Geenilotossa on kyse siitä, millaiset geenit lapsi perii vanhemmiltaan, koska ne määrittävät käytännössä kokonaan hänen psyykkisen ja fyysisen olemuksensa, millä on sitten vaikutusta koko eliniän ajan. Lapsi perii kummaltakin vanhemmaltaan 50 prosenttia geeneistään, mutta koska hän perii vain 50 prosenttia isänsä 100 prosentista (ja vastaavasti äidiltään), on täysin sattumanvaraista, mitkä ovat täsmälleen nuo molemmat 50 prosenttia. Tuo geenicocktail määräytyy siis täysin sattumanvaraisesti, ja kyse on joko onnesta tai epäonnesta.
Lapsen sisarus perii samalla tavalla, mutta koska hänenkin perimänsä geenit määräytyvät täysin sattumanvaraisesti, hän perii osaksi samoja ja osaksi eri geenejä. Se, miten paljon sisaruksilla on samoja geenejä, voitaneen kuvata jonkin tilastollisen jakautuman avulla. Jos sisaruksia on paljon, heissä on tavallisesti enemmän tai vähemmän samaa näköä. Yhdennäköisyyttä voidaan myös havaita esivanhempien kanssa, mikä onkin aivan luonnollista, koska geenit periytyvät juuri heiltä. Jos henkilö kokee, että suksi ei aina oikein luista, hän voi täysin oikeutetusti syyttää siitä vanhempiaan ja huonoa tuuria.
Geenilotossa voidaan erotella kaksi ääritapausta, joiden esiintymistodennäköisyys on äärimmäisen pieni ja käytännössä miltei mahdoton geenien suuren määrän vuoksi.
Tapaus 1: Kaksi sisarusta perii täsmälleen samat geenit vanhemmiltaan, eli he ovat kuin identtiset kaksoset vaikka ovatkin eri ikäisiä. Ja vaikka muutama geeni menisikin päällekkäin, sitä tuskin huomaisi päälle päin.
Tapaus 2: Kaksi sisarusta perii täysin eri geenit vanhemmiltaan, eli heillä ei ole ainoatakaan yhteistä geeniä (lukuunottamatta mt-dna:ta ja miehillä myös y-dna:ta, joiden määrä koko genomista on erittäin pieni). Autosomaalinen dna-testi osoittaisi, että he eivät ole mitään sukua toisilleen. Sukulaisuus näkyisi sen sijaan y-dna ja mt-dna -testeissä, koska heillä tietenkin ovat samat vanhemmat.
Kyse on siis onnesta geenilotossa, millaiset 50 + 50 prosenttia on perinyt vanhemmiltaan. Vaikka vanhemmat olisivatkin kauniita ja komeita, se ei takaa sitä, että lapsi (huonon onnen vuoksi) perisi samat ulkonäköön vaikuttavat geenit. Hyvä esimerkki huonosta onnesta on näyttelijä Jamie Lee Curtis, jonka jokainen on varmasti nähnyt jossakin elokuvassa.
Makuja on tietenkin monia, mutta ainakin Hollywoodin mittapuun mukaan Jamie on suhteellisen ruma nainen. Blogi ei tässä ota kantaa hänen näyttelijänlahjoihinsa.
Jamien äiti oli Janet Leigh, joka myöskin oli näyttelijä. Yhdennäköisyyttä äidin ja tyttären välillä on vaikea nähdä. Voisi olettaa, että he ovat kuvissa suunnilleen samanikäisiä.
Jamie muistuttaa enemmän isäänsä, näyttelijä Tony Curtisia, vaikkakin yhdennäköisyys on selvempi vanhemman Curtisin kanssa.
Vanhemmat yhdessä.
Tästä muistuu mieleen Heikki Hietaniemen romaani ”Everstin näköinen hevonen”, mutta ei siitä sen enempää. Sellaista on geenilotto, jossa kaikki eivät voi voittaa... Henkiset ominaisuudet periytyvät samalla tavalla, mutta niiden havaitseminen on hieman vaikeampaa.
