keskiviikko 1. helmikuuta 2023

Miksi Kipuwex panttaa tilinpäätöstään?

Tilinpäätös pitää toimittaa kaupparekisteriin viimeistään kahdeksan kuukautta tilikauden päättymisen jälkeen. Tuon ajan ylityksestä seuraa 85 euron käsittelymaksu, ja viivästyksen pidentyessä muita seuraamuksia.

Kuten alla olevasta kuvasta näkyy, Kipuwexilla on yhtä poikkeusta lukuunottamatta aina ollut vaikeuksia toimittaa tilinpäätös kaupparekisteriin määräajassa.


Ainoa syy viivästykseen tällä kerralla lieneekin se, että Kipuwex pyrkii viimeiseen asti välttämään julkista häpeää huonon taloudellisen tilanteensa vuoksi, mutta se vain lykkää väistämättömän julki tuloa, eli Kipuwexin huono tilanne tulee paljastumaan ennemmin tai myöhemmin. Se on fakta. Tuollainen toiminta kertoo yrityksen huonosta moraalista.

Kipuwex-kipumittari on tuote, jonka ei olisi koskaan pitänyt nähdä päivänvaloa, ja se tuskin olisikaan onnistunut ilman yhteiskunnan tukea.

Kipuwex Oy on saanut veronmaksajien tukea seuraavasti:

Ely-keskus 30 770 € (2017)
Ely-keskus 104 750 € (2018)
Koronatuki Business Finland 60 800 € (2021)

Tuo tekee yhteensä 196 320 euroa. Tuo kaikki on ollut hukkaan heitettyä rahaa ja pois joltakin toiselta yritykseltä, jolla olisi varmasti ollut parempi yritysidea mutta huonommat suhteet ely-keskukseen ja Business Finlandiin, minkä vuoksi tuki jäi hyvin todennäköisesti saamatta ja innovaatio kaupallistamatta.

Kipuwex ei toki ole ainoa yritys naurettavine tuotteineen, vaan vastaavia on kymmeniä tai jopa satoja, ja niihin on upotettu yhteiskunnan tukea miljoonia euroja – ja aivan hukkaan.

lauantai 21. tammikuuta 2023

Vieläkö tämä (huijaus) jatkuu?

Olisi voinut kuvitella, että oululaisen ”palamattoman” Asmo-laturin tarina olisi jo päättynyt ja unohtunut, mutta ei: moni verkkokauppa myy laturia edelleenkin. Pikaisen haun perusteella laturia myyviä yrityksiä on kahdeksan ja hinta vaihtelee välillä 14,95–39,90 €.

Makustore pelottelee vanhalla Väärinmajan ex-meijerin palotarinalla ja latureiden tulipaloriskillä.

Hämeen Konttoritekniikka mainitsee patentin, jota Asmo-laturi ei koskaan saanut.

Myynnissä olevat laturit taitavat olla peräisin konkurssipesän loppuvarastosta.


sunnuntai 15. tammikuuta 2023

Kadonneen levyn metsästäjät

Kahdenkymmenen vuoden ajan Ylen ohjelmistoon kuulunut Kadonneen levyn metsästäjät (KLM) on vuoden vaihteessa poistunut ohjelmapaikaltaan Radio Suomessa, ja sen tilalle on tullut typerä Sunnuntailöylyt. Saman kohtalon on tosin kokenut muutama muukin vanha ohjelma, ja osa niistä on lakkautettu kokonaan. Tammikuun lopusta lähtien KLM esitetään tiistaisin kerran kuukaudessa.

Alkujaan sunnuntaisin esitetty KLM oli vajaan kolmen tunnin pituinen, mutta muutama vuosi sitten esitysaikaa lyhennettiin vajaaseen kahteen tuntiin ja ilmeisestikin siitä syystä, että toivekappaleiden lukumäärä oli vähentynyt. Ohjelma toimikin pitkään nimensä mukaisesti, eli ainoa keino saada jokin kappale soitetuksi oli sepittää sopiva tarina ”kadonnnesta” levystä, mutta viimeisinä vuosina KLM muuttui pitkälti perinteiseksi puhelintoivekonsertiksi ja toiveen hyväksymiseksi riitti ainoastaan se, että kuulija ei ollut kuullut jotakin kappaletta pitkään aikaan tai halusi vain kuulla jonkin kappaleen.

Vuosien varrella esitetyn musiikin laadussa tapahtui muutos huonompaan suuntaan. Alkuaikoina siellä saattoi kuulla joitakin harvinaisuuksia, joita voisi kutsua jopa helmiksi, mutta myöhemmin ohjelmassa alettiin esittää käsittämättömän surkeita kappaleita. Ehkäpä se kuvasti sitä, että kun aikaisemmin suuresta toiveiden määrästä oli helppo valita ”parhaat päältä”, myöhemmin toiveita oli niin paljon vähemmän, että lähes jokainen täytyi hyväksyä, jotta ohjelma-aika saatiin joten kuten täytettyä. Moni ohjelmassa esitetty kappale olisi todellakin saanut kadota lopullisesti.

Ohjelmassa esitettiin joitakin kappaleita, joita oli lähes mahdotonta kuulla missään muualla. Viime vuosikymmenen puolivälissä siellä soitettiin Ylen kantanauhoilta Fredin ”Oi tuntematon”, jota ei ole koskaan julkaistu millään levyllä. Se, joka onnistui tallentamaan sen tuolloin korkealaatuisena, omistaa harvinaisuuden. ”Oi tuntematon” osallistui Suomen vuoden 1967 Euroviisujen karsinnoihin, mutta toinen Fredin esittämä kappale, Varjoon – suojaan, joka oli selvästikin heikompi, valittiin Suomen edustajaksi Wieniin, ja se sai vain kolme pistettä ja jaetun kahdennentoista sijan (kolmenneksi viimeinen). ”Oi tuntematon” olisi varmastikin menestynyt paremmin.

 

perjantai 13. tammikuuta 2023

Jo oli aikakin...

Kaleva Media on suurissa taloudellisissa vaikeuksissa. Siitä kertovat tulevat yt-neuvottelut, joiden lopputuloksena mahdollisesti jopa 95 henkilöä saa lähteä. Lisäksi 42 henkilöä voi joutua lomautetuiksi ja osa-aikaistetuiksi.

Koko henkilöstön määrä on noin 650. Se tuntuu uskomattoman suurelta, vaikkakin siinä on mukana usean sanomalehden ja ilmaisjakelun henkilöstö. Sanomalehti Kaleva on suurin niistä, ja monissa muissa lehdissä on hyvin paljon samaa sisältöä kuin Kalevassakin.

Sanomalehdet:
Kaleva, Lapin Kansa, Koillissanomat, Raahen Seutu, Pyhäjokiseutu, Iijokiseutu ja Siikajokilaakso

Tilattava entinen ilmaisjakelu:
Rantalakeus

Ilmaisjakelut:
Forum24, Lounais-Lappi, Uusi-Rovaniemi, Raahelainen ja Pohjoisen Polut

Kaleva Kustannus on kahminut haltuunsa monia pienempiä lehtiä, ja tässä on nyt lopputulos: rahkeet loppuivat kesken.

Kaleva on joutunut kierteeseen, josta on mahdotonta päästä pois. Blogi on kertonut tästä useasti aikaisemminkin. Tilaajamäärän pienentyessä kustantaja on nostanut lehden tilaushintaa, mikä on puolestaan saanut monet lopettamaan kalliiksi kokemansa eikä missään nimessä hintansa arvoisen lehden tilaamisen. Tämä on sitten aiheuttanut uuden hinnankorotuspaineen. Tilanne lieneekin nyt se, että tilauksista ja mainoksista saatavat tulot eivät riitä pyörittämään Kaleva Mediaa. Kustantaja nosti hintaa viimeksi vuosi sitten, joten sen toistaminen nyt tuskin olisi kovinkaan järkevää.

Kalevan suurin ongelma on lehden sisältö. Ja syy siihen on lehden päätoimittaja.

Blogi on monesti ihmetellyt sitä, miten Kalevan monikymmenpäinen toimituskaarti saa aikansa kulumaan, koska lehden toimittaminen ei vaadi kovinkaan suurta työmäärää. Nyt syy on viimein selvinnyt kustantajallekin: toimituksessa on aivan liikaa väkeä, jolla ei ole juurikaan mitään mielekästä tekemistä, ja osa heistä saa nyt lähteä.

Kaleva kertoo: ”Yhtiö harkitsee paperilehtien jakelun supistamista.”
Jos tämä tarkoittaa sanomalehti Kalevaa, se tulee olemaan kohtalokasta sille. Kaleva on panostanut digipalveluihin, ja digilehti tungetaan väkisin mukaan paperilehden tilaukseen, vaikka sille ei olisi tarvetta. Paperilehden tilaajilla voidaan näin maksattaa verkkolehden toimittamisen kustannuksia.

Jos se tarkoittaa pieniä maakuntalehtiä, niiden tilaajat joutuvat kärsimään siitä, että Kaleva Kustannus osti ne. Itsenäisinä niillä ehkä olisi ollut paremmat mahdollisuudet.

Internetistä löytyy nykyään paljon maksutonta digiuutisointia, joten miksi kukaan maksaisi Kalevalle samasta palvelusta. Sama pätee tosin muihinkin lehtiin.

Kaleva Median yt-neuvotteluissa taitaa kuitenkin käydä niin, että kustantaja siivoaa pienempien lehtien toimituksia, mutta itse juurisyyhyn ei puututa: sanomalehti Kalevan ylimitoitettu toimitus, jossa sama meno tulee jatkumaan.

Kalevan toinen ongelma on lehden hinta, joka ei ole missään suhteessa lehden sisältöön. Nykyinen hinta tuskin houkuttelee ketään tilaamaan paperilehteä, ja kuten edellä todettiin, digilehdestäkään tuskin kannattaa maksaa mitään, jos samat uutiset saa muualta maksutta.

Kalevan ainoa keino saada uusia tilaajia ja säilyttää tilauksen lakkauttamista harkitsevat nykyiset tilaajat olisi tilaushinnan laskeminen sellaiselle tasolle, joka tekisi siitä houkuttelevan. Viime vuosina tehtyihin tuntuviin hinnankorotuksiin, jotka oli tehty sen vuoksi, että henkilöstön palkat saatiin maksettua, lehden kestotilaajat eivät varmastikaan olleet kiinnittäneet sen suurempaa huomiota, eivätkä etenkään he, jotka käyttävät suoraveloitusta, mutta ehkäpä hekin ovat viimein heränneet.

Kalevassa on eletty kuin siat vatukossa, mutta nyt siihen tulee loppu.

torstai 12. tammikuuta 2023

Penni ajatuksistasi, Recep..?

Olemme kerhossamme pohtineet kovasti, mitä Turkin presidentin mielessä mahtoi liikkua kuvan ottohetkellä Madridin Nato-kokouksessa viime kesäkuussa.


Erdogan katsoo selvästikin ulkoministeri Pekka Haavistoa kasvoillaan hieman erikoinen ilme. Emme osaa oikein sanoa, kuvastaako se huvittuneisuutta, kummeksuntaa, vastenmielisyyttä vai jotakin muuta. Eräs jäsen tosin ehdotti Mikko Alatalon kappaletta mukaillen, että Erdogan ajatteli mielessään: ”Kyllä sitä nyt ollaan niin...”