Kalevan osaamista jälleen kerran

Eilisestä Helsingin Sanomista puuttui 28 sivua. B-osassa oli vain 12 sivua, kun niitä olisi pitänyt olla 40.

Onkohan tämä Kalevan kustannussäästöä, koska kustantaja taannoin valitteli painopaperin korkeaa hintaa? Sanoma Media ei taida kuitenkaan oikein pitää tästä, koska siitä on valitettu sinne.

Tämä on sen laatuinen virhe, joka osoittaa selvästi sen, että Kalevan painolla ei ole minkäänlaista laadunvalvontaa. Jos 1. sivun parina on sivu 12 sivun 40 sijasta (arkin samalla puolella), kyllä se olisi pitänyt havaita. Se kertoo myös siitä, että Kalevan painokone on suoltanut sekundaa koko Pohjois-Suomeen toimitettavan erän.

Näyttää vahvasti siltä, että Kalevan luvunlasku on alkanut. Kaleva tekeekin uuden ennätyksen tulevana pääsiäisenä: Kaleva ei ilmesty neljänä päivänä eli perjantaista maanantaihin. Ennen Kaleva ilmestyi sentään pitkäperjantaina, ennen kuin laiskat toimittajat päästettiin lomalle.

Kuten blogissa on ennenkin todettu, suurin syy Kalevan alamäkeen on nykyinen päätoimittaja. Laskettelu tosin alkoi jo edellisen aikana, mutta nykyinen on vain potkiskellut siihen lisää vauhtia.

Stop the Press: Kipuwex

Artikkeli olisi paremmin sopinut julkaistavaksi viikon kuluttua 1.4.2023. Samaa satuilua kuin aina ennenkin. Sadoissa miljardeissa pyörivät rahasummat saattavat pyörryttää tyhmempää lukijaa. Yksikin prosentti 100 miljardista dollarista on yksi miljardi...

Jos Nukutteen aparaatilla ei ollut kysyntää, vielä vähemmän sitä on Kipuwexilla.

https://www.theworldstimes.com/interviews/meet-marko-hoynala-ceo-of-kipuwex-ltd-result-driven-ceo/

Kaleva 6-päiväiseksi lehdeksi

Kaleva on saattanut yt-neuvottelunsa päätökseen, ja lopputulos on: 49 henkilöä saa lähteä ja suurin osa jakelusta. Miten tässä nyt näin kävi?

Kalevan ”ongelma” on sen toimituksessa. Blogi kertoi yt-neuvotteluiden alkamisesta 13. tammikuuta, ja viimeisessä virkkeessä todettiin: ”Kalevassa on eletty kuin siat vatukossa, mutta nyt siihen tulee loppu.” Näin ei valitettavasti käynyt, ja sama elo vatukossa tulee jatkumaan.

Kaleva keksii kaikenlaisia syitä taloudellisiin vaikeuksiinsa, kuten rajusti nousseet painon ja jakelun kustannukset, painopaperin hinnan kaksinkertaistuminen ja polttoaineiden hinnan nousu, mutta se ei halua nähdä todellista ”toimituksensa ongelmaa”.

Toinen ”neuvottelutulos” on sunnuntailehden jakelun lopettaminen, eli se ei enää ilmesty perinteisenä paperilehtenä toukokuun alun jälkeen.

Blogi kertoi 7. joulukuuta 2021 painetun lehden ”rakenteen muuttumisesta”.  Lehteen luvattiin lisää sisältöä viikonloppuihin. Kyllähän tuosta lupauksesta  pidettiinkin kiinni puolentoista vuoden ajan.

 

Monen tilaajan uusi tilausjakso on alkanut vuoden vaihteessa, eli he olivat tilanneet 7-päiväisen paperilehden vuodeksi eteenpäin, mutta he tulevat kuitenkin saamaan vain kuusi lehteä viikossa kahdeksan kuukauden aikana. Kun vielä otetaan huomioon, että sunnuntailehden irtonumeron hinta on arkilehden hintaa kalliimpi, menestys on suurempi kuin keskimäärin yhden lehden saamatta jääminen viikossa kahdeksan kuukauden ajalta.

Kyseessä on selvä sopimusrikkomus, ja tilaajien pitäisi vaatia osan tilaushinnan palauttamista.

Kaleva on lähtenyt tielle, jolta ei ole paluuta. Alamäki alkoi nykyisen päätoimittajan aikana.

Nyt tehdyt toimet tulevat edelleenkin vähentämään painetun Kalevan levikkiä.

Kaleva hankki muutama vuosi sitten uuden painokoneen, joka jatkuvasti vähentyneen paperilehden tilausten vuoksi on jäänyt vajaakäytölle. Kone sai tosin lisää käyttöä, kun Helsingin Sanomien Pohjois-Suomessa jaettavat lehdet siirtyivät Kalevan painettaviksi ja jaettaviksi. Kalevan sunnuntainumeron loppuminen vaikuttaa myös HS:n sunnuntaijakeluun, eli se jaetaan vasta maanantaina, kun Kalevakin jaetaan.

Perunan hinnan nousu viljelijän varastosta kaupan hyllylle

Perunanviljelijä saa keskimäärin 19 senttiä perunakilolta. ”Keskimäärin” sen vuoksi, koska hinta saattaa hieman vaihdella lajikkeen mukaan, mutta keskimääräinen veroton hinta on edellä mainittu.

Jos viljelijä myisi perunansa suoraa kuluttajalle, verollinen hinta olisi 21,66 senttiä/kg. Kaupan hinnat ovatkin sitten aivan toisesta maailmasta. Halvimmillaan kilohinta on 65 senttiä. Yhden kilogramman pusseihin pakatut perunat maksavat jopa 1,29 €.

Lapin Puikula on aivan omassa sarjassaan, mutta se onkin ymmärrettävää, koska se on hidaskasvuinen, eli sato jää pieneksi moniin muihin jalostettuihin lajikkeisiin verrattuna.

Suurin osa kaupoista ostaa perunat suoraan tuottajalta, mutta Lidlin perunat näyttävät kiertävän pakkaajan, Tuorekartanon, kautta. Pakattujen perunoiden kilohinta on lähellä yhtä euroa, ja kun tuosta vertailun helpottamiseksi vähenetään alv, verottomaksi hinnaksi saadaan 87,72 senttiä. Tästä voidaankin sitten helposti laskea, että hinta yli nelinkertaistuu (4,6) kaupassa.

Tuskin minkään muun elintarvikkeen kate on niin suuri perunan. Peruna ei vaadi kaupassa kylmää myyntitilaa, ja usein näyttää siltä, että niitä säilytetään kaupan varastossakin lämpimässä, mitä ei pitäisi tehdä.

65 sentin kilohinnalla myytyjen perunoiden kohdalla hinta kolminkertaistuu.

Technics RS-AZ7 -kasettidekki varaosiksi

Saksan eBayssa on myynnissä Technics RS-AZ7 -kasettidekki. Kunnoksi kerrotaan: varaosiksi tai ei toimiva. Dekki näyttää herättävän kiinnostusta ja onkin saanut jo yhdeksän tarjoajaa. Tämän hetken hinta ennen sunnuntaita päättyvää huutokauppaa on 143 euroa.

Sarjanumeron perusteella dekki oli valmistettu vuonna 1996, eli se oli ensimmäistä vuosikertaa. Päällisin puolin dekki näyttää siistiltä ja hyväkuntoiselta...

Rehellinen myyjä esittää kasettipesästä kuvan, joka kertoo kaiken dekin kunnosta. Siellä näkyvät osat vaikuttavat eniten äänen laatuun.

Poistopäähän kulunut ura kertoo siitä, dekkiä oli käytetty paljon. Äänityspää näyttää myös melko kiillottuneelta. Amorfinen toistopää, joka on tämän dekin salaisuus ja saa vanhatkin äänitteet kuulostamaan hyviltä, näyttää kokeneen kovia. Kuva ei ole erityisen terävä, mutta sen perusteella voisi kuitenkin sanoa, että toistopää on pilalla eikä toisto enää toimi dekissä.

Wiikipedian kuva kertoo, millaiselta parempikuntoiset äänipäät näyttävät. Kasettipesä on tosin kauttaaltaan tekstiilikuidun ja öljyn peitossa... eikä ole ihmekään: kuva on jonkun ryssän soittimesta.

Dekin vetokoneisto on huonossa kunnossa. Se on likainen ja syöpynyt.

Tästä dekistä ei saa toimivaa laitetta. Vaikka jotkin elektroniikkaosat olisivatkin toimivia, ostaja ei välttämättä saa sitä, mitä odottaa saavansa.

Tässä voisi tietenkin ottaa kuvan oman dekin kasettipesästä, mikä näyttäisi, millaiselta loistokuntoiset äänipäät näyttävät, mutta se ei taida olla sen vaivan arvoista...

Anna äänesi Pipsalle

Huhtikuun alussa on jälleen aika luovuttaa kansanvalta seuraavaksi neljäksi vuodeksi 200 kansanedustajalle, joilla on seuraavanlainen prioriteettijärjestys:

oma etu
puolueen etu
tukijoiden etu
vaalipiirin etu
äänestäjän etu

Tarkkaavainen lukija huomannee, että järjestys ei ole sitä, mitä ehdokkaat lupaavat puheissaan. Äänestystä harkitseva saattaa olla ymmällään eikä tiedä, ketä äänestäisi, mutta siihen on olemassa ratkaisu: Pipsa.

Pipsa on universaali ehdokas. Hän ei ole sitoutunut mihinkään puolueeseen, vaaliliittoon tai liikaa lupaileviin puolueohjelmiin. Hän ei myöskään ole minkään tietyn vaalipiirin ehdokas, vaan häntä voivat äänestää kaikki halukkaat ympäri maan, ja numerokin on helppo muistaa ja raapustaa äänestyslippuun: 1.

Toisin kuin kaikki uudelleen ehdolle asettuvat nykyiset kansanedustajat Pipsa ei ole korruptoitunut. Häntä ei ole koskaan lahjottu eikä tullakaan lahjomaan. Hän ei ajattele omaa tai puolueen etua, vaan hän ajaa yksinomaan sinun ja kansakunnan etua.

Äänesi Pipsalle on ääni turvalliselle huomiselle.

Muista numero 1 ja äänestä Pipsa eduskuntaan.

Nukute Oy – uniapnean diagnosointi – konkurssi

Oululainen Nukute Oy on kehittänyt laitteen ja sovelluksen, joilla voidaan diagnosoida uniapneaa. Näin yritys kehuu tuotettaan:

”Nukute remote sleep apnea screening and diagnostics solution includes two wireless wearable sensors, a tablet computer and a cloud application. Wearable sensors record biosignals such as breathing, blood oxygen saturation, heart rate and sleeping position to be algorithmically analysed in the cloud. Results are presented to the physician through an intuitive online user interface to confirm the diagnosis.”

Tässä vaiheessa monelle lukijalle saattaa tulla niin sanottu déjà-vu-tunne, eli edellä kerrotussa näyttäisi olevan jotakin ennestään tuttua, ja niinhän siinä onkin: siitä tulee mieleen surullisen kuuluisa Kipuwex-kipumittari, joka on mittaavinaan samoja elintoimintoja kuin Nukutekin.

Järjestelmään kuuluu kolme anturia, jotka näkyvät kuvassa.

Yrityksen sivuilla muutama lääkäri kehuu tuotetta, ja niinhän sitä sanotaankin, että ”money talks...”.

Nukute Oy on perustettu vuonna 2015, ja vasta vuonna 2021 se oli saanut aikaan 5000 euron edestä liikevaihtoa.

Tuotekehitys vaatii tietenkin aikaa ja rahaa, ja sitä näyttääkin menneen kasvusuuntaisesti. Vuoden 2021 tappio oli lähes 2,7 miljoonaa euroa, ja se ei ole ihmekään, jos henkilöstön määrä oli peräti 19.

Nukute Oy:n kehittämä laitteisto tuskin on niin kompleksinen, että sen kehittämisessä olisi mennyt vuosikausia, vaan tappio kertoo yksinkertaisesti vain siitä, että Nukute ei ollut saanut myytyä laittettaan minnekään. Vuoden 2022 tiedot puuttuvat vielä, mutta kenenkään tuskin tarvitsee olla Aino Kassinen ymmärtääkseen, että sama tappiollinen meno jatkui myös viime vuonna. Seurauksena tästä Nukute Oy:n konkurssi on rekisteröity kaupparekisteriin 23.1.2023.

Vielä vuosi sitten Kauppalehti kertoi:

”Oulun kaupunki on valinnut uniapnean seulontatutkimusten toimittajaksi teknologiayhtiö Nukute Oy:n. Seulonta siirtyy Nukutteelle sen nykyiseltä toimittajalta OYS:lta.”

Oulun kaupunki näyttää olleen Nukute Oy:n ainoa asiakas, joten ei ole ihmekään, että se ei riittänyt elättämään yrityksen 19-päistä joukkoa.

”Nukute Oy:n ja Oulun kaupungin välinen sopimus uniapnean seulonnasta kattaa vuoden 2022.”

Siinä tuskin ehti herua kovinkaan monta euroa Nukute Oy:n kassaan.

Vuonna 2021 Nukute sai ely-keskukselta 89 270 euroa, joka tuli EU:lta eli eurooppalaisilta veronmaksajilta.

Healthtech-sivustolla kerrotaan:

”Huipputeknologiayhtiö Nukute Oy keräsi A-rahoituskierroksellaan uutta omaa pääomaa 4,1 miljoonaa euroa, julkisen rahoituksen kanssa summa nousee 4,9 miljoonaan euroon. Merkittävimmän sijoituksen teki Apteekkien Eläkekassa, joka sijoitti oululaisyhtiöön kolme miljoonaa euroa.”

Jos julkista rahoitusta tuli noin 0,8 miljoonaa euroa, sitä oli täytynyt tulla noin 0,7 miljoonaa euroa Business Finlandilta, kun 0,8 miljoonasta vähennetään ely-keskukselta tullut tuki. Joka tapauksessa 0,8 miljoonaa euroa veronmaksajilta on suuri summa sekin.

Apteekkien Eläkekassa voi heiluttaa kättä hyvästiksi sijoitukselleen, eli se sijoitus ei tule koskaan tuottamaan mitään.

Korkia-sivustolla kerrotaan:

”Nimekkäiden enkelisijoittajien lisäksi Nukutteelle on myönnetty EU:n Horizon 2020 -rahoitusta 1,75 milj. euroa kasvun tueksi. Vaikka julkista rahaa pidetään Suomessa usein itsestäänselvyytenä, niin H2020 kaltaiset yli miljoonan euron yritystuet ovat hyvin harvinaisia. Rahoituksen saaminen vaatii kasvuyhtiöltä liiketoiminnan poikkeuksellista järjestelmällisyyttä ja suunnitelmallisuutta.”

1,75 miljoonaa euroa! Tuo maksettiin vuonna 2017. Lisäksi Nukete Oy sai nimettömiltä ”enkelisijoittajilta” tuntemattoman summan rahaa, joka sekin on siten mennyt kuin kankkulan kaivoon.

Täällä kerrotaan Nukute Oy:n henkilöstö. Sivusto tuskin on enää kovinkaan kauan aikaa olemassa.

https://nukute.com/company/team

Koska yrityksen kehittämä laitteisto on niinkin yksinkertainen, on selvää, että suurin osa tuesta oli mennyt henkilöstömenoihin. Se vuoksi on mahdollista, että Verohallinto oli hakenut Nukute Oy:n konkurssiin maksamattomien verojen vuoksi.

Tämä on jälleen kerran järkyttävä esimerkki siitä, miten julkisia varoja haaskataan. Muistettakoon, että Marinin hallitus on ottanut lisää velkaa noin 40 miljardia euroa.

Yrityksen toimitilojen omaisuus (lähinnä konttorikalustoa ja tablettikoneita) on nyt myynnissä Lainvoima-huutokauppasivustolla. Niistä irtoaa korkeintaan muutama tuhat euroa.

Nukute Oy:n uniapnealaite kuuluu niiden lukuisten ”innovaatioiden” joukkoon, joita ei olisi koskaan tarvinnut keksiä. Kun kerran laitteelle ei ole kysyntää, se oli tarpeeton. Kas kummaa, mutta Nukute ei ollut hakenut patenttia laitteelleen. Olisiko sitten niin, että siinä ei vain yksinkertaisesti ollut mitään patentoitavaa..?

Miksi Kipuwex panttaa tilinpäätöstään?

Tilinpäätös pitää toimittaa kaupparekisteriin viimeistään kahdeksan kuukautta tilikauden päättymisen jälkeen. Tuon ajan ylityksestä seuraa 85 euron käsittelymaksu, ja viivästyksen pidentyessä muita seuraamuksia.

Kuten alla olevasta kuvasta näkyy, Kipuwexilla on yhtä poikkeusta lukuunottamatta aina ollut vaikeuksia toimittaa tilinpäätös kaupparekisteriin määräajassa.

Ainoa syy viivästykseen tällä kerralla lieneekin se, että Kipuwex pyrkii viimeiseen asti välttämään julkista häpeää huonon taloudellisen tilanteensa vuoksi, mutta se vain lykkää väistämättömän julki tuloa, eli Kipuwexin huono tilanne tulee paljastumaan ennemmin tai myöhemmin. Se on fakta. Tuollainen toiminta kertoo yrityksen huonosta moraalista.

Kipuwex-kipumittari on tuote, jonka ei olisi koskaan pitänyt nähdä päivänvaloa, ja se tuskin olisikaan onnistunut ilman yhteiskunnan tukea.

Kipuwex Oy on saanut veronmaksajien tukea seuraavasti:

Ely-keskus 30 770 € (2017)
Ely-keskus 104 750 € (2018)
Koronatuki Business Finland 60 800 € (2021)

Tuo tekee yhteensä 196 320 euroa. Tuo kaikki on ollut hukkaan heitettyä rahaa ja pois joltakin toiselta yritykseltä, jolla olisi varmasti ollut parempi yritysidea mutta huonommat suhteet ely-keskukseen ja Business Finlandiin, minkä vuoksi tuki jäi hyvin todennäköisesti saamatta ja innovaatio kaupallistamatta.

Kipuwex ei toki ole ainoa yritys naurettavine tuotteineen, vaan vastaavia on kymmeniä tai jopa satoja, ja niihin on upotettu yhteiskunnan tukea miljoonia euroja – ja aivan hukkaan.

Vieläkö tämä (huijaus) jatkuu?

Olisi voinut kuvitella, että oululaisen ”palamattoman” Asmo-laturin tarina olisi jo päättynyt ja unohtunut, mutta ei: moni verkkokauppa myy laturia edelleenkin. Pikaisen haun perusteella laturia myyviä yrityksiä on kahdeksan ja hinta vaihtelee välillä 14,95–39,90 €.

Makustore pelottelee vanhalla Väärinmajan ex-meijerin palotarinalla ja latureiden tulipaloriskillä.

Hämeen Konttoritekniikka mainitsee patentin, jota Asmo-laturi ei koskaan saanut.

Myynnissä olevat laturit taitavat olla peräisin konkurssipesän loppuvarastosta.

Kadonneen levyn metsästäjät

Kahdenkymmenen vuoden ajan Ylen ohjelmistoon kuulunut Kadonneen levyn metsästäjät (KLM) on vuoden vaihteessa poistunut ohjelmapaikaltaan Radio Suomessa, ja sen tilalle on tullut typerä Sunnuntailöylyt. Saman kohtalon on tosin kokenut muutama muukin vanha ohjelma, ja osa niistä on lakkautettu kokonaan. Tammikuun lopusta lähtien KLM esitetään tiistaisin kerran kuukaudessa.

Alkujaan sunnuntaisin esitetty KLM oli vajaan kolmen tunnin pituinen, mutta muutama vuosi sitten esitysaikaa lyhennettiin vajaaseen kahteen tuntiin ja ilmeisestikin siitä syystä, että toivekappaleiden lukumäärä oli vähentynyt. Ohjelma toimikin pitkään nimensä mukaisesti, eli ainoa keino saada jokin kappale soitetuksi oli sepittää sopiva tarina ”kadonnnesta” levystä, mutta viimeisinä vuosina KLM muuttui pitkälti perinteiseksi puhelintoivekonsertiksi ja toiveen hyväksymiseksi riitti ainoastaan se, että kuulija ei ollut kuullut jotakin kappaletta pitkään aikaan tai halusi vain kuulla jonkin kappaleen.

Vuosien varrella esitetyn musiikin laadussa tapahtui muutos huonompaan suuntaan. Alkuaikoina siellä saattoi kuulla joitakin harvinaisuuksia, joita voisi kutsua jopa helmiksi, mutta myöhemmin ohjelmassa alettiin esittää käsittämättömän surkeita kappaleita. Ehkäpä se kuvasti sitä, että kun aikaisemmin suuresta toiveiden määrästä oli helppo valita ”parhaat päältä”, myöhemmin toiveita oli niin paljon vähemmän, että lähes jokainen täytyi hyväksyä, jotta ohjelma-aika saatiin joten kuten täytettyä. Moni ohjelmassa esitetty kappale olisi todellakin saanut kadota lopullisesti.

Ohjelmassa esitettiin joitakin kappaleita, joita oli lähes mahdotonta kuulla missään muualla. Viime vuosikymmenen puolivälissä siellä soitettiin Ylen kantanauhoilta Fredin ”Oi tuntematon”, jota ei ole koskaan julkaistu millään levyllä. Se, joka onnistui tallentamaan sen tuolloin korkealaatuisena, omistaa harvinaisuuden. ”Oi tuntematon” osallistui Suomen vuoden 1967 Euroviisujen karsinnoihin, mutta toinen Fredin esittämä kappale, Varjoon – suojaan, joka oli selvästikin heikompi, valittiin Suomen edustajaksi Wieniin, ja se sai vain kolme pistettä ja jaetun kahdennentoista sijan (kolmenneksi viimeinen). ”Oi tuntematon” olisi varmastikin menestynyt paremmin.