Savuhormin ja tulisijan nuohoaminen

Kaikki tulisijat ja niiden savuhormit (paitsi kaasukäyttöiset) tulee nuohota säännöllisin välein. Niihin kertyy nokea, jonka määrä riippuu poltettavan puun laadusta ja tulisijasta. Huono veto nopeuttaa nokeentumista, mikä puolestaan huonontaa vetoa entisestään.

Pientalojen hormeja on kahdenlaisia: paikalla tiilistä muurattu ja teollisesti valmistettu. Jälkimmäiset voidaan jakaa kahteen ryhmään valmistusmateriaalin mukaan: ruostumaton teräs ja keraaminen.

Perinteinen tiilihormi on tavallisesti joko puolen kiven tai yhden kiven hormi – käytetyn tulisijan mukaan. Nimi kertoo hormin poikkileikkauksen koon. Tiilihormi on siten muodoltaan neliö tai suorakaide.

Teollisesti valmistettu ja paikan päällä koottava hormi on poikkileikkaukseltaan pyöreä (ympyrä). Tähän ryhmään voidaan lukea saunojen metallirakenteiset savupiiput. Hormin läpimitta määräytyy tulisijan mukaan, ja 175 mm lieneekin tavallisin.

Asetus nuohouksesta määrää, että tulisijat ja savuhormit tulee nuohota, mutta siinä ei sanota, kuka on pätevä tuon työn tekemään. Sen voi toki tehdä itse, jos on osaamista ja sopivat välineet. Usein tosin pelotellaan vakuutuskorvauksen pienentymisellä, jos talo tai mökki on palanut ja käy ilmi, että ammattinuohooja ei puhdistustyön yhteydessä ollut tarkistanut tulisijan ja hormin kuntoa.

Jokaisella nuohoojalla on oma piirinsä, joten mistään kilpailusta tuskin voidaan puhua. Hinnoittelu perustuu nuohousyksiköihin.

Tiilihormin huonous tulee ilmi nuohoustyössä. Koska se on suorakaiteen muotoinen ja nuohousharja on pyöreä, on selvää, että hormin nurkkiin jää alueita, joita ei saada puhdistettua. Teollisesti valmistetun hormin paremmuus tulee tässä esille: pyöreä harja puhdistaa sen täydellisesti.

Nuohouksessa on tarkoituksena poistaa harjalla hormiin kertynyt noki.

Tulisija täytyy myös nuohota, mutta toisinaan kuulee kerrottavan, että jotkin nuohoojat jättävät varaavan takan sivukanavien puhdistamisen tekemättä ja ilmeisestikin jostakin seuraavista syistä: 1) ei osata tehdä sitä, 2) ei tiedetä, että se täytyy tehdä, 3) ei ole sopivaa harjaa tai 4) ei viitsitä tehdä, koska se on niin sotkuista. Huolimattomassa työssä hienojakoinen ja kevyt noki leijailee kaikkialle.

Varaavan takan nuohoamiseen tarvitaan ns. vaijeriharja, joka käsittää joko teräs- tai nailonvaijerin ja sen päässä olevan harjan, joka on tavallisesti nailonia. Harjalla puhdistetaan takan sivukanavat, joiden noettomuus on tärkeää takan tehokkaan lämpenemisen vuoksi. Noki on hyvä eriste, joten nokinen takka lämpenee huonosti ja lämpö menee sananmukaisesti harakoille.