Kuvassa näkyy 1920-luvulla yli 80-vuotiaana kuolleen sukulaismiehen*) tekemä perinteinen mela. Ei ole luultavaa, että hän olisi veistänyt melan viimeisinä elinvuosinaan vaan mahdollisesti jopa vuosikymmeniä aikaisemmin. Valmistumisvuosi ajoittunee 1800-luvun lopulle, eli melalla on ikää reilusti yli 100 vuotta. Sitä ei ole enää käytetty vuosiin.
Seuraavassa kuvassa näkyy blogistin saman mallin mukaan tekemä mela, joka on vielä hieman kesken. Sen tekeminen on aloitettu vuosia sitten. Koska se on valmistettu yhdestä kappaleesta, nopean kuivumisen aiheuttaman halkeilun välttämiseksi lavan muotoilu oli tehty hitaasti ja usean vuoden aikana.
Materiaali on 50x200 kuusilankku. Työssä on käytetty vain käsityökaluja eli sahaa, kirvestä, puukkoa ja hiomapaperia. Vanhempi mela lieneekin valmistettu samoja työkaluja käyttäen hiomapaperia lukuunottamatta.
Kaupasta saa 25 eurolla teollisesti valmistetun melan, joka on liimattu useasta kappaleesta ja joka kestää muutaman vuoden riippuen siitä, miten se on sateelle alttiina ja minkä verran sillä tökitään kivistä pohjaa.
Sitten kun mela valmistuu, sitä tuskin raaskii käyttää siihen, mihin se on tarkoitettu, vaan siitä voi tehdä vaikka seinäkoristeen. Sanotaan, että ”ei pojasta polvi parane”, mutta melanteossa, kun välissä on useita sukupolvia, sanonta ei ainakaan tässä tapauksessa pidä paikkaansa.
Tällaisen melan melontaominaisuudet ovat paljon kaupan melaa paremmat pidemmän varren ja suuremman lavan vuoksi. Lavan pitää olla litteä.
Vaikka kirves pysyisikin kädessä, voin vakuuttaa, että tuollaisen melan tekeminen ei onnistu aivan joka jannulta.
*) esiintyy myös eräässä toisessa jutussa
