torstai 11. heinäkuuta 2019

Valkee teki sen jälleen...

… nimittäin tappiota. Viime tilikaudelta tappiota tuli 594 011 euroa 637 220 euron liikevaihdolla. Edellisellä tilikaudella tappio oli myös likimain liikevaihdon suuruinen.

Jos Valkeen saa yhdestä korvavalosta 100 euroa, voidaan päätellä, että Human Chargereita myytiin noin 6400 kappaletta. (Edelliskaudella noin 9600 kappaletta, eli myynti väheni 33 prosenttia).

Materiaaleihin ja palveluihin kului noin 280 000 euroa. Yhden valokuulokkeen valmistaminen ja toimittaminen jälleenmyyjille maksoi siten noin 44 euroa. Korvavalojen valmistaminen näyttää olevan melko kallista puuhaa...

Valkeen kumulatiivinen tappio on huimat 10 625 332 euroa. Valkeen korvavalojen myynnissä on menossa kymmenes vuosi (alkoi 2010).

Korvavaloja on myyty jonkin verran alle 100 000 kappaletta. Jokainen myyty laite on siten tuottanut keskimäärin yli 100 euroa tappiota.

Suuri kysymys kuuluu: mistä Valkee saa jatkuvasti lisää rahaa tappion tekemiseen? Valkee liiketoiminnasta ei tule ikinä tervettä sillä tavalla, että se tuottaisi voittoa. Kyllä tyhmemmänkin pitäisi se jo ymmärtää...

Ei ole vaikea nähdä, että Valkeen liikevaihtokäyrä kääntyi nyt kolmen edellisen vuoden nousun jälkeen lopulliselle lasku-uralle. Sitten kun rahoittajat sanovat ”Ei!” Valkeelle, loppuu Valkeen toiminta, joka näiden kymmenen vuoden ajan on perustunut valehteluun, vilpillisten tutkimusten tekemiseen ja tutkimustulosten vääristämiseen.


maanantai 1. heinäkuuta 2019

The Human Charger – mutta eihän se voi toimia..?

Miten Valkeen-huijauskorvavalolla mahtaa nykyään mennä? Google-haulla löytyi brittiläisen The Telegraph -sanomalehden tuore testitulos (1.7.2019). Se vain vahvistaa aiempaa arviota siitä, että korvavalo – sen ostaneiden lukuisista kehuista huolimatta – ei voi toimia, eli huijausta kaikki tyynni.

Koska artikkeli ei ole vapaasti saatavilla, se on kopioitu kokonaisuudessaan tähän.

The Human Charger, reviewed: the bizarre device that shines light down your ears to wake you up

The marketing blurb for the “Human Charger” says that if you shine light down your ear canals, you improve your mood, energy level and alertness by “stimulating photosensitive receptors”. This strikes me as odd, because the human body, in all its bounteousness, has already provided two sets of photosensitive receptors that are much more easily accessible. You might know them as “eyes”.

Then again, on a serious note, I am a human and I sometimes feel like I need charging. Could this be the perfect product for me? On an actually serious note, I work in a windowless cavern of a newsroom that I’m pretty sure makes me sluggish during the day and restless in the evening. Since I can’t change my ghoulish working conditions (unless I’m rude enough about them to get sacked), maybe I can change myself. Maybe I can change the amount of artificial light being blasted down my earholes, which to the best of my knowledge is currently zero.

Enter the £122 Human Charger. Or rather, let the Human Charger enter me. It takes the form of two black earbuds, which look like they go slightly deeper than your common garden earbud, wired up like a set of headphones to a sleek, silver box that resembles a heavy, screenless iPod Nano. All the better to camouflage it, I guess. All those suckers around me will think I’m listening to music when, in fact, I’m being pumped full of energy like a lorry at a petrol station.

It’s a normal Wednesday morning when I take it out of its box; I’m feeling a bit heavy-lidded, even after cycling to said windowless cavern, and my mood is a normal Wednesday morning shade of beige. Having charged the thing up with a micro-USB cable, I put the buds in my ears and press the power button. The button and the tips of the earbuds light up. This human starts charging… now.

The device resembles a soundless, screenless Bizarro iPod

You’ll be pleased to learn that, per the marketing guff that sounds like it was written by a committee of AIs, “HumanCharger® requires only 12 minutes but does not limit the user from daily activities such as walking, talking or any other normal daily tasks”. This means I’m able to go about my usual email chores, until, after a few minutes, a curious sensation sets in. Is someone talking about me? Because my ears are burning!

It’s a gentle sort of heat, but it’s heat nonetheless. For the first time in my life I feel grateful for the docility of conventional earbuds, which after generations of breeding are tame enough not to roast your skull from the inside. These guys are fiercer, but it’s easy enough to forget about and might even wake me up a bit. Do I perceive a partial scraping-off of barnacles?

After a while, I see the light at the end of the tunnel, by which I mean the twelve minutes have elapsed. I’ve had the novel experience of feeling like a phone being hooked up to an external battery, I’m not sure if I’ve felt any change in myself. I try it over the next few mornings with similar results, apart from the one morning where it seemed to stimulate a desire to move my bowels. I was keenest for it to work on the morning when I’d come into work on minimal sleep, but I felt like crap before, during and after my charging.

'My ears are burning!'

I ended the week more sceptical than I’d began it. Did I do it right?, I wondered. Did I… put it in the right orifice? I had, thank God – it just hadn’t worked, or, if it had, it had prompted so imperceptible a change in my alertness as to be outweighed by a gulp of coffee.

To learn about the science or otherwise behind this device, I spoke to Professor Andrew King, who is co-director of the Auditory Neuroscience Group at the University of Oxford. Prof King explained that there’s “a long-standing interest in the effects of light on the brain being mediated other than by the obvious route, through the eyes”, and mentioned the school of thought that held that shining light at the back of the knee can alleviate jetlag. He said there was no doubt that light “can modulate circadian, neuroendocrine, hormonal and behavioural responses, and mood”, and affirmed that seasonal affective disorder is “a very real phenomenon”, but said that what little hard science there is in this area – the shining-light-down-the-ear area – is “quite controversial”.

In the end, he said, “the evidence to really support a genuine benefit coming from this is not particularly strong.”

And you can throw in my purely anecdotal evidence. There are several other things I could stick down my ears to wake myself up – pencils, worms, frayed electric cabling – that are easier to get hold of than the Human Charger and don’t cost north of a hundred quid. Maybe that’s the real charge: £122.

torstai 27. kesäkuuta 2019

Kitchen Elf -pastakone

Blogiin tuli vinkki ”uudesta” oululaisesta innnovaatiosta Kitchen Elf -pastakoneesta. Innovaation takana olevan Polar Devicen sivulla kerrotaan seuraavaa:


Laite olisi siis tulossa Indiegogoon tilattavaksi, mutta kuten usein on käynyt, laitteen saamisesta ei kuitenkaan ole mitään takeita. Usein oululaisissa innovaatioissa on jotakin outoa ja niin on tässäkin.

Google-haulla ”kitchen elf” löytyy useita sivuja, jotka viittaavat suoraan pastakoneeseen, mutta sivuilla ei olekaan mitään sisältöä, vaikka vanhin niistä näyttää olevan vuodelta 2017. ”Sisältö” löytyy kuitenkin välimuisista, mikä kertoo siitä, että sivut on tyhjennetty vasta jokin aika sitten.

Sivuilla on kuva koneesta, joka on toisen näköinen kuin Polar Devicen sivulla,


ja mainosteksti:

Kitchen Elf – Me rakastamme pastaa!

Oletko sinäkin hulluna pastaan? Me olemme ainakin! Oletko koskaan kokeillut tehdä tuorepastaa itse? Tiedätkö miltä tuorepasta oikeasti maistuu? Täällä bingo!

Me olemme hulluina pastaan ja nuudeleihin ja meillä kaikilla on omat mielipiteemme siitä, kuinka ne valmistamme. Gordon Ramsay sanoo, että pastan keitinveteen pitäisi lisätä oliiviöljyä, toiset ovat sitä vastaan verisesti. Pitäisikö nuudelit keittää täysin veteliksi vai hieman sisältä jähmeimmiksi? Näihin ei ole olemassa oikeita vastauksia, vai onko sittenkin?

Onko käsintehty pasta parempaa kuin kaupan kuivapastat? Harva jaksaa uskoa kuiviin pastoihin samalla tavalla kuin me tuorepastoihin. Harvassa ovat siis ne ihmiset, ketään tuomitsematta, jotka eivät rakastaisi tuorepastaa. Me jotka rakastamme tuorepastoja ja –nuudeleita, meillä on ongelma: tuorepastan tekeminen vie aikaa ja se vaatii vaivaa. Myöskään kaikilla ei ole aikaa tai osaamista tuorepastan aikaansaamiseksi, voin itse nostaa kädet ylös etenkin toisen asian, eli osaamisen, kohdalla!

Kitchen Elf on tehty sinulle että minulle. 3 minuuttia ja tuorepastasi on valmis keittämistä varten. Kolmessa minuutissa saat haluamasi muotoista, paksuista tai levyistä tuorepastaa. Jos olet tehnyt tuorepastaa, muistat varmaan sotkun, jonka tuorepastan tekeminen jätti? Jep jep Kitchen Elfin kanssa siitä sinun ei tarvitse enää murehtia, sillä kone on varustettu itsepuhdistavalla ominaisuudella.

3 minuuttia ja olet valmiina keittämään käsintehdyn tuorepastan sekä nauttimaan tuorepastasta perheesi kanssa. Sotkuttoman 3 minuutin jälkeen olet valmis. Salaisuus: koneemme matkii kaulimen liikettä, joka on tärkeä osa tuorepastan tekoa.

– 3 minuutissa tuorepastaa tai tuorenuudeleita.
– Kitchen Elf on varustettu itsepuhdistavalla ominaisuudella!
– Pastan ja nuudeleiden eri muodot ovat mahdollisia: spagetit, nuudelit, fettuccinet ja taikinalevyt.

Kyllähän ”vanhempi” malli on paljon tyylikkäämmän näköinen kuin Indiegoon tarjolle tuleva.


Näyttää siltä, että pastakone ”oli keksitty” jo pari vuotta sitten, mutta sen tuotteistamisessa lieneekin ollut taloudellisia ongelmia. Niiden ratkaisemiseksi Polar Device kääntyy nyt IGG-tukijoiden puoleen.

Olisi vaikea kuvitella, etteikö markkinilla olisi jo toimivia pastakoneita, joiden kanssa Kitchen Elfin tulee olemaan melko mahdotonta kilpailla niin hinnassa kuin laadussakin.

Blogin tuomio: Kitchen Elfiä ei kannata ostaa, koska jos se joskus toimitettaisiinkin tukijoille, se ei vastaa luvattua tai se ei toimi luvatulla tavalla. On kuitenkin luultavaa, että sille tulee käymään samoin kuin Certum Phonelle, eli se tulee floppaamaan.

Kichen Elf kuuluu hyödyttömyydessään samaan sarjaan leipäkoneen kanssa. Nähtäväksi jää, miten suurella summalla veronmaksajat tulevat tulemaan tätä turhaketta (Tekes, ely-keskus).


sunnuntai 23. kesäkuuta 2019

Laturi Corporation Oy

Oululainen Laturi Corporation Oy on yksi niitä yrityksiä, jotka ovat toiminnassa vain niin kauan kuin ne saavat julkista tukea. Blogi on esitellyt vastaavia aiemminkin, ja yhteistä niille on huono ja typerä bisnesidea, jolle ei ole kaupallista kysyntää.

Näin yritys kuvaa itseään:

”Laturi Corporation Oy on hyvinvointiteknologiayritys, joka on perustettu Oulussa 2012. Laturilla on laajaa osaamista teknologian, terveyden ja liikunnan aloilta. Teemme yhteistyötä hyvinvointialan johtavien palveluntuottajien kanssa. Yhdessä yhteistyökumppaniemme kanssa lisäämme virtaa työyhteisöihin innovatiivisilla työhyvinvoinnin palveluratkaisuilla. Laadukkaasti, helposti ja kustannustehokkaasti.”

Ja lisää seuraa:

”Energiatesti on Laturin kehittämä patentoitu ja palkittu tuote, joka on innostanut jo satoja työyhteisöjä ympäri Suomen mittaamaan ja seuraamaan hyvinvointiaan.”

Tuota naurettavuutta on kuvattu täällä:


Laturi on saanut huomattavan summan Tekes-tukea. Viiden vuoden aikana se oli saanut 421 286 euroa avustusta ja 100 000 euroa lainaa.


Tuo kaikki raha oli mennyt yrityksen pyörittämiseen. Ainoa ”tuote”, jonka yritys oli kehittänyt tuotekehitysrahoillaan, lieneekin ollut em. Energiatesti. Laturi on aina ollut tappiollinen.


Koska Laturi ei ollut maksanut 100 000 euron Tekes-lainaa määräaikaan mennessä takaisin, Valtiokonttori on hakenut sille velkomustuomion. Tästä ei olekaan enää pitkä matka siihen, että Laturi haetaan konkurssiin. Ongelmana lieneekin se, että sillä ei taida juurikaan olla mitään muuta omaisuutta kuin tuo ”patentoitu” Energiatesti.


Sinne hupeni yli puoli miljoonaa euroa veronmaksajien rahaa kuin kankkulan kaivoon...

keskiviikko 29. toukokuuta 2019

Vanha kultasormus

Metallinetsinnässä maasta löytyi vanha vihkisormus. Leimat kertovat kaiken olennaisen:

Sormuksen oli valmistanut Johan Peter Paulin 18 karaatin (750/1000) kullasta Oulussa vuonna 1907. Viimeinen leima ”TP?” ei tosin oikein erotu kuvassa.

Sormuksen kuluneisuuden ja löytösyvyyden perusteella voidaan arvoida, että sormus ei ollut pudonnut maahan aivan uutena vaan arvoilta noin 70 vuotta sitten eli 40-luvulla. Voi vain kuvitella ukkoparan mielipahaa hänen huomattuaan kadottaneensa sormuksensa ja sitä etsimisen vaivaa – ja kuten historia on osoittanut: aivan turhaan.


Sormuksen koko on 19 x 6 mm, ja se painaa noin 6 g. Siinä on siten kultaa 4,5 g ja sen arvo ”romukultana” on noin 130 euroa.

Sormuksen omistajan voisi selvittää tutkimalla kirkonkirjaa tuolta vuodelta, koska kyseessä ei ole kovinkaan suuri kunta. Tuon ajan kirkonkirjat eivät kuitenkaan ole julkisesti saatavilla internetissä, vaan selvittäminen edellyttäisi seurakunnan maksullisen palvelun käyttämistä.

lauantai 25. toukokuuta 2019

Lopullinen ratkaisu...

Pentti Linkola oli jo 70-luvulla huolissaan luonnon turmeltumisesta ja jatkuvasta väestönkasvusta. Vaikka tuolloin ei ollutkaan samanlaista pakolaisvirtaa kolmannen maailman maista kehittyneisiin maihin, Linkola piti pahimpana mahdollisena vaihtoehtona sitä, että pakolaiset muuttaisivat niihin ja oppisivat niiden tuhlailevan elämäntavan.

Tuolloin ei myöskään vielä puhuttu ”ilmastonmuutoksesta – tarkoitetaan sillä sitten ilmaston lämpenemistä, kylmenemistä, jotakin siltä väliltä tai sitten aivan jotakin muuta. Linkolan ”lääke” luonnon turmeltumisen estämisesti oli maailman väestön radikaali vähentäminen – jopa 95 prosenttia.

Nyt, 40 vuotta myöhemmin, tilanne on vielä pahempi. Väestön määrä on kasvanut kovaa vauhtia ja enimmäkseen niissä maissa, joista lähdetään helposti oppimaan kuluttavampaa ja tuhlailevampaa elämäntapaa. YK on tehnyt ”parhaansa”, jotta kehitysmaiden lapsikuolleisuus on saatu pienenemään ja samalla kaikki rajoitukset hillitsemättömästä väestönkasvusta on poistettu.

Kaikenlaiset toimet ilmaston lämpenemisen estämiseksi vaikuttavat turhilta ja naurettavilta niin kauan kuin väestönkasvulle ei tehdä mitään. Nettovaikutus tulee olemaan nolla.

Jos maailman väestön määrä saataisiin pudotettua nopeasti viiteen prosenttiin, mitään huolta ilmaston lämpenemisestä ja luonnon turmeltumisesta ei enää olisi.

sunnuntai 28. huhtikuuta 2019

Михаил Вага

Michael (Mikhail) Vaga on viime aikoina pitänyt matalaa profiilia, mutta hepusta löytyy kaikenlaista vanhempaa tietoa, kun hakusanoina käyttää Vagan nimen oikeaa kirjoitusasua kyrillisin kirjaimin eli ”Михаил Вага”.

Tammikuussa 2015 eli neljä vuotta sitten HandEnergy oli näin kehittynyt.


Kuvassa ”keksijänero” on työssään.


Lokakuussa 2015 HandEnergyn ”kehitystyö” oli edennyt näin pitkälle. Koska Valko-Venäjä on takapajuinen maa ja epäilemättä koko Euroopan viheliäisin valtio, siellä luultavasti hallitaan käänteinen tuotekehitystyö.


Blogissa todettiin marraskuussa 2017, että HandEnergyssä on huono kokonaishyötysuhde. Jotta nimellinen viiden watin teho saataisiin kehitettyä, laturiin täytyy tuoda vähintäänkin kuuden watin sähköksi muuttuva mekaaninen teho, mutta todennäköisesti hyötysuhde on vieläkin huonompi – ehkä jopa vain 50 %, jolloin vaadittava lihasteho olisi 10 wattia.

Jotta gyroskooppi pysyisi liikkeessä ja laturi tuottaisi nimellisen 5 watin tehon, laturin kieputtaminen vaatii voimaa, minkä voi havaitakin aikaisemmasta videosta (artikkeli: ”HandEnergy ei (sittenkään) valmistu”). Voidaan olettaa, että videolla näkyvä ”prototyyppi” on toimiva ja se todellakin tuottaa sähköenergiaa ja lataa laturin sisäistä akkua.


KickStarterin FAQ-osiossa kerrotaan, että sisäisen akun lataaminen kestää noin yhden tunnin. On luultavaa, että jopa kymmenenkin minuutin kieputtaminen on useimmille liikaa, koska se on niin rasittavaa. Vaikka toimiva laturi joskus valmistuisikin, sen hyödyllisyys olisi melko kyseenalainen, koska hyvin harva jaksaisi käyttää sitä lataamiseen sen hankaluuden vuoksi. Tämä on asia, jota tuskin kukaan tukija (tietämättömyyttään) oli tullut ajatelleeksi.

Vagalla oli varmastikin huonot fysiikan perustiedot, koska hän kuvitteli, että laturin vaatima teho syntyisi tuosta vain. Nyt toimivan prototyypin valmistuttua asia on luultavastikin valjennut hänelle ja samalla yksi fysiikan peruslaeista on konkretisoitunut: energia ei voi syntyä tyhjästä.

Prototyypin videoon verrattuna tämä ”promootiovideo” on täyttä huijausta. Tukijat saatiin uskomaan, että lataaminen olisi noin helppoa ja kevyttä.


IGG:n videolla (joulukuu 2017) kerrotaan, että Vaga oli valmistanut suuren määrän prototyyppejä, ja nyt hän tarvitsee tukijoiden rahallista tukea tuotannon aloittamiseksi. Mihin tukijoiden rahat todellisuudessa menivät?

keskiviikko 24. huhtikuuta 2019

Vapun sää

Vappu on viikon kuluttua. Tuolloin voi juoda vapaasti gambinaa kaupungin puistoissa ja rannoilla kenenkään siihen puuttumatta.

Vapun säällä on ratkaiseva merkitys siihen, miten virkistävää tuollainen ulkoilmaelämä on. Räntäsateessa se ei ole kovinkaan nautittavaa.

Miljoonabudjetilla toimiva valtiollinen Ilmatieteen laitos ja lähinnä kaupallisten toimijoiden rahoittama Foreca ovat antaneet varsin erilaisen ennusteen ensi viikolle.

Tavallisesti Forecan ennusteet ovat olleet mitä sattuu, mutta joskus Foreca on osannut ennustanut aikaisemmin muutaman päivän kuluttua saapuvat sateet. Usein nuo sateet ovat kuitenkin olleet liioiteltuja tai ne eivät koskaan saapuneet.

Ilmatieteen laitos ennustaa maanantaista lähtien selvästikin kylmenevää säätä ja loppuviikolle jopa lumisadetta.


Foreca on tällä kertaa optimistisempi ja ennustaa sekin tosin viilenevää mutta ei niin kylmää kuin Ilmatieteen laitos eikä lumisadetta.


Jää nähtäväksi, kumman ennuste osuu lähemmäksi oikeaa. Vaikka Ilmatieteen laitoksen resurssit ovat jättimäiset Forecaan verrattuna, se ei välttämättä takaa, että Ilmatieteen laitoksen ennusteet olisivat Forecaa tarkempia.

sunnuntai 21. huhtikuuta 2019

Unico Smartbrush on valmis

Nyt sekin ihme on tapahtunut, että Unico Smartbrush -hampaidenpesulaite on toimitettu IGG-tilaajille – tai ainakin joillekin – mutta tukijat eivät ole tyytyväisiä, koska toimitettu laite ei olekaan sellainen, joka heille aluksi luvattiin. Ei pyöriviä harjaksia eikä UV-valoa.

Erään tukijan kommentti kertoo kaiken olennaisen:

Just received mine today

1) it looks absolutely nothing like what they showed in pictures and videos
2) they sent the wrong color that I chose
3) it did not come with any toothpaste
4) build quality feels cheap and definitely not worth the 113.00 euros I spent to back it

HOWEVER, it charges, turns on, and works so I guess it’s not too bad

Overall, not worth the almost 3 year wait or 113.00 euros.

Pahinta tässä taitaa olla se, että samanlaista laitetta myydään kiinalaisessa AliExpress-verkkokaupassa hintaan 19,94 USD. Postikulut Suomeen olisivat vain 0,91 USD, jolloin kokonaishinta olisi himpun alle 20 euroa.


Tässä on erään tukijan ottama valokuva Unico Smartbrushista. Se on hyvin paljon samannäköinen kuin AliExpressin laite, ja siksi ei liene vaikea arvata, että molemmat ovat peräisin samasta tehtaasta tai ainakin samalta suunnittelupöydältä.


Kiinan 20 euron hinta kertoo sen, että laitteen valmistaminen suurissa erissä maksaa muutaman euron.



On luultavaa, että Unicoa ei ollut alkujaankaan tarkoitus valmistaa luvatunlaisena. Tukijoille kerrottiin moninaisista vaikeuksista tuotekehityksessä, ja useiden viivästysten jälkeen tukijat saatiin pehmitettyä hyväksymään ”hieman erilainen” laite kuin luvattu. Unico-huijari ajatteli, että tukijat tulevat olemaan tyytyväisiä, jos saavat edes jonkinlaisen laitteen.

Täällä on vielä halvempi tuote, jota myydään normaalihintaan:

https://www.aliexpress.com/item/Wireless-Electric-Toothbrush-Automatic-Ultrasonic-Wave-Toothbrush-Waterproof-Silicone-U-shaped-Toothbrush-with-Charging-Base-0/32949435561.html

keskiviikko 17. huhtikuuta 2019

Sykkeli – Oulun kaupunkipyörä

Oulun kaupunki hankkii puolalaiselta yritykseltä 600 polkupyörää kaupunkilaisten käyttöön. Kymmeneksi vuodeksi tehty sopimus maksaa 677 000 euroa vuodessa eli 6,77 miljoonaa euroa kaikkiaan.

Kyseessä on tavallinen poljettava 1-vaihteinen pyörä, jossa on tosin tehokkaat rumpujarrut. (Rumpujarru on tavallinen jarrutyyppi muidenkin pyörien takarenkaissa, mutta Sykkelin navan suurempi halkaisija tekee jarruista tehokkaammat.)

Ei ole vaikea ennustaa, että pyörien hävikki tulee olemaan 10 prosentin luokkaa, eli noin 60 pyörää päätyy ensimmäisenä vuotena oululaiseen tapaan Laanaojaan, Oulujokeen tai Koskikeskukseen. Viiden vuoden jälkeen niitä olisi jäljellä 393 kappaletta ja kymmenen vuoden jälkeen enää 232 kappaletta.

Kaupunki teki huonon sopimuksen toimittajan kanssa, koska se ei huomioi ”hävikkiä”. Vuosikustannus on sama pyörien lukumäärään katsomatta, eikä puolalaisella toimittajalla ole mitään velvollisuutta toimittaa uusia pyöriä kadonneiden tilalle.


Pyörän käyttö voi tulla kalliiksi, jos sen unohtaa palauttaa oikeaan paikkaan. Jos joku baarista yöllä kotiinsa palaava päättää lainata Sykkelin ja unohtaa sen jonnekin, lisämaksu on vähintäänkin 80 euroa mutta maksimissaan jopa 1000 euroa.

Yhden pyörän kulut kymmenen vuoden ajalta ovat 11 283 euroa, mikä on hurja summa, vaikka pyörien huoltokulut huomioidaankin. Pyörien ajomäärä tulee jäämään pieneksi, joten renkaat, jotka lienevätkin ainoa kuluva osa, tulevat kestämään useita vuosia.

Ilkivallasta tulee aiheutumaan suurempi kuluerä. Pyörien osat taitavat olla sen verran uniikkeja, että ne eivät kelpaa varkaille. Istuinputkessa näyttää tosin olevan ilman työkalua toimiva pikakiristin. Ei ole vaikea arvata, että pyöräasemilla tulee näkymään paljon istuimettomia pyöriä.

Sopimus on ehdottomasti hyvä NextBike Polskalle, vaikkakaan ei ole selvää, kuka vastaa ilkivallan vahingoista.