keskiviikko 29. toukokuuta 2019

Vanha kultasormus

Metallinetsinnässä maasta löytyi vanha vihkisormus. Leimat kertovat kaiken olennaisen:

Sormuksen oli valmistanut Johan Peter Paulin 18 karaatin (750/1000) kullasta Oulussa vuonna 1907. Viimeinen leima ”TP?” ei tosin oikein erotu kuvassa.

Sormuksen kuluneisuuden ja löytösyvyyden perusteella voidaan arvoida, että sormus ei ollut pudonnut maahan aivan uutena vaan arvoilta noin 70 vuotta sitten eli 40-luvulla. Voi vain kuvitella ukkoparan mielipahaa hänen huomattuaan kadottaneensa sormuksensa ja sitä etsimisen vaivaa – ja kuten historia on osoittanut: aivan turhaan.


Sormuksen koko on 19 x 6 mm, ja se painaa noin 6 g. Siinä on siten kultaa 4,5 g ja sen arvo ”romukultana” on noin 130 euroa.

Sormuksen omistajan voisi selvittää tutkimalla kirkonkirjaa tuolta vuodelta, koska kyseessä ei ole kovinkaan suuri kunta. Tuon ajan kirkonkirjat eivät kuitenkaan ole julkisesti saatavilla internetissä, vaan selvittäminen edellyttäisi seurakunnan maksullisen palvelun käyttämistä.

lauantai 25. toukokuuta 2019

Lopullinen ratkaisu...

Pentti Linkola oli jo 70-luvulla huolissaan luonnon turmeltumisesta ja jatkuvasta väestönkasvusta. Vaikka tuolloin ei ollutkaan samanlaista pakolaisvirtaa kolmannen maailman maista kehittyneisiin maihin, Linkola piti pahimpana mahdollisena vaihtoehtona sitä, että pakolaiset muuttaisivat niihin ja oppisivat niiden tuhlailevan elämäntavan.

Tuolloin ei myöskään vielä puhuttu ”ilmastonmuutoksesta – tarkoitetaan sillä sitten ilmaston lämpenemistä, kylmenemistä, jotakin siltä väliltä tai sitten aivan jotakin muuta. Linkolan ”lääke” luonnon turmeltumisen estämisesti oli maailman väestön radikaali vähentäminen – jopa 95 prosenttia.

Nyt, 40 vuotta myöhemmin, tilanne on vielä pahempi. Väestön määrä on kasvanut kovaa vauhtia ja enimmäkseen niissä maissa, joista lähdetään helposti oppimaan kuluttavampaa ja tuhlailevampaa elämäntapaa. YK on tehnyt ”parhaansa”, jotta kehitysmaiden lapsikuolleisuus on saatu pienenemään ja samalla kaikki rajoitukset hillitsemättömästä väestönkasvusta on poistettu.

Kaikenlaiset toimet ilmaston lämpenemisen estämiseksi vaikuttavat turhilta ja naurettavilta niin kauan kuin väestönkasvulle ei tehdä mitään. Nettovaikutus tulee olemaan nolla.

Jos maailman väestön määrä saataisiin pudotettua nopeasti viiteen prosenttiin, mitään huolta ilmaston lämpenemisestä ja luonnon turmeltumisesta ei enää olisi.