Alle kuuden euron pizza

Yle uutisoi maanantaina: ”Poliisi etsii alle kuuden euron pizzoja – 'Vinkkejä kansalaisilta kaivataan'. Jos näet alle kuuden euron pizzan, ilmoita poliisille. Poliisi pyrkii nyt tavoittamaan nuoria pizzansyöjiä sosiaalisessa mediassa.”

Kyse on siitä, että maahanmuuttajat myyvät pizzojaan kantasuomalaisia yrittäjiä halvemmalla, mikä tietenkin aiheuttaa kilpailua, vähentää jälkimmäisten myyntiä ja myöskin harmittaa heitä. Miksi se ei voisi olla mahdollista?

Kyllä se voi olla mahdollista. Kyse on nimittäin kustannusten minimoimisesta ja liiketoiminnan rationalisoimisesta, joita suomalaiset eivät näköjään hallitse. Hyvä esimerkki tästä on saksalainen Lidl-ketju, jonka myymälöissä myytävät suomalaiset tuotteet ovat selvästikin halvempia kuin suomalaisten ketjujen myymälöissä. Suomalainen yritystoiminta on tunnettu tehottomuudestaan

Eräässä blogissa arvioitiin Kotipizzan pizzauutuuden raaka-ainekustannuksia muutama vuosi sitten:

Viva el Nacho!

Näin mainostaa KotiPizza pikaruokauutuuttaan, johon kuuluu tacomix-jauheliha, punasipuli, jalapeno, nacholastut, majoneesi ja 200 grammaa vehnätaikinaa juustoineen ja tomaatteineen. Hintaa tuolla aina tavallisen näköisellä lätyllä on peräti (mutta Rabben mielestä tietenkin "vain") 9,50 €.

1 kg vehnätaikinaa maksaa noin 0,40 € riippuen vähän siitä, mistä KotiPizza saa ostettua halvimmalla vehnäjauhoja, joten yhteen lättyyn menevän pohjan hinta on 0,08 €. Punasipulia, jota menee noin 50 g, saa alle 1 €/kg, ja kustannus on 0,05 €. Majoneesin, jota menee 20 g, kg-hinta on noin 4 € ja kustannus on 0,08 €. Lihaa pizzoissa on aina erittäin vähän. 40 grammaa (joka on ruhtinaallinen määrä KotiPizzassakin) 5 €:n jauhelihaa maksaa 0,20 €. Muutama Jalapeno-suikale ja hyppysellinen nacho-lastuja maksavat noin 0,20 €. Juusto, tomaatti ja öljy, joilla lättyyn saadaan vähän väriä ja kiiltoa, maksavat 0,25 €.

Kaikki aineet maksavat yhteensä peräti 0,86 €, joka on verollinen hinta. Ilman alv:tä (17 %) aineet maksavat 0,74 €. Sähköä lätyn paistamiseen kuluu noin 0,06 €:n edestä. Pizzan veroton raaka-ainehinta valmiina on siten 0,80 €. Vaikka myyntihinnan 9,50 € ja raaka-ainehinnan 0,80 € erotuksella 8,70 € pitää kattaa alv (1,38 €), pizzakojun kiinteät kulut ja paistajan palkka, pizzayrittäjän kate on valtava. Verottomana pizzan raaka-aineiden hinta hieman yli kymmenkertaistuu: 0,80 € → 8,12 €!

Pizzan ostaja maksaa kymmenkertaisen hinnan siihen nähden, mitä raaka-aineet maksaisivat kaupassa vähittäismyynnissä. Pizzayrittäjä saanee ketjun suurostojen ansiosta raaka-aineet vielä paljon edullisemmin, joten suhde kasvaa vielä hieman suuremmaksi ja yrittäjän eduksi.

Viva el Nacho!...ei vaan viva KotiPizza-yrittäjyys!

Tuskinpa maahanmuuttajien pizzojen raaka-aineet maksavat tuon enempää, ja koska heidän palkkalistoillaan ei ole järjestäytyneitä laiskoja suomalaisia pekkaspäivineen ja muine palkallisine vapaineen vaan pitkää päivää tekeviä maanmiehiä ym. sukulaisia, kiinteät kulut saadaan pidettyä pieninä. Jos pizzan raaka-ainekulut ovat euron luokkaa, sen myyminen kannattavasti alle kuudella eurolla on toki mahdollista.

Tässä taitaa olla kyse vain kantasuomalaisten yrittäjien kateudesta, ja he lienevätkin ilmiantojen takana. Miksi muuten poliisi ei tutki hampurilaispaikkojen yhden euron hampurilaisia..?

Etäluettavan sähkömittarin hyödyt..?

Kaikki sähköverkkoyhtiöt ovat jo vaihtaneet asiakkailleen uudet etäluettavat kWh-mittarit, ja useimmilla ne ovat jo ehtineet olla käytössä parin vuoden ajan. Kilowattitunti (kWh) on jännitteen u(t) ja virran i(t) tulon integraali ajan t suhteen. Jännitteen ja virran tulo on teho P (kW), ja kun sitä integroidaan (eli summataan kumulatiivisesti) ajan suhteen, saadaan energia E (kWh).

Verkkoyhtiöt eivät tietenkään itse maksaneet vaihdon kustannuksia, jotka mittareineen ja vaihtotöineen lienevätkin parin kolmen sadan euron luokkaa, vaan ne maksattavat ne asiakkaillaan.

Mittareiden vaihtoa perusteltiin asiakkaiden hyödyllä pystyä seuraamaan sähkönkulutustaan reaaliaikaisesti, mutta sehän oli mahdollista jo aikaisemminkin, jos asiakkaalla oli pääsymahdollisuus mittarin luokse. Etäluettavan mittarin kulutuslukema asiakkaalle ei ole aivan reaaliaikainen, vaan siinä taitaa olla lähes vuorokauden viive. Totuus taitaa kuitenkin olla se, että asiakkaan hyöty uudesta mittarista lieneekin melko kyseenalainen...

Ainoa hyötyjä etäluettavasta mittarista on tietenkin verkkoyhtiö itse, joka hyötyykin siitä monella rahanarvoisella tavalla:

1) Se pystyy seuraamaan jokaisen asiakkaansa kulutusta oikeasti reaaliaikaisesti. Tämä helpottaa kuormanohjausta, eli kun verkon kuormitus kasvaa jollakin alueella liian suureksi, verkkoyhtiö voi rajoittaa asiakkaan kulutusta tiputtamalla osan kulutuksesta – tavallisesti sähkölämmityskuormaa – pois päältä ns. verkonohjauskäskyllä.

2) Sen ei tarvitse enää mennä paikan päälle lukemaan mittaria laskutuksen vuoksi. Varsinkin haja-asutusalueella tuohon saattoi kulua aikaa.

3) Se voi nyt laskuttaa asiakkaitaan reaaliaikaisesti todellisen kulutuksen mukaan, koska se itsekin joutuu maksamaan ostamastaan sähköstä reaaliaikaisesti. Aikaisemmin asiakas maksoi kulutuksensa tasaerin.

4) Sen ei tarvitse mennä paikan päälle lukemaan mittaria silloin, kun sähköntoimittaja vaihtuu. Tämä toimenpide oli kerran vuodessa tehtynä asiakkaalle maksuton.

5) Vikatilanteessa (myrsky, ukkonen) verkkoyhtiö saa reaaliaikaisen tiedon vika-alueen laajuudesta, mikä nopeuttaa vain paikantamista.

6) Liittymän katkaisu onnistuu tietokoneen näppäimistöltä. Ennen asentajan piti ilmajohtoalueella kiivetä pylvääseen ja irrottaa liittymiskaapeli AMKA-johdosta. Tämä toimenpide voidaan tehdä silloin, kun asiakas ei useista huomautuksista huolimatta maksa laskuaan. Se tehdään myös silloin, kun liittymä (jostakin syystä) lopetetaan.

Etäluettava mittari tuo siten verkkoyhtiöille huomattavat säästöt. Asiakkaan hyöty euroissa on pyöreä nolla.

Tämä on vain yksi esimerkki siitä, miten kuluttajaa huijataan nykyaikana, ja vielä niin, että kuluttaja on siinä maksumiehenä.

Kaiverrus ladon hirressä

KOK 1970 lukee erään vuonna 1921 valmistuneen heinäladon seinässä. Nimikírjaimet hirsiseinässä olivat eräänlaisia menneiden aikojen graffiteja, mutta jos sen teki 79-vuotias ukko, eikö se ollut hieman lapsellista? Mutta niin Onni Kalle sen vain teki.

Sanotaan, että tasan eivät käy onnen tai älyn lahjat, ja tuo sanonta pitää paikkansa tuon paukapään kohdalla. Voisi olla vaikea uskoa, että Onni Kallen setä oli arkkiatri Juho Jaakko Karvonen, mutta totta se on. Karvonen oli myös blogissa aikaisemmin mainitun ”hopeakaivosyrittäjän” veli.

Karvosen (myöhemmin ”JJ”) tutkimustyö liittyi läheisesti syfilikseen tai kansanomaisemmin kuppatautiin. Kuppa saattaa nykyaikana vain naurattaa, ja moni pitää sitä vain kiusallisena tuliaisena etelänmatkalta, mutta vielä sata vuotta sitten ennen antibioottien kehittämistä se oli vakava ja usein hitaaseen riuduttavaan kuolemaan johtava tauti.

JJ lähti vuonna 1883 opintielle takapajuisen pohjoissuomalaisen pitäjän talosta, jonne tuskin oli edes kulkukelpoista tietä ja jonne saatiin sähkö niinkin myöhään kuin vasta vuonna 1965!

Kielipolitiikka oli voimissaan jo tuolloin, ja kerrotaan, että JJ:n ensimmäistä suomenkielistä väitöskirjaa ei olisi hyväksytty nimenomaisesti siinä käytetyn (väärän) kielen eikä niinkään sisällön vuoksi. Tiedekuntakokous hylkäsi väitöskirjan, vaikka vastaväittäjä puolsi sen hyväksymistä. JJ teki uuden opinnäytteen saksaksi, ja se hyväksyttiin.

JJ:n ansioitumisesta lääketieteessä kertoo varmastikin hänen toimimisensa lääkintöhallituksen pääjohtajana itsenäisyyden ensimmäisinä vuosina ja nimitys arkkiatriksi 70-vuotiaana.

JJ:n kotitalo 1920-luvulla. (Kuva on otettu navetan katolta.)

Valkee teki jälleen tappiota

Kuten aikaisemmin todettiin, Valkeen liikevaihto viime tilikaudella oli 654 045 euroa. Tuolla liikevaihdolla Valkee onnistui tekemään 2 272 472 euroa tappiota.

Valkee oma pääoma oli 596 818 euroa. Tähän liittyy kuitenkin jokin kirjanpidollinen kikkailu, koska tilikauden ”Sijoitetun vapaan oman pääoman rahasto” oli suuruudeltaan kaksinkertainen edelliseen tilikauteen verrattuna. Ne lienevätkin peräisin vuonna 2013 tehdystä 7,4 miljoonan euron sijoituksesta. Lisäksi Valkee oli ottanut uutta velkaa 500 000 euroa, jolla osalla oli arvatenkin maksettu pois vanhoja pankkilainoja.

Tilinpäätösliitteestä: ”Ylimääräinen yhtiökokous päätti 20.1.2015 valtuuttamaan hallitusta päättämään ja ottamaan maksimissaan 1,500,000 euron suunnatusti vaihtovelkakirjalainan, jotka oikeuttavat maksimissaan 1,618.266 kappaleen erityiseen oikeuteen. Valtuutuksen nojalla hallitus päätti 23.1.2015 nostamaan 500,000 euron vaihtovelkakirjalainan. Vaihtovelkakirjan lainanantajille annetaan erityisiä oikeuksia maksimissaan 539,421 kappaletta, jotka oikeuttavat merkitsemään yhtiön etuoikeutettuja B-osakkeita 539,421 kappaletta, ja maksamaan merkintähinnan ja erääntyneen koron kuittaamalla vaihtovelkakirjalainan ehtojen mukaisesti.

Yhtiöllä on painavat taloudelliset syyt suunnattuihin vaihtovelkakirjalainojen ottamiselle.”

Koska Valkeen rahat ovat melkein loppu ja myyntikään tuskin elpyy enää, ilman uutta ulkopuolista ”sijoitusta” Valkee tuskin kestää enää yhtään tappiollista vuotta. Ei kai kukaan ole kuitenkaan niin hullu, että sijoittaisi Valkeeseen ja saisi vastineeksi Valkeen osakkeita, joilla tuskin on mitään arvoa...

Henkilöstökulut olivat 890 857 euroa (932 878 euroa edellisellä kaudella). Valkeella näytti olevan vielä suuri joukko palkansaajia...

Ilman vuoden 2013 sijoitusta Valkeen taru olisi jo päättynyt. Ilman veronmaksajien Tekes-tukea Valkee-illuusiota olisi tuskin koskaan edes syntynyt. Veronmaksajat tukivat miljoonilla Valkeen markkinointia ja kaamosmasennustutkimuksia, jotka olivat sittemmin osoittautuneet vääristellyiksi ja jopa vilpillisiksi.

Voidaan sanoa, että Tekes sai paljon pahaa aikaan tulemalla Valkeeta.

Valkeen liikevaihto laski edelleen

Valkeen liikevaihto laski 40 prosenttia edelliseen tilikauteen verrattuna. Myyntiä oli vain 654 045 euron verran. Edellisen kauden liikevaihto oli 1080 tuhatta euroa, ja tuolloin laskua oli 44 prosenttia sitä edelliseen tilikauteen verrattuna.

Näyttää siltä, että Valkee on oikein hyvällä lasku-uralla, ja konkurssi on vain ajan kysymys.

Tietoja täydennetään, kunhan niitä tulee julkisuuteen.

Vanha Afrikan kartta

Kansalliskirjaston asiantuntija totesi seuraavasti omistamastani Afrikan kartasta: ”Omistuksessasi on maantieteellisesti mielenkiintoinen vanha kartta Afrikasta, joka kuvaa sen ajan tietoutta ja käsityksiä Afrikasta. Englantilaiset Thomas Bowen ja hänen isänsä Emanuel Bowen olivat tuotteliaita kartan tekijöitä ja karttakauppiaita 1700-luvun puolivälissä ja loppupuolella.”

Kartta on painettu vuonna 1777 Englannissa, ja sillä on ikää melkein 240 vuotta.

Nykyisin Etelä-Afrikkana tunnetulla alueella ei ole lainkaan sisämaan kaupunkeja. Joitakin rannikolla sijaitsevia paikkoja on merkitty karttaan. Kuten kartassa näkyy, aluetta asuttivat hottentotit, joille kävi kuten monille Amerikan intiaaniheimoille: ne saivat väistyä valkoisen miehen tieltä ja niiden kohtalona oli nimenomaisesti sukupuutto. Nykyisin Etelä-Afrikassa asuvien mustien esi-isät olivat lähtöisin pohjoisempaa ja olivat siis samanlaisia siirtolaisia kuin britit ja hollantilaiset.

Päiväntasaajan kohdalla on suuri alue, joka on nimetty ”Unknown Country”. Valkoiset tutkimusmatkailijat eivät olleet vielä ehtineet sinne.

Datsun 100A

Datsun 100A saapui Suomeen vuonna 1971. Melko pian siitä tuli suomalaisten suosikkiauto, ja se kilpaili usean vuoden ajan myydyimmän auton paikasta neuvostovalmisteisen Lada 1200L -malllin kanssa.

Datsun 100A oli edistyksellinen auto. Siinä oli monia ominaisuuksia, jotka ovat nykyään tavanomaisia lähes jokaisessa autossa, kuten etuveto ja sähkötoiminen jäähdytyspuhallin. Tosin vuoden 1971 mallissa oli vielä perinteinen mekaaninen jäähdytyspuhallin ja jäähdytin oli sijoitettu etulokasuojaa vasten.

Autosta oli olemassa myös ”farmarimalli”, joka ei tosin ulkonäöllisesti poikennut kovinkaan paljon sedanista. Tarjolla oli myös neliovinen malli, joka oli kuitenkin melko harvinainen.

Vaikka auto tunnettiin Datsun 100A:na, sitä kutsuttiin aluksi Datsun 1000 Finniksi, kuten Valittujen Palojen 1973 helmikuun numerossa ollut mainos kertoo. Datsun Finn tunnettiin kuitenkin eri mallina, joka oli takavetoinen.

Datsun 100A:n valtteja oli helppohuoltoisuus. Kytkinlevyn saattoi vaihtaa vaikka talonsa pihalla. Moottoritilassa oli paljon tilaa moottorin ympärillä, mikä helpotti huoltojen ja korjausten tekemistä.

Etuvetoisuuden ansiosta se oli helppo ajatteva, eikä se keveiden takavetoisten tapaan jäänyt helposti paikalleen liukkaalla. Vaikka siinä oli pieni moottori, se oli suhteellisen lämmin auto talvella.

Mallin valmistui päättyi vuonna 1977. Isoa Datsun 100A:ta valmistettiin vielä parin vuoden ajan.

Vaikka Yhdysvallat tunnettiin aikanaan (70-lukuun asti) suurten autojen maana, Datsun 100A:ta myytiin myös siellä. Kuva on Koyaanisqatsi-elokuvasta.

Onko Valkeen taru lopussa?

Valkee ei ole vieläkään julkistanut viime tilikauden tulostaan. Stockmann (verkkokauppa) myy korvavaloa ”uskomattomaan” 100 euron hintaan. Jonkin kumman syyn vuoksi mustaa korvavaloa myydään vielä viisi euroa edullisemmin. 100 euroa on kuitenkin yhä mieletön hinta laitteesta, jolla ei ole mitään järkevää käyttöä.

Mikä on Stockmannin tarjouksen takana? Oliko se ostanut suuren erän korvavaloja varastoon ja sittemmin huomannut, että niistä kannattaa hankkiutua eroon vielä, kun se on mahdollista ilman suurempia tappioita? Jos jokin tuote on muuttumassa kaupalle arvottomaksi esim. vanhenemisen vuoksi, jokainen myymällä saatu euro on kannattavampaa yrityksen tuloksen kannalta kuin kärrätä koko varasto kaatopaikalle

Näyttää siltä, että Stockmann haluaa hankkiutua eroon korvavalosta ja Valkeesta. Ehkäpä muut seuraavat perästä, ja pian ollaan tilanteessa, jossa Valkeen ainoa jälleenmyyjä on sen oma verkkokauppa.

Stockmann käyttää markkinoinnissaan väittämiä, jotka eivät pidä paikkansa.

Valkee-kirkasvalokuulokkeet on kliinisesti testattu laite kaamosmasennuksen oireiden hoitoon. Tutkimustiedon mukaan kirkasvalo vilkastuttaa aivojen toimintaa ja korvakäytävä on tehokas reitti valon suuntaamiseen aivojen valovasteellisiin osiin.

Sähkösaha

Rautia myi huhtikuussa Makita UC3020A -sähkömoottorisahaa 80 euron hintaan. Makita on japanilainen merkki, mutta saha on nykyajan trendin mukaisesti tehty Kiinan kansantasavallassa.

Polttomoottorisahaan tottuneella saattaa olla sähkösahaa kohti ennakkoluuloja, jotka voivat osin olla oikeutettuja.

Makitan teho on 1800 wattia. Teho on sen verran suuri, että 10 ampeerin B-tyypin varokeautomaatti ei kestä sen käynnistysvirtaa. Koska B-tyyppi vastaa tavallista nopeaa tulppasulaketta, on luultavaa, että 10 ampeerin nopea tulppasulake ei myöskään kestä.

Bensiinisahaa käyttäneelle sähkösahan käyttäminen on helppoa, ja miksei muillekin...

Sähkösaha ei pärjää sahausnopeudessa polttomoottorisahalle. Syinä lieneekin pienempi teho, pienempi paino, pienempi ketjunopeus ja kapeampi laippa.

Sähkösahan etuja ovat tärinättömyys, hieman pienempi melu, pienempi paino, pakokaasuttomuus ja ketjun välitön pysähtyminen. Sahan liitosjohto tahtoo toisinaan olla tiellä, ja jos siihen sahaa, loppuu sahaaminenkin.

Sähkösaha sopii parhaiten pienten (< 15 cm läpimittaisten) rankojen paloitteluun. Mitään paksua tukkia sillä on turha lähteä katkaisemaan, vaikka laipassa pituutta riittääkin.

Käyttöohjeessa kehotetaan välttämään sahan käynnistämistä tiheämmin kuin viiden sekunnin välien. Tuolla pyritään välttämään moottorin kuumeneminen, koska käynnistyksen virtapiikki lämmittää moottoria (ja erityisesti sen roottoria). Tämä sopii tosin huonosti rankojen paloittelun kanssa, koska tuossa sahaustavassa sahaa joudutaan käynnistämään usein ja moottorin käyntiaika on suhteellisen lyhyt. Mitä ohuempi ranka on, sitä nopeammin sen katkaisee ja sitä pikemmin saha käynnistetään uudelleen.

Käyttökuluiltaan sähkösaha on bensiinisahaa edullisempi, mutta sähkösahan moottori taitaa olla sen heikoin ja kuluvin osa. Normaalikäytössä bensiinisahan moottoria tuskin saa kulutettua loppuun, kunhan vain käyttää oikeanlaista polttoainetta. Ketjun vetopyörä kuluu loppuun paljon aikaisemmin.

Jos arvioi, että bensiinisahalla kuluisi polttoainetta tunnin sahailussa puoli litraa, se maksaa noin yhden euron. Jos sähkösaha käy tunnin aikana 20 minuuttia, sen energiankulutus on 0,6 kilowattituntia, joka maksaa noin 10 senttiä tai allekin. Koska bensiinisaha on tehokkaampi ja nopeampi, sillä sahaa kaksinkertaisen määrän puuta, minkä vuoksi vertailussa tulee käyttää korjauskerrointa 0,5. Sähkösahan käyttökulut ovat kuitenkin vain viidesosan bensiinisahan kuluista.

Niin... ja sähkösaha käynnistyy aina, kunhan vain sähkövirtaa on käytettävissä...

Fennovoiman Pyhäjoen ydinvoimalaitos

Fennovoiman Pyhäjoelle suunnittelema ydinvoimalaitos toteutunee jollakin aikataululla, mikä on tietenkin hyvä asia siinä mielessä, koska muuten kaikki siihen tähän asti uhrattu aika ja käytetty raha olisivat menneet hukkaan. Niin kauan kuin suunnitelma on ollut julkisuudessa, sillä on ollut myös vastustajansa.

Ympäristöterrorismijärjestö Greenpeacella on ollut oma Pysäytetään Fennovoima -sivustonsa, jossa oli voinut allekirjoittaa Pyhäjoen ydinvoimalaa vastustavan vetoomuksen. Määräaika meni umpeen eilen, jonka jälkeen vetoomus oli tarkoitus jättää ministeri Rehnille, mutta allekirjoittaneita oli vain 46 103 tavoitteena olleen 50 000 sijasta.

Pyhäjoen ydinvoimalaitos on sen kokoluokan hanke, että sen etenemistä ei kovin helposti enää pysäytetä.

Kun kerran sähköenergiaa tarvitaan jatkuvasti ja kokonaiskulutus näyttää kasvavan jatkuvasti, sitä täytyy tietenkin myös tuottaa saman verran. Jos kotimainen tuotanto ei riitä, puuttuva energia täytyy ostaa ulkomailta.

Fennovoiman tapauksessa voidaan ajatella, että vaihtoehtoina ovat kotimaassa tuotettu ydinsähkö tai Venäjältä tuotu ydinsähkö. Kumpi on sitten turvallisempaa?

Ydinenergiaa on pian käytetty jo 60 vuoden ajan sähköntuotannossa, ja huomioiden niiden suuren määrän maailmalla, tuotantotapaa voidaan pitää melko turvallisena. Nykyiset turvamääräykset ovat aivan toista luokkaa kuin ensimmäisissä laitoksissa, vaikkakaan nuo tuskin ovat enää toiminnassa.

Voimalan toimittavan Rosatomin tytäryhtiö ROAS Voima Oy on tulevan voimalan suurin omistaja 34 prosentin osuudellaan. Kotimaisia omistajia on noin 50, ja ne ovat ryhmittyneet vajaaseen kymmeneen osakeyhtiöön, jonka kautta ne omistavat osan Fennovoimasta. Käytännössä lähes kaikki osakkaat ovat paikallisia sähköenergiaa myyviä yhtiöitä, joten sitten kun voimala valmistuu, ydinsähköä tulevat käyttämään aivan tavalliset sähkönkäyttäjät.

Tuskinpa ydinenergiaa vastustavat henkilöt olisivat valmiita tinkimään omasta sähkönkulutuksestaan ja muista mukavuuksistaan.