lauantai 16. heinäkuuta 2016

Hyvää kannattaa odottaa...

Näin tavataan sanoa, mutta kannattaako se sittenkään aina? Entä jos tuote ei olekaan ”hyvä” vaan jotakin muuta? Joidenkin mielestä otsikko voisi myöskin kuulua ”A dream come true”.

Kyse on jälleen kerran Asmo-laturista, joka Phasebookin mukaan on jo päässyt koetuotantoon, eli tuosta palamattomasta laturista on ajettu koe-eriä ja tuotantolinjaa on viritelty huippukuntoon. Kysehän on teknisesti erittäin ”kompleksisesta” laitteesta, jonka valmistelu tuotantoon kesti lähes kaksi vuotta.

Laturin ennakkoon tilanneet voivatkin sitten odotella tilauksensa saapumista ja sen jälkeen pohdiskella hankinnan järkevyyttä. 30 euroa..? A dream come true..?

Kuten asiaan kuuluu, koekappaleet eivät tietenkään mene hukkaan, vaan ne ujutetaan myöhemmän tuotannon sekaan ja ostaja saakin huomata sitten saaneensa ”maanantaikappaleen” itselleen.

Kuvassa näkyy kahdeksan laturin piirilevyt kiinni vielä aihiossaan.


Sitten ikävä uutinen: Asmo-laturin hinta on noussut. Laturin itselleen haluava joutuu maksamaan siitä peräti 39,95 euroa. Se on hirveä summa laitteesta, jonka arvo on vain noin kymmenesosa siitä. Valkeen korvavalo maksaa tosin 199 euroa ja on teknisesti laturia vaatimattomampi.

Missään Asmo Solutionsin sivuilla ei mainita, että laturi olisi CE-hyväksytty. Kyse on Euroopan Unionin direktiivistä, joka määrittää tietyt vaatimukset, jotka laitteen täytyy täyttää. Sähkölaitteen kohdalla kyse on sähköturvallisuudesta. Laitteen täytyy olla paloturvallinen, eikä se saa aiheuttaa sähköiskun vaaraa.

Jos laitteella ei ole CE-hyväksyntää, sitä ei saa myydä Unionin alueella.

Monet elektroniset laitteet ovat joutuneet Tukesin kieltolistalle juuri niiden liitäntälaitteiden (laturi, muuntaja) turvallisuuspuutteiden vuoksi. Olisikin varsin paradoksaalista, jos puolueettomassa testissä Asmo-laturin paloturvallisuus todettaisiin heikoksi.

Faktat joiden vuoksi Asmo-laturia ei kannata ostaa:

Huikea hinta viittaa selvästikin typerysten kusetukseen. Wanna be a sucker?

Tavallisten hakkurilaturien AC-tehonkulutus tippuu käytännössä nollaan, kun DC-kuormitus lakkaa eli lataus loppuu akun tultua varattua täyteen.

Jopa vanhempien rautasydänlaturien AC-tehonkulutus tippuu hyvin pieneksi sen jälkeen, kun toision kuormitus loppuu.

Puhelinlaturin paloriski on erittäin pieni ja lieneekin pienin kotona käytettävistä sähkölaitteista.

tiistai 12. heinäkuuta 2016

Verkossa

Olen verkon silmässä kala. En pääse pois:
ovat viiltävät säikeet jo syvällä lihassa mulla.
Vesi päilyvä, selvä ja syvä minun silmäini edessä ois
Vesiaavikot vapaat, en voi minä luoksenne tulla!

Näin runoili Uuno Kailas vuonna 1925.

Samaa mahtaa tuumia kuvan lahna, joka takertui verkon liinaan ja kohtasi loppunsa. Verkko on katala ansa kalalle, sillä se ei huomaa sitä vaan ui siihen ja silmäkoon mukaan saattaa tarttua kiinni. Ja mitä enemmän kala verkossa rimpuilee, sitä paremmin se siihen kietoutuu.


Oululaislähtöinen muusikko Kauko Röyhkä teki runosta laulun vuonna 1990.


tiistai 5. heinäkuuta 2016

Sitä saa, mitä tilaa

Sunnuntaina uutisoitiin kuubalaisten lentopalloilijoiden raiskausepäilystä. Kuusi pelaajaa on nyt pidätetty, ja oikeus päättää tänään, vangitaanko heidät.

Iltalehti kertoo:

”Yksi joukkueen pelaaja oli mennyt perjantain ja lauantain välisenä yönä kello yksi huoneestaan tupakalle hotellin alaoven eteen ja tavannut siinä aikuisen suomalaisnaisen. Pari oli alkanut jutella keskenään. Nainen oli siirtynyt ohi hotellin vastaanoton pelaajan huoneeseen, missä asui myös toinen pelaaja. Miehiä oli majoitettu kaksi per huone. Sitten sinne oli yön aikana tullut muitakin pelaajia.”

Mitä meni..? Kuvitteliko nainen menevänsä sinne katsomaan lentopallovideoita ja syömään nallekarkkeja?

Etelämaalaisessa kulttuurissa meneminen miehen asuintiloihin, ja varsinkin yöaikaan - katsomatta siihen, onko kyse vakituisesta asunnosta vai tilapäisasumuksesta - on aina selvä lupaus jatkosta.

Juha Vainion eräs Pahojen poikien laulu sopii tähän tilanteeseen: Kerrankin tarpeekseen


Eiköhän sitä nyt saanutkin...

sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Sääsken ”deaktivointi”

Asekeräilijöille myydään vanhoja ns. deaktivoituja aseita, joita on modifioitu siten, että niillä ei voi enää ampua eikä niihin tarvita lupaa, mutta käsistään kätevä osaa kyllä tehdä tarvittavat muutokset, jotta niitä voidaan jälleen käyttää.

Sääski – tuo verta imevä pirulainen – voidaan myös deaktivoida eli tehdä vaarattomaksi, mutta reaktivointi ei ole enää aseiden tapaan mahdollista.

Sääski napataan kiinni, ja sitä puristetaan vartalosta keski- ja etusormien välissä siten, että sen pää osoittaa vasemmalle, mutta otteen täytyy olla hento, jotta sääski ei kohtaa loppuaan vielä, vaan se saa kokea myöhemmin hitaan kuoleman ilman veriaterioita. Sääsken pistin puristetaan vasemman käden etusormen ja peukalon kynnen väliin, ja varmistumalla, että oikean käden ote pitää eikä se ole liian tiukka, vasemmalla kädellä vedetään pistin irti.

Pistin on tiukasti kiinni sääsken päässä, ja joskus käy niin, että pää lähtee pistimen mukana. Silloin täytyy etsiä uusi koe-eläin.

Kuvassa näkyy, miten sääski yrittää tunnustella pistintään, jota ei enää ole. Toivottavaa myös olisi, että sääski tuntee kipua


Deaktivoitu sääski. Sääsken vasen siipi on edelleen tallella, vaikka sitä ei kuvasta näekään. Eihän deaktivoinnin tarkoitus ole rääkätä sääskeä...


Toimenpiteen jälkeen kuvan sääski lähti lentoon, mutta se on varmaa, että se ei tule enää koskaan kiusaamaan ketään.

perjantai 24. kesäkuuta 2016

Gambina-miehen juhannus

Gambina-mies kertoo, miten hän viettää juhannusta:

”Perinteet velvoittavat. Uskottavuushan siinä menisi, jos viettäisin juhannusta jollakin muulla tavalla. Istuskelemme poikien kanssa rantatulilla, jota voitaneen nyt kutsua kokoksi, ja naukkailemme Gambinaa, jota on toivon mukaan varattu riittävästi, ja paistamme makkaraa. Mutta kuten on aina tavallisesti käynyt, Gambina on loppunut kesken.

Alma huolehtii ”viihdepuolesta”, jos asian voi kiertoteitse ilmaista tällä tavalla.”

sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Gambina-palo Höyhtyällä

”Höyhtyän Allitiellä sijaitsevan kerrostaloasunnon liedelle unohtunut ruoka työllisti pelastuslaitosta sunnuntaiaamuna. Naapuri ilmoitti palosta haistettuaan savun hajun sekä huomattuaan asunnon postiluukusta tulleen savua.

Päivystävän palomestarin mukaan asunnon asukkaat eivät vastanneet koputuksiin tai ovikellon soittoon. Pelastajat joutuivat murtamaan oven päästäkseen sisälle asuntoon. Asunnosta löytyi kaksi asukasta sikeästä unesta.”

Näin kertoi Kaleva.

Selvä tapaus: Asukkaat olivat ottaneet Gambinaa pikkutunneilla, panneet ruokaa lämpenemään liedelle ja sitten Gambina oli tehnyt tehtävänsä ja vaivuttanut asukkaat auvoiseen Gambina-uneen.


torstai 16. kesäkuuta 2016

Onko tämä hauskaa?

Asmo Solutions on läjäyttänyt Facebook-sivulleen alla olevan kuvan, joka lieneekin tekijänsä mielestä huvittava.


Marjatta esittää asiaankuuluvan kysymyksen.


Korrekti vastaus olisi varmastikin: ”Toivoisimme tietenkin, että se yltäisi samalle tasolle.”

Monella Asmo-laturin tilanneilla saattaa postilaatikko kolahtaa lähiaikoina, mutta sitten seuraakin pettymys, kun paketti avataan ja sieltä paljastuu laturi, joka näyttää niin Neuvostoliitossa suunnitellulta. Mieleen tulee ajatus: kaikkeen p*****n sitä tulikin tuhlattua 30 euroa.

Onkohan Asmo-laturilla palautusoikeutta? Eikö tuollainen myyntitapa ole verrattavissa postimyyntiin, jossa on palautusoikeus? Myöskin moni kauppa ottaa tuotteen takaisin, jos se on ”myyntikuntoinen” (mitä se sitten tarkoittaakin).

sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

Kesä ja rantojen miehet

Menneinä aikoina kesä veti puistoihin rantojen miehiä. Kuvassa Otto Karhin puiston penkeillä istuu viisi alan miestä, jotka tunnistaa etukumaraisesta istuma-asennosta. Ehkäpä siinä tuumaillaan porukalla, mistä saadaan rahat seuraavaan Gambina-pulloon...


torstai 9. kesäkuuta 2016

Asmo-laturi valmistetaan Suomessa

Asmo Solutions kertoi viime viikolla, että palovarman Asmo-laturin tuotanto tullaankin tekemään Suomessa.

Yritys kertoo: ”Työskentelimme koko kevään sen eteen,että saisimme valmistuskustannukset kotimaassa sellaiselle tasolle, että valmistus on mahdollista. Tänään olemme tilanneet ja maksaneet osat latureita varten ja tuotanto alkaa Joensuussa.”

Tämä tarkoittanee (taas kerran) viivästystä laturin valmistumisessa. Jos tuotanto olisi aloitettu ulkomailla, niin kuin maaliskuussa kerrottiin, latureita olisi jo ehditty valmistaa ja toimittaa luvatusti ennakkomaksun tehneille. (Luvattu toimituspäivä oli 1.6.2016).

Teollisessa tuotannossa valmistusmäärä näyttelee suurta osaa tuotteen yksikköhinnassa. Asmo-laturin osat maksavat pari euroa, ja loppuosa tuotteen tehdashinnasta muodostuu muista kuluista, joista suuri osa on kiinteitä eikä juurikaan tuotantomäärästä riippuvaisia. Asmo Solutions tietää tuon ja sen vuoksi valmistaa kerralla suuren määrän latureita eli ennakkotilauksia enemmän.

Yritys kertoo sen itse: ”ASMO yhteisöllä on vielä varaa kasvaa, joten pyytäkää ystävänne mukaan jotta he voivat saada laturinsa ensimmäisestä tuotanto erästä!”

Mitä suurempi määrä latureita valmistetaan kerralla, sitä pienemmät tuotantokustannukset yhtä laitetta kohti syntyy. Tämä saattaa houkuttaa valmistamaan latureita suuren määrän, jos rahaa riittää, mutta kääntöpuolena on se, että laturit jäävät myymättä.

Todettakoon vielä, että Asmo-laturi on täysin hyödytön kapistus:

1) Tavallisten latureiden paloriski on erittäin pieni.
2) Laturin irrottaa samalla vaivalla pistorasiasta kuin puhelimen laturista.
3) Tavallisen laturin tyhjäkäyntiteho on käytännössä mitätön, eikä Asmo-laturin moninkertainen hinta tule ikinä kattamaan saavutettavaa mitätöntä energiansäästöä.
4) Asmo-laturin ostaminen tarkoittaa sitä, että puhelimen mukana tullut laturi jää tarpeettomaksi.

lauantai 4. kesäkuuta 2016

…ottaa pari Gambinaa

Juha Vainion kappaleessa Miettinen ja Nortamaa lauletaan seuraavasti:

”Miettinen ja Nortamaa
ja monta muuta soittajaa
ottaa pari Gambinaa,
kun ei myydä halvempaa”

Kun ei myydä halvempaa. Gambina oli varmastikin tuolloin (1969) ravintolan halvin juoma. Soittajat (muusikot) olivat myös eräänlaisia ”alan ammattilaisia” ja tiesivät, että turhasta ei kannata maksaa.

Alkon pitäisi ottaa huomioon Gambinan pitkät perinteet ja sen suosio ”tietyissä piireissä” ja markkinoida Gambinaa nykyistä enemmän ja uusille ”piireille”. Mm. vanhoja mainosfraaaseja mukaillen se voisi kokeilla seuraavia:

Gambina maistuu niin talossa kuin puutarhassakin

Gambina – kun laadulla on tekijänsä

Gambina janon sammuttaa

Gambina – alan miesten arvostama

Gambinassa ovat hinta ja laatu kohdallaan

Gambina – maistuis varmaan sullekin

Kahta en vaihtaisi: Gambina ja...

Gambina menee huiviin kuin metrinen halko

Miehet sen tietävät: Gambina on täyttä tavaraa

Mene Gambinalla töihin!