Suomi 1918

Sadan vuoden takaiset tapahtumat ovat nyt usein esillä monissa lehdissä. Historiankirjoituksen pitäisi tietenkin olla objektiivista, mitä se ei valitettavasti aina ole, ja sen vuoksi historioitsijoiden oma maailmankatsomus näkyy usein historian tulkinnassa.

Tapahtumista käytetään useita nimityksiä kuten veljessota, luokkasota, kapina tai vapaussota, joista kaksi jälkimmäistä kuvaa parhaiten sodan luonnetta. Kyseessä oli Suomen Sosialidemokraattien käynnistämä kapina maan laillisen hallituksen syrjäyttämiseksi ja pyrkimys bolševistisen Suomen synnyttämiseksi Venäjän mallin mukaisesti.

Kyseessä oli myös sota vapauden puolesta, koska, kuten historia oli myöhemmin osoittava, Neuvostoliitossa ”vapaus” oli melko tuntematon käsite.

Suomesta oli vuodesta 1915 lähtien mennyt miehiä Saksaan saamaan aluksi ”partiokoulutusta”. Koska Saksa oli sodassa Venäjän keisarikunnan kanssa, koulutuksen tavoite piti aluksi naamioida. Jääkäriliikkeen tavoitteena oli saada koulutettua riittävä suuri sotilasjoukko, jonka avulla Suomi saataisiin irrotettua Venäjästä sen harjoittamien venäläistämistoimien vuoksi.

Tuolle tavoitteelle ei varsinaisesti ollutkaan tarvetta, koska Lenin myönsi Suomelle itsenäisyyden vuoden 1917 lopulla, mutta uusi tarve syntyi vuoden 1918 tammikuun lopussa ”Suomen vallankumoushallituksen” (jonka takana oli Suomen Sosialidemokraatit) antaman julistuksen myötä:

https://histdoc.net/historia/1917-18/kv10.html

Saksan jääkäreillä oli ratkaiseva vaikutus sodan lopputulokseen. He olivat ammattisotilaita, jotka olivat saaneet tiukan preussilaisen sotilaskoulutuksen ja joilla oli sotakokemusta Saksan itärintamalta. He toimivat valkoisten joukkojen päällystönä ja muodostivat myöhemmin Suomen armeijan rungon.

Ilman jääkäreitä Suomi olisi nyt varmastikin toisenlainen

Kuvassa jääkärit odottavat Lockstedtissa kuljetusta rintamalle.