Verkossa on älyä

Otsikko voisi yhtä hyvin olla ”Tarina Hölmölästä”. Kertomukset Hölmölästä kuuluvat Suomen kansansatuihin, ja Hölmölässä mahdotonkin yritettiin tehdä mahdolliseksi mutta siinä kuitenkaan onnistumatta.

Sähköverkkoyhtiöiden asiakkailleen jakamassa asiakaslehdessä, jonka nimi vaihtelee verkkoyhtiön mukaan, oli otsikon mukainen artikkeli, jossa visioidaan siitä, miten sähköverkosta voidaan tehdä älykkäämpi. Artikkeli esittää sen yksinkertaisesti: sähköverkon yhteyteen liitetään koko ajan enemmän tietotekniikkaa.

Jutussa kerrotaan esimerkki, miten asiakas voisi ladata sähköautonsa halvan sähkön aikana ja käyttää sähkön myöhemmin vaikkapa sähkösaunan lämmittämisen. Esimerkki on kuin suoraan Hölmölästä, koska sähköautoja ei vielä ole, eikä ns. hybridistäkään taida oikein olla siihen.

Entä jos asiakas haluaisikin lähteä saunomisensa jälkeen ajelulle, mutta matka tyssäisi kesken, koska akkujen energia käytettiinkin saunomiseen?

Eikö olisi yksinkertaisempaa, jos asiakas hankkisi saunaansa oman akuston, jota voisi sitten artikkelin mukaan ”ladata halvan sähkön aikana” ja käyttää kiukaan lämmittämiseen? Mitäpä siihen turhaan sotkemaan sähköverkkoa. Tai miten olisi puulämmitteinen kiuas? Sehän toimii sähkökatkonkin aikana.

Mikä olisi saavutettu säästö, ja olisiko se koskaan kaiken nähdyn vaivan arvoista? Kuuden kilowatin kiuas kuluttaa yhdellä saunomiskerralla noin kuusi kilowattituntia energiaa, joka maksaa noin 0,70 euroa. Jos hintaero halvan ja kalliin sähkön välillä olisi esim. 35 senttiä, saavutettu säästö olisi vain 0,35 euroa saunomiskertaa kohti.

Ehkäpä jutun kirjoittaja odottaa sähköenergian kallistuvan merkittävästi nykyisestä tasostaan, jolloin säästökin olisi suurempi ja säästäminen kannattavampaa, mutta päätökset uusista ydinvoimalaluvista eivät oikein tue tätä odotusta. Ne pikemmminkin takaavat sen, että sähkön hinta tulee säilymään vakaana seuraavat vuosikymmenet.

Jutussa esiintyvä asiantuntija pitää etäluettavia sähkömittareita konkreettisena merkkinä kehityksestä älykkäämpään suuntaan. Niiden asentamista on perusteltu sillä, että kuluttaja saisi tarkempaa tietoa omasta sähkönkulutuksestaan ja voisi sen avulla muuttaa kulutustaan säästävämpään suuntaan. Kuluttajien on luvattu saavan jopa tuntitasoista tietoa mutta tietenkin vain internetin välityksellä, eli kuluttajan pitää kirjautua verkkoyhtiön sivulle, jotta hän voisi nähdä tuntikulutuksen ja kWh-lukeman.

Moni kuluttaja pystyy nykyisinkin näkemään kWh-lukeman joko eteisen seinältä tai mökin ulkoseinässä olevasta mittarikotelosta. Kuluttajien hyöty etäluettavista mittareista on siten mitätön tai jopa täysin hyödytön. Hyödyn kerää sitä vastoin verkkoyhtiö, joka pysty tarkkailemaan jokaisen asiakkaansa sähkönkulutusta reaaliaikaisesti.

Jutussa esiintyvä toinen asiantuntija uumoilee tulevaisuutta, jossa kotitalouksien pienet aurinkokennot ja tuulivoimalat liitettäisiin yleiseen sähköverkkoon ja niiden tuottama ylijäämäsähkö myytäisiin sähkömarkkinoille. Kotitalouksista haluttaisiin siis tehdä sähkönmyyjiä. Ei kai nyt sentään..?

Jotta jokin sähköntuotantoyksikkö voitaisiin liittää sähköverkkoon, sen tuottaman sähkön jännitteen ja taajuuden tulee olla tarkasti säädettyjä. Lisäksi tarvitaan tarkat mittauslaiteet, jotka kertovat sähkön virtaussuunnan ja kulloisenkin tehon loiskomponentteineen. Etäluettava kWh-mittari ei riitä siihen.

Sähköauton akuston käyttäminen sähkövarastona on juuri sitä, mitä Hölmölässä harrastettaisiin. Sähkön muuttaminen tasasähköksi ja sitten takaisin vaihtosähköksi pienessä mittakaavassa tyhjäkäynti- ym. häviöineen tekee hyötysuhteen niin huonoksi, että saavutettu etu (jos sitä voidaan edes saavuttaa) menetetään häviöihin.