tutkimus oli samaa hömppää kuin aikaisemmatkin eli ei kovin vakavasti otettava.

http://oulun1.blogspot.fi/2013/11/valkeen-uusi-oma-tutkimus.html

16) Oulun kaupunki järjesti Valoa Oulu! -festivaalin, jonne Valkee oli päässyt ujuttautumaan mukaan. Kirjastossa oli mahdollista kokeilla korvavaloa.

http://oulun1.blogspot.fi/2013/11/valoa-oulu-valofestivaali.html

17) Valkeen korvavalolaite oli päätynyt nettihuutokauppaan mutta ei näyttänyt kiinnostavan ketään.

http://oulun1.blogspot.fi/2013/11/osta-halvalla-kaytetyt-valkeen.html

18) Artikkelissa kerrotaan Valkeen edellisenä vuotena (2013) saamasta huimasta Tekes-tuesta ja neljän vuoden tukisaldosta, joka on yli kaksi miljoonaa euroa.

http://oulun1.blogspot.fi/2014/01/valkee-sai-huiman-summan-tekes-tukea.html

19) Talouselämä-lehdestä lainatut artikkelit ”kallovalosta” ja Valkeen toimitusjohtajan puolustelevasta vastauksesta.

http://oulun1.blogspot.fi/2014/02/toimiiko-valkeen-kallovalo-todella.html

20) Artikkelissa referoitiin Forum24-lehdessä (6.2.2014) julkaistua mielipidekirjoitusta, jossa kirjoittaja arvosteli Valkeen saamaa Tekes-tukea ja epäili, toimiiko Tekes sen toimintaa ohjaavan lain vastaisesti myöntämällä Valkeelle rahaa testien tekemiseen ja markkinointiin.

http://oulun1.blogspot.fi/2014/02/mielipidekirjoitus-valkeesta-forum24.html

Mielipidekirjoitus Valkeesta Forum24-lehdessä

Eilisessä Forum24-lehdessä oli mielipidekirjoitus Valkeesta ja sen saamasta Tekes-tuesta. Aluksi tekstissä kerrotaan Valkeen saamasta Tekes-tuesta kuluneelta neljältä vuodelta ja kuvataan laitteen yksinkertainen rakenne, joka ei ole mikään ”korkean teknologian tuote” ja jollaisen jokainen elektroniikkaharrastaja pystyisi rakentamaan itselleen.

Seuraavaksi lainataan Tekes-lakia, joka näyttää määräävän Tekesin toimintalinjat. Pykälistä 2 ja 3 käy selvästi ilmi, että Tekesin toiminnan täytyy liittyä teknologian ja innovaatioiden kehittämiseen ja tutkimus- ja innovaatiotoiminnan tulosten hyödyntämiseen.

Toisen pykälän jälkimmäinen virke on mielenkiintoinen: ”Toiminnan tulee uudistaa elinkeinoja, kasvattaa jalostusarvoa, parantaa tuottavuutta ja työelämän laatua, lisätä vientiä sekä luoda työllisyyttä ja hyvinvointia.” Sana ”toiminta” viitannee Tekesiin itseensä. Tekesin toiminnan tulee siis ”luoda työllisyyttä”. Mutta niinhän Tekes tekeekin työllistämällä monisatapäisen ”asiantuntijajoukkonsa”.

Kirjoittajan mielestä Tekes on tukenut Valkeeta lain vastaisesti, koska tukea ei ole maksettu korvavalolaitteen kehittämiseksi. Laitehan on rakenteeltaan niin yksinkertainen, että sen ”kehittäminen” ei ole voinut olla kovinkaan suuri ponnistus.

Kirjoittaja epäilee, että Tekes on tukenut Valkeen epätieteellisiä testejä ja markkinointia.

Mielenkiintoinen kannanotto. Kuuluuko Tekesin tehtäviin tukea tuollaisen tuotteen, jonka toiminnasta ei ole mitään tieteellisiä takeita ja jonka markkinoinnissa esitetyt väitteet ovat harhaanjohtavia tai totuudenvastaisia, myynninedistämistä?

Toimiiko Valkeen kallovalo todella?

Tekniikka ja talous -lehti (os. Insinööriuutiset) julkaisi pari viikkoa sitten artikkelin Valkeen korvalosta. Artikkeli sai lainattuna laajempaa näkyvyyttä Talouselämä-lehdessä, jossa olevaan artikkeliin Valkeen toimitusjohtaja vastasi. Koska Valkeella on erityisasema blogissa, artikkelit on syytä kopioida myös tänne.

Näyttää siltä, että Valkeella on taito saada mustakin näyttämään valkoiselta.

Toimiiko Valkeen kallovalo todella?

Korvavaloyhtiö Valkeen markkinointi saattaa olla lainvastaista, arvelee Aalto-yliopiston aivotutkija Risto Ilmoniemi.

Kuluttajasuojalain mukaan yhtiö ei saa esittää markkinoinnissaan väitteitä, jotka ovat harhaanjohtavia tai totuudenvastaisia. Valkeen tapauksessa näin on syytä epäillä.

Useiden asiantuntijoiden mukaan yhtiön tulisikin pidättäytyä markkinoinnista, kunnes riittävät todisteet laitteen vaikutuksista on saatu.

Ennakkotapaus lainvastaisesta markkinoinnista löytyy ainakin 1980-luvulta. Muun muassa Tekniikan Maailma -lehden sivuilla mainostettiin Biogeneraattori-nimistä laitetta, jonka myyjä väitti parantavan monenlaisia särkyjä ja sairauksia magnetismin avulla. Kun näyttöä hoidon tehosta ei ollut, laitteen myynti päättyi kuluttajalautakunnan kieltoon.

Valkeen tapauksessa saattaa olla kyse samanlaisesta tilanteesta.

Ei näyttöä suuntaan eikä toiseen

Valkee on myynyt oman ilmoituksensa mukaan 50 000 korvavalolaitetta, jonka hinta tällä hetkellä on noin 200 euroa. Yhtiö väittää, että korviin sijoitettavat ledit vähentävät kaamosmasennusta ja ahdistusta, auttavat sopeutumaan aikaerorasitukseen ja toipumaan vuorotyön rasituksista sekä nopeuttavat reaktioaikaa.

Väitteet perustuvat Valkeen omiin tutkimuksiin, joilla ei ole kuitenkaan tiedemaailman laajaa hyväksyntää.

Ei kuitenkaan ole myöskään näyttöä siitä, että yhtiön väitteet olisivat totuudenvastaisia tai että yhtiö tahallaan huijaisi.

– Toivoisi, että menetelmä toimisi. Mahdollisuus siihen on pieni, mutta periaatteessa olemassa. Näyttöä ei kuitenkaan ole, Ilmoniemi toteaa.

Valkeella on patentti ja jopa viranomaisten hyväksyntä laitteistolle lääketieteelliseen käyttöön.

Toisin kuin Yhdysvalloissa, Euroopassa viranomaishyväksyntä ei kuitenkaan takaa, että itse menetelmä toimii. Se pyrkii vain varmistamaan, että laite ei aiheuta vaaraa käyttäjälleen ja on muutenkin säännösten mukainen: siinä on riittävät vikavirtasuojaukset, korvanapit ovat lääketieteelliseen käyttöön hyväksyttyä muovia ja niin edelleen.

Kiihkeitä tunteita puolesta ja vastaan

Valkeeseen kohdistuu harvinaisen kiihkeitä tunteita. Yhtiö on voittanut Innosuomi-palkinnon ja Tasavallan presidentin vientipalkinnon, mutta toisaalta myös Skepsis ry:n huuhaa-palkinnon. Sitä vastaan on pystytetty nimetön internet-sivu, joka keskittyy todistamaan, että korvavalohoito on huijausta.

Sekä puolustajat että vastustajat ovat käyttäneet osittain huonoja perusteluita.

Valkeen perusidea on, että näkyvä valo tunkeutuu kallon sisälle aivoihin ja aiheuttaa siellä kemiallisia reaktioita, jotka vaikuttavat hermosoluihin. Yritys väittää, että näin annosteltu valo vähentää masennusta, säätää sisäistä kelloa ja vaikuttaa ihmisen reaktioaikaan.

On todistettu hyvin, että silmien kautta valolla on nämä vaikutukset.

Punaisuus ei johdu verestä

Kiistanalaisempaa on, kuinka hyvin valo pääsee suoraan aivoihin. Aalto-yliopiston professori Tapio Ala-Nissilän mukaan valo vaimenee kudoksessa hyvin nopeasti, 63 prosenttia jo kymmenesosamillimetrin matkalla. Se kuitenkin etenee kudoksessa sironneena ja punasiirtyneenä. Ilmiön näkee, kun asettaa sormensa valolähteen, esimerkiksi ledin päälle.

Aivoihin pääsee vain vähän, vain punaista ja mahdollisesti infrapunaista valoa. Määrän voisi mitata esimerkiksi eläinkokeilla ja ruumiiden avulla, mutta tällaisia mittauksia Valkee ei ole tehnyt.

Korvien kautta ei missään tapauksessa etene paljon valoa otsalohkoon, joka on tärkein tunteita säätelevä alue.

Opsiinit ovat totta, mutta...

Aivoista on myös löydetty valoherkkiä proteiineja, opsiineja. Löytö tapahtui vuonna 2010, mutta Valkee esitti idean korvavalohoidosta jo 2005.

Opsiinien määrää ja tehtäviä aivoissa ei tunneta. On pelkkää arvailua, että ne reagoisivat aivoissa valoon samalla tavoin kuin silmänpohjan proteiinit. Mahdollista se tietysti on, Ilmoniemi myöntää.

Puolueeton tutkimus Sveitsistä

Helpointa olisi todistaa korvavalohoidon teho kunnollisella kaksoissokkokokeella. Valkeen väitteistä huolimatta sellaista ei kuitenkaan ole tehty tai ei ainakaan julkaistu.

Ainoan puolueettoman tutkimuksen on julkaissut sveitsiläinen Vivien Bromundt, joka testasi korvavalohoitoa pienellä koeryhmällä. Osa ryhmästä sai perinteistä kirkasvalohoitoa lampulla ja osa korvavalohoitoa. Kolmas oli kontrolliryhmä, jonka korvakuulokkeisiin ei johdettu valoa. Bromundt mittasi koehenkilöiden syljen melatoniinipitoisuutta ja totesi, että vain kirkasvalolamppu tehoaa, korvavalolla ei ole vaikutusta.

Valkeen vasta-argumentti on, että melatoniini ei ole ainoa vuorokausirytmiin vaikuttava proteiini – myös opsiinit vaikuttavat – mutta on siis todistamatta, miten.

Valkeen kokeet puutteellisia

Valkeen omat kokeet eivät vakuuta.

Ensimmäisessä kokeessa oli mukana 13 kaamosmasentunutta henkilöä. He kävivät neljän viikon ajan päivittäin klinikalla saamassa korvavalohoitoa ja keskustelivat viikoittain lääkärin kanssa. Kokeen päätyttyä12 osallistujaa – 92 prosenttia kokeen osanottajista – ilmoitti masennusoireiden kadonneen kokonaan. Tutkimus on julkaistu Medical Hypothesis -lehdessä.

Alan tutkijain mukaan tulos on ”liian hyvä”. Näin korkeisiin parenemislukuihin ei päästä lääkkeillä eikä millään muullakaan menetelmällä.

Esimerkiksi aivojen navigoitu magneettistimulaatio vähentää oireita noin 50 prosentilla. Se on merkittävästi enemmän kuin lumehoito, joka satunnaisessa ryhmässä helpottaa joka kolmannen oireita. Aivostimulaatiohoidon on hyväksynyt myös Yhdysvaltain FDA, joka on tunnettu tiukasta linjastaan.

Vaihtoehtoisia selityksiä

Valkeen tuloksille voi olla toinen selitys. Masennuspotilaille on suuri merkitys sillä, että he yleensä saavat osakseen hoitoa ja huomiota. Oireiden helpottuminen voi johtua pelkästään päivittäisestä hoitorutiinista ja lääkäritapaamisista – kontrolliryhmää ei tässä kokeessa ollut.

Valkeen toinen, 60 potilaan koe oli kontrolloitu, mutta se jouduttiin keskeyttämään, koska riittävää määrää koehenkilöitä ei saatu käymään hoidossa.

Kolmannessa kokeessa oli 90 henkilöä, jotka tekivät kokeen kotonaan. Heidät oli jaettu kolmeen 30 hengen ryhmään, joista yksi sai korvavaloa 9 lumenin valovoimalla, toinen neljän lumenin valovoimalla ja kolmas tehottomaksi arvellulla yhden lumenin valovoimalla. Tämän kokeen tuloksia ei kuitenkaan ole julkaistu.

Humpuukia julkaiseva tiedelehti

Neljäs koe, missä mitattiin korvavalon aiheuttamia aivovasteita funktionaalisella aivokuvantamisella, on julkaistu World Journal of Neurosciences -lehdessä. Valkeen mukaan lehti on vertaisarvioitu ja kunnollinen, mutta se on julkaissut myös muun muassa useita kuuluisan humpuukitutkija Michael Persingerin ”tutkimuksia”. Lehti ei myöskään näy tutkijoiden käyttämässä ISI World of Knowledge -tietokannassa.

Artikkelin pahimmat puutteet ovat siinä, että kontrollikokeita ei tehty samoissa olosuhteissa kuin valohoitokokeita. Kontrollikoe tehtiin kokonaan eri vuodenaikaan kuin varsinainen koe, eikä kuulokkeiden lämmitysvaikutusta ilmeisesti ollut otettu huomioon.

Reaktionopeuksia mittaavassa kokeessa koehenkilöinä oli Oulun Kärppien jääkiekkojoukkueen jäseniä. Tulokset ovat Valkeen mukaan julkaisuprosessissa. Valkee väittää, että koehenkilöiden reaktionopeudet paranivat 25 prosenttia. Kärppäjoukkue on käyttänyt korvavaloa valmennuksessaan, mutta ei enää tämänvuotisen joukkueenjohtajan Ari Hillin aikana.

Lisäksi Valkee on tehnyt opiskelijoilla vastaavanlaisen, julkaisematta jääneen testin, sekä useita käyttäjäkyselyitä, joilla ei ole tieteellistä arvoa.

Yksi koe ei riitä

Vivien Bromundt totesi joulukuussa ruotsalaiselle Ny Teknik -lehdelle, että tarvitaan lisää tutkimusta. Toistaiseksi ainut koe ei vahvista Valkeen väitteitä vuorokausirytmin säätelyn tai reaktioaikojen lyhenemisen suhteen, mutta ajatus ei kuitenkaan ole Bromundtin mielestä mahdoton. Melatoniinin määrään korvavalo ei vaikuta.

Melatoniinilla ei ole vaikutusta masennukseen. Se on unen syvyyden ja unirytmin indikaattori.

Silmän kautta saadun valon vaikutus mielialaan on selvä ja tutkittu asia.

Masennus on yksi suurimmista elämän pituutta ja laatua alentavista sairauksista. Olisi loistavaa löytää siihen helppo ja harmiton parannuskeino, vaikka vähävaikutuksinenkin. Noin 600 000 suomalaista käyttää mielialalääkkeitä. Määrä on kymmenessä vuodessa kymmenkertaistunut. Masennuslääkkeet aiheuttavat sivuvaikutuksia. Terapia on kallista, eikä sitä riitä kaikille. Muuten lievään masennukseen on tarjolla vain kotikonsteja kuten vertaistukea, ruokavaliohoitoa ja liikuntasuosituksia.

Moni ehkä ajattelee, että tämäkin kortti kannattaa kääntää.

Äskettäin Valkee on saanut lääketieteelliseksi neuvonantajakseen Jari Karhun, joka on entinen Kuopion yliopiston kliinisen neurofysiologian professori ja muun muassa Nexstim-yhtiön perustajia. Karhu sanoo suhtautuneensa Valkeeseen toiveikkaasti, mutta edelleen epäillen. Toivoa sopii, että hän saa aikaan tutkimuksia, jotka lopullisesti selvittävät korvavalon vaikutuksen.

Valkee vastaa Talouselämälle: Korvavalohoidon teho on osoitettu

Valkee Oy:n toimitusjohtaja Pekka Somerto kommentoi Talouselämän verkkopalvelussa 20. tammikuuta julkaistua artikkelia ”Korvavaloyhtiö Valkeen markkinointi saattaa olla lainvastaista". Juttu on alunperin julkaistu Tekniikka&Talouden verkkosivulla.

Somerton kommentit:

• Valkee kirkasvalokuulokkeen vaikutuksesta kaamosmasennukseen on saatu ja asianmukaisesti esitetty EU:n lääkelaitedirektiivin (Medical Device Directive) ja Suomen terveydenhuollon lääkinnällisistä laitteista annetun lain edellyttämät riittävät näytöt. Valkeen markkinointilupaukset ovat täysin linjassa tuotteen hyväksytyn käyttötarkoituksen kanssa. Pidämme täysin asiattomana siksi rinnastaa Valkeeta Biogeneraattori-nimiseen laitteeseen, jonka vaikutuksesta ei ollut esitetty vastaavia näyttöjä.

• Valkeen vaikutusta aikaerorasitukseen tutkitaan parhaillaan, kuten olemme niin julkisesti kuin myös toimittaja Leinolle henkilökohtaisesti kertoneet. Emme markkinoi Valkeeta aikaerorasitukseen tai vuorotyön rasituksiin, kuten artikkelissa erheellisesti väitetään.

• Artikkeli antaa virheellisesti ja vääristäen ymmärtää, että idean esittäminen korvavalohoidosta olisi ollut asiatonta vuonna 2005, kun vuonna alun perin USA:ssa 1998 silmästä paikallistetut opsiinit paikallistettiin aivoista Oulussa vasta vuonna 2010. Idea korvavalohoidosta 2005 antoi kuitenkin vasta alkusysäyksen Oulun yliopiston tutkimuksille, jotka aikanaan johtivat myös kaupallisen tuotteen kehittämiselle. Valkee kirkasvalokuuloke valmistui ja sen myynti alkoi 2010. Uuden idean esittämisessä 5 vuotta aikaisemmin ei ole mitään laitonta tai paheksuttavaa.

• Korvavalohoidon teho on osoitettu alun perin 2008, ja sen jälkeen useasti. Viimeksi korvavalon teho osoitettiin kesällä 2013 - nyt myös ensimmäistä kertaa lumekontrolloidulla kaksoissokkokokeella ahdistuksen hoitoon, jonka tulos oli tilastollisesti merkittävä ja esiteltiin marraskuussa 2013 alan konferenssissa. Artikkelin mukaan ”Valkeen väitteistä huolimatta sellaista ei kuitenkaan ole tehty”, mikä ei siis pidä paikkaansa.

• Artikkelissa mainittu sveitsiläistutkimus mittasi silmä- ja korvavalon vaikutuksia melatoniiniin akuutisti yhden käyttökerran jälkeen. Valkee hoitoteho kaamosmasennukseen ja reaktioaikaan on osoitettu 3-4 viikon jatkuvassa päivittäisessä käytössä. Artikkeli antaa harhaanjohtavasti ymmärtää, että akuutti tutkimus mitätöisi ihan eri asetelmalla saadun hyvän hoitotuloksen. Toimittaja on sekoittanut rinnastuksessa appelsiinit omenoihin.

• Artikkelissa mainittu 90 (p.o. 89) kaamosmasennuspotilaan tutkimustulos on vertaisarvioitavana julkaistavaksi. Artikkelissa kerrotaan, että sitä ei ole julkaistu, mikä ei tee oikeutta tutkimuksen merkittävyydelle tai aikomuksellemme julkaista se.

• Toimittaja kirjoittaa funktionaalisesta aivokuvantamiskokeesta, että kontrollikokeita ei olisi tehty samoissa olosuhteissa kuin valohoitokokeita. Tämä ei pidä paikkaansa. Kontrollikoe tehtiin samaan aikaan kuin varsinainen koe, täsmälleen samalla asetelmalla, kaksoissokkoutettuna, ja kuulokkeiden lämmitysvaikutus oli eliminoitu täysin käyttämällä pitkiä valokuituja, jolloin valon ja lämmön lähde ei ollut korvan läheisyydessä kummallakaan ryhmällä. Tämä käy ilmi artikkelista, johon toimittaja ei ole ilmeisesti itse tutustunut, vaikka referoi sitä.

• Valkeen lääketieteellinen neuvonantaja Jari Karhu ei ole sanonut toimittajalle suhtautuvansa Valkeeseen ”nykyisin epäillen”, vaan itse kertomansa mukaan, että ”suhtautui Valkeeseen aikaisemmin hyvin epäillen, mutta nykyisin toiveikkaastii”.

Valkee sai huiman summan Tekes-tukea

Valkee sai viime vuonna 1 145 238 euroa Tekes-tukea. Yli miljoona euroa!

Jossakin Tekesin sivulla kerrotaan, että Tekes-tukea myönnetään TEKNOLOGIAN KEHITTÄMISEEN, ja saman voi päätellä tuon monelle suojatyöpaikan tarjoavan valtionyhtiön nimestäkin: Teknologian kehittämiskeskus.

Valkee on jo monta vuotta sitten ”kehittänyt” ja patentoinut korvavalolaitteensa, joten voisi kuvitella, että laite on nyt valmis eikä siinä pitäisi enää olla mitään ”kehitettävää”. Mihin Valkee tarvitsi vuonna 2013 yli miljoonaa euroa veronmaksajien rahaa, josta ainakin osa ellei luultavasti sitten koko summa Valkeen tuntien on tukea, jota ei tarvitse maksaa takaisin, jos sitä ei tarvinnut käyttää KEHITYSTYÖHÖN?

Vaikuttaa hieman pahalta, jos Tekes rahoittaa Valkeen markkinointia ja ”puolueettomia” testejä, joiden ainoa tarkoitus on valheellisesti ja tuloksia vääristelemällä pyrkiä osoittamaan korvavalolaitteen hyödyllisyys.

Valkee on vuosien 2010–2013 aikana saanut yhteensä 2 266 638 euroa Tekes-tukea. Se on hurja summa, kun tietää, että Valkeen ainoa tuote on naurettava korvavalolaite.

Jotakin on pahasti vialla, jos Tekes jakaa veronmaksajien rahaa noin auliisti Valkeelle. Valtio velkaantuu ja joutuu etsimään säästökohteita, mutta rahaa riittää silti jaettavaksi TURHUUTEEN.

Toisaalla blogissa on kerrottu Waulis Motorsista ja sen kehittämästä keksinnöstä, jolla moottorin puristussuhdetta voidaan muuttaa, mikä pienentää polttoaineen kulutusta ja CO2-päästöjä. Vuosien 2010–2013 aikana Waulis ei ole saanut senttiäkään Tekes-tukea, minkä vuoksi se joutuu nyt hakemaan yksityistä rahoitusta voidakseen jatkaa moottorinsa testaamista.

Waulikselle näyttäisi riittävän vain 160 000 euroa, joka on murto-osa siitä, mitä Valkee on saanut kuluneen neljän vuoden aikana. Onko Valkeen humpuukituote niin paljon tärkeämpi kuin Wauliksen moottorikeksintö, joka voi olla mullistava, että se saa veronmaksajien tukea, jota ei käytetä tutkimus- tai kehitystyöhön? Vai olisiko taustalla jokin muu syy? Onko Wauliksella huonot suhteet Tekesiin? Pitäisikö myös Wauliksella olla ”oma mies” Tekesissä? Voisiko Valkeen löyhän tukipolitiikan syynä olla se, että eräs Valkeen johtohenkilö ja Tekesin Oulun-toimiston ”asiantuntija” olivat monen vuoden ajan työtovereita Nokia Networksin Oulun Ruskon tuotekehitysyksikössä? Sanotaanhan, että henkilösuhteilla on merkittävä vaikutus monessa asiassa.

Sotšin talviolympialaiset 2014

Sotšin talviolympialaiset alkavat reilun kahden viikon kuluttua ja kestävät 17 päivää. Kisat ovat saaneet paljon arvostelua osakseen. Kisat pidetään paikassa, jossa ei juurikaan ollut mitään valmiina talviurheilulajeja varten, ja sen vuoksi lähes kaikki on pitänyt rakentaa alusta lähtien.

Rakennusbudjetti on ylittynyt moninkertaisesti, ja kerrotaan, että suurin osa siitä olisi mennyt aivan johonkin muuhun tarkoitukseen kuin rakentamiseen. Tällainen tapa hoitaa suuria valtion kustantamia rakennusprojekteja ei taida olla kovinkaan vierasta Venäjällä. Osallistuvien maiden ja urheilijoiden kannalta lienee kuitenkin yhdentekevää, minkä verran venäläisiä veronmaksajia on huijattu rakennuskustannuksissa. Tärkeää on sitä vastoin vain se, että puitteet kilpailemiselle ovat hyvät ja valmiit.

Arvostelua on saanut myös Kansainvälisen olympiakomitean päätös myöntää kisat Sotšille, joka ei maantieteellisen sijaintinsa vuoksi ole välttämättä ehkä paras mahdollinen paikka talviurheilukisoille. Presidentti Putinin henkilökohtainen panos lieneekin ollut merkittävässä roolissa kisojen saamiseksi Sotšiin, ja sen vuoksi vuoden 2014 talviolympialaisia kutsutaankin Putinin olympialaisiksi.

Suurta hämmästystä on herättänyt se, että kisat pidetään Venäjän lämpimimmässä paikassa, jonka ilmastoa kuvataan subtrooppiseksi. Samanlainen säätyyppi vallitsee mm. Välimeren rannikolla. Mikä tahansa muu paikka Venäjällä olisi kylmempi ja ”sopivampi” talviurheilulle, mutta jostakin kumman syystä kisat halutaan järjestää juuri Sotšissa.

Sää tulee asettamaan riittävästi haasteita kisajärjestäjille. Sisälajit järjestetään Sotšin kaupungin tuntumassa Mustanmeren rannikolla, joten ulkolämpötilalla ei siellä juurikaan ole merkitystä. Lämpötilan huidellessa kymmenen asteen tienoilla kisat eivät kuitenkaan tunnu kovin talvisilta.

Ulkolajit järjestetään Krasnaya Polyanassa, joka sijaitsee 39 kilometrin päässä Sotšista ja jonka peruskorkeus merenpinnasta on 560 metriä. Viiden päivän havaintohistoria kertoo, että sää on sateinen ja lämpötila on muutaman asteen nollan yläpuolella.

Kaukasian epävakaa tilanne, viime aikojen terrori-iskut ja pelko uusista iskuista tuonevat säätilan lisäksi paljon väriä vuoden 2014 talviolympialaisiin.

Waulis Motors kerää lisää pääomaa

Blogi kertoi viime helmikuussa Waulis Motors Oy:stä, joka oli keksinyt menetelmän muuttaa polttomoottorin puristussuhdetta.

http://oulun1.blogspot.fi/2013/02/oy-waulis-motors-ltd.html

Sittemmin yritys on testannut innovaation sisältävää moottoria, ja siitä on uutisoitu joissakin lehdissä, mutta mitään mullistavia uutisia ei ole sen jälkeen kuulunut.

6.4.2013 julkaistussa Oulu-lehdessä kerrotaan:

Pohjalainen aikatauluttaa menetelmän testausta siten, että tulevan puolen vuoden aikana kerätään luotettavaa dataa, kehitetään tuotetta ja koekäytetään moottoria 100-200 tunnin verran. Vasta sen jälkeen käsissä voi olla ensimmäinen Waulis-moottorilla kulkeva auto. ”Silloin eletään ehkä syys-lokakuuta. En näe mitään ylitsepääsemättömiä esteitä sille, ettei näin kävisi.” [kertoo Tapio Pohjalainen]

Puoli vuotta ja muutama kuukausi vielä päällekin on mennyt, mutta mitään uutta ei ole uutisoitu.

Oulu-lehden artikkelin lopussa Pohjalainen lupaa: ”Meille on avautunut sopiva aikaikkuna tälle keksinnölle. Vuoden vaihteessa meillä todennäköisesti on jo ensimmäinen asiakassopimus autotehtaan kanssa.”

Ensimmäinen asiakassopimus autotehtaan kanssa? Sehän ei varmasti pidä paikkansa! Jos niin olisi, siitä olisi varmastikin kerrottu.

Demomoottorin testaamisessa on arvatenkin ilmennyt odottamattomia ongelmia, ja vienee vielä aikaa, ennen kuin moottorin ongelmat on saatu ratkaistua ja rakennettua toimiva moottori, jonka periaate voidaan sitten myydä autotehtaille (jos niissä yleensä halukkuutta ilmenee).

Ongelmista kertoo myös se, että Waulis Motors on juuri keräämässä lisää pääomaa, jota se ilmeisestikin tarvitsee demomoottorin (lisä)testaamiseen. Yritys pyrkii keräämään 160 000–320 000 euroa uutta pääomaa, ja se antaa tuota sijoitusta vastaan 4,57–8,74 prosenttia yhtiön osakkeista. Yhden osakkeen hinta on 4 euroa, ja minimi merkintämäärä on 100 kappaletta. Merkintäaika, joka on alkanut 6.12.2013, päättyy 6.3.2014.

Merkintäajasta on jäljellä 49 päivää (eli melkein puolet on jo kulunut) ja tulos on heikko: seitsemän henkilöä on sijoittanut 7 004 euroa, joka on vain 4 prosenttia minimimäärästä 160 000 euroa.

 

Kun kerran sijoittajien ”nimet” ovat julkisella sivustolla, voidaan ne julkaista tässäkin. Keskimääräinen sijoitus on 1000 euroa.

Näyttää (valitettavasti) siltä, että Waulis ei tule keräämään haluamaansa summaa. Sen täytyy kertoa siitä, että monikaan ei usko innovaation toimivuuteen. Yritys itse sitä vastoin uskoo siihen ja ruusuiseen tulevaisuuteen. Yrityksen arvion mukaan vuoden 2019 liikevaihto, josta suurin osa olisi puhdasta voittoa, koska yrityksen myynti muodostuisi lisenssimyynnistä ilman raskaita kuluja, olisi 180 milj. euroa, ja osinko jaettaisiin vuoden 2020 alussa. Sijoittamalla nyt esim. minimimäärän 400 euroa, jolla saisi 0,011425 prosenttia yhtiön osakkeista ja osingosta, saisi 0,011425 prosenttia vuoden 2019 voitosta, joka voisi esim. olla 150 milj. euroa. Osinkoa 400 euron sijoituksella saisi siten 17 137 euroa, mikä olisi huima tuotto.

Jotta lisenssimyyntiä kertyisi yllä esitetyt määrät, menetelmä pitäisi saada myytyä hieman yli miljoonaan autoon 300 euron kappalehinnalla. Toimivan ja luotettavan demomoottorin saaminen valmiiksi on ehdoton edellytys, jotta jokin autotehdas voisi kiinnostua siitä.

Jos Waulis ei saa tarvitsemiaan rahoja, se ei pysty jatkamaan moottorin testaamista ja kehittämistä, ja edessä voi jopa olla selvitystila, jos se ei selviä veloistaan (mikäli niitä on). Siitä voisi seurata, että jokin autotehdas ostaisi patentin pilkkahintaan ja käyttäisi sitä haluamallaan tavalla.

Jos innovaatio olisi mullistava, se olisi varmasti kiinnostanut aivan eri tavalla. Mutta vasta aika tulee näyttämään, tekivätkö sijoittajat tuottoisan sijoituksen vai heittivätkö he rahansa hukkaan edellyttäen, että tämä keräyskierros onnistuu, mikä ei ainakaan tällä hetkellä näytä kovinkaan varmalta.

Tässä on kyse riskisijoittamisesta, eli pahimmillaan sijoittaja voi menettää kaikki rahansa saamatta mitään vastineeksi. Toinen äärimmäinen vaihtoehto on se, menetelmästä tulee huikea menestys ja sijoittajat ansaitsevat suuria summia monikymmenkertaistamalla sijoituksensa arvon. Mutta ehkäpä realistisin vaihtoehto kulkee kuitenkin noiden äärimmäisyyden välissä, eli Waulis saa myytyä jonkinlaisen määrän lisenssejä muutamalle autonvalmistajalle, mutta mitään menestystarinaa siitä ei tule. Voihan nimittäin myöskin olla aina mahdollista, että menetelmän luotettavuus ja kestävyys ei ole sama kuin moottorin muun tekniikan, ja se tulee olemaan menetelmän kompastuskivi. Takuu- ym. ”pakollisten” korjausten tekeminen suuressa mittakaavassa tulee aina kalliiksi autonvalmistajille, ja se huonontaa niiden mainetta.

Kannattaako lopettaa tupakointi?

Stumppi.fi-sivusto, joka mainostaa itseään monilla radiokanavilla, on keskittynyt erittäin suppeasti vain yhteen asiaan: tupakoinnin lopettamiseen tai ainakin sen yrittämiseen, koska yrittämisen asteelle se useimmilla taitaa vain jäädäkin.

Otsikkoon viitaten: kannattaako se? Monet ovat saattaneet polttaa jopa kymmenien vuosien ajan, johon mahtuu varmastikin monia ”lopettamisyrityksiä”, mutta jostakin syystä se ei ole koskaan oikein onnistunut – ehkäpä lyhyitä tupakkalakkoja lukuunottamatta. Onko se sitten ollut niin vaikeaa, vai onko tupakoitsijalta puuttunut todellinen tahto lopettaa? Vai olisiko taustalla jokin järkevämpi syy?

Kannattaako lopettaminen sitten? Jos tämä harrastus on jatkunut vuosikymmenien ajan, se olisi vain yksinkertaisesti sääli lopettaa hyvä harrastus, johon rahaakin on varmasti uponnut ihan kivasti. Sehän olisi vain suoranaista rahan tuhlausta!

Harrastukseensa vakavasti suhtautuvat polttavat varmastikin yhden askin päivässä, jolloin vuosikulutus on 365 askia. Jos yksi aski maksaa neljä euroa, harrastukseen menee vuodessa rahaa 1460 euroa. Kymmenen vuoden investointi ”harrastukseen” (nykyrahassa) olisi siten 14 600 euroa, joka on jo ihan kohtalainen summa. Kaksikymmentä vuotta tupakoinut olisi siten sijoittanut lähes 30 000 euroa harrastukseensa. Lopettaminen 20 vuoden jälkeen tarkoittaisi yksinkertaisesti vain sitä, että koko 30 000 euroa olisi mennyt täysin hukkaan ja tupakoitsija joutuisi myöntämään sen itselleen. Ehkäpä siinä nikotiinin sumentamassa nupissa mieleen saattaisi juolahtaa ajatus, mitä kaikkea muuta 30 000 eurolla olisi voinut ostaa.

Voisi kuitenkin hyvin sanoa, että kauan sitten aloitettua harrastusta ei tietenkään kannata lopettaa. Sehän todistaisi vain sen, että vuosikymmenien savuttelu olisi siten ollut vain turhaa ja vailla tarkoitusta. Toisaaalta vanha tupakoitsija voisi näin jälkiviisaasti ajatella, kannattiko silloin kauan sitten aloittaa koko harrastus, koska siitä eroon pääsemisen vaikeus on varmasti jo tuolloin ollut yleisesti tiedossa.

Sivuston mukaan seuraavia vieroitusoireita todennäköisesti syntyy, kun tämä ”harrastus” lopetetaan yhtäkkiä: ärtyisyys, kärsimättömyys, tupakanhimo, levottomuus, keskittymisvaikeudet, univaikeudet, päänsärky, makeanhimo ja ruokahalun lisääntyminen. Nuohan näyttävät jopa pahemmilta kuin narkoottisten aineiden ”väärinkäyttäjien” vieroitusoireet. Jo näiden oireiden välttäminen on hyvä syy pysyä harrastuksen parissa ja luvata itselle, että ”ikinä en harrastustani lopeta”.

Hullujussin vanha rallatus ”Polta tupakkaa” vie mielestä kaikki haihatukset ja väärät kuvitelmat tupakoinnin lopettamisesta ja auttaa pysymään harrastuksen parissa, josta on jo ehtinyt tullut elämäntapa. Vannoutuneen tupakoitsijan motoksi sopisi hyvin: ikinä en lopeta.

Paroni von Münchhausen ja auton akun lämmittäminen

Autoliike Veho mainostaa Arctic Heat Controlin valmistamaa akkulämmitintä ja toimitukseen mukaan kuuluvaa akkuvaraajaa. Hinta asennuksineen on huima 479 euroa! Asennuspakettiin kuuluu: akkulämmitin, akkuvaraaja, tarvittavat kytkentäjohtimet ja asennustyö.

Oulun 1 -blogi on jo aikaisemmin käsitellyt kyseistä akkulämmitysjärjestelmää artikkelissa

http://oulun1.blogspot.fi/2011/02/arctic-battery-heater.html

ja artikkelin loppuosassa:

http://oulun1.blogspot.fi/2010/02/sahkoauto-ei-toimi-pakkasessa.html

Kun akkua varataan moottorilämmittimen ollessa kytkettynä sähköverkkoon, akkuvaraajan kehittämä jännite syötetään myös akkulämmittimeen. Jotenkin tässä tulee mieleen Paroni von Münchhausen, joka onnistui kiskomaan itsensä tukasta ylös suosta. Jos autopaikalla on verkkosähkö käytettävissä moottorin ja sisätilojen lämmittämiseen, lämmitetyn moottorin käynnistymisen ei pitäisi olla mikään ongelma. Käynnistäminen purkaa vain hiukan akkua ja purettu varaus palaa takaisin akkuun ennemmin tai myöhemmin. Jos on muutaman päivän pakkasjakso ja ”kylmä” akku varautuisikin hieman hitaammin ajon aikana, varaus palaisi takaisin akkuun sitten, kun ilma lauhtuu. Jos sähkölaitteiden yhteenlaskettu kulutus ylittää auton laturin tuoton ja akku purkautuu sen vuoksi, ei akun lämmittäisestä ole mitään apua.

Akun nopeasta varaamisesta olisi hyötyä vain silloin, jos akkua puretaan toistuvasti, kuten esim. käytettäessä polttoainetoimista lämmitintä, joka purkaa akkua sitä enemmän, mitä kauemmin lämmitystä käytetään. Mutta tässä on jälleen ristiriita: polttoainetoimista lämmitintä käytetään henkilöautoissa tavallisesti vain silloin, kun verkkosähköä ei ole käytettävissä autopaikalla, ja jos sähköä ei ole käytettävissä, ei verkkosähköä käyttävästä Arctic battery heaterista ole mitään hyötyä. Pelkästään akkusähköä käyttävästä mutta vasta moottorin käynnistymisen jälkeen alkavasta akkulämmityksestä voisi tuolloin olla jotakin hyötyä, jotta akku varautuisi (mahdollisesti) nopeammin, mutta silloin osa laturin tuottamasta sähköstä, jos sitä kylmällä ilmalla yleensäkin jäisi yhtään yli auton omilta sähkölaitteilta, menisi akun lämmitykseen ja olisi pois akun latausvirrasta. Suurin syy akun purkautumiseen talvella ei ole kylmän akun huono varautuminen vaan se, että laturin tuotto ei riitä auton kaikille sähkölaitteille ja osa sähköstä otetaan akusta.

Jos akun hidas purkautuminen talven aikana on ongelma, siihen on olemassa edullisempikin keino kuin 479 euroa maksava Paroni von Münchhausen -viritys. 240 eurolla saisi neljä kappaletta 60 euron hintaisia akkuja, jotka kukin kestävät varmasti pari vuotta. Kahdeksan vuoden ajan olisi uusi akku käytössä joka talvi, ja rahaa säästyisi 239 euroa. Autoon asennettu akkulämmitysjärjestelmä menee todennäköisesti auton mukana, kun se myydään, joten siinä voisi sanoa hyvästit 479 eurolle.