Arctic Battery Heater

Kaleva mainosti tyrnäväläisen Ele-Products Oy:n valmistamaa akkulämmitintä, jota on käsitelty vuosi sitten toisen kirjoituksen yhteydessä:

http://oulun1.blogspot.com/2010/02/sahkoauto-ei-toimi-pakkasessa.html

Laitteen rakenteesta kerrottiin jo tuolloin, joten siihen ei nyt ole syytä palata.

Laitteen kehittäjän mukaan nykyaikaisen auton sähkönkulutus on moottorin käydessä niin suuri, että auton akku purkautuu vähitellen. Vaikka moottori ei kävisikään, auton sähkölaitteet kuluttavat silti akkua. Ja polttoainekäyttöisen lisälämmitimen käyttäminen lisää edelleen kuormitusta.

Koska akun varautumiskyky huononee lämpötilan laskiessa, akku ei ehdi varautua lyhyehkön ajomatkan aikana, ja ennen pitkää akku onkin sitten tyhjentynyt – ja akkukauppiaat hierovat käsiään.

Akkulämmittimen idea perustuu siihen, että akkua lämmittämään tarvittava virta otetaan lämmitettävästä akusta, mikä luonnollisestikin purkaa akkua vielä lisää. Kyse on hieman samasta ”ideasta” kuin hölmöläisillä, jotka lyhensivät liian lyhyttä peittoa leikkaamalla palan toisesta päästä ja liittämällä sen lyhyeksi kokemaansa päähän, mutta huonoin tuloksin. Tämä ei pidä paikkaansa. Sitä on kommentoitu jäljempänä.

Jos akku saadaan lämpenemään siitä otetun virran avulla, se luonnollisestikin latautuu hieman nopeammin kuin kylmä akku mutta sillä edellytyksellä, että akkua ladataan riittävä kauan aikaa.

Jos akun vajaa varaustila on ongelma, siihen on olemassa helppo ratkaisu: autossa olevaa akkua ladataan silloin, kun auto on pysäköitynä esim. kotipihassa. Se edellyttää tosin sitä, että sähköä on saatavilla auton luona ympärivuorokautisesti, mutta se ei taida olla mahdollista ainakaan asunto-osakeyhtiöiden pysäköintipaikoilla.

Yrityksen web-sivulla on kuvaaja, joka on luotu palvelemaan akkulämmittimen markkinointia ja myyntiä, eli siinä vääristellään asioita. Minkään henkilöauton akku ei voi ottaa yli sadan ampeerin latausvirtaa vastaan ollessaan kytkettynä auton sähköjärjestelmään. Auton laturi ei myöskään pysty tuottamaan sellaista ylimääräistä virtaa auton muun sähkönkulutuksen lisäksi. Myöskään minkään auton latausjännite ei ole 14,5 volttia, koska niin korkea jännite käynnistää akussa kaasunmuodostuksen, jossa akkuhapossa oleva vesi alkaa hajota vedyksi ja hapeksi, mkä ennen pitkää pilaa akun.

Siihen, paljonko akku ottaa latausvirtaa vastaan, vaikuttaa kolme seikkaa: 1) latausjännitteen suuruus ja laturin vakavuus eli virransyöttökyky, 2) akun varaustila ja 3) akun kunto.

Kalevan toimittaja ei sentään innostunut liikaa ja povannut Ele-Productsista uutta Nokiaa. Akku on nimittäin tärkeä osa myös matkapuhelimessa, koska ilman sitä sekään ei toimi.

Jos Arctic Battery Heater saataisiin myytyä maailman kaikkiin autoihin, Nokia olisi kuin nappikauppias Ele-Productsin rinnalla. Siitä vain Ele-Productsin myyntimiehet kiertämään maailmaa ja tekemään kauppoja.

80-luvun lopussa eräs toinen pellepeloton kehitti laitteen, jolla akusta otettavan virran avulla lämmitettiin öljynsuodattimessa oleva öljy, jonka toivottiin notkeana helpottavan moottorin käynnistymistä, mutta laitteesta ei odotetusti tullut mitään myyntimenestystä. Se näyttää kuuluvan Arctic Battery Heaterin kanssa niihin ”keksintöihin”, joita ei olisi koskaan tarvinnut keksiä.

Kaikkien akkujen toiminta huononee lämpötilan laskiessa, mistä seuraa huonontunut varauskyky ja alentunut kapasiteetti. Matkapuhelimista tuttuja litium-ioni-akkuja on kaavailtu käytettäväksi tulevaisuuden sähköautoissa (jos jostakin sattuisi löytymään riittävästi litiumia), mutta litium-akku on erittäin herkkä kylmälle. Miten kukaan voi kuvitella, että tuollainen sähköauto voisi toimia Suomen talvessa? Pitäisikö monisatakiloista akustoa lämmittää tyrnäväläisellä idealla?

Blogin kommentoiminen

Lukijoilla on mahdollisuus kommentoida blogin kirjoituksia. Jotta kommentteihin ei kirjoitettaisi mitä tahansa törkeyksiä, ne joutuvat odottamaan hyväksymistä ennen julkaisua. Muutenhan joku jostakin asiasta eri mieltä oleva lukija saattaisi esim. laittaa kommenttiin jonkin laittoman sivun linkin, joiden julkaiseminen lieneekin nykylainsäädännön (tai valmisteilla olevan lain) mukaan rangaistavaa.

Kommentin olisi hyvä liittyä edes jollakin tavalla kommentoitavaan tekstiin. Kaikki asialliset kommentit on aina julkaistu, mutta jos niissä mennään henkilökohtaisuuksiin, ne jäävät silloin julkaisematta. Blogissa ei käsitellä kenenkään lukijan tai edes julkisuuden henkilön henkilökohtaisia asioita, joten kommentoijan kannattaa myöskin pysyä asiassa ja välttää henkilökohtaisuuksia, vaikkakin teksti ei sattuisi miellyttämään. Kirjoitusten ei nimittäin ole tarkoituskaan miellyttää ketään.

Kuten eräs blogisti totesi sivullaan: jos teksti ei miellytä sinua, voit aivan vapaasti valita jonkin toisen miellyttävämmän blogin. Tätä ei ole mikään pakko lukea.

Onko Nokian jälkeen elämää?

Moni nokialainen mahtaa tällä hetkellä pohtia mielessään otsikon kysymystä. Mitä tehdä sen jälkeen, kun lopputili on lyöty kouraan?

Stephen Elop kävi Oulussa ja odottaessaan yksityiskoneensa toisenkin moottorin saamista käyntiin tuumi varmasti mielessään Julius Caesarin sanoin: ”Veni, vidi, vici!” Elop on kuin kenraali, jonka joukkoja uhkaa murskaava tappio, ja hänen täytyy yrittää kannustaa joukkojaan, jotta nämä eivät vaipuisi epätoivoon ja synkkyyteen. Kyse on vain perinteisestä aivopesusta, jolla musta yritetään saamaan näyttämään valkoiselta, vaikka mustaa se on edelleenkin.

Elop on pohjoisamerikkalaisena sopiva henkilö tekemään mittavat irtisanomiset eli kuvaannollisesti sanoen lopettamaan jalkansa katkaisseen hevosen armonlaukauksella. Yhteistyösopimuksen solmiminen Microsoftin kanssa on varmasti ollut tiedossa jo puoli vuotta sitten, kun Elop tuli Kallasvuon paikalle. Suomalaisen toimitusjohtajan olisi varmasti ollut vaikempi tehdä massiiviset henkilöstövähennykset, ja hänet olisi muistettu loppuikänsä ajan Nokia-hevosen lopettajana.

Nokiassa on paljon henkilöitä, jotka ovat menneet sinne työhön jo parin vuoden opiskelun jälkeen. Parin vuoden kurssien tentit on saatu läpäistyä helposti opettelemalla ulkoa vanhojen tenttien vastaukset ja saamalla tyydyttävän (1–) arvosanan, johon ei mitään ihmeitä vaadita. On tietenkin selvää, että tuossa vaiheessa oleva teekkari, joka ei edes osaa kirjoittaa oikeakielistä suomea, ei osaa tehdä paljon muutakaan. Hänet sijoitetaan johonkin projektiin ”kokeneempien” työntekijöiden joukkoon, jossa hänen toivotaan oppivan talon tavoille ja nokialaisen työkulttuurin.

Muutama vuosi vierii, ja ellei teekkari ole täysi debiili, hänen on täytynyt oppia jotakin koodaamisesta, vaikkakin opinnot ovat saattaneet viivästyä ”työnteon” vuoksi. Sitten kun kaikki vaadittavat kurssit on saatu suoritettua vaatimattomin arvosanoin, teekkarimme, joka on omasta mielestään jo vähintäänkin it-guru, alkaa tehdä diplomityötään, jonka hyödyllisyys niin tekijälle itselleen kuin Nokiallekin on vähintäänkin kyseenalainen.

Edellä kuvattu pätee hyvin myös ammattikorkeakoulussa opiskeleviin ammattikouluinsinööreihin, mutta ehkäpä heillä on hieman pienemmät luulot itsestään, koska heiltä puuttuu diplomi-etuliite.

Koska ohjelmointi on (jostakin syystä) vaikeaa, alan oppilaitosten aloituspaikkoja on viimeisten kymmenen vuoden aikana lisätty niin paljon, että Nokia saa varmasti tarvittavat työntekijänsä eikä palkkakilpailua tarvitse pelätä. Oulun yliopiston sähkötekniikan osastolla on jopa niin paljon aloituspaikkoja, että ensisijaisia hakijoita tietotekniikan koulutusohjelmaan ei joka vuosi ole ollut tarpeeksi, vaan paikat on täytetty myöhemmin toissijaisten toiveiden mukaan, jos sekään on sitten aina riittänyt.

Nokian tarpeita varten rakennettu koulutuspolitiikka on nyt johtamassa siihen, että oppilaitoksissa on useita valmistumattomia ikäluokkia, joilla voi valmistuttuaan olla vaikeaa löytää koulutustaan vastaavaa työtä. Tuskinpa vastavalmistunut voi kilpailla osaamisellaan Nokiassa kymmenen vuotta olleen kanssa, vaikkakin rehellisyyden nimissä on sanottava, että ero heidän välillä ei ole kovinkaan suuri.

Kymmenen tai jopa viidentoista vuoden ”työkokemus” Nokiassa ei ole mikään meriitti, ja sillä voi olla vaikea saada muunlaista työtä kuin täsmälleen sitä, mitä on tehnyt Nokiassa. Ex-nokialainen voisikin saada uutta työtä vain toisesta Nokiasta tai Nokian alihankkijalta.

Esimiesketjut Nokiassa ovat uskomattoman pitkiä, ja ”todellista” työtä tekevien alaisten määrä on tavallisesti varsin pieni. Jollakin esimiehellä saattaa olla alaisinaan kolme esimiestä, ja hänen ainoa tehtävänsä on toimia noiden kolmen alaisesimiesten esimiehenä. Alaisesimiehillä on alaisinaan korkeintaan vain muutama koodari, jotka kykyjensä ja saamisensa mukaan yrittävät tehdä sitä työtä, josta saavat palkkaa. Em. esimiehellä on myös oma esimiehensä jne. Tuskin tarvitsee enää ihmetellä, minkä vuoksi Nokiassa on esim. Oulussa niin paljon työntekijöitä.

Sitten kun Symbian- ja MeeGo-koodareita ei enää tarvita, tarpeettomat esimiehet saavat myös lähteä. Heidän valmiutensa työmarkkinoilla on vielä huonompi kuin koodareilla, koska he ovat toimineet vain esimiesketjun yhtenä osana, jossa ei ole tarvinnut ymmärtää ohjelmoinnista juurikaan mitään. Kaikki koulussa opittu tieto on unohtunut tai vanhentunut.

Kun tilanne on tämä, nokialaisten huolen ymmärtää hyvin. Minnepä muualle ex-nokialainen voisi työllistyä kuin Nokiaan? Moni heistä ei ehkä ole niinkään varma elämästä Nokian jälkeen.

Osakemarkkinat näyttävät olevan yhtä mieltä siitä, että Nokian taru alkaa lähestyä loppuaan. Osakekurssi on nyt samalla tasolla kuin vuoden 1998 alussa, jolloin ns. Nokia-ihme syntyi. Kurssi oli ylimmillään tasan 65 eurossa hetkeä ennen it-kuplan puhkeamista 20.6.2000. Nyt kurssin arvostus on pudonnut yli kymmenenteen osaan siitä, ja on 6,445 euroa.

Nokian insinöörin mielipidekirjoitus

Nimimerkki Insinööri esitti tänään Kalevan Lukijan Mielipide-palstalla omia näkymyksiään siitä, miten yhteiskunnan pitäisi ottaa vastaan Nokiasta irtisanottavat henkilöt. Viesti on ilmeisestikin suunnattu elinkeinoministeri Mauri Pekkariselle, työministeri Anni Sinnemäelle ja Oulun kaupunginjohtaja Matti Pennaselle, ja siksi tuntuukin hieman ihmeelliseltä, miksi se on luettavissa Kalevan sivulta. Mutta toisaalta vähäisen informaatioarvonsa ja huonon kirjoitusasunsa vuoksi se sopii hyvin Kalevaan muiden hömppäartikkeleiden joukkoon.

Varsinainen asia alkaa sanoin: ”Me, Nokian insinöörit...” Nimimerkki on kuitenkin yksilöllisessä muodossa, joten ehkäpä kirjoitus ja kirjoittaja eivät edustakaan kaikkia Nokian insinöörejä – niin kuin lainatusta muodosta ”Me, Nokian insinöörit” voisi helposti päätellä – vaan mielenilmauksen takana onkin vain yksi henkilö – ehkäpä juuri yksi niistä ”pennuista, jotka halusivat Nokian hallitukseen”.

Kirjoittaja ei halua, että yhteiskunta sopii Nokian kanssa siitä, miten rahapotti, jonne kirjoittajan mielestä virtaa rahaa valtiolta ja Nokiasta, jaetaan. Hän ei ilmeisestikään halua osallistua muuntokoulutukseen, jossa hänestä tehtäisiin rakennusalan ammattilainen alalle, jolla täytyy tehdä työtä ihan oikeasti.

Kirjoittaja haluaa, että edellä mainittu kolmikko huolehtisi siitä, että Nokia maksaa länsieurooppalaisen tason mukaisen irtisanomiskorvauksen irtisanottaville, ja mainitsee, että Nokian 10 miljardin euron kassavaroissa pitäisi riittää jaettavaa. Jos irtisanottavia olisi tuhat, jokainen saisi kohtuullisen 10 miljoonan euron ”kultaisen kädenpuristuksen”. Siinä menisivät tosin kaikki Nokian rahat...

Suomessa mikään lainsäädäntö ei vaadi maksamaan erityistä irtisanomiskorvausta, vaan irtisanottavalla on vain oikeus työsuhteen perusteella määräytyvään, tietyn pituiseen irtisanomisaikaan, jona aikana työssäolovelvoitteen määrää työnantaja.

Seuraava lainattu virke on koominen ja kuvaa hyvin sitä, miten heikot tiedot Nokian insinööreillä on siitä, miten yhteiskunta toimii. ”Osaavimmat - - - eivät jää odottamaan valtion korvauksia - - -.” Valtio ei maksa mitään korvauksia kenellekään irtisanotulle – ei edes vaikka tämä olisi ollut työssä Nokiassa. Minkähän vuoksi nimimerkki Insinööri on ollut tuossa uskossa?

Kirjoittaja kertoo, että Google ja Skype ovat jo osoittaneet kiinnostuksensa heihin. Jos asia on näin ja työpaikka odottaa mainituissa yhdysvaltalaisyrityksissä, minkä vuoksi kirjoittaja kinuaa rahaa valtiolta ja Nokiasta?

Hän mainitsee esimerkkinä Saksan, jossa Nokia joutui maksamaan korvauksia Bochumin tehtaan entisille työntekijöille. Saksa on kuitenkin Saksa, jossa noudatetaan Saksan lakeja, eivätkä ne ole voimassa Suomessa.

Kirjoituksen lopussa elinkeinoministeri Mauri Pekkarista sinutellaan, mikä on röyhkeää ja osoitus kunnioituksen puutteesta. Se juuri onkin pahinta näissä (räkänokkaisissa) nykynuorissa: kunnioituksen puute.

Kirjoitus kuvaa hyvin keskiverto Nokian insinöörin ajatusmaailmaa, joka on suppea ja rajautunut, ja siksi irtisanottaville henkilöille työttömäksi jääminen tuleekin tekemään vain hyvää. Ehkäpä siinä oppi huomaamaan, miltä maailma näyttää Nokian ulkopuolella.

Nokia-kapinasta muuntokoulutukseen

Kuten media osaakin jo kertoa, Plan B from outer space -kapina Nokian johdon vaihtamiseksi loppui noin puolentoista vuorokauden uhittelun jälkeen. Ilmeisestikin nuorille tuli jotakin ”tärkeämpää” tekemistä, ja kapinointi sai jäädä.

Ehkäpä tämä kuvaa hyvin nykynuorten lyhytjänitteisyyttä: jos asia ei toteudu lähes heti hiiren klikkauksen jälkeen, asialla ei ole mitään merkitystä eikä siihen kannata tuhlata enempää aikaa ja vaivaa.

Nykyaikana internetin, Facebookin ym. avulla tyhmillekin ideoille saadaan helposti julkisuutta, mutta se ei taida kantaa kovinkaan pitkälle. Jokin pelkkä internetsivu, jota voi vain kommentoida, ei yksinkertaisesti voi pitää kenenkään mielenkiintoa kovinkaan kauan yllä.

On ehdotettu, että Nokialta irtisanottaville koodareille, joita lieneekin tuhatmäärin(?), pitäisi työvoimahallinnon käynnistää muuntokoulutus, jolla ”softainsinööreistä” uudelleenkoulutettaisiin rakennusinsinöörejä. Koodaria ei voi edes pahalla tahdollakaan sanoa insinööriksi, koska se olisi yksinkertaisesti loukkaus oikeita insinöörejä kohtaan.

Koulusta valmistunut ja Nokiaan ensimmäiseen työpaikkaansa menevä ja siellä useita vuosia aikaansa kuluttava ”insinööri” ei valitettavasti tiedä juurikaan mitään oikeasta insinöörityöstä tai työstä yleensäkään, koska Nokian maailma on sen verran erilainen.

Rakennusalan muuntokoulutukseen menevä ex-nokialainen on jopa heikommassa asemassa kuin ammattikoulun rakannuslinjan käynyt henkilö, koska koodarikoulutuksesta ja työstä Nokiassa ei ole mitään hyötyä vaan pikemminkin vain haittaa.

90-luvun puolivälissä Oulussa järjestettiin eri alojen insinööreille muuntokoulutus, jolla heistä koulutettiin tietoliikenneinsinöörejä Nokialle. Mukana oli mm. rakennusinsinöörejä, jotka kuuleman mukaan oppivat jotakin ja jopa työllistyivät Nokian eri yksiköihin. Se onkin helppo uskoa, koska perinteinen insinöörikoulutus antaa varmastikin hyvän pohjan sähkötekniikan opintoja varten.

Nokiassa työtä tehnyt koodari-insinööri on aivan erilaisessa ja paljon huonommassa tilanteessa: kaikki täytyy aloittaa aivan alusta asti, mikä tulee viemään paljon aikaa.

Miten olisi, jos ex-nokialaisista koulutettaisiin ydinvoimainsinöörejä? Se olisi varmastikin säteilevä ammatti, mutta toisaalta he ovat varmastikin jo saaneet työssään ja vapaa-ajallaan osakseen niin paljon matkapuhelinsäteilyä, että he ovat voineet tulla immuuneiksi kaikelle säteilylle.

Plan B from outer space

Otsikko on mukailtu Ed Wood Juniorin elokuvasta Plan 9 from outer space, jota on useasti luonnehdittu maailman huonoimmaksi elokuvaksi.

”Joukko Nokian osakkeenomistajia yrittää virittää kapinaa Nokian yhtiökokoukseen. Laatimassaan Plan B -suunnitelmassa he vaativat muun muassa toimitusjohtajan Stephen Elopin eroa ja täyskäännöstä yhtiön strategiaan”, kertoo Taloussanomat.

Kyseessä on joukko nuoria Nokian osakkeenomistajia, jotka virittelevät Nokian toukokuisesta yhtiökokouksesta kapinakokousta. Nuoret ovat tyytymättömiä Stephen Elopin linjauksiin, Nokian yhteistyöhön Microsoftin kanssa ja Nokian viime vuosien strategiaan, jossa ohjelmistokehittämisen ulkoistaminen ja halvat puhelimet ovat olleet keskeisessä osassa.

Nokian osakkeenomistajille suuntaamassaan avoimessa kirjeessä Nokia Plan B from outer spaceksi nimetyn suunnitelman tekijät ilmoittavat haluavansa Nokian hallitukseen ja panevansa siellä toimeen mittavia uudistuksia. Kuten ajan henkeen kuuluu, sosiaalista mediaa käytetään apuna.

Plan B from outer space -hankkeen päätavoite on toimitusjohtaja Stephen Elopin, Tero Ojanperän, Niklas Savanderin ja Mary McDowellin erottaminen – niin ja tietysti edellä mainittujen hyväpalkkaisten hallituspaikkojen saaminen.

Kapinallisryhmä vaatii myös, että yhteistyö Microsoftin kanssa rajoitettaisiin Pohjois-Amerikan markkinoille ja Meegosta tulisi Nokian ensisijainen älypuhelinalusta. Lisäksi Symbianille annettaisiin elinaikaa vielä ainakin viisi vuotta.

Vaatimukset paranevat vielä: Ohjelmisto- ja tuotekehityksen ulkoistaminen lopetettaisiin, ja se keskitettäisiin Suomeen ja johonkin toiseen paikkaan. Iso joukko erilaisia päälliköitä saisi lähteä yhtiöstä, mutta vastapainoksi huippuyliopistoista kalasteltaisiin aggressiivisesti nuoria ohjelmistolahjakkuuksia. Tuosta viimeisestä virkkeestä minäkin olen samaa mieltä: Nokian ongelmia ovat nimittäin olleet liian suuri päälliköiden määrä ja varsinaisen työn tekevien henkilöiden osaamattomuus, minkä vuoksi jotakin yksinkertaistakin työtä täytyy olla tekemässä vähintäänkin viisi vasta valmistunutta insinööriä.

Microsoftin ja Nokian liitto on kuitenkin jo niin sanotusti kuulutettu kirkossa eli merkittävä osa suurista osakkeenomistajista kannattaa sitä. Sen vuoksi muutaman suomalaisen pikkusijoittajan kapinointi on kuin kärpäsen surinaa Saharan autiomaassa. He ovat kuitenkin saaneet nyt ainakin hieman julkisuutta, jota ilman kukaan ei olisi koskaan kuullutkaan heistä ja tuosta ”mainiosta” Plan B from outer space -hankkeesta, josta pitäisi ehdottomasti tehdä elokuva, josta voisi sitten tulla maailman toiseksi huonoin elokuva. Liikenisiköhän Renny Harlinilla aikaa..?

Egyptin salaisuuksien jäljillä

Egyptin kansa on pari viikkoa jatkuneiden mielenosoitusten jälkeen saamassa tahtonsa läpi vaatimuksessaan saada presidentti Hosni Mubarakin eroamaan. Mubarak on perinteiseen afrikkalaiseen tapaan kerännyt itselleen ja perheelleen jättiomaisuuden, mikä tekee hänestä eräiden arvioiden mukaan maailman rikkaimman miehen.

Jos egyptiläiset ovat sallineet tuon tapahtuvan, se on pelkästään hiedän oma asiansa, ei kenenkään muiden. Tyhmyydestähän on perinteisesti saanut maksaa...

Egypti on monien vastakohtien maa. Maan pinta-alasta vain noin kolme prosenttia on viljelykelpoista maata ja loppu on kuivaa erämaata. Viljelymaa sijoittuu kapeana nauhana Niilin varrelle alkaen Ylä-Egyptistä Nasser-altaan luota ja jatkuen Välimeren rannalle Aleksandriaan.

Englantilainen esoteerikko Paul Brunton vieraili Egyptissä 1930-luvulla ja kirjoitti kokemustensa perusteella mielenkiintoisen kirjan Egyptin salaisuuksien jäljillä. Kirjassa on niin uskomattomia tarinoita, että niitä on vaikea uskoa todeksi.

Brunton mm. yöpyy sfinksin seurassa, viettää yön suuressa l. Khufun pyramidissa, tapaa kairolaisen maagikon, tutustuu hypnoosiin, tapaa Egyptin kuuluisimman fakiirin, esittää oman teoriansa Karnakin ja muiden temppeleiden käyttötarkoituksesta, vierailee Egyptin kuuluisimman käärmeenlumoojan luona ja lopuksi kohtaa adeptin, jonka uhkaavan sanoman välittää länsimaalaisille.

Nokia: ”Tahdon ottaa Microsoftin...”

Nokian ilmoitus liittoutumisestaan (os. strateginen kumppanuus) Microsoftin kanssa uuden ”maailmanlaajuisen ekosysteemin” rakentamiseksi ei ollut yllätys.

Konseptin mukaan Nokia ottaisi Windows Phonen ensisijaiseksi älypuhelinstrategiakseen ja kehittäisi tämän alustan päälle uusia ratkaisuja alueilla, joissa Nokia on markkinajohtaja – esimerkiksi kuvausominaisuuksissa.

Liitto tarkoittaa sitä, että Nokia lopettaa oman käyttöjärjestelmäkehityksensä, josta ei ole näyttänyt tulevan juurikaan mitään. Sillä on tietenkin suuria henkilöstövaikutuksia, koska ns. älypuhelimen kehittämisessä suurin työ on sen ohjelmistossa. Siksi onkin selvää, että Nokia tulee lähiaikoina ilmoittamaan mittavista henkilöstön irtisanomisista.

Liitto tulee tarkoittamaan myöhemmin sitä, että Nokiasta tulee lähinnä puhelimien hw-osien ja toiminnallisuuden suunnittelija ja puhelimien myyjä. Nokiasta tulee siis eräänlainen alihankkija Microsoftille, josta tulee sitten käyttöjärjestelmien markkinajohtaja niin tietokoneissa kuin kaikissa kannettevissa laitteissakin. Se on selvä arvonalennus Nokialle, joka on aina halunnut olla kalifi kalifin paikalla, mutta nyt Microsoftista näyttää tulevan Nokian kalifi.

Nokia on pikkutekijä Microsoftin rinnalla, ja siksi sitä tullaankin viemään uudessa liitossa kuin pässiä narussa.

Suurin osa Nokian tuotekehityshenkilöstöstä on työskennellyt ohjelmistojen ja niiden sovellusten parissa. Tämän täytyy kertoa joko 1) siitä, että ohjelmointityö on vaikeaa ja paljon henkilöstöresurssseja vievää tai 2) siitä, että Nokian henkilöstö on yksinkertaisesti niin kyvytöntä ja epäkompetenttia, että se ei kykene edes monen tuhannen työntekijän voimin suunnittelemaan puhelimeen yksinkertaista käyttöjärjestelmää, joka toimisi edes auttavasti. Kysehän ei ole mistään avaruusteknologiasta, jossa ei ole varaa virhetoimintoihin, vaan vain puhelimista, joihin sovelletaan periaatteessa samaa tietokoneista tuttua ohjelmointitekniikkaa. Oma veikkaukseni on vaihtoehto 2.

Stephen Elop työskenteli aikaisemmin Microsoftin hyväksi. Voisikohan olla niin, että Microsoft on soluttanut Elopin Nokiaan, jotta tämä kääntäisi Nokian Microsoft-myönteiseksi..?

Seuraava askel lieneekin se, että Microsoft haukkaa Nokian, mikä on varmastikin ollut Microsoftin visio jo pidemmän ajan. Vaikka Microsoft onkin jo pitkään ollut ylivoimainen ykkönen Windows-käyttöjärjestelmällään, sillä on ollut varsin vähän tuotteita, kuten Xbox ja Microsoft-hiiret, jotka ovat tulleet lähelle kuluttajia, koska tietokoneen uumenissa pyörivä Windows jää pakostakin etäiseksi kuluttajalle. Mutta sitten kun Microsoft tuo markkinoille Microsoft-puhelimen, se pääsee sanammukaisesti lähelle kuluttajia.

Sijoittajat ottivat uutisen vastaan tyrmistyneenä, vaikkakaan sen ei pitänyt olla mikään yllätys. Nokian kurssi putosi heti pörssin avauksessa noin kymmenen prosenttia.

Kalevan pohjanoteeraus

Sanomalehti Kaleva ei ole koskaan loistanut tasollaan, mutta tämänaamuinen lehti oli todellakin pohjanoteeraus.

Lehden toimituksellista tasoa on arvioitu aikaisemmin:

Sanomalehti Kaleva

Päivän lehdestä voisi yksinkertaisesti todeta, että siinä ei ollut mitään uutisoinnin arvoista.

Lähes koko etusivun täytti Merellä on nyt saapaskeli -otsikoitu uutinen, jossa todetaan, että jäällä on vettä. Mielessä herää kysymys, moniako tuo asia kiinnostaa, koska tuskinpa kovinkaan moni kaupunkilainen lähtee iltakävelylle meren jäälle ja sen vuoksi tarvitsisi tiedon siitä, että kävelyä varten olisi hyvä vetää nokialaiset jalkoihin.

Sivulla 2 todetaan jälleen lähes koko sivun voimin, että ”toimeentulotuen perusosaa voidaan leikata ilman ammatillista koulutusta olevilta 18--24-vuotiailta, joilta on evätty työttömyyskorvaus tarjotusta työvoimapoliittisesta toimenpiteestä kieltäytymisen vuoksi”.

Sivulla 3 tuumataan, että pitkistä sähkökatkoista voidaan päästä eroon, jos myrskyille ja lumelle häiriöalttiit sähköverkon ilmajohdot korvataan maakaapeleilla.

Sivu 4 on täysi floppi: journalistiopiskelijat selvittävät koululaisten mielipiteitä turkulaisen mainostoimiston Oulun kaupungille kovaan hintaan suunnittelemasta uudesta brändistä ja kahdesta infantiilista iskulauseesta: ”Uusi Oulu” ja ”Oulu – Smarter than ever”.

Sivulla 5 käsitellään lähes koko sivulla ensi heinäkuussa Oulussa pidettävien herättäjäjuhlien rekvisiitan arkkitehtuuria.

Sivulla 6 kerrotaan (harrastelija)urheilijan elektronisista apuvälineistä mainosten ohella.

[Mitä tulee Kalevan lahjatilaukseen, sen voisi tilata jollekin vihamiehelleen.]

Sivulla 7 palataan vanhaan tuttuun aiheeseen: Rukan jätevesiongelmaan. Sivulla on toki oikeaa informaatiotakin: egyptiläiset appelsiinit ovat tarjouksessa K-Supermarketissa ja maksavat vain 0,49 euroa/kg.

Pakollinen katsaus Egyptin tilanteeseen tehdään sivulla 8.

Sivuille 9 –12 saadaan täytettä viikonlopun urheilutapahtumista.

Sivu 13 kertoo helsinkiläisestä kirjailijasta, josta kukaan ei ole kuullut aikaisemmin.

Sivulla 14 Kalevan kirja-arvostelijat, jotka eivät ymmärrä kirjallisuudesta mitään, ”arvioivat” uutuuskirjoja.

Sivu 15: sivullinen kulttuurimenoja ja Kalevan oma mainos.

Sivu 16 on lehden pääkirjoitussivu, jossa pääkirjoitustoimittaja esittää omia ”näkemyksiään” puun polton haitoista.

Sivua 17 koristaa jälleen kerran typerä lukijan kuva lähes yhtä typerine mielipidekirjoituksineen. Yksi poikkeus siellä tosin on: entinen opettaja arvostelee sitä, että kouluissa ei opiskella enää karttatietoja.

Sivulla 18 Kaleva juhlistaa erään seniorikonsultin 50-vuotispäiviä lähes koko sivun artikkelissa. Kitaristi Gary Mooren kuolemasta kerrotaan sen sijaan vain pienessä uutisessa.

Sivun 19 luonto-sivulla kerrotaan tutkimuksesta, jonka mukaan perhosten lukumäärällä ja allergioiden yleisyydellä tietyllä alueella on selvä korrelaatio.

Loput viisi sivua sisältävät vain pikkuilmoituksia, tv-ohjelmatietoja ja muuta täytettä.

Koska lehdessä ei juurikaan ollut mainoksia, sivumäärä jäi pieneksi.

[35 eurolla saa varmastikin roskaa koko rahan edestä.]

Kreikkalainen

Eräältä kirpputorilta löytyi 70-luvun kohuromaani, Pierre Reyn Kreikkalainen, joka kertoo epäsuorasti kreikkalaisesta laivanvarustajasta Aristoteles Onassiksesta, John F. Kennedystä, Jacqueline Kennedystä, Maria Callasista ym. julkisuuden henkilöistä. Romaanin tapahtumien aikoja ja paikkoja on hieman muutettu, mutta romaanihenkilöiden esikuvat ovat kuitenkin hyvin tunnistettavissa.

JFK:ta esikuvanaan pitävä presidenttiehdokas Scott Baltimore (jonka suvun esikuva on Kennedyjen klaani) salamurhataan mutta tosin vasta vuosia myöhemmin ja suunnilleen samoihin aikoihin kuin JFK:n nuorempi veli, senaattori Robert Kennedy salamurhattiin.

Maria Callasia esikuvanaan pitävä kreikkalainen Olympia Menelas ei laula vaan soittaa pianoa mutta on muuten aivan samanlainen diiva.

Kreikkalaisen päähenkilö on Sokrates Satrapoulos, jonka ympärille romaanin kaikki henkilöt kytkeytyvät tavalla tai toisella. Satrapoulos avioitui romaanin lopussa Peggy Baltimoren kanssa samalla tavalla kuin hänen esikuvansa Onassis avioitui Jackie Kennedyn kanssa (ikäero 23 vuotta)

Satrapoulosin ainoa poika, Akhilleus, kuoli lento-onnettomuudessa aivan samalla tavalla kuin Onassiksen Alexander-poika.

Aristoteles Onassis oli aikanaan maailman rikkaimpia ja vaikutusvaltaisimpia miehiä, ja hän ansaitsi omaisuutensa suhteellisen rehellisellä työllä – toisin kuin nykyajan bittinikkarit, jotka eivät näytä tietävän oikeasta työstä juurikaan mitään.

Mitähän eroa mahtaa olla maailman suurimmalla kauppalaivastolla ja jollakin Googlella tai Facebookilla..?