Pentti Linkola oli jo 70-luvulla
huolissaan luonnon turmeltumisesta ja jatkuvasta väestönkasvusta.
Vaikka tuolloin ei ollutkaan samanlaista pakolaisvirtaa kolmannen
maailman maista kehittyneisiin maihin, Linkola piti pahimpana
mahdollisena vaihtoehtona sitä, että pakolaiset muuttaisivat niihin
ja oppisivat niiden tuhlailevan elämäntavan.
Tuolloin ei myöskään vielä puhuttu
”ilmastonmuutoksesta – tarkoitetaan sillä sitten ilmaston
lämpenemistä, kylmenemistä, jotakin siltä väliltä tai sitten
aivan jotakin muuta. Linkolan ”lääke” luonnon turmeltumisen
estämisesti oli maailman väestön radikaali vähentäminen – jopa
95 prosenttia.
Nyt, 40 vuotta myöhemmin, tilanne on
vielä pahempi. Väestön määrä on kasvanut kovaa vauhtia ja
enimmäkseen niissä maissa, joista lähdetään helposti oppimaan
kuluttavampaa ja tuhlailevampaa elämäntapaa. YK on tehnyt
”parhaansa”, jotta kehitysmaiden lapsikuolleisuus on saatu
pienenemään ja samalla kaikki rajoitukset hillitsemättömästä
väestönkasvusta on poistettu.
Kaikenlaiset toimet ilmaston
lämpenemisen estämiseksi vaikuttavat turhilta ja naurettavilta niin
kauan kuin väestönkasvulle ei tehdä mitään. Nettovaikutus tulee
olemaan nolla.
Jos maailman väestön määrä
saataisiin pudotettua nopeasti viiteen prosenttiin, mitään huolta
ilmaston lämpenemisestä ja luonnon turmeltumisesta ei enää olisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti