Nokia

Nokia on parin viime viikon ajan ollut uutisotsikoissa. Edellisellä viikolla annettu tulosvaroitus sysäsi osakekurssin jyrkkään laskuun, ja tällä viikolla julkistettu osavuositulos vain lisäsi kurssilaskua.

Kuluneen vuoden kurssikehitys ei ole kovin huono, jos tarkastellaan jaksoa 6/11–3/12. Vaihtelu on ollut normaalia, ja jakson aikana kurssi putosi vain noin 0,50 euroa. Sitä vastoin vuoden 2011 toukokuun lopussa tapahtui jyrkkä pudotus, ja lähes vastaava on tapahtunut tulosvaroituksen ja osavuosituloksen julkistamisen jälkeen.

Kahden vuoden kurssikehitys kertoo jo selvemmin, missä mennään. Osakkeen arvo on pudonnut noin 9,50 eurosta nykyiseen 2,79 euroon. Suhteellisesti osake on menettänyt arvostaan 71 prosenttia.

Viiden vuoden kuvaaja vahvistaa laskevaa kurssikehitystä. Jakson alusta pudotusta on tullut peräti 86 prosenttia. Vuoden 2007 lopussa moni uskoi Nokiaan niin paljon, että kurssi kävi niin tuon 5-vuotis- kuin myös 10-vuotisjakson huipussa noin 28 eurossa.

17 vuoden (eli pisin käytetävissä oleva) kuvaaja kertoo selvästi sen, että Nokia on palannut juurilleen. Viime vuosikymmenen alussa, kun kurssi oli kaikkien aikojen huipussa (20.6.2000: 65,00 euroa), Nokia kuvitteli olevansa maailmanvaltias. Sitä käsitystä tuki myös yhtiön markkina-arvo.

Nykykurssin vertaaminen kaikkien aikojen korkeimpaan arvoon lieneekin tarpeetonta, koska tuolloin kaikki it-alan osakkeet olivat yliarvostettuja. Toisaalta esim. Basware on pitänyt pintansa melko hyvin niin it-kuplan kuin myös laskusuhdanteidenkin pyörteissä. Basware valmistaa taloushallinnon ohjelmia, ja suuri osa sen myynnistä tulee vuotuisista lisenssimaksuista. Jotta yhtiön myynti kasvaisi jatkuvasti, sen tulee kehittää tuotteitaan, jotka se voi myydä uudelleen ja periä niistä uuden vuosimaksut. Basware on esimerkki kannattavasta yrityksestä, joka ei kuvittele itsestään liikoja.

Koska Nokian osakkeiden lukumäärä on tällä hetkellä 3 744 956 052 kappaletta, yhtiön markkina-arvoksi saadaan 10 474 miljoonaa euroa. Optioiden merkitsemisen ja omien osakkeiden ostamisen ja niiden mitätöimisen vuoksi osakkeiden lukumäärä vaihtelee, mutta on luultavaa, että optioita ei ole merkitty enää vuosiin, koska niiden merkitähinta on ollut osakekurssia korkeampi tehden merkinnän kannattamattomaksi. Voidaan kuitenkin arvoida, että Nokian markkina-arvo oli viisi vuotta sitten lähes kymmenkertainen nykyarvoon nahden.

Missä meni sitten pieleen? Jo takavuosina Nokia arvosteltiin siitä, että se ei kuunnellut riittävästi operaattoreita, joilla on tärkeä rooli matkapuhelimien kytkykaupassa useassa maassa. Nokia valmisti vain sellaisia puhelimia, joita se itse halusi valmistaa. Se ei ehkä Nokian vauhtia peruspuhelimissa juurikaan hidastanut vaan teki pikemminkin yhtiön johdon entistä ylimielisemmäksi. Tätä voidaan pitää Nokian ensimmäisenä virheenä.

Nokia hallitsi suvereenisti peruspuhelimien valmistamisen kustannustehokkaasti. Nokian menestyksen saivat maksaa alihankkijat Nokian harjoittaman hintakilpailun vuoksi. Pidättäytyminen aluksi ns. simpukkapuhelimien valmistamisesta oli toinen virhe. Kun Nokia otti ne valikoimiinsa, muut valmistajat olivat jo ehtineet vallata markkinat.

Ensimmäisten älypuhelimien valmistaminen sujui myös ongelmitta, mutta tässä vaiheessa alkoi näkyä merkkejä, että kilpailijat ovat lähestymässä kovaa vauhtia. Kosketusnäyttö oli ominaisuus, joka oli käyttäjien mieleen. Hidastellessaan tällaisten puhelimien valmistamisessa Nokia teki kolmannen virheensä.

Joku syntipukki yhtiön ongelmiin piti löytää, ja se löydettiinkin yhtiön johdosta. Uudeksi toimitusjohtajaksi valittiin ”Microsoftin” mies Stephen Elop, jota jotkut pitävät Microsoftin soluttamana ”agenttina”, jolla on tietty missio. Siksi ei olekaan ihme, että Nokia lopetti oman älypuhelimien käyttöjärjestelmän kehittämisen ja aloitti yhteistyön Microsoftin kanssa. Microsoftin tietokoneiden Windows-käyttöjärjestelmä ei ole koskaan saanut kiitosta vaan on aina jäänyt selvästi jälkeen muille käyttöjärjestelmille. Onko sitten mitään syytä odottaa, että se toimisi puhelimissa sen paremmin?

Elopin tiliin voidaan panna kuluneen vuoden kurssilasku ja liiketappio. Nokia on menettänyt asemansa suurimpana puhelinvalmistajana, ja sen puhelinvalmistus on tällä hetkellä tappiollista (ja ollut sitä jo vuoden ajan), mikä syö jatkuvasti yhtiön kassavaroja, jotka olivat kerran ennätyksellisen suuret. Rahaa on tosin haaskaantunut myös epäonnistuneisiin yritysostoihin. Yhtiön lainojen luokitus on laskenut hälyttävän alas: vain yhden sijan roskalainaluokituksen yläpuolelle. Näyttää siltä, että Nokian loiston päivät alkavat olla taakse jäänyttä elämää.

Nokian Microsoftin kanssa yhteistyössä valmistamat Lumia-puhelimet eivät juurikaan näytä kiinnostavan käyttäjiä. Käyttöjärjestelmässä kuuluu olevan jotakin vikaa, ja käyttäjien arvioiden mukaan kilpailijoiden puhelimet toimivat sujuvammin. Ja mikä tärkeintä: kipailijoiden tuotevalikoimista löytyy samanveroinen puhelin selvästi edullisempaan hintaan.

On selvää, että alan kasvu ja tulevaisuus on juuri älypuhelimissa, ja jos Nokia ei pärjää tässä kilpailussa, sillä ei voi olla kovinkaan valoisaa tulevaisuutta. Nokian tulevaisuus näyttää siten onnettomalta. Yhtiöllä oli suuret odotukset Microsoft-yhteistyöstä, mutta jos Lumia-puhelimista tulee floppi, se tietää vain lisää ikävyyksiä ja tappiota.

Vaikka älypuhelin on eräänlainen pienoistietokone ja sillä katsellaan enimmäiseen kuvia, kirjoitellaan lyhyitä tekstejä ja käytetään puhelimena, tuntuu vain kerta kaikkiaan uskomattomalta, että yhtiö, joka on ollut alalla jo yli 20 vuotta, ei itse osaa tehdä toimivaa käyttöjärjestelmään niinkin yksinkertaiseen kapineeseen kuin matkapuhelimeen. Vaikka oma osaaminen olisi loppunut, se olisi aina voinut ostaa osaamista yhtiön ulkopuolelta. Näin on mm. Microsoft tehnyt usein. Rahasta se ei ole voinut olla kiinni. Ehkä se on ollut eräänlaista tyhmää ylpeyttä tyyliin: me teemme sitä, mitä me osaamme.

Se on myöskin käsittämätöntä, että yhtiö tarvisee monituhatpäisen henkilöstön älypuhelimien tuotekehitykseen. Puhelimien hw-osat ovat melko yksinkertaiset, koska niiden tekniikka on kehitetty jo vuosia sitten ja sen valmistavat pääasiassa alihankkijat. Suurin kuluerä älypuhelimen tuotekehityksessä on puhelimien käyttöjärjestelmä testauksineen. Vaikeudet kertonevat vain ohjelmoijien huonosta osaamisesta.

Nokialla on vain kaksi keinoa lopettaa tappion tekeminen: 1) sen on lisättävä kalliimpien puhelimien myyntiä merkittävästi ja 2) sen on karsittava kuluja voimakkasti, mikä tietää suuria henkilöstövähennyksiä. Näiden molempien toteutuminen vie aikaa, mutta niin kauan kuin ne eivät toteudu, tappion tekeminen jatkuu.

Yhtiön osakekurssi on surkuteltavan alhainen, mikä voisi tehdä siitä houkuteltavan ostokohteen. Todellinen ostaja pyrkii tietenkin saamaan kurssin mahdollisimman alhaiseksi ennen yhtiö valtaamista. Yrityksen itsensä kannalta osakekurssin arvolla ei juurikaan ole merkitystä, ellei yhtiö sitten tarvitse osakkeitaan yrityskauppoihin. Merkitystä on sitä vastoin liiketoiminnan kannattavuudella.

Mitkään seikat eivät tue osakekurssin nopeaa ja selvää nousua. Odotettavissa on pikemminkin laskun jatkuminen, jos suursijoittajat (jos heitä vielä on) pyrkivät eroon Nokia-omistuksestaan, ennen kuin on liian myöhäistä. On siten hyvin mahdollista, että kurssi voi pudota jopa alle kahden euron tämän vuoden aikana. Se tarkoittaisi silloin sitä, että osakkeen arvosta olisi enää jäljellä vain kolme prosenttia vuoden 2000 huippuarvosta.

Nokian kannattaisi harkita nykyisen iskulauseensa ”Connecting People” korvaamista uudella, joka kuvaisi paremmin yhtiön nykytilaa: ”Sic transit gloria mundi”. Nokian kunniasta ovat enää vain rippeet jäljellä.

Erä-lehden vuosiviehe

Erä-lehti on kuuden vuoden ajan ”lahjoittanut” jonkinsorttisen vieheen etuasiakkailleen (so. kestotilaajilleen). Lehti käyttää sanaa ”lahjoittaa”, mikä antaa sellaisen kuvan kuin tilaajat saisivat sen ilmaiseksi. Totuus taitaa kuitenkin olla se, että tilaajat ovat jo maksaneet vieheen tilaushinnassa, joten mistään ilmaisesta lahjasta ei todellakaan ole kyse.


Ensimmäinen lahjauistin oli Kuusamon Uistimen valmistama 15 gramman painoinen Erä-Räsänen, jossa on peräti 24 karaatin kultaus.


Seuraavana vuoden lahjauistin oli Kuusamon Uistimen valmistama hopeoitu Professorin erikoismalli, jonka paino on 16 g. Erikoisuutena siinä on sinivihreä koukku.


Vuonna 2009 valmistajaksi vaihtui Savage Gear. 17 gramman painoisen vaapun kyljissä komeilee teksti ”ERÄ 2009”. Erä-Prey 89 -vaapun sisässä kuulostaa olevan teräskuulia.


Seuraavan vuoden uistimen valmisti ABU, joka ei esittelyitä kaipaa.12 gramman painoinen lusikka on valmistettu Ruotsissa.


Korkiakosken Uistimen valmistama Smoltti oli vuoden 1011 viehe, joka muotonsa ja painonsa perusteella näyttää vahvasti pilkiltä. Se painuu varmasti pohjaan kuin kivi.


Tänä vuonna Kuusamon Uistin palasi toimittajaksi ja valmisti 10 gramman Erä-Balance-lipan, joka sanalla sanoen näyttää hieman oudolta. Tämä on myös kullattu.

Boeing 747 Jumbo Jet

Eteläafrikkalaisen SAA-lentoyhtiön Boeing 747 Jumbo Jet Johannesburgin yllä 1977.

Musta Casio on ihan jees

Musta Casio on ihan jees, totesi Mikko Alatalo kellomainoksessa 1978.


Tuomari Nurmio ivasi Alatalon kellomainosta seuraavana vuonna kappaleessa Likainen tusina sanoin: ”Mikko Alatalo näytti kelloaan.”

Kuitteja vuosikymmenten takaa

Kytkinlevy japanilaisvalmisteiseen autoon maksoi 30 vuotta sitten vain 70 markkaa. Tarviketorin myyjä on ilmeisestikin yrittänyt olla nokkela lyhentäessään sanan ”kytkinlevy” muotoon ”kytk. levy”.


Hammarin Sähkön huoltovalikoimaan kuuluivat myös perämoottorit.


Pukumies ei esittelyitä kaipaa.


Urheilutarvikeita myyvä Eräpojat toimi Kauppurienkadulla.


99-oktaaninen bensiini maksoi 30 vuotta sitten 3,38 mk/l (0,57 €/l).


Westerlundin musiikkiliike lopetti toimintansa jo kauan sitten.


Jarrudynamometrin testikortti 30 vuoden takaa Laanilan Kesoil-asemalta.

Bilteman ruohonleikkuri

Biltemassa on myynnissä edullinen ruohonleikkuri, joka maksaa vain 115 euroa. Viime vuonna hinta oli 159 euroa.


Tekniset tiedot

Suurin teho: 1,8 kW/2,4 hv
Sylinterien määrä: 1 kpl
Iskutilavuus: 123 cm³
Kierrosluku: 3 000 kierr./min.
Polttoaine: Lyijytön 95-oktaaninen bensiini
Säiliön tilavuus: 0,8 l
Moottoriöljy: SAE 10W/30
Öljyn määrä: 0,6 l
Käynnistysmenetelmä: Narukäynnistys
Jäähdytysmenetelmä: Ilma
Suurin leikkuuleveys: 50 cm
Leikkuukorkeus: 30–75 mm
Leikkuukorkeusvaihtoehtoja: 5 kpl
Tärinä: 3,27 m/s²
Äänenvoimakkuus LWA: 98 dB
Äänenpaine LPA (10 m): 84 dB
Paino: 25 kg

Vertailuna voidaan käyttää Husqvarnan Master 46 -leikkuria, jonka tämän vuoden hinta on 305 euroa. Masterin on ominaisuuksiltaan samankaltainen, vaikkakin siinä on suurempi moottori, 3,75 hv, ja se painaa 7 kilogrammaa vähemmän. Painoerolle on vaikea löytää selitystä, ellei sitten Bilteman runko ole metallia, vaikkakin se näyttää muovilta.


Master on aito bioleikkuri, eli se silppuaa ruohon alleen. Bilteman leikkuri voidaan muuttaa sivulle heittävästä ”hienontavaksi”, mitä se sitten tarkoittaakin. Silppuaminen vaatii enemmän tehoa moottorilta, koska siinä on enemmän työtä kuin pelkässä katkaisemisessa. Siksi onkin luultavaa, että Bilteman moottorin teho saattaa olla riittämätön leikattaessa pitkää ruohikkoa hienontamis-asennossa.

Biltema on varmasti riittävä pienille, muutaman aarin pihoille. Jos uuden leikkurin saa 115 eurolla, miksi maksaa siitä 190 euroa enemmän..? Kuvan Master-leikkuri on hankittu 1998, ja leikattavan piha-alueen koko on nykyisin noin neljänneshehtaari, jonka leikkaamiseen kuluu kaikkine pensaiden kiertelyineen aikaa noin 80 minuuttia.

Oleellista ruohonleikkurin huollossa on vuosittainen moottoriöljyn vaihto ja terän teroitus, jonka voi yksinkertaisesti tehdä viilalla. Siihen tarvitaan latta- ja pyöröviila. Kulmahiomakoneella sen pilaa varmasti.

Sukututkimusta

Löysin internetistä erään sukuselvityksen, jonka perusteella kirjoittaja on (etäistä) sukua seuraaville tunnetuille henkilöille: Aho, Franzen, Kianto, Lönnrot, Mannerheim, Runeberg, Sibelius, Snellman, Ståhlberg, Svinhufvud ja Topelius.

Pitäiskö tässä sitten tuntea siitä hieman ylpeyttä..? No, ehkäpä ei, koska varmasti niin moni muukin on sukua heille.

Yhteinen nimittäjä on Erik Ångerman-Sursill, josta kerrotaan seuraavaa: ”Mahtava talonpoika, joka asui Uumajan pitäjän Tegin kylässä Ruotsissa jo ennen vuotta 1539, mutta varmasti viimeistään siitä vuodesta lähtien. Hän tai hänen sukunsa oli ilmeisesti lähtöisin Ångermanlannista; siitä johtui nimi Ångerman. Myös hänen lisänimensä Sursill lienee ollut kotiseudun perintöä: ångermantilaisia näet kutsuttiin yleisesti Sursill-pilkkanimellä, koska he olivat muualla ravintona väheksytyn happamen silakan pääasiallisisa tuottajia. Erik Sursill oli varakas. Hän lienee kuollut iäkkäänä 1550-luvun alussa. Erikillä oli monta lasta, joista viisi muutti Suomeen.”

Päivästä huolimatta tämä ei ole aprillipila.