Turun Sanomien Terveys & tiede
-blogissa on eräs lääkäri pari viikkoa sitten julkaissut Valkeen korvavaloa
käsittelevän kirjoituksen, jossa todetaan jälleen kerran, että
korvavalo ei voi toimia Valkeen väittämällä tavalla. Lainauksen
lopussa on kuusi korvavalotutkimusta kommentteineen.
Kirkasvalohoitoa on käytetty
kaamosmasennuksen hoitoon vaikka ei olle aivan varmoja, onko hoito
lumetta parempi. Tällöin valo on annosteltu silmien kautta esim.
kirkkailla pöytälampuilla. Hoidon on ajateltu auttavan ainakin osaa
potilaista.
Valkee oy toi muutama vuosi sitten
markkinoille laitteen, jolla valohoitoa voitaisiin annostella
aivoihin korvien kautta.
Hoidon oletettu mekanismi perustui
ajatukseen, että valo läpäisee kallon ja aivojen solut aistivat
tämän valon. Aivoihin saapuva valo käynnistää solumuutoksia
valoa aistivien opsiinien kautta. Näiden avulla valon energia
muuttuu hermojen vasteeksi. Ihmisten aivoissa on todettu olevan ns.
OPN3-opsiinia, jolla saattaisi olla tekemistä vuorokausirytmin
kanssa.
Vaikka aivoissa olisikin valoa aistivia
soluja ja vaikka valo korvan kautta saavuttaisi aivokudoksen, hoidon
tehosta ei pitäisi väittää mitään ennen kuin se on osoitettu
asianmukaisilla tutkimuksilla.
PubMed löytää korvavalon vaikutuksia
selvittäviä tutkimuksia vain muutaman ja ne on kaikki käsitelty
tarkemmin tämän kirjoituksen lopussa.
Mitä tutkimukset kertovat?
Kaamosmasennuksen hoidossa yhtään
tutkimusta ei ole tehty niin, että olisi mukana asiallinen lumeryhmä
ja että hoitoryhmässä tulisi myönteinen vaikutus, joka eroaisi
lumeesta.
Tämän perusteella ei ole olemassa
mitään näyttöä siitä, että korvavalolla voisi hoitaa
kaamosmasennusta.
Muissa tutkimuksissa on tutkittu
ylipäätään sitä, aiheuttaako korvavalo jotain muutoksia
aivoissa. Tulokset ovat tässä suhteessa ristiriitaisia.
Kahdessa tutkimuksessa jotain muutoksia
nähtiin mutta toisessa on selviä metodologisia ongelmia. Muissa
kahdessa tutkimuksessa sen sijaan ei tullut mitään vastetta vaikka
silmien kautta annettu valo aiheutti vasteen sekä melatoniinissa
että vireystilassa.
Jäljelle jää siis vain yksi
jääkiekon pelaajilla tehty tutkimus, jossa reaktioajan todettiin
lyhentyvän korvavalolla. Reaktioaikaa taas ei ole saatu muissa
tutkimuksissa lyhennettyä valohoidolla – edes silmien kautta
annetulla.
Tutkimustulokset ja tutkijoiden
sidonnaisuudet
Kun katsotaan tutkijoiden
sidonnaisuuksia, tutkimustulosten tulkinta muuttuu vielä
ongelmallisemmaksi.
Kaikissa tutkimuksissa, joissa jotain
vaikutuksia on nähty, ovat tutkijat suoraan Valkee Oy:n
palkkalistoilla.
Näiden tutkimusten riippumattomuus
voidaan katsoa olevan kyseenalaista. Näissä tutkimuksissa tutkijat
myös pyrkivät tulkitsemaan tutkimustuloksen myönteiseksi vaikka
todellisuudessa tulokset eivät tätä tukeneetkaan.
Ainoa riippumaton tutkimus (6)
havaitsi, että korvavalolla ei ollut vaikutusta vaikka silmien
kautta annettu valo vaikutti melatoniiniin ja vireyteen.
Korvavalo on hyväksytty
lääkintälaitteeksi vaikka tehoa ei ole osoitettu
Valkee Oy kertoo nettisivuillaan, että
korvavalo on hyväksytty Euroopassa lääkintälaitteeksi.
Miten voi olla mahdollista, että laite
on hyväksytty lääkintälaitteeksi vaikka tutkimusnäyttö tehosta
on käytännössä olematonta?
Se ei ole ongelma sillä
lääkintälaitteeksi hyväksyminen ei edellytäkään osoitusta
tehosta.
Riittää, että laite on teknisesti
turvallinen eikä aiheuta esim. sähköiskua taikka palovammoja.
Tämän ilmeisesti korvavalon valmistajat ovat pystyneet
varmistamaan.
Valkee väittää nettisivuillaan, että
korvavalo tehoaa monenlaisiin pimeydestä syntyviin vaivoihin.
Yrityksen mukaan laite lievittää kaamosmasennusoireita, parantaa
kognitiivista suorituskykyä, parantaa motorista reaktioaikaa ja
vähentää akuutisti ahdistusoireita.
Suomessa ei saa väittää lääkkeiden
tehosta perättömiä. Elintarvikkeiden terveysväitteet ovat
tarkassa arvioinnissa. Kuitenkin yritys voi väittää laitteella
saatavan monenlaisia hyödyllisiä vaikutuksia ilman, että niitä on
tutkimuksilla voitu todeta.
Tutkimusnäytön puuttuminen ei
tarkoita tietenkään sitä etteikö valo voisi toimia mutta tehon
osoittaminen vaatisi asianmukaisia tutkimuksia ennen kuin kaupallinen
toiminta tulisi käynnistyä.
Yhteenveto
Korvavalon tehosta kaamosmasennukseen
ei ole tutkimusnäyttöä.
Myöskään sille, että korvavalolla
olisi minkäänlaisia vaikutuksia ylipäätään aivoihin, ei ole
vakuuttavaa näyttöä. Ehdotetut vaikutusmekanismit ovat vain
hypoteeseja ilman asianmukaisia tutkimuksia.
Mielestäni lääkinnällisten
laitteiden markkinointi ja myyminen ilman asianmukaista
tutkimusnäyttöä pelkkää rahastusta, epäeettistä ja siihen
tulisi voida puuttua.
Korvavalohoidolla tehdyt tutkimukset
Timonen kumppaneineen (1) julkaisi
vuonna 2012 ns pilottitutkimuksen, jossa korvavalolla saatiin
merkittävä lasku masennuspisteisiin. Tutkimuksessa ei kuitenkaan
ollut verrokkiryhmää, joten lumevaikutusta ei voitu sulkea pois.
Ilman verrokkiryhmää, mikä tahansa hoito saattaa vaikuttaa
tehokkaalta ja ainoastaan se, että hoito on lumetta tehokkaampi, voi
olla osoitus hoidon todellisesta tehosta.
Tehon osoittamiseksi Jurvelin ja
kumppanit (2) tekivät tutkimuksen jossa 89 potilasta
satunnaistettiin kolmeen ryhmään 4 viikon hoidon ajaksi.
Potilasryhmät saivat kolme erilaista valoannosta: 1 Lumen, 4 Lumenia
ja 9 Lumenia. Aikaisemmassa tutkimuksessa hoitoannos oli ollut 6-8,5
Lumenia. Tutkimuksessa kaikissa kolmessa ryhmässä tuli samanlainen
hyöty masennus ja kognitiomittareilla arvioituna. Mitään viitettä
valon annos-vasteesta ei siis saatu. Tutkijat päättelivät, että
korvavalolla voi olla tehoa.
Tämän tutkimuksen tulkinta on
ongelmallista. Tutkimuksen asetelmassa oli todennäköisimmin
lähdetty siitä (vaikka niin ei artikkelissa sanottu), että matalin
valoannos on annos, jolla ei olisi vaikutusta. Se oli selvästi
pienempi kuin muissa ryhmissä ja aikaisemmissa tutkimuksissa
käytetty hoitoannos. Tässä 1 Lumenin ryhmässä kuitenkin hoidon
vaste oli samanlainen kuin suurempien valoannosten ryhmissä. Siten
tutkimus mahdollistaa kaksi erilaista tulkintaa: 1) Jos oletetaan,
että 1 Lumenin teho on lumehoitoa, korvavalolla ei olisi lumeesta
eroavaa vaikutusta tai 2) Tutkimuksesta puuttui kokonaan
verrokkiryhmä, joten tutkimuksen perusteella ei tehosta voida sanoa
mitään varmaa.
Tulppo ja kumppanit (3) tutkivat
korvavalon vaikutuksia 22 jääkiekon pelaajissa satunnaistetussa
tutkimuksessa ja havaitsivat, että korvavalo kykeni lyhentämään
urheilijoiden reaktioaikaa. Tutkimuslaite oli säädetty niin, että
osassa laitteissa valoa ei syntynyt. Tätä visuaalisen havaitsemisen
vaikutusta kokeessa pyrittiin eliminoimaan niin, että tutkittaville
kerrottiin, että valon aallonpituudesta johtuen tehoa ei voi
päätellä sen mukaan, näkyykö valoa vai ei.
Starck ja kumppanit (4) julkaisivat
vuonna 2012 tutkimuksen, jossa toiminnallisella magneettikuvauksella
tutkittiin aivojen vastetta korvavalolle. He totesivat tulosten
perusteella, että aivot ovat valoherkkiä sillä
magneettikuvauksessa saatiin vaste (increased functional connectivity
of the lateral visual cortex). Tutkimukseen valittiin 24 henkilöä
korvavalohoitoon ja 26 kontrollihenkilöä. Heikkoutena tässä
tutkimuksessa oli se, että samaa tutkittavaa ei tutkittu valon
kanssa ja ilman vaan ryhmät olivat erit. Ideaalitilanteessahan sama
tutkittava kuvataan satunnaisessa järjestyksessä niin että
toisella kertaa valo on päällä ja toisella kertaa pois päältä.
Lisäksi tutkimuksessa oli erikoista, että kaikki valohoitoa saaneet
kuvattiin pimeään vuodenaikaan (joulukuussa ja helmikuussa) kun
taas kontrolliryhmän kuvauksia tehtiin myös valoisaan aikaan
(helmikuussa ja toukokuussa). Siten tutkimusta on helppo kritisoida
siitä, että sekoittavia tekijöitä on mahdoton sulkea pois.
Näiden jälkeen on tehty kaksi
tutkimusta, joissa on tutkittu korvavalon vaikutusta vuorokausirytmin
säätelyyn. Jurvelin ja kumppanit (5) tutkivat vaikuttaako korvavalo
melatoniinin tai kortisolin eritykseen. Koska mitään muutoksia
niissä ei havaittu, tutkijat totesivat, että korvavalon
vaikutusmekanismi ei välity näiden hormonien kautta. Tutkijat
spekuloivat, että teho tulee todennäköisesti jotain muuta kautta.
Yksi ehdotettu mekanismi oli ihmisen flavoproteiini CRY. Kuitenkaan
mitään tutkimuksia siitä, että korvavalo vaikuttaisi tähän
proteiiniin, ei ole tehty.
Toisessa Bromundtin ja kumppaneiden (6)
tutkimuksessa 20 tutkittavaa tutkittiin kolmessa eri tilanteessa: 1)
korvavalon aikana, 2) tavanomaisen silmien kautta tulevan kirkasvalon
aikana sekä 3) korvavalon aikana kun valo-LEDit olivat pimennetty.
Tutkimuksessa selvitettiin valohoidon vaikutuksia vuorokausirytmiin,
vireilläolotilaan sekä kognitiiviseen suorituskykyyn (psychomotor
vigilance performance). Korvavalolla ei ollut vaikutusta
melatoniiniin eikä vireystilaan riippumatta siitä oliko laite
päällä tai ei. Silmien kautta annettu kirkasvalo vaimensi
melatoniinin nousua ja myös vireystila koheni. Millään
valohoidolla ei ollut vaikutusta kognitiiviseen suoritukseen.