There is always a ”but”...

... in this imperfect world. Näin totesi englantilainen kirjailija Anne Bronte, joka oli Humisevan harjun kirjoittaneen Emily Bronten sisko. (Molemmat sisarukset kuolivat tuberkuloosiin noin 30 vuoden ikäisinä.)

Jokaisessa asiassa on aina ”mutta”, eli kaikki ei olekaan niin itsestään selvää. Saman on huomannut myös Asmo Solutions, jonka Facebook-sivulla on pitkä lista ”lupauksista”, joiden rivien välistä löytyy useampikin ”mutta”.

Tuotekehitys on tullut maksamaan meille noin kolme kertaa sen mitä olemme saaneet ennakkotilauksilla tukijoiltamme. Asmo on henkilökohtaisesti ottanut lainaa ja olemme avanneet rahoituskierroksen valmistakseemme tuotteen. Tuotteen markkinoille tuominen on kallista, mutta pystymme siihen!

Osana valmiiden tilausten täyttämisestä liittyy myös muiden myyntikanavien hankkiminen, jotta rahoittajat tietävät laturien käyvän kaupaksi.

Te saatte laturinne ensimmäisinä!

Tässä lyhyt lista siitä mitä olemme tehneet tammikuun aikana sekä lyhyt selitys miksi näin ollaan tehty.

Kaikessa on keskitytty siihen, että laturit saadaan toimitettua. Kaikki mitä olemme tehneet, on ollut tärkeää laturien toimittamiseksi. Lista on suoraan muistiinpanoistani:

Myyntipuheiden päivittäminen

-Rahoituksen ja myyntikanavien varmistamiseksi

Asiakirjojen inventointi ja status

-Olemme tutkineet kaikkea mitä olemme tehneet, jotta voimme suunnitella tulevaa

Olemme tavanneet 10 rahoittajaa

-Ensimmäiset enkelit jotka rahoittavat laturien toimittamisen

Aloitimme myyntikeskustelut operaattorien kanssa

-Tulevaisuuden myynnin valmistelua nykyisten toimitusten varmistamiseksi

Palkattu yhteisökoordinaattori

-Meillä on nyt henkilö joka on osoitettu varmistamaan että viimeisin tieto on teidän saatavillanne.

Palkattu myyntijohtaja

-Kokenut herrasmies varmistamaan sopimukset tulevaisuutta varten

Vahvistettu tiimiä senior business advisorilla

-Lisäpari silmiä auttamaan suunnittelussa ja toteutuksessa.

Neuvoteltu lopullisesta valmistuspäivämäärästä Haltianin kanssa

-Päivämäärä julkaistaan pian!

IOT testaus ja laturin puolueeton tarkastus

-Veimme laturit puolueettomaan laboratorioon varmistaaksemme tekniikan

toimivuuden. Ja sehän toimii!

Olemme luoneet testausympäristön testeille ja demoille

-Esittelemme tämän Barcelonassa. Lisätietoja tulossa.

Taloudelliset laskelmat ja budjetit

Päivitetyt budjetit toimitusta ja sijoitusta varten

Varautuminen ja valmistautuminen Barceloonaan

-Menemme Mobile World Congressiin varmistamaan Asmo Laturin tulevaisuus

Myyntilaatikoiden protoaminen

-Meidän täytyy näyttää valmis tuote myyjille ja sijoittajille.

Ensimmäiset Asmo-laturiin ”uskoneet” olivat maksaneet laturinsa jo puolitoista vuotta sitten. Ennen kuin he saavat laturinsa, esteenä on tämä ”mutta”: ”Osana valmiiden tilausten täyttämisestä liittyy myös muiden myyntikanavien hankkiminen, jotta rahoittajat tietävät laturien käyvän kaupaksi.”

Ensin pitää saada rahaa ja tilauksia täytyy olla riittävästi ja takeet siitä, että niitä tulee jatkossakin lisää, ennen kuin valmistus voidaan aloittaa. Mutta mistä saadaan riittävästi tilauksia?

”Aloitimme myyntikeskustelut operaattorien kanssa

-Tulevaisuuden myynnin valmistelua nykyisten toimitusten varmistamiseksi”

Operaattorien..? Matkapuhelimien lisätarvikkeet eivät taida kiinnostaa niitä... Niistä ei saa jatkuvaa tuloa kuten kuukausimaksuista.

”Neuvoteltu lopullisesta valmistuspäivämäärästä Haltianin kanssa

-Päivämäärä julkaistaan pian!”

Tuossa ei sanota, että päivämäärä olisi sovittu. Jos olisi, sehän varmasti kerrottaisiin, jotta ”laturiuskovaiset” voisivat viimeinkin lakata jännittämästä, menikö heidän sijoituksensa hukkaan.

”IOT testaus ja laturin puolueeton tarkastus

-Veimme laturit puolueettomaan laboratorioon varmistaaksemme tekniikan toimivuuden. Ja sehän toimii!”

Missä ovat testitulokset? Eikö niitä sopisi esitellä..?

”Varautuminen ja valmistautuminen Barceloonaan

-Menemme Mobile World Congressiin varmistamaan Asmo Laturin tulevaisuus”

Ehkäpä paluu maan pinnalle tapahtuu siellä ensi viikolla. Asmo Solutionsin lisäksi siellä on noin 2 200 muuta yritystä esittelemässä tuotteitaan. Suuri osa niistä taitaa olla Asmo Solutionsin kaltaisia yrityksiä, jotka yrittävät saada enemmän tai vähemmän hyödyttömän tuotteensa markkinoille – ja luultavasti aivan turhaan.

Toki sinne mennään myös ”näyttäytymään” niin kuin veronmaksajien tukema Tekes. Miksi muuten Tekes esittelee siellä palveluitaan vierasmaalaisille yrityksille? Onko sillä liikaa rahaa jaettavaksi myös ulkomaille..?

Asmo-laturi on tuote, jota juuri kukaan ei tarvitse. Sen markkinoinnissa on hyvin monta muttaa. Toki sen saattaa ostaa kaikesta uudesta rihkamasta kiinnostuneet teknofriikit, mutta sille on vaikea nähdä mitään suuria markkinoita. Jos se olisi hyödyllinen, se olisi varmasti kiinnostanut sijoittajia ja teollisuutta aivan eri tavalla – ja jo kaksi vuotta sitten.

Loppukevennyksenä Kate Bush laulaa ”humisevasta harjusta”.

Onko Asmo-laturi oikeasti ”palamaton”?

Kuluttajasuojalain mukaan yrityksen markkinoinnissaan käyttämien väitteiden pitää perustua totuuteen. Valkee on hyvä esimerkki yrityksestä, jonka markkinointi ei noudattanut tuota sääntöä. Korvavalo tuotiin ensin markkinoille ja sitä jopa ostettiin, ennen kuin Valkee oli teettänyt ainoatakaan väitteitään tukevaa tutkimusta. Sittemmin osoittautui, että mikään puolueeton tutkimus ei tukenut Valkeen väitteitä korvavalon hyödyllisyydestä.

Asmo Solutionsin markkinointiväittämä on ”palamaton laturi” eli palamaton tai paloturvallinen verkkosähkökäyttöinen mobiililaitteen akun latauslaite. Onko tuolle väittämälle mitään tieteellistä tukea?

Tässä voitaisiin tietenkin aina halkoa hiuksia siitä, tarkoittavatko ”palamaton” ja ”paloturvallinen” samaa asiaa. Kaleva käytti ilmaisua ”palamaton laturi”, ja samaa käytti myös pari muuta pohjoissuomalaista junttisanomalehteä. Yritys käyttää sanaa ”paloturvallinen”, mutta koska yrityksestä Kalevassa kertovassa jutussa käytettiin sanaa ”palamaton” eikä yritys sitä millään tavalla oikaissut eli pitänyt määritelmää vääränä tai harhaanjohtavana, voidaan todeta, että ne tarkoittavat yrityksen mielestä samaa asiaa.

Olisiko Asmo Solutionsin pitänyt teettää puolueeton tutkimus väitteensä tueksi, ennen kuin se olisi voinut väittää laturiaan palamattomaksi? Tieto palamattomuudesta perustuu nyt yksinomaan yrityksen omaan käsitykseen tai luuloon.

Asmo-laturissa on tiettävästi mekaaninen rele, joka erottaa verkkosähkön laitteen elektroniikasta, mitä yritys pitää takeena palamattomuudesta. Fyysisesti palamattomia materiaaleja on hyvin vähän. Sopivissa olosuhteissa lähes kaikki materiaalit voivat palaa, jos ne sisältävät hiiltä tai vetyä jonkinlaisena yhdisteenä tai vapaana ja käytettävissä on riittävästi happea.

Koska Asmo-laturissa on aina verkkosähkö läsnä, pienikin pintavirta riittää saamaan aikaan lämpenemisilmiön, joka sitten nopeuttaa syttymisprosessin alkamista, ja lopulta ”palamaton” laturi onkin tulessa. Mekaaninen rele ei myöskään ole mitenkään erityisen luotettava eikä varsinkaan miniatyyrikokoisena. Ainoastaan jos laturi olisi tehty palamattomista materiaaleista tai sen kotelointi olisi palonkestävä ja vähän lämpöä ympäristöönsä säteilevä tai johtava, silloin voitaisiin puhua palamattomasta laturista.

Eristeet ja sähköä johtamattomat materiaalit vanhenevat, ja sen vuoksi niiden eristyskyky saattaa huonontua ajan mittaan. Se on usein syynä vanhojen sähkölaitteiden palamaan syttymiselle. Kuvassa näkyy palamaan syttynyt kuusi vuotta vanha astianpesukone, joka lopulta sytytti koko torpan tuleen. Palo alkoi siis astianpesukoneesta. Keski-Suomi 4.8.2013.

Jos Asmo Solutions väittää laturiaan palamattomaksi, sen pitäisi pystyä todistamaan se puolueettomien testein. Mikään tekninen ratkaisu ei yksinomaan ole riittävä todiste.

Kodinkonehuoltoliikkeiden törkeä rahastaminen

Muutama vuosi sitten vanhan jääkaappipakastinyhdistelmän jääkaapin termostaatti alkoi osoittaa vikaantumisen merkkejä, mutta se kuitenkin toimi vielä. Kyseisessä yhdistelmässä on suuri pakastinosa, minkä vuoksi se kannattaa pitää käytössä niin kauan kuin mahdollista. Nykyisissä yhdistelmissä pakastinosa on lähes puolet pienempi, mistä kerrottiin varhaisemmassa artikkelissa.

Käynti paikallisessa huoltoliikkeessä kertoi, että uusi termostaatti maksaa 44 euroa. Erässä suomalaisessa postimyyntiyrityksessä sama osa oli myynnissä postikuluineen noin 20 euron hintaan. Koska osa on kevyt ja se sopii postilaatikkoon, postikulujen osuus oli vain muutaman euron.

Vaihdoin osan keväällä, kun pakastin oli tyhjä. Termostaatti sijaitsee yhdistelmän yläosassa, ja siinä on noin 1,5 metrin pituinen kapillaariputki, joka kulkee yhdistelmän päältä ja takaa kaapin sisään, jossa se koskettaa höyrystintä. Tämän vuoksi termostaatin vaihtaminen on hieman hankala toimenpide.

Jos omat taidot eivät riitä, vaihto kannattaa jättää ammattilaisen tehtäväksi. Koska kyseessä on ns. sähkötyö, sähköturvallisuuslaki ei salli maallikon tehdä sitä. Jos tulipalo syttyisi vaihdossa tehdyn virheen vuoksi, vakuutusyhtiö saattaisi rajoittaa korvausvastuutaan. Tulipalojen syttymissyy pyritään aina selvittämään, ja sen löytäminen on vakuutuskorvauksen ehtona. Niin kummalta kuin se saattaa kuulostaakin, palotutkijat löytävät lähes aina syttymissyyn ja palon alkamispaikan. Jääkaapissa eristeenä käytettävä polyuretaani palaa erittäin iloisesti sytyttyään, ja sen paloteho on hyvin suuri.

Alla näkyy erään eteläsuomalaisen huollon hinnasto. Kaikki mahdollinen on osattu eritellä erikseen laskutettavaksi. (Olisikohan esimerkkinä ollut pahamaineinen Danske Bank..?) Erittely on hieman epämääräinen, minkä vuoksi asiakkaan voi olla vaikea tietää, mitä mikin tarkoittaa.

”Pienkoneiden yleiskorjaus” tuskin tarkoittaa tuntiveloitusta..? Ehkäpä se on vain jokin pieni korjaustehtävä. ”Perustyösuorite” saattaa sitä vastoin olla ”normaali” tuntiveloitus, vaikka se ei käykään ilmi hinnastosta.

Huolto selittää laskun muodostumista tällä tavalla.

”Veloitettavaan työaikaan / työsuoritteeseen kuuluvat:

Työn vastaanotto, matka-aika, matkan määrä, koneen valmistelu korjausta varten, vian etsintä ja varsinainen korjaustyö, mahdollisten varaosien tilaus ja kohdistaminen, säädöt, työn viimeistely ja tarkistus, työhön liittyvät keskustelut ja käytönopastus sekä työhön liittyvät toimistotyöt huollossa. Alleviivatut sisältyvät laskun Lähtömaksuun.”

Jos asiakas tilaisi huollosta jääkaapin termostaatin vaihdon kotikäyntinä, koska yhdistelmän kuljettaminen huollon tiloihin lieneekin hyvin hankalaa, mikäli huolto yleensä edes ottaisi yhdistelmää vastaan, paljonko vaihtotyö maksaisi?

Lähtömaksu 35 €, matkalisä vähintään 23 €, laskutuslisä 10 € (ellei haluaisi maksaa huoltomiehelle, mikäli se edes olisi mahdollista) ja matkaan ja vaihtotyöhön kulunut aika. Minimiveloitusaika taitaa olla yksi tunti, ja siitä edetään puolen tunnin portain. Voidaan arvioida, että veloitettava aika olisi ollut 1,5 tuntia, joka maksaisi 1,5*86 € = 129 €. Itse termostatti ”maksaisi” mainitut 44 euroa.

Termostaatin vaihtaminen maksaisi siten 44+35+23+10+129 = 241 euroa. Veloitus on mieletön mutta myös hyvin realistinen.

Jos vanha termostaatti lähtisi huoltomiehen mukaan, siitä perittäisiin mahdollisesti vielä 25 euron ”Jätteenkäsittelymaksu” siitä, että se heitettäisiin lähimpään roska-astiaan.

241 eurolla melkein saa jo uuden jääkaapin mutta ei yhdistelmää, eikä sen tarvitse olla Kiinassa tehty.

Suosi suomalaista ja tue suomalaista työtä ja yritteliäisyyttä... eikä se maksa kuin vain 241 euroa. Tämän kaiken kruunaa valtiolle menevän alv:n osuus, joka on 47 euroa. Se on enemmän kuin huoltoliikkeen ylihintaisen termostaatin hinta.

Järkee vai ei..?

Tuota kysyi huumorimusiikkia esittävä Sleepy Sleepers vuonna 1984. Samaa voisi kysyä Verkkokauppa.comin 49,90 euroa maksavasta ”kotipanimosta”, josta saa 3,8 litraa valmista olutta. Litrahinnaksi tulee noin 13 euroa.

24 tölkkiä keskiolutta saa tiettävästi kaupasta noin 20 euron hintaan, johon kuuluu panttimaksut. Litrahinnaksi tulee 2,5 euroa. Jos pantit vähennetään tuosta, litrahinta pienenee jonkin verran.

Verkkokauppa.comin hinta on noin viisinkertainen. Kotipanimosettiin kuuluu tosin kaikki tarvittava rekvisiitta, mutta käymispullon oheistarvikkeineen ei pitäisi maksaa kovinkaan paljon. Mikään ei myöskään takaa, että valmistus onnistuisi halutulla tavalla, vaan lopputuloksena saattaisi olla juomakelvotonta kiljua...

Gambina-mies sanoo sen suoraan: ”Keskikalja se on vain ripulia rahvaan. Tämä koura tarttuu vain Alkon oven kahvaan.”

Toinen alan mies toteaa: ”Eihän tuollaista kusta juo edes vanha juoppokaan!”

Alan miehet tietävät, että Gambina on täyttä tavaraa viimeiseen pisaraan asti. Gambina maistuu niin kotona, piknikillä, rannoilla, nuotiotulilla kuin festareillakin.

Jos pyöräillessä iskee jano, Gambina tuo siihen helpotuksen.

Tässä näytetään mallia, miten tuota ”eliksiiriä” nautitaan.

Ärsyttävätkö radiomainokset?

Kaikilla kaupallisilla radiokanavilla esitetään mainoksia tietyin väliajoin. Samat mainokset toistuvat tunnista, päivästä ja viikosta toiseen, ja ne lähetetään suuremmalla äänenvoimakkuudella kuin muu lähete, kuten musiikki ja puheohjelmat, mikä tekee siitä vielä ärsyttävämpää, jos lähetystä kuunnellaan ns. hi-fi-laitteistolla. Uusavuttomat tuskin tietävät, mikä hi-fi-laitteisto on, mutta sitä heidän ei tarvitsekaan tietää.

Useimmilla kaupallisilla radiokanavilla on ns. uutispakko, mikä tarkoittaa sitä, että ne välittävät tunnin välein STT:ltä ostetun kolmen minuutin uutispaketin. Nämä samat uutiset toistuvat sitten koko päivän ajan. Tuollaista pakkotoistoa voisi kutsua aivopesuksi, mutta ehkäpä se onkin sen tarkoitus...

Yleisradion kanavilla ei ole mainoksia, mutta kolmen minuutin uutisten pakkosyötön täydentää viiden minuutin urheiluradio, jossa toistetaan samoja urheilutuloksia koko päivän ajan. Tiettyinä viikonpäivinä ja kellonaikoina uutislähetyksen ja urheilun osuus ovat pidemmät.

Kuuntelipa sitten melkein mitä tahansa radiokanavaa, sieltä tulee tietyin väliajoin samoja mainoksia, uutisia ja mahdollisesti myös urheilutuloksia riippumatta siitä, kiinnostavatko ne kuulija vai eivät.

On kuitenkin yksi radiokanava, jolla ei ole pakkouutisia, pakkourheilutuloksia eikä edes mainoksia (ainakaan vielä). Se on SEA FM, joka kuuluu Oulun alueella taajuudella 88,8 MHz eli aivan ULA-alueen alkupäässä. Kanavan lähetysteho on tosin vain 500 wattia (ERP), ja lähetin on vain 70 metrin korkeudessa Oulun keskustassa, joten kuuluvuusalue tavallisella antennilla on korkeintaan vain parikymmentä kilometriä.

Kanavalla esitetään vain musiikkia ja kuuluvuusalueen säätietoja. Musiikki on tosin hieman suuntautunutta ja yksipuolista, eikä soittolistan pituuskaan oikein päätä huimaa, mutta kaikkeahan ei voi aina saada yhdellä kerralla...

Yleisradion Radio Suomen paikallinen Oulu-radio on karmea esimerkki siitä, millaista skeidaa onnistutaan tekemään käytössä olevilla suunnattomilla resursseilla. Oulu-radion henkilöstön määrä on 29. Oulu-radiossa näkyy, että sen ei tarvitse kilpailla minkään kanssa. Vaikka lähetykset olisivat miten luokattomia tahansa, rahoitus on aina taattu. Jos jollakin yksityisellä toimijalla olisi käytettävissä samat taloudelliset resurssit, lopputulos olisi huippuluokkaa.

Asmo Solutions sai 48.700 euroa Tekes-avustusta

Tärkeä yksityiskohta jäi pois kahdesta aiemmasta Asmo Solutions -kirjoituksesta. Asmo Solutions sai 48.700 euroa Tekes-avustusta eli lahjarahaa vuonna 2014. Koska laturi saatiin tuotantovalmiiksi jo tuona vuonna, edellytykset avustuksen saamiseksi viime vuodelle eivät tainneet enää olla riittävät..?

Valkee sai korvavalonsa valmiiksi jo 2010, ja vasta sen jälkeen Tekesin rahahana avautui. Valkeen Tekes-avustus meni muuhun kuin tuotekehitykseen, mitä on monessa Valkee-kirjoituksessa ihmetelty. Onko Tekes kohdellut Valkeeta ja Asmo Solutionsia epätasa-arvoisesti?

Valkeen HumanScammer on täysin humpuuki tuote, mutta Asmo-laturi on varmastikin toimiva kapistus ja lataa mobiililaitteen – kotimökin ”maan tasalle” palamisen estäminen on tosin sitten oma lukunsa.

Patentin hakeminen maksaa noin 30.000 euroa, ja sillä saa suojan kymmenen vuoden ajaksi. Näyttää siltä, että veronmaksajat kustantavat Asmo-laturin patentoimisen tai ainakin sen yrityksen.

ASMO-laturi – osa 2

Asmo-laturin tarina on niin hupaisa, että siitä on pakko jatkaa.

Asmo-laturi tuli julkisuuteen jo maaliskuussa 2014 eli lähes kaksi vuotta sitten. Palaminen ”maan tasalle” tapahtui jo niinkin kauan sitten kuin 1997 (Oulu-lehti). Tuolloisissa latureissa oli ns. rautasydänmuuntaja. Nykyiset laturit toimivat eri tavalla, ja niiden paloriski lieneekin paljon pienempi.

Eräässä lehtijutussa (maaliskuu 2014) kerrottiin: ”Maailmassa on noin seitsemän miljardia mobiilipuhelinta. Niiden latureiden hukkasähkö vastaa kahden keskikokoisen ydinvoimalan vuosituotantoa.”

Jos maailman kaikki seitsemän miljardia laturia vaihdettaisiin Asmo-latureihin, kaksi ydinvoimalaa voitaisiin sulkea – vai voitaisiinko sittenkään..? Keksijän mielestä tämä kuulostaisi varmastikin paremmalta: jos maailman kaikki seitsemän miljardia laturia korvattaisiin Asmo-latureilla, 30 euron myyntihinnalla Asmo Solutionsin myynniksi muodostuisi tähtitieteellinen 210 miljardia euroa! Sehän olisi enemmän kuin kaksi kertaa valtion velka. Sadan euron setelien pino yltäisi hyvän matkaa kohti Kuuta...

Ei aina käy niin kuin haaveillaan, todetaan haikeassa iskelmässä, ja se näyttää olevan myös Asmo Solutionsin kohtalo. Jokin meni pieleen. ”Palamaton laturi” saattoi tuntua suunnittelupöydällä hyvältä idealta, mutta vastaanoton perusteella se ei taida sitä ehkä ollakaan.

Toisessa lehtijutussa kerrottiin, että suuret matkapuhelinvalmistajat olisivat olleet kiinnostuneita Asmo-latureista, mutta näyttääkin siltä, että niitä eivät kiinnosta ”maan tasalle” palaneet kotimökit tai mitätön energiansäästö.

Asmo-laturin ympärillä näyttää pyörivän kaikenlaista hypetystä, mutta eihän se mikään ihme olekaan, koska ollaan teknologian ihmekaupungissa Oulussa.

Näin kerrottiin jo heinäkuussa 2014: ”Joukkorahoituskampanjan tavoitteena on noin 1500 ennakkotilausta. 35 euron sijoitusta vastaan saa laturin ensimmäisestä syksyn tuotantoerästä. Kaikkiaan 70 000 dollarin alkupääomalla viimeistellään tuotekehitys ja käynnistetään sarjatuotanto Oulussa lähikuukausina.”

Näyttää siltä, että ennakkotilauksia on tehty vuosina 2014 ja 2015, mutta ainoatakaan Asmo-laturia ei ole vielä valmistunut – saati sitten toimitettu ennakkotilaajille. Ennakkotilaajien piti saada laturinsa jo syksyllä 2014. Ovatko he saaneet rahansa takaisin? Vai ovatko he vieläkin ”jonotuslistalla” odottamassa jotakin mahdotonta?

Jos kukaan ei olisi sijoittanut Asmo Solutionsiin, Asmo-laturin prototyyppi ei olisi koskaan nähnyt päivänvaloa. Uhkarohkeat sijoittajat haluavat yleensä tehdä mahdottomasta mahdollisen, joka kuitenkin lopulta osoittautuu – mahdottomaksi ja samalla menettävät rahansa.

Ostaisiko kukaan noin 30 euron hintaista Asmo-laturia, jos samalla hinnalla tai jopa vähemmällä rahalla saa uuden tavallisen puhelimen akkuineen ja latureineen?

Asmo-laturi voisi sopia Gambina-miehille, jotka voisivat laittaa puhelimensa lataukseen ja mennä huoletta nukkumaan juopon untaan, jota ei häiritsisi pelko siitä, että mökki palaisi ”maan tasalle”...

Tuotenimen olisi tietenkin pitänyt olla Asmo-älylaturi. Kun mukaan liitetään sana ”äly” (”smart”), se antaa tuotteesta ”älykkään” vaikutelman, vaikka se ei sitä todellisuudessa olisikaan, ja kauppa alkaa käydä.

Kaleva valehteli jälleen kerran lehtijutussa esitellyn laitteen patentista. Artikkelissa (4.2.2016) olevassa ”tietolaatikossa” kerrotaan, että laturi on A. S:n kehittämä ja patentoima. Se ei pidä paikkaansa. Kalevan toimittajia ovat aikaisemmin vedättäneet patenttiasiassa ainakin korvavalo-Valkee ja metrojunakeksijä.

Asmo-laturin taustalla olevalle ”innovaatiolle” on jätetty patenttihakemus 23.1.2015 Euroopan patenttitoimistoon, ja se tuli julkiseksi 30.7.2015 eli puolisen vuotta sitten. Tämä on patenttihakemuksen numero: WO/2015/110584 (A1). Jos hakemus on jätetty Yhdysvaltojen patenttitoimistoon, se ei ole vielä tullut julkiseksi.

Kuten blogissa on jo niin monesti ennenkin korostettu, patenttihakemus on vasta hakemus, ja sillä on edessään pitkä tie ennen myönnettyä patenttia. Hyvin usein käy niin, että lopullinen patentti ei sisällä juuri mitään hakemuksen vaatimuksista ja patentin hyöty on sen mukainen. Olisi suoranainen ihme, jos Asmo-laturin patenttihakemuksen kaikki vaatimukset hyväksyttäisiin.

Jos Asmo-laturin tuotanto vastoin kaikkia todennäköisyyksiä alkaisikin ja jossakin vaiheessa kävisikin ilmi, että jokin ratkaisu laturissa loukkaisi olemassa olevaa oikeutta (patenttia), Asmo Solutions joutuisi taloudelliseen korvausvastuuseen. Jos sopua ei syntyisi, korvausvaatimukset monien toteutuneiden tapausten perusteella voisivat olla suunnattomia.

Asmo-laturia käsittelevien nettijuttujen otsikoita:

Suomalainen "ihmelaturi" alkaa olla valmis myyntiin - Teknavi

Suomalaisen keksimästä kännykkälaturista tuli hitti - Iltalehti

Puhelinjätit kärkkyvät oululaista laturikeksintöä | Kauppalehti

Asmo-laturin kehittäjä hakee ennakkotilauksia

Oulu-lehti - Oululaislaturilla maailmalle

Kuuluisa Asmo-laturi ei kerännyt tarpeeksi nettirahoitusta - Yle

Myytti sähkösyöpöstä laturista – laturin tyhjäkäyntiteho lähes nolla

ASMO-laturi

Tämä on uusin kirjoitus Oulussa osataan -artikkelisarjaan, jossa esitellään toinen toisiaan typerämpiä oululaisia ”innovaatioita”, jotka – lyhyesti sanoen – olisi saanut jättää keksimättä. Kuten tarkkaavaisimmat lukijat muistavatkin, sarjan aloitti Valkeen korvavalo, joka on jo kuuden vuoden ajan kerännyt vain kielteistä julkisuutta.

Tämänkertaisen kirjoituksen aiheena on eilisessä Kalevassa esitelty Asmo Solutions Oy ja palamaton laturi. Kyllä kuulit oikein: tämä laturi ei syty palamaan... tai niin valmistaja ainakin väittää (tai luulee)...

Kuten kaikkien suurten ”innovaatioiden” takana on jokin ”liikuttava” tarina, niin on myös tämänkin. Se on kuin b-luokan elokuvan käsikirjoituksesta, ja se on tähän valmistajan nettisivulta kopioituna ja hieman moderoituna (viittaukset henkilöihin poistettu):

”ASMO-laturin tarina sai alkunsa kun [- - -] kertoi hänen kotitalonsa palaneen maan tasalle muutama vuosi sitten. Tulipalon aiheuttaja oli kännykkälaturi, joka oli jätetty seinään kiinni. Kaikki talossa olleet selvisivät onneksi hengissä, mutta koti ja omaisuus tuhoutuivat.”

Tässä näkyy tämä ”maan tasalle” palanut talo. No, onhan sieltä sentään tippunut vesikatto ”maan tasalle”...

”Kun [- - -] kertoivat minulle tästä heitä kohdanneesta onnettomuudesta, jäi asia vaivaamaan mieltäni. Ihmettelin, mikseivät suuret matkapuhelinyhtiöt ole kehittäneet parempaa kännykkälaturia – sellaista joka ei kuluttaisi sähköä tyhjäkäynnillä ja olisi näin paljon paloturvallisempi.”

Niin – ja ettei polttaisi taloa ”maan tasalle”.

Tämä älytön tarina jatkuu:

”Aloin miettiä ja tutkia asiaa. Löysin markkinoilta erilaisia latureita, jotka yrittivät ratkaista tätä ongelmaa. Oli latureita, jotka piti nappia painamalla käynnistää ja sellaisia, jotka napin painalluksen jälkeen latasivat akun täyteen ja sammuivat sitten. Olivathan tällaisetkin laturit parempia kuin puhelimien mukana tuleva sähköä kuluttava standardilaturi. Nämä eivät ole koskaan yleistyneet koska niiden käyttö vaatii aina laturissa sijaitsevan napin painallusta...”

Kaksi kättä ja Black & Decker, niillä ihmeitä aikaan saa, kuului takavuosien mainoslause. Eikö samalla tavalla voisi ajatella, että jos on kaksi (toimivaa) kättä, sen v***n laturin voisi vetää irti siitä v***n pistorasiasta, jotta se v***n kotimökki ei palaisi ”maan tasalle”? Eihän kukaan jätä keittolevyä tai kahvinkeitintäkään päälle sen vuoksi, että sitä ei viitsitä sammuttaa.

”Jäin pitkäksi aikaa miettimään, miten laturin saisi sellaiseksi, että se käynnistyisi ja sammuisi itsestään. Niin, että käyttäjän ei tarvitsisi tehdä mitään erilailla kuin ennenkään vanhan laturin kanssa. Kun ongelma oli tarpeeksi kauan muhinut mielessäni, eräänä lokakuisena yönä heräsin AHAA-elämykseen. Nousin ylös ja kirjoitin ideani muistiin. Aamulla herättyäni aloin tutkia tarkemmin saisiko laturin toimimaan hoksaamallani tavalla...”

Asmo Solutions on keksinyt ”ongelman”, jonka uusi ”palamaton laturi” sitten (toivon mukaan) ratkaisee:

”Kännykkälaturit kuluttavat virtaa jatkuvasti kun ne on jätetty seinään kiinni. Myös silloin kun niihin ei ole liitetty ladattavaa puhelinta. Kulutuksen voi todeta yksinkertaisimmin kokeilemalla laturia – se on lämmin. Lämmitykseen on käytetty sähköä. EU:ssa on käsiteltävänä uusi direktiivi, joka pakottaisi latureiden tyhjäkäyntivirrankulutukseksi alle 150mW. ASMO-laturi on siis direktiivejä reilusti edellä kuluttaessaan aina pyöreät 0W valmiustilassa.”

Nykyisten hakkuritekniikalla toimivien laturien lepovirta on hyvin pieni. Sen huomaa siitä, että laturi alkaa viilentyä sen jälkeen, kun akku on varautunut täyteen, ja jonkin ajan kuluttua se on muun ympäristön lämpöinen. Vaikka se tuottaisikin hieman lämpöä, se ei mene hukkaan, vaan se lämmittää huonetilaa.

Mitä varten Asmo-laturi on kehitetty? Jotta se ei polttaisi taloa ”maan tasalle” vai jotta se ei kuluttaisi vuorokaudessa enimmillään muutaman wattitunnin sähköä, joka maksaisi vuodessa niinkin paljon kuin parikymmentä senttiä?

Asmo Solutions näyttää olevan rahaa vailla. Kaikki sijoitukset on jo käytetty, ja uusille olisi tarvetta. Sijoittajien vähäinen mielenkiinto kertonee siitä, että Asmo Solutions on keksinyt jotakin, jolla ei näytä olevan tulevaisuutta.

Kaleva kertoi viime toukokuussa, että ”ennakkotilaajien avulla tuotanto aloitetaan kesällä Suomessa”. Tuotantoa ei kuitenkaan ole vieläkään aloitettu – eikä varmasti aloitetakaan, ennen kuin on saatu vino pino käteistä. Saman artikkelin kommentissa (25.5.2015) Asmo-laturin hyödyttömyys todetaan selkeästi:

”Asmo-laturi maksaa tänään 31,91e (Indiegogo). Jos kännykkälaturi on toimettomana seinässä koko ajan, maksaa Asmo-laturi itsensä takaisin n. 36 - 360 vuodessa. Tätä tuskin elektroniikka kestää, eikä tuollaisia latureita varmaan edes 36 vuoden päästä tarvita.

Asmo-laturia on hankala perustella laskelmilla taloudelliseksi, mutta jos haluatte suojata kotinne tulipalolta, voitte sellaista harkita. Tämä tosin lisää elektroniikkajätteen määrää entisen laturin verran, eli se ei ole sittenkään kovin ekologista.”

Asmo-laturia voitaisiin markkinoida uusavuttomille, joiden määrä näyttää jatkuvasti lisääntyvän, tai sitten henkilöille, joille Black & Decker -filosofia on vierasta...

Nykyinen hinta näyttää olevan 29 euroa. Maksaisitko 29 euroa tuosta laturista, jollaisen ahkerat kiinalaiset valmistaisivat parin euron hintaan?

Laturia on myyty ennakkomyyntinä, mikä tarkoittaa sitä, että ostaja saa laturinsa vasta sitten, kun tai jos se valmistetaan. Mitä tapahtuu siinä tapauksessa, jos Asmo-laturien tuotanto ei koskaan alakaan? Ennakko-ostaminen vaatii ainakin suurta luottamusta yritykseen. Mutta toisaalta eihän 29 eurolla saa kuin vain kolme Gambina-pulloa...

Oulu kesällä 1970

Nämä vanhat kuvat on otettu kesällä 1970 eli lähes 46 vuotta sitten. Ilmakuvat – vaikka ovatkin hieman epäselviä – kertovat, miten suuresti kaupunki on muuttunut tuona aikana.

Pikkaralan suunnasta otetussa kuvassa näkyy Oulujokivarsi ja suistoalue. Melko vastikään valmistunut Pohjantien silta näkyy keskellä oikealla. Siitä seuraavana ovat rautasilta ja patosilta.

Tuira on vielä puutalovaltainen, ja sieltä puuttuvat vuosikymmenen lopulla rakentamaan aloitetut 7–9-kerroksiset kerrostalot. Toppilansaari ja Hietasaari ovat vielä täysin rakentamattomia. Hietasaaren vasemmassa kärjessä näkyy Oulu Osakeyhtiön sulfiittiselluloosatehdas, joka vuosikymmenien ajan ”raikastutti” heinäpääläisten ilmaa.

Suistoalue on aivan toisenlainen kuin nykyään. Torinrannasta puuttuvat teatteritalo, kirjasto ja Hotelli Vaakuna. Valtatiestä erkaantuva Kuusamontie erottuu hyvin kuvasta. Sen alussa oli silta, joka ylitti rautatien, ja sillan loppupäästä päästiin kääntymään oikealle Hintantielle ja siitä heti vasemmalle Nokkalantielle, jonka alkupäässä sijaitsi blogissa aikaisemmin esitelty Laanilan Kesoil.

Toppilansaari ja Toppilnasalmi ovat myös kokeneet suuria muutoksia. Mitään kuvan etualalla näkyviä rakennuksia ei ole enää olemassa.

Pokkisen puisto ei taida enää näyttää tällaiselta..?

Kuvat kertoivat Oulusta, joka joskus oli mutta jota ei enää ole.

Valkeen korvavalo 20 eurolla

Huuto.netissä on myynnissä useita Valkeen HumanScammereita. Halvimman laitteen pohjahinta on 20 euroa, ja koska on luultavaa, että mitään huutokilpailua tuskin syntyy siitä, kenestä tulee korvavalojen uusi ”onnellinen” omistaja, HumanScammerin saanee pohjahinnalla.

Jos laitteelle olisi ”tarvetta” – mikä se sitten olisikin – miksi ihmeessä maksaa siitä 199 euroa, jos uudenveroisen saisi 20 eurolla? Säästöä tulisi 179 euroa ovh-hintaan verrattuna.

Olisi mielenkiintoista tietää, miksi myyjä luopuu korvavalosta. Onko myyjä huomannut, että laite ei Valkeen propagandasta huolimatta toimikaan toivotulla tavalla? Koska laite on ”uudenveroinen”, myyjä tai joku muu on kokeillut tai käyttänyt sitä.

Myyjä on kuitenkin sen verran rehellinen, että ei sorru levittämään Valkeen valheellista mainontaa. Myyjä ei virka sanallakaan siitä, mitä korvavalolla voisi tehdä.

Vain nopeat elävät, niin kuin sanotaan: huutokauppa sulkeutuu torstaina aamupäivällä. Mutta vaikka kukaan ei sitä huutaisikaan, lieneekin varmaa, että se tulee uudelleen myyntiin.

Muiden huudettavina/ostettavina olevien korvavalojen hinnat vaihtelevat 25–100 euroa. Osa on käyttämättömiä.