perjantai 16. heinäkuuta 2010

”Merikaupunki” Oulu

Sitaatit siksi koska (nykyisessä) Oulussa on yhtä paljon merellisyyttä kuin vesilasissa.

Oululla on merellinen historia, ja olipa Oulun kauppalaivasto yhden vuoden ajan peräti Suomen suurin 1800-luvun puolivälissä, mutta mitä kauemmaksi nuo ajat jäävät historiaan, sitä pienemmäksi meren merkitys on Oululle käynyt.

Oulun merellisyys katoaa avomerelle sitä mukaa kuin merenranta vetäytyy kauemmaksi maankohoamisen vuoksi.

Oulun kaupunki haluaisi korostaa Oulun merellistä ilmettä, mutta teot puhuvat päinvastaista. Oulun entinen satama, Toppilan satama, halutaan sulkea Toppilanväylän ylitse kulkevalla sillalla, mikä lieneekin viimeinen niitti vielä jäljellä olevalle ”merelliselle” Oululle.

Kartalta katsoen Oulu näyttää merikaupungilta, mutta totuus paljastuu vieraalle tämän saapuessa kaupunkiin ja etsiessä merellistä Oulua. Toisin kuin muissa merikaupungeissa, joista mainittakoon esimerkkinä Kotka, Oulussa ei ole havaittavissa mitään merellistä tai meren liittyvää.

Kotkassa on pidetty jo kymmenien vuosien ajan Kotkan Meripäivät, joka viihteellisestä luonteestaan huolimatta on vahvasti merellinen tapahtuma, vaikkakin viime vuosina Meripäivien ilme on muuttunut vähemmän merihenkiseksi.

Jos joku haluaisi ostaa Kauppahallista Oulun merialueelta pyydystettyä kalaa, hänelle tarjotaan norjalaista lohta tai virolaista kuhaa – tai jotakin vieläkin eksoottisempaa kalaa.

Kaupunkiin merihenkisyyttä hakemaan tullut turisti joutuu tyytymään torinrannan lukuisissa kaljakuppiloissa janoaan sammuttaviin nykyajan ”rantojen miehiin”.

Kuva kertoo kaiken olennaisen, mitä merellisestä Oulusta on vielä jäljellä.

keskiviikko 7. heinäkuuta 2010

Verkossa on älyä

Otsikko voisi yhtä hyvin olla ”Tarina Hölmölästä”. Kertomukset Hölmölästä kuuluvat Suomen kansansatuihin, ja Hölmölässä mahdotonkin yritettiin tehdä mahdolliseksi mutta siinä kuitenkaan onnistumatta.

Sähköverkkoyhtiöiden asiakkailleen jakamassa asiakaslehdessä, jonka nimi vaihtelee verkkoyhtiön mukaan, oli otsikon mukainen artikkeli, jossa visioidaan siitä, miten sähköverkosta voidaan tehdä älykkäämpi. Artikkeli esittää sen yksinkertaisesti: sähköverkon yhteyteen liitetään koko ajan enemmän tietotekniikkaa.

Jutussa kerrotaan esimerkki, miten asiakas voisi ladata sähköautonsa halvan sähkön aikana ja käyttää sähkön myöhemmin vaikkapa sähkösaunan lämmittämisen. Esimerkki on kuin suoraan Hölmölästä, koska sähköautoja ei vielä ole, eikä ns. hybridistäkään taida oikein olla siihen.

Entä jos asiakas haluaisikin lähteä saunomisensa jälkeen ajelulle, mutta matka tyssäisi kesken, koska akkujen energia käytettiinkin saunomiseen?

Eikö olisi yksinkertaisempaa, jos asiakas hankkisi saunaansa oman akuston, jota voisi sitten artikkelin mukaan ”ladata halvan sähkön aikana” ja käyttää kiukaan lämmittämiseen? Mitäpä siihen turhaan sotkemaan sähköverkkoa. Tai miten olisi puulämmitteinen kiuas? Sehän toimii sähkökatkonkin aikana.

Mikä olisi saavutettu säästö, ja olisiko se koskaan kaiken nähdyn vaivan arvoista? Kuuden kilowatin kiuas kuluttaa yhdellä saunomiskerralla noin kuusi kilowattituntia energiaa, joka maksaa noin 0,70 euroa. Jos hintaero halvan ja kalliin sähkön välillä olisi esim. 35 senttiä, saavutettu säästö olisi vain 0,35 euroa saunomiskertaa kohti.

Ehkäpä jutun kirjoittaja odottaa sähköenergian kallistuvan merkittävästi nykyisestä tasostaan, jolloin säästökin olisi suurempi ja säästäminen kannattavampaa, mutta päätökset uusista ydinvoimalaluvista eivät oikein tue tätä odotusta. Ne pikemmminkin takaavat sen, että sähkön hinta tulee säilymään vakaana seuraavat vuosikymmenet.

Jutussa esiintyvä asiantuntija pitää etäluettavia sähkömittareita konkreettisena merkkinä kehityksestä älykkäämpään suuntaan. Niiden asentamista on perusteltu sillä, että kuluttaja saisi tarkempaa tietoa omasta sähkönkulutuksestaan ja voisi sen avulla muuttaa kulutustaan säästävämpään suuntaan. Kuluttajien on luvattu saavan jopa tuntitasoista tietoa mutta tietenkin vain internetin välityksellä, eli kuluttajan pitää kirjautua verkkoyhtiön sivulle, jotta hän voisi nähdä tuntikulutuksen ja kWh-lukeman.

Moni kuluttaja pystyy nykyisinkin näkemään kWh-lukeman joko eteisen seinältä tai mökin ulkoseinässä olevasta mittarikotelosta. Kuluttajien hyöty etäluettavista mittareista on siten mitätön tai jopa täysin hyödytön. Hyödyn kerää sitä vastoin verkkoyhtiö, joka pysty tarkkailemaan jokaisen asiakkaansa sähkönkulutusta reaaliaikaisesti.

Jutussa esiintyvä toinen asiantuntija uumoilee tulevaisuutta, jossa kotitalouksien pienet aurinkokennot ja tuulivoimalat liitettäisiin yleiseen sähköverkkoon ja niiden tuottama ylijäämäsähkö myytäisiin sähkömarkkinoille. Kotitalouksista haluttaisiin siis tehdä sähkönmyyjiä. Ei kai nyt sentään..?

Jotta jokin sähköntuotantoyksikkö voitaisiin liittää sähköverkkoon, sen tuottaman sähkön jännitteen ja taajuuden tulee olla tarkasti säädettyjä. Lisäksi tarvitaan tarkat mittauslaiteet, jotka kertovat sähkön virtaussuunnan ja kulloisenkin tehon loiskomponentteineen. Etäluettava kWh-mittari ei riitä siihen.

Sähköauton akuston käyttäminen sähkövarastona on juuri sitä, mitä Hölmölässä harrastettaisiin. Sähkön muuttaminen tasasähköksi ja sitten takaisin vaihtosähköksi pienessä mittakaavassa tyhjäkäynti- ym. häviöineen tekee hyötysuhteen niin huonoksi, että saavutettu etu (jos sitä voidaan edes saavuttaa) menetetään häviöihin.

perjantai 2. heinäkuuta 2010

Saunalahden virheellinen laskutus, osa 2

Tein huhtikuun lopussa liittymäsopimuksen Saunalahden mobiililaajakaistasta. Täkyinä olivat kahden viikon maksuton kokeilu (”Try-and-buy”) ja 50 prosentin alennus kuukausimaksuun ensimmäiset puoli vuotta.

Ensimmäinen lasku, joka käsittää kaksi kuukautta, tuli viime viikolla. Mutta kas kummaa (jälleen): Saunalahti oli ”unohtanut” lupaamansa 50 prosentin alennuksen.

Tein seuravana päivänä reklamaation virheellisestä laskusta Oma Saunalahden asiakaspalvelu-sivulla. Vaikka välissä oli juhannus, aikaa on kulunut jo kuusi arkipäivää, eikä Saunalahden asiakaspalvelu ole vieläkään vastannut huomautukseeni.

Asiakaspalvelu-sivulla todetaan mm.: ”Vastaamme normaalisti 1-3 päivässä, joskus harvoin hieman myöhemmin. Vastaamme varmasti kaikkiin viesteihin, käsittelyaika riippuu mm. puhelinpalvelun ruuhkahetkistä.” Kuusi päivää on selvästikin enemmän kuin kolme päivää.

Laskun eräpäivä on ensi viikolla, mutta laskun maksaminen saa odottaa niin kauan, kunnes Saunalahti lähettää uuden laskun ja kertoo syyn virheelliseen laskutukseen.

Kerroin helmikuussa tapauksesta, jossa Saunalahti oli ”unohtanut” uudelle asiakkalleen lupaamansa puolen vuoden kuukausimaksut veloituksetta. Jos Saunalahden uusien asiakkaiden laskutuksen aloittaminen on joka kerta näin virheellistä, tuskin tarvitsee ihmetellä, miksi asiakaspalvelu on niin ruuhkautunut, että se ei ehdi vastata.

http://oulun1.blogspot.com/2010/02/saunalahden-virheellinen-laskutus.html