BrightCharger on pelkkää valhetta

BrightChargerin valehtelu alkoi ”patentista” jo kolme vuotta sitten, ja siitä pitäen valehtelu on jatkunut.

BrightChargerin Indiegogossa oleva video valehtelee. Siinä on kolme valhetta, joiden avulla yritys yrittää perustella laturin hankinnan tarpeellisuutta ja saada laturi kalliin hintansa arvoiseksi.

BrightCharger väittää videolla, että puhelimen akun lataaminen jatkuu, vaikka akku on jo varattu täyteen. Tuosta sitten seuraa, että

1) sähköä kuluu turhaan hukkaan,

2) paloriski kasvaa ylikuumenemisen vuoksi ja

3) akun ikä lyhenee.

Nuo kaikki ovat valhetta, koska puhelimen latauspiiri lopettaa lataamisen akun saavutettua tietyn varaustason.

BrightChargerissa itsessään on paloriski, koska se on jatkuvasti jännitteinen, jotta hipaisusta syttyvä led-valo voisi toimia.

Törkeä valehtelu ja pelottelu näyttävät nykyaikana olevan ainoita keinoja myydä tuotteita, joille ei todellisuudessa ole mitään tarvetta!

Kuvassa näkyy, miten epäkäytännöllinen BrightCharger on. Aparaatin kokonaispituus on 115 mm. Koska pallukka tulee pitkän matkaa ulos pistorasiasta, on olemassa riski, että ahtaissa suomalaisasunnoissa, joita tavataan kutsua tilaihmeiksi, jalka osuu siihen ja BrightCharger menee rikki.

BrightCharger on oikeastaan vielä Asmo-laturiakin typerämpi keksintö. Tuntuu siltä, että yritys on tässä niin sanotusti ajanut käärmeen pyssyyn, eli laturi on väkisin haluttu saada tuotantoon ja valmiiksi, vaikka yritys itsekin tietää, miten surkeasta tuotteesta BrightChargerissa on kyse.

Yksi BrightCharger maksoi Indiegogossa toimituskuluineen 46 USD eli yli 40 euroa, joka on noin Asmo-laturin mediaanihinnan luokkaa.

Edellä oli kuva Indiegossa myytävästä BrightChargerista. Alla on kuva vanhemmasta versiosta, joka oli paljon pienempi kooltaan. Laturin valmistaminen tuohon kokoon ei siis onnistunut..?

”Tavoitteena ei ole enempää tai vähempää kuin mullistaa maailma. Keksinnölläni haluan säästää energiaa maailmassa vähintään kuuden ydinvoimalan verran”, vakuuttaa BrightCharger-laturin keksijä Harri Tiainen. Tuo taisi nyt vain jäädä haaveeksi...

Asmo Solutions oli paljon vaatimattomampi: jos kaikki maailman laturit olisi vaihdettu Asmoihin, kaksi ydinvoimalaa olisi voitu sulkea. Jos sama operaatio toteutettaisiin BrightChargerin kanssa, puhuttaisiin peräti kuudesta ydinvoimalasta. Onko BrightCharger sitten kolme kertaa ”tehokkaampi” kuin Asmo-laturi vai miten ero laskennassa oli saatu aikaan..? Vai oliko tämäkin vain yksi valhe muiden lisäksi?

BrightChargerin patenttihakemukselle kävi huonosti

BrightChargerin patenttihakemuksen tutkimusraportti on karua luettavaa. Vaatimukset 11 ja 12 ovat niin epämääräisiä, että niiden avulla ei voitu edes tehdä patenttihakua tutkimusraporttia varten. Mutta vielä pahempaa seuraa.

Lopuissa vaatimuksissa patenttivirasto ei löytänyt minkäänlaista keksinnöllisyyttä, eli hakemuksella ei ole mitään edellytyksiä edetä patentin asteelle.

Tähän se kaatui: Pin Tin Janen hakemukseen. (Onpa muuten kummallinen nimi...) Pin Tin hakemus ei näytä päätyneen patentiksi asti, joten siinä lieneekin ollut päällekkäisyyksiä jonkin vanhemman patentin tai hakemuksen kanssa, mutta sillä ei ole mitään merkitystä BrightChargerin kannalta, koska BrightCharger ei tule saamaan patenttia.

Yövalolaturin patenttihakemuksen nimi oli hienosti ”Charger comprising night light”.

BrightChargerin kohtaloa ei kuitenkaan kannata murehtia. Se on vain eräänlaista luonnonvalintaa, joka karsii epäkelvot tuotteet pois markkinoilta ennen kuin ne edes ehtivät sinne. Jos BrightCharger sisältää jonkun toisen henkilön patentoiman toiminnon, yritys joutunee vaikeuksiin.

Tässä tulee pakostakin déjà vu -tunne, eli aivan kuin jokin toinen latureihin erikoistunut suomalaisyritys olisi kokenut saman kohtalon...

Yrityksellä oli jonkinlainen latauslaitetta käsittelevä hakemus PRH:ssa, mutta siellä todetaan: ”Hakemus jäänyt lopullisesti sillensä”. Yhdysvaltojen patenttivirastoon on myös jätetty hakemus, mutta ei vaadi suuriakaan ennustajanlahjoja tietääkseen, että sillä tulee olemaan sama kohtalo. Hakemuksissa voi olla pieniä eroavaisuuksia, mutta niiden pääpaino lieneekin latauksen automaattisessa katkaisussa.

USPTO:hon jätetyn hakemuksen tiedoissa viitataan PRH:n vuoden 2014 hakemukseen, eli oletettavasti ne ovat samat. Tuossa ei ole mitään järkeä.

Tässä voi nyt todeta, että BrightChargerilla ei ole minkäänlaista tulevaisuutta. Se oli tosin tiedossa jo aikaisemminkin, mutta nyt se on virallisesti vahvistettu. Nähtäväksi jää, saavatko Indiegogon tukijat ennakkoon maksamansa laturit tai edes rahojaan takaisin.

BrightCharger sai viime vuonna Tekesiltä 188 420 euroa lainaa. Noita rahoja Tekes ei saa koskaan takaisin. Patenttihakemus oli varmastikin merkittävä peruste Tekes-tuelle. Veronmaksajat maksoivat siten tämänkin ”maailmanvalloitusyrityksen”.

BrightCharger-latureita ostettiin Indiegogossa ennakkoon 675 kappaletta. Yritys tietää varmasti, että juurikaan kukaan ei tule ostamaan niitä yli 40 euron hintaan, joten se valmistaa niitä minimimäärän, ehkäpä 1000 kappaletta. (Voi myös olla, että niitä ei valmisteta lainkaan.) Tuolloin veronmaksajat tulevat tukemaan yhtä yövalolaturia lähes 190 eurolla.

BrightChargeria olisi hyvin vaikeaa saada jälleenmyyntiin kauppoihin, koska ne ovat varmastikin ottaneet jo opikseen Asmo-laturista, joka taisi tuottaa useimmille ainoastaan tappiota. Patenttihakemuksen tilanne voi vaikuttaa siihen, että laturia ei valmistetta lainkaan tai sitten vain Indiegogo-tukijoille.

Tässäpä taisivatkin sitten olla nämä suuret suomalaiset laturi-innovaatiot... vai vieläkö tullaan näkemään uusi laturiyrittäjä..?

Patenttihakemuksen kohtalo kertoo, miten häikäilemätöntä patenttitoimistojen toiminta on. Nuori keksijä, joka luulee keksineensä jotakin mullistavaa, menee patenttitoimistoon, jossa vain valetaan lisää bensiiniä liekkeihin eli vahvistetaan keksijän uskoa (typerään) innovaatioonsa. Patenttiasiamies tietää varmasti, miten typerästä innovaatiosta on kyse ja myös sen, että innovaatiolla ei ole mitään mahdollisuutta saada patenttia. Siitä huolimatta rahastus alkaa, ja sitä jatketaan niin kauan kuin mahdollista.

Syytä on toki myös ”keksijöissä” itsessäänkin. Mikä saa nuoren keksijän kuvittelemaan, että hän olisi voinut keksiä jotakin, mitä kukaan muu ei ollut tullut aikaisemmin ajatelleeksi ja ehkäpä myös patentoineeksi? Jos hän itse viitsisi tutkia patenttitietokantoja, hän säästyisi paljolta vaivalta ja turhalta rahanmenolta.

P. S. Elektroniikka-lehdessä kerrottiin jo kolme vuotta sitten, että BrightCharger on patentoitu. No niinpä tietenkin... ja niinhän se oululainen laturikin oli.

Flexbright Oy

Verkko-Kaleva kertoi 18.10.2017, että ”Viisi yritystä ja Oulun yliopisto esittäytyvät BusinessOulun osastolla Euroopan merkittävimmässä startup- ja teknologiatapahtumassa Slushissa 30.11.–1.12.2017. Oululaiset ovat vahvasti esillä yhteisosastolla hallissa 7.”

Yksi mukanaolijoista on Flexbright Oy, joka ”on oululainen korkean teknologian startup, joka valmistaa innovatiivista LEDFOIL-teknologiaa”. Flexbright kertoo tosin sivuillaan, että sen kotipaikka on Kangasala Pirkanmaalla.

Flexbrightin hengentuote on niinkin ihmeellinen kuin painettava led-kalvo. Taivuteltavaan kelmuun on integroitu led-valopisteitä, jotka yhdistetään toisiinsa näkyvin johdotuksin.

Kaleva kertoi maaliskuussa, että Ouluun ollaan hankkimassa Saksasta tuotantolinjaa, jonka oli määrä käynnistyä ”loppukesästä”. Lehti ei ole sen jälkeen palannut asiaan, joten on luultavaa, että tuotannon käynnistymisessä on vielä ”joitakin vaikeuksia”...

Flexbrightin toimitusjohtaja totesi kesäkuussa eräässä verkkomediassa: ”Uudessa teknologiassa on lisäksi muun muassa suuria luotettavuuteen liittyviä riskejä.” Samassa mediassa kerrotaan: ”Yritys on rekrytoinut tänä vuonna kaksi asiantuntijaa ja värvännyt kolme painetun elektroniikan työssäoppijaa. Yhtiö arvioi tuotannon työllistävän noin kymmenen henkilöä vuoden kuluttua.”

Flexbright on yksi niitä yrityksiä, jotka on pantu alulle ja jotka toimivat veronmaksajien tuella – ja todennäköisesti vain niin kauan kuin julkista tukea tulee. Yritys on myös saanut pääomasijoituksen Venäjän valtion kehitysyhtiö Rusnanosta.

Flexbright sai viime vuonna 447 325 euroa tukea Ely-keskukselta edellä mainitun tuotantolinjan rakentamista varten, eli voidaan sanoa, että veronmaksajat maksoivat sen osaksi. Olikohan tuo todella tarpeellista? Pitikö valtion maksaa tuo investointi, joka tuskin tulee koskaan tuottamaan minkäänlaisia verotuloja valtiolle tai uusia työpaikkoja? Hukkaan heitettyä rahaa siis...

Flexbright on vuosina 2014–16 saanut yhteensä 293 900 euroa Tekes-rahoitusta, josta 172 936 euroa oli avustusta ja 120 964 euroa lainaa, joka näiden startup-yritysten kohdalla muuttuu tavallisesti avustukseksi yrityksen mennessä konkurssiin, koska Tekes ei pysty perimään sitä takaisin. Julkinen tuki on siten ollut mukavat 741 225 euroa.

Se on varmaa, että Tekes on lahjoittanut veronmaksajien rahoja tänäkin vuonna Flexbrightille, ja rahahana pysyy auki niin kauan kuin yritys voi osoittaa ”kehittävänsä” toimintaansa ja osaa kertoa sopivasti ”nimekkäistä” asiakkaistaan.

Flexbright ei ainakaan vielä loista kannattavuudellaan. On vaikea kuvitella, että Flexbrightista tulisi koskaan suurta toimijaa. Tuotteiden laatu, kilpailu ym. syyt voivat vaikuttaa siihen, että sen toiminnasta ei tule koskaan kannattavaa.

Oulussa toimii LedFoil-niminen yritys, jonka nimi on sama kuin Flexbrightin käyttämän teknologian nimi. Se kertoo sivullaan: ”LedFoil utilizes the patent pending LedFoil technology to provide both standard and customized LED screens and illumination devices to the customers.”

LedFoil sai viime vuonna Ely-keskukselta 49 600 euroa. Tekesiltä tuli 45 000 euroa avustusta. Ne tekevät yhteensä lähes satatuhatta euroa, joka on paljon rahaa yhden miehen yritykselle [Finder 12/2016]. LedFoililla ei tiettävästi ole mitään tekemistä FlexBrightin kanssa.

Näinhän se menee: Keksi jokin uusi innovaatio, jonka hyödyllisyydellä tai toimivuudella ei ole mitään merkitystä. Tärkeää on se, että osaat vakuuttaa sen olevan mullistavaa teknologiaa eikä kilpailijoita ole. (Hyvästä PowerPoint-osaamisesta ja paskanpuhumisen taidosta on paljon hyötyä.) Hae avustusta Tekesiltä ja Ely-keskukselta, ja toimeentulosi on taattu ainakin joksikin aikaa.

Lihasvoimalla toimiva HandEnergy-laturi

Brittiläinen The Telegraph kertoi viime tammikuussa:

”A teenager has invented and developed a phone charger which uses energy from the human body to get the energy to charge your phone.”

Seuraavassa kappaleessa käykin ilmi, että HandEnergy-laturin keksinyt valkovenäläinen Michael Vaga onkin jo 19-vuotias. Voiko aikuisikään ehtinyt olla enää teini-ikäinen muuten kuin mieleltään?

MTV3 selittää laturin toimintaperiaatteen seuraavasti:

”Pallon muotoinen laturi saa virtaa, kun sitä pyörittää kädessä. Sen toimintamekanismi perustuu sen sisällä olevaan magneettiseen roottoriin, joka luo sähkövirtaa pallon pyöriessä.”

HandEnergy keräsi viime talvena 71 333 euroa KickStarterissa ja 124 930 dollaria IndieGogossa, eli yhteensä lähes 200 000 euroa. Yhden laturin hinta oli noin 69–79 euroa, joten latureita myytiin ennakkoon noin 2300 kappaletta.

Näissä kaikissa joukkorahoitetuissa tuotteissa on aina vaikeuksia pitää kiinni luvatusta valmistumis- ja toimitusajankohdasta. KickStarterissa laturi luvattiin alkujaan lähettää siihen uskoneille viime toukokuussa. MTV3:n elokuisessa uutisessa ”uusi” toimitusajankohta oli syyskuu. HandEnergyn nettisivulla toimitus kerrotaan tapahtuvan 17.12.2017. IndieGogon päivityksessä kerrotaan, että toimitus on helmikuun 2018 lopussa.

Juuri HandEnergyyn tutustuneena se vaikuttaa todella typerältä keksinnöltä ja kuuluu ehdottomasti samaan sarjaan Asmo-laturin kanssa.

Animoitu GIF-kuva kertoo selvästi, miten tympeää puuhaa laturin kieputtaminen kädessä tulee olemaan. Kukaan ei jaksa tehdä sitä kymmentä minuuttia kauempaa, mikä lataa puhelimen akkua ehkä noin 5 prosenttia olettaen, että laturin sisäinen akku jo ladattu. Ellei sinulla ole vielä ns. hiirirannetta, sen saat taatusti HandEnergyn kanssa.

Laturissa on 1 Ah:n sisäänrakennettu akku, ja suurin lähtövirta on 1 A. KickStarterissa kerrotaan:

”HandEnergy has the same current as when you charge devices from the socket. However to charge the battery of HandEnergy by rotating takes a bit longer due to lower current from generation.”

HandEnergy tuskin kehittää yhtä suurta virtaa kuin verkkovirtalaturi. Niin kauan kuin sisäinen akku ottaa itse virtaa vastaan, HandEnergyn ulos puhelimelle antama virta on olematon.

Laturissa olevan roottorin keskimääräinen pyörimisnopeus on huima 5000 rpm, mikä asettaa suuret vaatimukset roottorin laakeroinnille ja voitelulle. Toinen kuluva (ja vikaantuva) osa on sisäinen akku, joka tuskin on vaihdettavissa.

Joukkorahoituspalveluiden kommenteissa tukijat valittavat valmistumisen lykkääntymisestä, jota valmistaja ”perustelee” seuraavasti. ”We are still working on production. We try to produce the highest quality product for you.”

HandEnergyä voisi periaatteessa kutsua ”palamattomaksi” laturiksi, mutta siinä olevassa 1 Ah:n akussa on sen verran räjähdysvoimaa, että palamattomuuden kanssa taitaa olla vähän niin ja näin. Laturin pallomainen rakenne tekee oikeastaan siitä eräänlaisen käsikranaatin.

Idea HandEnergyyn syntyi jo kesällä 2014, mutta vasta viime vuonna valmistui toimiva prototyyppi. Tuotannon piti alkujaan alkaa jo viime helmikuussa, mutta kuten toistuvat lykkääntymiset kertovat, tuotannon käynnistymisessä on ollut suuria ongelmia. Suurin ongelma taitaa olla saannossa: laturin laatu on heikko, eli se ei toimi halutulla tavalla.

Jos suuri osa tuotannosta on sekundaa, yrityksen rahat loppuvat äkkiä kesken hävikin vuoksi. Jotenkin tästä tulee mieleen Asmo Solutions, jolla oli vastaavia ongelmia laturinsa kanssa, ja se joutui hakemaan avustusta sijoittajilta näille erittäin huonoin seurauksin...

Voi olla mahdollista, että riittävän laadukkaiden tuotteiden valmistaminen muodostaa ylitsepääsemättömän esteen, ja HandEnergy ei toimita ennakkoon maksettuja latureita lainkaan, eikä siinä lisärahakaan sitten enää auttaisi. Jos tukijoille toimitetaan skeidaa, yrityksen on turha odottaa myyvänsä laturiaan muualla myöhemmin. Yritys taisi ehkä haukata liian suuren palan...

Yritys kertoi KickStarterin kommentissa 23.12.2016:

”We made a few prototypes for our tour this summer [2016]. We spent a big amount of money and a lot of time to produce it. Prototypes are often very fragile. We took it on tour to show people how it works, but as it was expected they broke down very fast and just one device remained.”

Tuntuu uskomattomalta, että reilusti yli vuosi myöhemminkään yritys ei osaa tehdä toimivaa ja kestävää tuotetta, vaikka kyse on hyvin yksinkertaisesta laitteesta, jossa ei ole kovinkaan monta liikkuvaa osaa. Ongelma tuskin on elektroniikassa vaan mekaniikassa.

Kuten blogissa todettiin aikaisemmin, Asmo-laturi saattoi vaikuttaa hyvältä idealta muutaman oluen jälkeen. Sama näyttää pätevän myös HandEnergyyn.

79 euroa HandEnergystä..? Ei ikinä!

Täällä on propagandaa, jonka avulla HandEnergy yritetään saada näyttämään loistavalta tuotteelta, vaikka totuus taitaa ollakin hieman toisenlainen:

https://www.kickstarter.com/projects/handenergy/handenergy-your-pocket-electricity-generator

https://www.indiegogo.com/projects/handenergy-your-portable-electricity-generator-powerbank-travel#/

Täällä neuvotaan, miten valmistaa oma ”HandEnergy”, eikä maksa paljon. Video on tehty jo helmikuussa 2016 eli lähes vuosi ennen HandEnergyn KickStarter-kampanjaa.

https://www.youtube.com/watch?v=sEZ70enfjPc

Valkeen tappio pieneni vastoin odotuksia

Valkeen viime tilikauden myynti kasvoi vastoin odotuksia noin kaksisataatuhatta euroa. Koska henkilöstökulut pienenivät noin kolmesataatuhatta euroa ja liikevaihto kasvoi edellä mainitut 200 k€, tappio pieneni noin puoli miljoonaa euroa mutta oli edelleenkin yli miljoona euroa.

Valkee on mestari tappion tekemisessä: noin kymmenen toimintavuotensa aikana se on tehnyt yhteensä tappiota noin 9,5 miljoonaa euroa. Se on keskimäärin noin miljoona euroa/vuosi. Mikään yritys ei kestä tuollaista menoa kovin pitkään. Viime tilikaudella tappio oli lähes kaksinkertainen liikevaihtoon nähden.

Valkeella on velkaa yli kaksi miljoonaa euroa, jonka turvin se oli pystynyt jatkamaan toimintaansa. Niin kauan kuin se teoriassa saa rahoitusta ja maksaa erääntyvät velkansa, jotta sitä ei haettaisi konkurssiin, se voi jatkaa kituuttaen toimintaansa.

Myynnin kasvu tarkoittaa sitä, että Valkee onnistui löytämään uusia kusetettavia Pohjois-Amerikasta, jossa se nykyään operoi. Aika taitaa vain loppua kesken, ennen kuin Valkee saa taloutensa tasapainoon. Jotta yritys toimisi terveellä pohjalla, sen pitäisi muutaman mahdollisesti tappiollisen alkuvuoden jälkeen alkaa tehdä voittoa omistajilleen.

Tekesin miljoonatuki oli täysin hukkaan heitettyä rahaa, ja ilman sitä Valkeen taru olisi todennäköisesti jo päättynyt. Valkee sai vielä viime vuonna 95 000 euroa Tekesiltä. Avustuksen perustetta on mahdotonta arvailla. Voisi siten sanoa, että Tekes on osarikollinen tässä korvavalohuijauksessa.

Valkee alkaa olla jo konkurssikypsä yritys. Siten kun Valkee poistuu yritysrekisteristä, sitä tuskin jää kukaan kaipaamaan. Good riddance!

Törkeintä korvavalossa on edelleenkin sen järkyttävä hinta: noin 225 USD. Jos laitteesta maksaa tuollaisen hinnan, ostajalla olisi vakava itsetutkiskelun paikka.

Valkeen viime tilikausi

Korvavalostaan tunnetuksi tulleen ja Pohjois-Amerikan markkinoille siirtyneen Valkee Oy:n tuorein tilinpäätös olisi nyt saatavilla PRH:n Virre-tietopalvelusta.

Edellisten vuosien liikevaihto näyttää lähestyvän asymptoottisesti nollaa, joten jos trendi on edelleenkin jatkuva, viime tilikauden liikevaihto lieneekin noin 250 000 euroa. Se tarkoittaisi noin 1500 myytyä korvavaloa, jos yhden korvavalon veroton hinta on noin 160 euroa.

Hyvää Valkeen kohdalla on se, että tappio näyttää jatkuvasti pienenevän, mikä on luonnollisestikin seurausta vähenevästä myynnistä.

Korvavalo tuli markkinoille tammikuussa 2010, mistä iloisesta tapahtumasta Oulun 1 -blogi kertoi välittömästi. Valkee osasi käyttää Kalevan hyväuskoisia toimittajia hyväkseen valheellisen propagandan levittämisessä. Laitteen piti olla jo tuolloin ”patentoitu”, vaikka se oli vasta hakemusvaiheessa.

Sittemmin puolueettomat tutkimukset ovat osoittaneet, että Valkeen korvavalo on täyttä huijausta. Valkee on sinnitellyt seitsemän vuoden ajan huijaustuotteensa kanssa. Asmo-laturi, joka varmastikin puhelimen latauslaitteena täyttää tehtävänsä, vaikka sen markkinointi perustuikin lähes pelkkiin valheisiin, ei kestänyt edes vuottakaan.

Loppukevennyksenä on vanha Suomi-klassikko Kaksi vanhaa tukkijätkää, jossa tuumataan, että nuoret eivät kestä edes vuottakaan tukkijätkän rankassa ammatissa.

BrightChargerin valmistuminen lykkääntyy

BrightChargerin valmistuminen on ”erinäisten syiden vuoksi” lykkääntynyt kahdella kuukaudella joulukuuhun, mutta mikään ei kuitenkaan takaa, että se olisi vielä tuolloinkaan valmis, vaan joulukuussa voidaan aina kertoa uudesta viivästyksestä, joka lykkää valmistumisen hamaan tulevaisuuteen...

BrightChargerin ”idea” on siinä, että se lopettaa akun lataamisen, kun akku on täynnä (puhelimessa on tosin toiminto, joka tekee saman asian). Tuon pitäisi valmistajan mielestä pidentää akun elinikää, säästää sähköä ja pienentää laturin ylikuumenemisen vaaraa. BrightChargerin valmistaja on Asmo Solutionsin kanssa samaa mieltä siitä, että laturi voi ylikuumentua ja mahdollisesti aiheuttaa palovaaran.

Kuten monesti aikaisemmin on todettu, laturin tyhjäkäyntiteho on niin mitätön, että sillä ei ole sähkönkulutuksen kannalta mitään käytännön merkitystä. Kyse on vain joistakin senteistä vuodessa.

BrightCharger on jättänyt Yhdysvaltojen patenttivirastoon patenttihakemukseen, joka tuli julkiseksi vasta viime elokuussa. Mikään ei kuitenkaan takaa, että minkäänlaista patenttia tulisi koskaan, mutta jos tulisikin, sen saaminen mennee vuoteen 2019. Tällaisen tuotteen ollessa kyseessä patentti on merkityksetön, koska pelkoa siitä, että joku toinen alkaisi valmistaa samanlaista laturia, tuskin on. (Vastaavia on jo markkinoilla.)

BrightCharger kuuluu samaan sarjaan Asmo-laturin kanssa. Molemmat ovat yhtä hyödyttömiä ja kalliita latureita, jollainen pitäisi ostaa korvaamaan puhelimen merkkilaturi. Mitään järkiperustetta kummankaan ostamiselle ei kuitenkaan ole. BrightChargerin ostaminen on vain rahanhukkaa eikä missään nimessä mikään ekoteko.

Yhden ampeerin latausvirralla BrightChargerin suorituskyky on melko vaatimaton. Pienen tehon etu huolimatta mahdollisesti huonosta hyötysuhteesta on siinä, että laturin ei pitäisi lämmetä niin paljon kuin Asmo-laturin, jolla on useammassa yhteydessä todettu olevan huono hyötysuhde, mikä aiheuttaa lämpenemistä. (AVPLUS-lehden testissä todettiin, että Asmo-laturi kuumenee nimellisvirralla, mikä on hieman paradoksaalista, koska sijoitusmuistiossa valehdeltiin tavallisesta laturista, että ”se on kuuma, vaikka puhelin ei olisi siinä kiinni”.)

BrightCharger keräsi Indiegogossa noin 22 000 dollaria, joka ylitti kaksinkertaisesti tavoitteen. Se pelaa kuitenkin huomattavasti paljon pienemmillä rahasummilla kuin Asmo Solutions.

BrightCharger maksoi toimituskuluineen 46 dollaria, joka huolimatta mukana tulevasta tarpeettomasta yövalosta on paljon rahaa puhelinlaturista, jollaisen vastaavan saa kaupasta jopa viidellä eurolla.

Koska kyseessä on noinkin naurettava tuote, jolla ei ole tukenaan mitään keksittyä tarinaa tai muutakaan valehtelua, on vaikea nähdä, että sitä otettaisiin myyntiin mihinkään liikkeeseen. Jos yrityksellä ei ole rahaa, se ei voi valmistaa laturia kovinkaan suurta määrää – mahdollisesti noin 600 ennakkotilattua ja noin 400 itse myytäväksi. Tuolloin kokonaismäärä jäisi tuhanteen laturiin.

Ei ole vaikea ennustaa, että BrightChargerista ei tule mitään hittituotetta. Koska sillä on paljon vähemmän rahaa käytettävissä kuin Asmo Solutionsilla, sen tuote tulee olemaan markkinoilla vähemmän aikaa kuin Asmo-laturi, eli jos BrightCharger valmistuu joulukuussa, yritys tulee hyvin todennäköisesti lopettamaan toimintansa ennen seuraavan vuoden joulua.

BrightChargerilla ei ole minkäänlaista mahdollisuutta järjestää osakeantia ja sen avulla kerätä lisää pääomaa. Sillä ei ole mitään ”myytävää” sijoittajille. Lisäksi moni sijoittaja otti jo opikseen seikkailustaan Asmo Solutionsin kanssa.

BrightCharger keräsi Indiegogossa suunnilleen saman verran kuin surullisenkuuluisa Mr. Charger. Vaatimattomat summat kertovat siitä, että tuollaisilla tuotteilla ei ole juuri maailmanlaajuisestikaan minkäänlaista kysyntää ja tarvetta. Tuollaisia tuotteita niitä ennakkoon näkemättä ostavat vain teknofriikit ja muut helposti harhaan johdettavat. Moni tuki Asmo-laturia Indiegogossa Asmo Solutionsin antamien ekolupausten vuoksi (kaksi ydinvoimalaa voidaan sulkea ja ilmastonmuutos voidaan pysäyttää).

Indiegogossa oleva kuva on absurdi. On erittäin harvinaista, että pistorasia asennetaan tuollaiselle korkeudelle. Se sijaitsee tavallisesti lattianrajassa ja usein vielä hankalasti sängyn takana.

Asmo-laturista annettu neuvo voidaan toistaa tässäkin: BrightChargeria ei kannata ostaa!

Miksi valmistetaan tuotteita, joita kukaan ei juuri tarvitse tai halua?

BrightChargerin Indiegogossa oleva video valehtelee. Siinä on kolme vakavaa valhetta, joiden avulla yritys yrittää perustella laturin hankinnan tarpeellisuutta.

BrightCharger väittää, että puhelimen akun lataaminen jatkuu, vaikka akku on jo varattu täyteen. Tuosta sitten seuraa, että

1) sähköä kuluu turhaan hukkaan

2) paloriskin kasvaa ylikuumenemisen vuoksi

3) akun ikä lyhenee

Nuo kaikki ovat valhetta, koska puhelimen latauspiiri lopettaa lataamisen akun saavutettua tietyn varaustason.

BrightChargerissa itsessään on paloriski, koska se on jatkuvasti jännitteinen, jotta hipaisusta syttyvä led-valo voisi toimia.

Törkeä valehtelu ja pelottelu näyttävät olevan ainoita keinoja myydä näitä tuotteita, joille ei todellisuudessa ole mitään tarvetta!

Amazon myy vastaavaa laturia, jossa on automaattikatkaisu ja jonkinlainen indikaattorivalo, hintaan 9,39 dollaria. Latausvirta on kaksinkertainen. Juuri tämän vuoksi BrightChargerille on vaikea nähdä minkäänlaista kysyntää. Miksi maksaa 46 dollaria laturista, jos samanlaisen ja yhtä hyödyttömän saa kymmenellä dollarilla? Liekö sattumaa vai ei, mutta tämän laturin nimi on BrightCharge!.

https://www.amazon.com/Bright-Charge-2-1-AMP-Rapid/dp/B00M26DQBK

Mikä on Asmo-laturin todellinen myyntimäärä?

Eilisessä Kalevassa kerrottiin, että myyntimäärä olisi ollut 5000 kappaletta, mikä tuntui yllättävän pieneltä. Kalevan toimittajilla on ennenkin ollut vaikeuksia lukujen suuruussuhteiden kanssa, joten määrä saattoi olla toimittajan ymmärtämättömyydestä aiheutunut virhe. Mutta koska lukumäärää ei ollut korjattu puolitoista vuorokautta myöhemmin, sen täytyy pitää paikkansa.

Sekaannusta aiheutti maininta 30 000 laturin minimitilausmäärästä. Latureita tilattiin siis 30 000 kappaletta mutta myytiin vain 5000 kappaletta. Mitä vitun sekoilua tämä oikein on? Eikö toimittaja tarkista, mitä epäloogisuuksia oikein kirjoittaa?

Tutkimalla sijoitusmuistion tilauskirjaa, näyttää siltä, että 5000 kappaletta saattaa hyvinkin pitää paikkansa ja 30 000 ei missään tapauksessa.

Kolme ensimmäistä toimitusta [tilauskirja] olivat todennäköisesti toteutuneet, mikä tekee 4000 laturia. Loput 1000 laturia myytiin seuraavasti: oma verkkokauppa, Prisma ja muut pienemmät jälleenmyyjät. Prisma, Verkkokauppa ja Kärkkäinen olivat saattaneet ottaa pari sataa kappaletta, mutta muiden myynti lieneekin ollut vain joitakin kymmeniä kappaleita. Tuohon voidaan vielä lisätä Oulun kaupungille menneet laturit ja Kalevan lahjalaturit. Loput dumpattiin heinäkuussa niille jälleenmyyjille, jotka huolivat ja myivät ne alennushintaan.

Iltalehdessä kerrottiin helmikuussa, että latureita olisi jo myyty 15 000 kappaletta. Se taisi myös olla yksi valhe.

Yhteiskunnan tuki (Tekes ja Ely) myydyille latureille oli siten 22,54 euroa/laturi.

Asmo-laturin piti valloittaa maailma ja tehdä osakkeenomistajista rikkaita, mutta miten kävi? Sijoittajien rahat menivät kuin Kankkulan kaivoon, ja ilman niitäkin latureita olisi todennäköisesti myyty samat 5000 kappaletta.

Jos tuotetta lähdetään markkinoimaan pelkkien valheiden avulla (palotarina, muiden latureiden palovaarallisuus, ekologisuus, energiansäästö ja patentti), on aivan oikein, että Asmo Solutions kokee sen, mikä sitä odottaa. Se on aivan kuin kohtalon tuomio.

Tilauskirjan mukaan vuoden 2017 kesäkuun loppuun mennessä olisi pitänyt toimittaa 75 000 laturia (ja saada niistä maksu). Tuo ”luvattiin” sijoittajille. Jos toteutunut on todellakin vain 5000 laturia, onhan se ”hieman” vähemmän. Se on tarkalleen 70 000 laturia vähemmän. Sijoittajat: teitä kustiin pahasti silmään.

De profundis...

...clamavi ad te Domine. Lainaus on latinankielisen Raamatun eräästä psalmista ja tarkoittaa ”syvyydestä huudan sinulle herrani”. Englantilaisen näytelmäkirjailija Oscar Wilden viimeisen kirjan nimi oli otsikossa mainittu, ja siinä Wilde mm. puolustelee ”tekoaan”, josta sai vankilatuomion viktoriaanisessa Englannissa 1800-luvun lopulla.

Samanlainen puolustuspuhe näyttää olevan tämänpäiväisessä Kalevassa, jossa Asmo Solutionsin yrittäjä sai tilaisuuden puolustella vapaasti ”tekojaan”. Artikkelissa ei ollut minkäänlaista kritiikkiä, ja Kalevan toimittaja näytti nielevän vieläkin kaikki valheet.

Artikkelin mukaan Mr. Chargerin valmistus kaatui siihen, että tuoteperhe, jonka osana se olisi ollut, olisi maksanut yli 10 miljoonaa. Jos oletetaan, että siihen olisi suunniteltu kuuluvan viisi tuotetta, Mr. Chargerin valmistaminen olisi maksanut kaksi miljoonaa euroa. Jos toimittaja sallii julkaista tuollaista, se kertoo siitä, että hänellä on selviä hahmottamisvaikeuksia.

Artikkelissa yrittäjä sai vapaat kädet sysätä vastuun kaikesta tapahtuneesta muille, ja se kertoi vain yhden subjektiivisen näkökulman.

Jutussa jossitellaan Väärinmajan meijerin palon syttymissyystä. Kalevalle tuottaa selviä vaikeuksia myöntää tosiasia: kun kerran onnettomuusselosteessa syttymissyyksi mainitaan grilli, sen täytyy myös olla se. Kalevan kertoo, että pelastuslaitoksen mukaan syttymissyy perustuu ”arvioon”. Pelastuslaitoksella on sen verran osaamista, että se pystyy päättelemään, syttyikö palo rakennuksen sisä- vai ulkopuolelta.

Artikkelissa mainitaan, että ”kyseistä selostetta ei voi pelastuslaitoksen mukaan suoraan yhdistää tapaukseen”. Kyllä sen voi: kyseisenä yönä paloi entinen Väärinmajan meijerirakennus, joka Koirat-lehden mukaan oli perheen koti.

http://oulun1.blogspot.fi/2017/08/koira-pelasti-isantavakensa-tulipalossa.html

Jutussa ei kerrottu siitä, että Asmo-laturin markkinointi perustui pelkkiin valheisiin ja sijoittajia petkutettiin pahasti viime marraskuun osakeannissa. Patenttiasiasta vaiettiin visusti. Siinä ei myöskään kerrottu, miten yli miljoona euroa onnistuttiin hukkaamaan vajassa vuodessa. Ei ole vaikea nähdä, kenen puolella Kalevan toimitus on.

Tämä artikkeli todistaa jälleen kerran, miten ala-arvoista Kalevan journalismi on.

P. S. Jutussa kerrotaan, että latureita tilattiin (valmistettiin?) 30 000 kappaletta. Tekes- ja Ely-tuki olivat yhteensä 112 700 euroa. Iltalehden mukaan Oulun kaupunki sijoitti lähes 300 000 euroa. Viime marraskuun osakeannissa kerättiin 1 407 510 euroa. Yhteensä ne tekevät noin 1,8 miljoonaa euroa. Jos kerrottu valmistettujen latureiden lukumäärä pitää paikkansa, yhteiskunta ja (typerät) sijoittajat tukivat yhtä laturia 60 eurolla. Eipä sitten ole ihmekään, jos Asmo Solutionsin toiminta ei ollut oikein kannattavaa...

Asmo-laturi testattiin AVPLUS-lehdessä

AVPLUS-lehti julkaisi maanantaina hieman jälkijättöisesti Asmo-laturin testitulokset, jotka julkaistiin tosin jo elokuun lopussa ilmestyneessä paperilehdessä. Mutta kukapa noita tuloksia enää kaipaa, kun kerran Asmo-laturin taru on päättynyt? Joka tapauksessa artikkelin otsikko on raflaava: ”Testissä paloturvallinen Asmo-laturi Suomesta”.

Juttu alkaa komeasti: ”Yksi Asmo-laturin myyntiargumentti on sen suunnittelijan Asmo Salorannan anoppia kohdannut tulipalo, joka poltti kotitalon. Salorannan mukaan palo sai alkunsa viallisesta laturista.” [Grilli se oikeasti oli.]

Tässäpä on ”todiste” laturin ekologisuudesta ja energiansäästöstä:

”Vaikka Asmo ei kuluta lainkaan sähköä lepotilassa, aiheuttaa se teoriassa suuremman sähkölaskun keskivertoa alhaisemman hyötysuhteensa takia.”

Ja mitä ihmettä: ”Hyötysuhde voisi olla hieman parempi, ja laturi kuumeneekin selvästi maksimiteholla.”

Asmo-laturi kuumenee selvästi..? Mutta senhän piti olla paloturvallinen ja palamaton, ja muiden latureiden piti olla ”kuumia” ja palovaarallisia.

P. S. Ensimmäisten Asmo-latureiden ostaneille luvattiin elinikäinen takuu ja jokin jälleenmyyjä lupasi viiden vuoden takuun. Miten noille takuuasioille nyt käy, kun Asmo Solutions poistuu lähiaikoina kuvioista?

https://avplus.fi/testissa-paloturvallinen-asmo-laturi-suomesta/

Ei vuottakaan...

...kestänyt Asmo Solutionsin toiminta laturin ensimmäisen tuotantoerän valmistumisen jälkeen.

Muropaketti kertoi 29.10.2016, että ensimmäinen Asmo-laturi toimitettiin ”henkilökohtaisesti oululaiselle Esalle”.

2.10.2017 Asmo Solutionsin toiminta lakkautettiin juridisesti.

Toimintaa kesti noin 11 kuukauden ajan, mutta tosiasiallisesti yrityksen laturin myynti loppui jo elokuussa, mikä tekee noin yhdeksän kuukautta. Joka tapauksessa voidaan laulun sanoin todeta: ”ei vuottakaan kestä(nyt) homma tää.”

Kuten blogissa on useasti todettu, Asmo-laturi oli pelkkää valhetta alusta alkaen – ja katkeraan loppuun asti:

1. Laturin kerrottiin olevan patentoitu, vaikka siitä oli vasta jätetty kaksi patenttihakemusta, joiden piti olla varmoja mutta jotka sisälsivätkin muiden aikaisemmin patentoimia innovaatioita.

2. Keksitty palotarina, joka upposi mediaan, sijoittajiin ja laturin ostaneisiin kuin häkä. Yrityksen mukaan tavalliset laturit olisivat muka ”palovaarallisia”. Asmo-laturi oli ”palamaton”.

3. Sijoittajien petkuttaminen maalaamalla Asmo-laturille ja Asmo Solutionsille täysin epärealistiset tulevaisuudennäkymät. Syytä on tosin myös sijoittajissa itsessäänkin, koska jokaisen normaaliälyisen olisi pitänyt ymmärtää, että muistion lupaukset olivat niin utopistisia, että ne eivät olisi koskaan voineet toteutua, kun kyseessä oli niinkin skeida tuote kuin Asmo-laturi.

4. Poliisitutkinta Asmo-laturin perustana olevasta väitetystä innovaation varastamisesta.

Blogissa todettiin jo ensimmäisten laturikirjoitusten yhteydessä, että Asmo-laturi on surkea tuote, jota ei kannata ostaa. Viime marraskuussa todettiin, että sijoittaminen Asmo Solutionsiin ei ole kannattavaa eikä sijoitukselle tule koskaan tulemaan minkäänlaista tuottoa.

Yllättävää tässä oli se, että yrityksen taru loppuikin näin nopeasti. Yritys sai 1407 510 euroa sijoittajilta viime marraskuussa, ja osa laturin myynnistä oli varmasti voitollista, joten lähes puolentoista miljoonan euron hukkaaminen vajaassa vuodessa ei voi olla mahdollista. Sijoittajat halusivat todennäköisesti saada edes osan rahoistaan takaisin, ennen kuin yritys tuhlaa ne kaikki.

Minä verran sijoittajat voivat saada takaisin? Osakkeiden kokonaismäärä on 16 555 kpl. Uusia osakkeita merkittiin tuli viime marraskuussa 5213 kpl. Uudet sijoittajat saavat siten suhteessa 5213/16 555 = 0,315.

Jos annissa kerätty summa palautettaisiin kokonaisuudessaan (mikä ei tietenkään voi olla mahdollista), sijoittaja saisi teoriassa 85 euroa 270 euroa maksamastaan osakkeesta. Todennäköisesti suurin osa sijoituksesta on pantu menemään, ja jaettavaa lieneekin joitakin satojatuhansia euroja.

Jos palautettava summa olisi 200 000 euroa, se tekisi yhtä osaketta kohti 12 euroa. Onhan se ”hieman” vähemmän kuin sijoitusmuistiossa luvatut huimat tuotot tulevina vuosina...

Loppukevennyksenä Pasi Kaunisto ja Markku Aro esittävät laulun ”Ei vuottakaan”.

Asmo Solutionsin taru on lopussa

Yrityksen kassassa pitäisi olla vielä rahaa, joten yksikään velkoja ei ole hakemassa yritystä konkurssiin maksamattoman laskun vuoksi.

1. Miksi yritys lopettaa toimintansa, vaikka sillä on vielä rahaa kassassa?

2. Vaikka Asmo-laturi menikin niin sanotusti vituiksi, Asmo Solutions olisi voinut yrittää jatkaa jonkin toisen tuotteen kanssa. Miksi niin ei tehdä?

3. Onko ehdotus selvitystilasta lähtöisin pienosakkailta, jotka huomasivat, että heitä oli aika reippaasti lorotettu silmään kaikkine sijoitusmuistiossa esitettyine valheineen?

4. Miten pienosakkaat saivat suurosakkaat suostumaan tähän?

5. Yrityksen lopettaminen tarkoittaa mm. pääomanpalautusta, jossa viime marraskuussa kerättyjen sijoittajien rahojen rippeet jaetaan kaikille osakkaille osakkeiden määrän suhteessa.

https://privanet.fi/site/wp-content/uploads/2017/10/AsmoSolutions_EGM_021017.pdf

Asmo Solutionsin omistajaksi 50 eurolla

Eräs viime marraskuussa osakeantiin osallistunut ja minimimäärän osakkeita merkinnyt ”sijoittaja” on nyt valmis luopumaan omistuksestaan yrityksessä, joka valmisti ”patentoitua”, ”paloturvallista” ja ”energiaa säästävää” Asmo-laturia. Yhden osakkeen hinta on nyt ”vain” 5 euroa, joka on melkoinen pudotus 270 euron merkintähinnasta. Privanetin kaupankäyntimaksu mukaan lukien myyjä tulee kärsimään huiman 2680 euron tappion, eli hän saa vain 20 euroa 2700 euroa maksamistaan osakkeista. (Sijoitusmuistio olisi kannattanut lukea hieman tarkemmin.)

Sanottakoon, että viisikin euroa on todennäköisesti liikaa osakkeesta. On vaikea nähdä, että sijoitukselle tulisi koskaan saamaan mitään katetta. Osinkoa ei tule ja sijoittajien rahat kuluvat vähitellen palkka- ym. menoihin niin kauan kuin kassassa on rahaa. Minkäänlaista myyntiä ei ole ollut elokuisen varastontyhjennyksen jälkeen, joka sekin tuotti tappiota, ja on vaikea kuvitella, että mitään myyntiä tulisi enää.

20 eurolla saisi kaksi pulloa gambinaa, jotka voisivat lievittää tappiosta aiheutuvaa vitutusta... ainakin hetken ajan...

Sunnuntain kuvan ratkaisu

Alla on sama näkymä vuodelta 2011. Vanhempi kuva oli otettu hieman ennen puutalojen purkamista.

Mitä kuva esittää?

Kuva on otettu 60-luvulla, ja siinä näkyvä tie sijaitsi suhteellisen keskeisellä paikalla Oulussa – eli ei missään syrjäkylällä. On sanomattakin selvää, että kuvan puurakennuksia ei enää ole.