Miksi Kaleva mainostaa Oura-sormusta?

Kalevassa oli tänään Oura-älysormuksesta kolmisivuinen juttu, joka oli hyvin ”markkinointihenkinen”. Yrityksen johto ja rahoittajat saivat aivan vapaasti kehua luomustaan. Jutussa ei ollut ainoatakaan kriittistä sanaa.

Kukaan ei vielä ole onnistunut luomaan tuotetta, jossa ei olisi mitään negatiivista, eikä siinä ole Oura Health Oy:kään onnistunut.

Jutussa mainitaan nimekkäitä sijoittajia, joita kiinnostaa vain helppo rahan tekeminen kyseenalaisten keinojen käyttämisestä niinkään välittämättä. Onhan selvää, että jos julkisuuden henkilö mainostaa jotakin tuotetta, se lisää myyntiä. Jos golffari Tiger Woods kehuu tv-mainoksessa Gilletten tuotteita, se kasvattaa varmasti myyntiä.

Kyse onkin mediasta ja siitä, mihin sitä ei pitäisi käyttää. Jos Kaleva on riippumaton media (niin kuin se itse väittää), sen ei pitäisi tehdä artikkelistaan mainosta. Vain yhden näkökulman esittäminen rikkoo hyvää journalistista tapaa. Miksi ei annettu puheenvuoroa Ouran pettyneelle käyttäjälle, joita varmastikin on, tai jollekin asiantuntijalle, jolla on eri näkemys Ouran hyödyllisyydestä?

Ourasta on kerrottu kolme kertaa blogissa eikä mitenkään mairittelevasti. Sormus on vain anturi, joka yrittää tiettyjen indikaattoreiden avulla määrittää unen laatua. Lisäksi se mittaa sydämen sykkeen ja kehon lämpötilan. Siinäpä onkin vasta ”älykäs” laite...

Kalevassa kerrotaan, että Stanford Research -instituutin tutkimuksen mukaan Oura erottaa unen eri vaiheet 65–51 prosentin tarkkuudella. Jos tarkkuus on alimmillaan vain 51 prosenttia, eli on lähes 100 prosentin epävarmuus siitä, oliko uni esim. syvää vai REM-unta, mitäpä hyötyä koko sormuksesta sitten oikein on?

Sormuksen idea perustuu siihen, että se kertoo käyttäjälleen unen eri vaiheiden kestot ja pituudet, mutta jos tarkkuus on vain 51 prosenttia, sehän on aivan sama kuin jos sen tekisi kolikkoa heittämällä.

Näyttää siltä, että sormuksen ostajat eivät tosi asiassa tiedä, mitä ovat ostamassa, ja kuvittelevat saavansa sormuksesta avun kuviteltuihin vaivoihinsa.

Ouran hallituksessa on lääkäri, fysiologi Stephen Friend, joka kertoo Kalevassa: ”Älysormus saattaisi tulevaisuudessa auttaa ennakoimaan sairauden oireita.” Siinä on toki tuo ”saattaisi”, mutta myöhemmin jutussa kerrotaan Crohnin taudista, diabeteksesta ja MS-taudista. Myöhemmin joukkoon liittyvät vanha kunnon Alzheimer ja verenpainetauti.

Sormusta on myyty noin 60 000 kappaletta. Muistettakoon, että Valkeen korvavaloa on myyty noin 80 000 kappaletta. Molemmat ovat suunnilleen saman hintaisia, ja hyötykin taitaa olla samaa tasoa.

Blogissa mainittiin viime maaliskuussa, että Oura sai vuonna 2017 Tekesiltä 250 000 euroa avustusta (lahjarahaa) ja 869 000 lainaa. Lisäksi se sai ely-keskukselta tukea 255 220 euroa vuonna 2015 ja 304 520 euroa vuonna 2017. Veronmaksajien tukimäärä oli siten yhteensä 809 740 euroa.

Jos Oura ei vastaakaan odotuksia, tuskin kovinkaan moni viitsii tulla julkisuuteen kertomaan pettymyksestään, mikä ei lainkaan anna rehellistä kuvaa sormuksen hyödyllisyydestä ja toimivuudesta. Sen sijaan he, jotka uskovat sormuksen toimivan, saavat varmasti äänensä kuulumaan.

Joka tapauksessa, Kaleva saisi hävetä tällaisesta yritys- ja tuotemainonnasta. Oliko palkkio tästä ilmainen sormus? Kalevan toimittajilla on ennenkin ollut vaikeuksia nähdä, milloin objektiivinen tiedonvälitys muuttuu kaupallisen toimijan propagandan levittämiseksi.