torstai 14. helmikuuta 2019

Saavatko Weela-tukijat ”lisäkahvan”..?

Tässäpä riittääkin ”jännitettävää” seuraavien kymmenen päivän ajaksi. IGG-päivityksessä kerrotaan:

”Mikäli saavutamme 200% tavoitteestamme, eli 60,000$, jokainen tilaaja saa lisäksi yhden lisäkahvan joka mahdollistaa entistä monipuolisemmat treenit.”

Lisäkahva? Minkähänlainen se mahtanee olla..? Eikö voisi kuvitella, että tuohon 500–600 dollarin sikahintaan kuuluisi jo kaikki tarvittavat ”kahvat”, joilla treeni olisi riittävän ”monipuolista”?

Joka tapauksessa lakkarissa on nyt 55 878 vihreäselkäistä, ja siitä uupuu 4122 dollaria. Se tarkoittaa ainoastaan seitsemää uutta tukijaa, jotka ostaisivat tuon ”jumppavälineen”, jolla ilman ivaa rehellisesti sanoen ei käytännössä tee mitään ja joka ei missään nimessä ole edes 40–50 prosentin alennushintansa arvoinen.

Siitä vain keräämään nopeasti seitsemän uutta tukijaa, jotta sitten kaikki 114 tukijaa saavat ”yhden lisäkahvan” laitteensa mukana.

Lisättäköön avausvirkkeeseen, että blogi ei suinkaan jännitä 200 prosentin tavoitteen täyttymistä, vaan jännittäjiä lienevätkin vain tähänastiset 107 tukijaa. Mikähän mahtaa olla vitutuksen määrä, jos ”lisäkahva” jääkin saamatta?

Weelan oikea myyntipaikka olisi TV-Shop, mutta siellä myydään vain valmiita tuotteita.

10 jännityksen päivää...

lauantai 2. helmikuuta 2019

Mitä kuva esittää?

Kerrottakoon vihjeenä, että kuva on 60-luvun Oulusta.


maanantai 28. tammikuuta 2019

Kun karjalanpiirakka ei olekaan karjalanpiirakka

Joensuun kaupungin terveysviranomainen on kieltänyt paikallista Viipukan leipomoa käyttämästä valmistamistaan karjalanpiirakoista nimeä ”karjalanpiirakka”, koska niissä käytetään laktoositonta maitoa. Kyse on siitä, että täytteenä käytetty riisipuuro on tehty maitoon, jossa ei ole laktoosia.

EU:n myöntämän nimisuojan mukaan täytteenä käytetty riisipuuro pitää tehdä (oikeaan) maitoon tai veteen. EU:n määritelmän mukaan laktoositon maito ei ole maitoa.

Viipukan ”karjalanpiirakat” ovatkin nyt sitten riisipiirakoita.

keskiviikko 23. tammikuuta 2019

Miksi Kaleva mainostaa Oura-sormusta?

Kalevassa oli tänään Oura-älysormuksesta kolmisivuinen juttu, joka oli hyvin ”markkinointihenkinen”. Yrityksen johto ja rahoittajat saivat aivan vapaasti kehua luomustaan. Jutussa ei ollut ainoatakaan kriittistä sanaa.

Kukaan ei vielä ole onnistunut luomaan tuotetta, jossa ei olisi mitään negatiivista, eikä siinä ole Oura Health Oy:kään onnistunut.

Jutussa mainitaan nimekkäitä sijoittajia, joita kiinnostaa vain helppo rahan tekeminen kyseenalaisten keinojen käyttämisestä niinkään välittämättä. Onhan selvää, että jos julkisuuden henkilö mainostaa jotakin tuotetta, se lisää myyntiä. Jos golffari Tiger Woods kehuu tv-mainoksessa Gilletten tuotteita, se kasvattaa varmasti myyntiä.

Kyse onkin mediasta ja siitä, mihin sitä ei pitäisi käyttää. Jos Kaleva on riippumaton media (niin kuin se itse väittää), sen ei pitäisi tehdä artikkelistaan mainosta. Vain yhden näkökulman esittäminen rikkoo hyvää journalistista tapaa. Miksi ei annettu puheenvuoroa Ouran pettyneelle käyttäjälle, joita varmastikin on, tai jollekin asiantuntijalle, jolla on eri näkemys Ouran hyödyllisyydestä?

Ourasta on kerrottu kolme kertaa blogissa eikä mitenkään mairittelevasti. Sormus on vain anturi, joka yrittää tiettyjen indikaattoreiden avulla määrittää unen laatua. Lisäksi se mittaa sydämen sykkeen ja kehon lämpötilan. Siinäpä onkin vasta ”älykäs” laite...

Kalevassa kerrotaan, että Stanford Research -instituutin tutkimuksen mukaan Oura erottaa unen eri vaiheet 65–51 prosentin tarkkuudella. Jos tarkkuus on alimmillaan vain 51 prosenttia, eli on lähes 100 prosentin epävarmuus siitä, oliko uni esim. syvää vai REM-unta, mitäpä hyötyä koko sormuksesta sitten oikein on?

Sormuksen idea perustuu siihen, että se kertoo käyttäjälleen unen eri vaiheiden kestot ja pituudet, mutta jos tarkkuus on vain 51 prosenttia, sehän on aivan sama kuin jos sen tekisi kolikkoa heittämällä.

Näyttää siltä, että sormuksen ostajat eivät tosi asiassa tiedä, mitä ovat ostamassa, ja kuvittelevat saavansa sormuksesta avun kuviteltuihin vaivoihinsa.

Ouran hallituksessa on lääkäri, fysiologi Stephen Friend, joka kertoo Kalevassa: ”Älysormus saattaisi tulevaisuudessa auttaa ennakoimaan sairauden oireita.” Siinä on toki tuo ”saattaisi”, mutta myöhemmin jutussa kerrotaan Crohnin taudista, diabeteksesta ja MS-taudista. Myöhemmin joukkoon liittyvät vanha kunnon Alzheimer ja verenpainetauti.

Sormusta on myyty noin 60 000 kappaletta. Muistettakoon, että Valkeen korvavaloa on myyty noin 80 000 kappaletta. Molemmat ovat suunnilleen saman hintaisia, ja hyötykin taitaa olla samaa tasoa.

Blogissa mainittiin viime maaliskuussa, että Oura sai vuonna 2017 Tekesiltä 250 000 euroa avustusta (lahjarahaa) ja 869 000 lainaa. Lisäksi se sai ely-keskukselta tukea 255 220 euroa vuonna 2015 ja 304 520 euroa vuonna 2017. Veronmaksajien tukimäärä oli siten yhteensä 809 740 euroa.

Jos Oura ei vastaakaan odotuksia, tuskin kovinkaan moni viitsii tulla julkisuuteen kertomaan pettymyksestään, mikä ei lainkaan anna rehellistä kuvaa sormuksen hyödyllisyydestä ja toimivuudesta. Sen sijaan he, jotka uskovat sormuksen toimivan, saavat varmasti äänensä kuulumaan.

Joka tapauksessa, Kaleva saisi hävetä tällaisesta yritys- ja tuotemainonnasta. Oliko palkkio tästä ilmainen sormus? Kalevan toimittajilla on ennenkin ollut vaikeuksia nähdä, milloin objektiivinen tiedonvälitys muuttuu kaupallisen toimijan propagandan levittämiseksi.




maanantai 21. tammikuuta 2019

Weela-kuntolaite

Weelasta on olemassa myös ”ammattilaismalleja” useina eri versioina. Halvin ”Senior” maksaa 1600 ja kalleimmat ”Athlete” ja ”Fysio” 2600 euroa.

IGG:ssä olevassa esittelykuvassa näkyy (vanhempi) ammattilaismalli. Tuollaista tukijat eivät tule saamaan, vaan he saavat halvemman muovikuorisen mallin, jota – prototyypistä kun kerran on kyse – ei ole vielä olemassakaan.


Weelan myynti näyttää olleen melko heikkoa ainakin vielä vuonna 2017. Yrityksen (Welapro) tulos oli tuolloin vahvasti tappiollinen. Myöskin edellisvuosi, joka oli luultavasti yrityksen ensimmäinen tilikausi, oli tappiollinen. Viime vuoden tuloksesta, jota ei ole vielä saatavilla, ei ole tietoa, mutta ei liene uskottavaa, että 171 000 euron tappiollista tulosta olisi yhdessä vuodessa saatu käännettyä voitolliseksi.


Vuoden 2017 myynnistä on helppo laskea, että jumppalaitteita ei myyty kovinkaan suurta määrää. Jos yhden laitteen veroton hinta oli 1600 euroa, niitä myytiin noin 44 kappaletta. Tässä oletetaan, että yritys myi itse kaikki laitteet. Nykyisin laitteella on jälleenmyyjiä, jotka ottavat oman osuutensa myyntihinnasta, jolloin Welapron saama hinta/laite on pienempi kuin 1600 euroa.

Weela oli varmastikin koettu liian kalliiksi, minkä vuoksi Welapro yrittää nyt IGG-kampanjan avulla valmistaa ”halvemman” ns. karvalakkiversion (”kansanversion”), joka sekin taitaa olla hyötyynsä nähden liian kallis useimmille. Tästä tuskin tulee pelastusta yritykselle.

1999 euron hintainen Weela Home on järkyttävän hintainen. Kuten heikko myynti on osoittanut, Weela on tuotteena epäonnistunut. Laitteen oikea hinta olisi sellainen, että sen valmistaminen olisi mahdollista vain Kiinassa ilman Suomessa toimivan yrityksen kalliita kiinteitä kustannuksia.

Weelan halpamallille ei voi ennustaa kovinkaan valoisaa tulevaisuutta. Mikään ei edes takaa sitä, että tukijat tulevat saamaan jumppalaitteensa.

Jokainen vähänkin kuntoilusta ymmärtävä tietää, että Weela on melko hyödytön laite, jollaista ei kannata ostaa.

Welapro osaa myös valehtelun jalon taidon (IGG):

”The new Weela that we are now presenting to the audience is so much better that it has replaced the first device entirely.”

Miten ihmeessä ”uusi Weela” (IGG-Weela) on jo voinut korvata ”vanhemman Weelan”, jos sitä ei ole vielä olemassakaan? IGG:ssä kerrotaan: ”We have a working prototype ready of the Weela gym device.”

Kokemus on osoittanut, että jos yritys valehtelee yhdenkin kerran, se on epäluotettava eikä siihen voi luottaa. Jatkossa valheita alkaakin sitten tulla tai paljastua lisää.

Blogistin hallussa on ollut vanha Bullworker, joka pienen etsimisen jälkeen löytyi eräästä komerosta. Yhtään liioittelematta voidaan sanoa, että sillä voi tehdä kaikki samat liikkeet kuin Weelalla ja jopa sellaisiakin, joita Weelalla ei voi suorittaa.

sunnuntai 20. tammikuuta 2019

Weela – TV Shop -tuote Kempeleestä

Blogiin tulleen vinkin mukaan IndieGogossa on nyt tarjolla naurettava tuote, jollaisia löytää tavallisesti television Ostoskanavalta. Sen nimi on Weela, ja se on kotijumppalaite.

Weele on todella naurettava tuote. Sylinterinmuotoisesta osasta tulee vaijeri, jonka päässä on noin 40 cm:n pituinen tanko. Sylinteri on kiinnitetty alustaan, jonka päällä seistään, jotta sylinteri pysyisi paikallaan, kun sen sisällä oleva moottori kohdistaa vetoa vaijeriin.


Vastaavia jumppatuotteita, jotka laihduttavat, kasvattavat lihaksia, kiinteyttävät vartaloa jne., on ollut tarjolla Ostoskanavalla jo vuosikymmenien ajan. Niiden kaikkien yhteinen nimittäjä on se, että kukaan täysijärkinen ei koskaan ostaisi niitä kaupasta näkemättä niitä lähemmin. Siksi niiden ainoa myyntipaikka onkin Ostoskanava ja postimyynti, jollaiseksi IndieGogokin on luettava, mutta tosin sillä erolla, että IGG:ssa ei ole minkäänlaista kuluttajansuojaa, eli mitään takeita tuotteen saamiseksi ei ole.

Weela on ehdottomasti yksi typerimpiä tuotteita, joita blogissa on koskaan esitelty. Hinta on järkyttävä: 549 USD. ”Normaalihinta”, josta nopeimmat tukijat saavat 45 prosentin ”alennuksen”, on vieläkin järkyttävämpi: 999 USD. Lisäksi päälle tulevat suuret postikulut 15 kg painavan paketin toimittamisesta.


Esittelyn mukaan Weelalla voi suorittaa jopa yli 100 erilaista liikettä, mutta kuvissa näkyy vain kaksitoista liikettä, joista osa on toistensa kaltaisia. Mitähän ne loput 90 liikettä mahtavat olla?


Koska Weela kehittää jopa 500 Nm:n vetovastuksen, mikä vastaa 50 kilon painoa, se tarkoittaa sitä, että jumppaaja joutuu vetämään tankoa ylöspäin samalla voimalla. Jumppaajan täytyy omalla painollaan pitää Weela lattiassa kiinni, jotta se ei nousisi ylös lattiasta vedon aikana.

Weela on isokokoinen ja painava, jolle voisi olla vaikea löytää säilytyspaikkaa nykyajan ahtaista tilaihmeasunnoista.

Kuvasta voi helposti päätellä, miten kömpelöä Weelan käyttäminen on. Jos laitetta ei tue jaloilla kaiken aikaa, se pyrkii liukumaan jumppaajaa kohti vedon aikana, mikä tekee sen käyttämisestä hankalaa ja ärsyttävää.


Weela näyttää niin itsetehdyn näköiseltä. Huomaa moottorin jäähdytysilmasäleikkö.


Kuten tapaan kuuluu, IGG:ssä on maksettuja kehujia. Ja kuten ajan henkeen kuuluu, Weelassa on bluetooth-yhteys, jolla sitä ohjataan.

IGG:ssä kerrotaan, että Weelan kehitystyössä on ollut mukana oikea lääkäri. Tällä halutaan tietenkin lisätä uskottavuutta laitteen toimivuudesta ja hyödyllisyydestä lääketieteellisestä näkökulmasta.

Laitteessa kerrotaan olevan 250 watin DC-moottori, jonka nominaaliteho on 250 wattia mutta maksimiteho on 800 wattia. Jos (sähköinen) maksimiteho on todellakin 800 wattia, se tarkoittaa sitä, että Weela ottaa enimmillään tuon samaisen tehon sähköverkosta. Ensinnäkin se tuottaa saman määrän hukkalämpöä, mikä on paljon laitteen kokoon nähden. Toiseksi Weelaa ei missään nimessä voi kutsua ympäristöystävälliseksi aikana, jona monien mielestä ilmastonmuutos on vakava uhka.

Weela taitaakin olla niitä harvoja kuntoiluvälineitä, jotka tarvitsevat sähköä toimiakseen. Ja Weela on tietenkin patentoitu. Ihmetystä tosin herättää se, mikä siinä saattoi olla patentoitavaa. Voihan tietenkin olla, että Weela on ”patentoitu” Kalevan toimittajan Mirja Niemitalon mukaan siten, että siitä on vasta jätetty patenttihakemus.

Sipiläkin on saatu kehujien joukkoon, mutta kyse onkin oman pitäjän tuotteesta.


Video kertoo, miten työlästä Weelan käyttäminen on. Kuka todellakin viitsisi tehdä tuollaista päivästä ja viikosta toiseen? Laite on myös äänekäs.


Weelan 30 000 dollarin vaatimaton tavoite on juuri täyttymässä, mutta se ei takaa, että siitä tulisi koskaan suosittua. Joukkorahoituskampanjoissa mahdollisiin tukijoihin vetoamaan riittää sopivanlainen (liioitteleva, valehteleva) mainonta. Samalla tavalla tuhannet tukijat haaskasivat rahansa mm. Muzoon, Unicoon ja HandEnergyyn.

Laite on vaarallinen: siihen voisi teoriassa vaikka hirttäytyä tai saada pahan nirhauman. Se kuulostaa uskomattomalta, mutta uskomattomia asioita vain tapahtuu.

Weela ei missään nimessä ole törkeän hintansa arvoinen, Vaikka sen saisi ilmaiseksi, sen vastaanottamista kannattaisi harkita tarkkaan, koska se on tuotteena epäonnistunut. Se ei ikinä korvaa kuntosalin painoja ja muita välineitä, vaikka niin väittääkin.

Weela luvataan tukijoille vasta elokuussa, mutta kuten historia on osoittanut, se tulee todennäköisesti myöhästymään.

Ensimmäiset tukijat saivat laitteensa (uskomattomaan) 349 dollarin hintaan (30 dollarin postikulut kotimaassa). Silloin ”alennus” 999 dollarin ”normaalihinnasta” oli huimat 65 prosenttia.


Weelan 45 prosentin ”alennus” normaalihinnasta täytyy saattaa kuluttajaviranomaisten tietoon, koska alennus on valheellinen ja tukijoita harhaanjohtava. Samaa kusetusta ovat tosin muutkin tehneet, mutta tässä tapauksessa valehdellaan peräti 450 dollarin alennuksesta.

Welapro (yritys) sai 51 850 euroa tukea ely-keskukselta 2016. Se on varmaa, että ilman veronmaksajien tukea nämä naurettavuudet eivät koskaan näkisi päivänvaloa. Tukea on todennäköisesti tullut myös Tekesiltä....

https://www.indiegogo.com/projects/weela-pro-gym-pt-app-with-100-workouts-at-home#/

Vanha kunnon Bullworker 70-luvulta pystyy aivan samaan kuin Weela. Se toimii sähköttä, on ympäristöystävällinen ja kulkee mukana melkein minne vain. Alkujaan siinä oli vihreät kahvat. Kuvasarjassa on uudempi versio.


keskiviikko 16. tammikuuta 2019

HandEnergyn ”pelastava enkeli” saapuu...

HandEnergyn KickStarter-päivitykseen on tullut outo kommentti, jonka on lähettänyt Nancy Gallegos. Hän kertoo aluksi, miten hän uskoi heti alusta pitäen Vagan projektiin, ja sen jälkeen alkaa kehua itseään:

”Today I am considered one of the best businesswomen in Mexico and Latin America I have 5 companies in different sectors and we form the 2nd most important business group in Mexico”

Nancy on kertoo, että häntä pidetään yhtenä Latinalaisen Amerikan ”parhaimmista bisnesnaisista”. Lisäksi hän omistaa viisi yritystä, jotka muodostavat ”toiseksi tärkeimmän bisnesryhmän Meksikossa”.

Jos tuo pitäisi paikkansa, Nancy ei olisikaan mikään turha vosu.

Tämä on mannaa Vagalle: ”Today I not only offer you capital to make this project a reality, I also offer our support, experience and relationships so that the 'Hand Energy' reaches the market once and for all.”

Ja lisää seuraa:

”The doors are open for you, if you accept this support write to hola@womanlab.com.mx in attention to Nancy Estens (me, CEO & Founder of Woman Lab) or to hola@networkinguniversity.com.mx in attention to Alfonso Salcedo (CEO & Cofounder of Networking University) ”

Vaikuttaa hieman epäilyttävältä... Jos Nancy Estens todellakin olisi meksikolainen bisnesmagnaatti, tuskinpa hän tarjoaisi apuaan näin julkisesti vaan ottaisi suoraan yhteyden Vagaan. Ja miksi kaksi sähköpostiosoitetta? Ja muutenkin kenen tahansa tuollaisen osaamistaustan omaavan henkilön – ja jopa naisen – pitäisi nähdä, että HandEnergy on surkea tuote, jolla ei ole menestysmahdollisuuksia eikä tulevaisuutta, ja sijoittaminen siihen olisi vain rahan hukkaamista.


Joka tapauksessa, siitä vain Nancy: kyllä Vagalle raha aina kelpaa. On varmastikin mielenkiintoista seurata, miten tämä episodi kehittyy.

Kommentti voi olla myös pilaa, jonka joku tukija oli väsännyt kostoksi. Mistäpä näistä koskaan tietää...

tiistai 15. tammikuuta 2019

Tietokonelaturi syttyi palamaan yöllä luhtitalossa Taskilassa

Kaleva kertoi tuosta merkillisestä tapahtumasta.

”Oululainen Asko Mikkonen heräsi lauantain vastaisena yönä syvästä unesta, kun hänen Cindy-koiransa töykki miestä itsepintaisesti kuonolla kasvoihin.”

”Kun kaksi (kaksin? tai kahden?) koiransa kanssa asuva Mikkonen alkoi herätä, hän haistoi sähköpalon hajun kodissaan luhtitalossa Taskilassa.”

Tuo ei ollut vielä mitään. Paras on vielä tulematta.

”Mikkonen nousi nopeasti ja käveli olohuoneeseen ja löysi savun lähteen: tietokonelaturi oli syttynyt tuleen sohvalla. Jatkojohdon pistorasia oli mustunut.”


Tietokoneen virtalähde oli siis ”syttynyt tuleen”. Se voi olla mahdollista vaikkakin melko harvinaista. Mutta miten ihmeessä ”jatkojohdon pistorasia oli mustunut”?

Virtalähteessä on noin 1,5 metrin pituinen verkkojohto, jolla virtalähde kytketään sähköverkkoon – joko seinäpistorasiaan tai jatkojohdon pistorasiaan. Virtalähdettä ei oikein voi sijoittaa siten, että se olisi jatkojohdon pistorasian päällä, jolloin ”palamaan syttynyt” virtalähde kuumentaisi jatkojohdon pistorasiaa.

Selitys lieneekin paljon yksinkertaisempi, ja syy siihen on käyttäjässä. Tietokoneen virtalähde, jonka nimellisteho voi olla jopa 80 wattia, ottaa kytkettäessä verkkoon suuren virtapiikin, minkä voi joskus havaita kipinöintinä.

Taskilan tapauksessa jatkojohdon pistorasia lieneekin ollut viallinen, jolloin siinä oli ollut huono kontakti aiheuttaen kipinöintiä, mikä oli kuumentanut pistorasian ja saanut sen mustumaan. Vastaavasti virtalähteen ensiövirran jatkuva katkominen oli saanut virtalähteen komponentit kuumenemaan niin paljon, että se oli syttynyt tuleen.

Toisaalta jos virtalähde oli ollut suoraan sohvan päällä, olisi luultavaa, että (halvan näköinen) sohva olisi syttynyt palamaan, joten onhan aina mahdollista, että virtalähde olikin ollut pistorasian päällä...

Silloin kun tietokone ei ole päällä, virtalähteen verkosta ottama virta on niin pieni, että virtalähde ei juurikaan lämpene. Jos virtalähde olikin ollut pistorasian päällä eikä pistorasiassa ollut ollut mitään vikaa, kuumenemisen syynä oli silloin täytynyt olla virtalähteen sisäinen vikaantuminen.

sunnuntai 13. tammikuuta 2019

HandEnergy ei (sittenkään) valmistu

Yllätyskö..? Ei suinkaan.

Tehtävä oli yksinkertaisesti mahdoton. Mitenpä ”teini-ikäinen” valkovenäläinen olisi pystynyt kehittämään laturin, jota kukaan muukaan ei ollut onnistunut tekemään.

Blogissa todettiin 4.11.2017, että HandEnergy on huijausta. Artikkelissa kerrottiin, että IGG-päivityksen (17.10) mukaan HandEnergy oli saanut valmiiksi prototyypin, joita valmistetaan kolmen viikon aikana 20–30 kappaletta testikäyttöön. Päivityksen mukaan prototyypin (useampi kappale) piti siis olla valmis marraskuussa 2017.

Huijari Michael Vaga on julkaissut (11.1.2019) uuden IGG-päivityksen, jossa kerrotaan kiertoteitse typerille tukijoille, että rahat ovat menneet eivätkä nämä tule saamaan laturiaan. Yllätyskö..?

Syy lykätään toisen yrityksen niskoille: se ei ole saanut valmiiksi toimivaa prototyyppiä. Mutta eikö prototyypin pitänyt olla valmis jo marraskuussa 2017?

Tämä on huippu:

”We already met with dozens of funds, angel investors, business owners, and even sheiks.”

Kysyttiinköhän rahoitusapua ”Palestiinan prinssiltä”..?

Tällä valehtelulla neuvotteluista mahdollisten rahoittajien kanssa halutaan vain pitää tukijoiden ”toivoa” yllä ja lykätä totuuden kertomista mahdollisimman pitkään. Mitä pidemmälle aika kuluu, sitä paremmin tukijat voivat valmistautua henkisesti siihen, että rahat ovat menneet eivätkä he tule saamaan laturia.

Totuus lieneekin se, että suurin osa rahoista on mennyt Vagan omiin taskuihin eikä prototyypin kehitykseen.

Vaikuttaa lähinnä vittuilulta tukijoita kohtaan esittää video prototyypistä, johon ”perustuvaa” laturia tukijat eivät tule koskaan saamaan. ”Tällainen siitä olisi tullut, mutta koska rahat ovat sattuneen syyn vuoksi loppuneet, te ette tule saamaan sitä.”


Nyt äänekäs ”prototyyppi” olisi valmis, mutta rahaa tuotannon aloittamiseen ei enää ole. Täytyy olla todella tyhmä, jos ei näe kaiken tuon valehtelun lävitse. Vaga selittelyllään pesee kätensä koko jutusta ja syyttää muita siitä, että nämä kuluttivat koko budjetin eikä rahaa enää ole tuotantoon.

IGG-kampanja päättyi joulukuussa 2016, mutta Vagalla oli kaksi vuotta aikaisemmin varhaisempi IGG-kampanja, jossa oli jo valmis ”prototyyppi” mutta joka epäonnistui täysin. Laturi maksoi tuolloin vain 39 USD.

Huijari-Vagalla oli myös KickStarter-kampanja kaksi vuotta sitten, ja siinä luvattiin toimittaa valmis laturi tammikuussa 2017.

Vaga keräsi lähes 120 000 euroa uudemmassa IGG-kampanjassa ja 71 000 euroa KickStarter-kampanjassa, joka näyttää olevan vieläkin elossa – yhteensä 190 000 euroa ”ilmaista rahaa”.

KickStarter-tukijoiden optimistinen asenne ihmetyttää suuresti. He odottavat edelleenkin saavansa maksamansa laturin. Vagan ”selittely” löysi todellakin otollisen maaperän.

”Thanks for the update. Keep on keeping on!”

”Keep up the good work, guys !”

”No worries. you got this. don’t give up. all the best. Alexander L Collins, LMT”

”No problem. I have hope if everyone is saving nature / the world like you do. Thank you for what you have done so far. Don‘t give up! Wish you luck!”

Summa summarum:

Jos prototyyppi olisikin toimiva ja valmis laite, jonka pohjalta tuotanto voitaisiin aloittaa (mikä ei ole kovinkaan todennäköistä), mistä Vaga saisi rahaa latureiden valmistamiseen? Jos joku rahoittaisi sen, se tarkoittaisi sitä, että tuo taho lahjoittaisi laturit tukijoille. Mutta miksi se tekisi niin?

Totuus lieneekin se, että Vagan ”prototyyppi” on raakile, jonka tuotantoa kukaan ei halua rahoittaa. Rahoittajat ymmärtävät, että siitä ei koskaan tulisi kannattavaa liiketoimintaa.

Prototyyppi ei ole sama kuin valmis toimiva tuote. Monien tuotteiden kohdalla prototyypistä on vielä pitkä ja kallis matka sellaiseen laitteeseen, johon tuotanto voidaan perustaa.

”We can’t provide you with a refund, because we have no money left.”

sunnuntai 6. tammikuuta 2019

Mitä kuva esittää?

Kerrottakoon ”vihjeenä”, että kuva on Oulusta eikä aivan viime vuosilta...


Vastaus

Kuvassa näkyy Tuiranväylän vanhan sillan Tuiran puoleinen osa ja sen jatkeena Kuusamo–Kemi-maantielle kulkeva tie. Vasemmalla näkyy siltavahdin talo. Tien paikalla sijaitsevat nykyisin Toivoniemi ja Alakanavan silta. Sillan valmistumisesta tulee tänä vuonna kuluneeksi 150 vuotta.

Toppilaan rakennettiin puhelinlinja (joka näkyy kuvassa) aivan 1880-luvun alussa, joten kuva lieneekin samalta vuosikymmeneltä. Toinen linja on pohjoiseen menevä lennätinlinja.