Kukoistus vai kuolema?

Näin Luova Laboratorio uhosi osakeannissaan, joka aluksi kuukauden pituisena epäonnistui (kesäkuu). Sitä pidennettiin kahdella kuukaudella, mutta menestys oli vielä huonompi. Lunastaako Luova Laboratorio lupauksensa?

Luovan Laboratorion kahden kuukauden osakeannin jatkoaika on nyt siis päättynyt. Sinä aikana se sai vain yhden 50 euron sijoituksen, jolla tuo Luolan tuleva osakkeenomistaja saa ”sertifikaatin mediatalon omistajuudesta” ja ”pääsyn eeppiseen yhtiökokoukseen”, jossa todettaneen seuraavaa: ”No niin, tässä se taisi sitten olla... konkurssi on edessä.”

Laturikirjan kustantaminen taisi olla sille liian suuri koettelemus. Luola taisi kuvitella, että kirjalla olisi kysyntää, ja otti kirjasta sen vuoksi kohtalaisen suuren painosmäärän, joka jää kuitenkin ymmärrettävästi myymättä. Paikalliskirjastot olivat suurin ostajakunta (noin sata kappaletta), mutta muu myynti on ollut erittäin heikkoa.

Luovalla Laboratoriolla on muutakin yhteistä Asmo Solutionsin kanssa kuin kotipaikka. Molemmat lupasivat huimaa kasvua, jolle ei ollut mitään järkeviä perusteita.

Mistä Asmo-laturin tuotekehityksen hintalappu koostui?

Matkapuhelinfoorumilta löytyy laturikirjan sivu, jossa ”esitetään” laturin valmistuskustannukset. On vaikea sanoa, miten paikkansa pitäviä ne ovat, mutta liioittelemalla niitä on helppo perustella laturibisneksen epäonnistuminen korkeiden kustannusten vuoksi.

Ensimmäisessä kappaleessa kerrotaan valumuottien hinnat, jotka voivat olla korkeita, jos kappale on kompleksinen. Laturin muoviosat ovat kuitenkin erittäin yksinkertaisia ja pienikokoisia. Valumuotti muodostuu periaatteessa vain kahdesta tosiinsa liittyvistä tarkkuusjyrsityistä teräskappaleista, joiden väliin sula muovi ruiskutetaan, joten esitettyihin hintoihin kannattaa suhtautua varauksin.

Ensimmäisen kappaleen viimeisessä kohdassa esitetään, että ”laturin sisässä olevan metallijousen” valmistustyökalu maksoi 13 000 euroa. Se tuntuu uskomattomalta! Kaikkia hintoja on todennäköisesti liioiteltu edellä mainitun syyn vuoksi.

Olisikohan kannattanut ennen ensimmäisen joukkorahoituskampanjan käynnistämistä selvittää laturin todelliset valmistuskustannukset? Julkisuudessa esitettyjen tietojen perusteella niiden suuruus tuli yllätyksenä.

Jos ne olisivat olleet tiedossa ja laturin tulevasta myyntimäärästä olisi ollut jonkinlainen realistinen käsitys, olisiko Asmo-laturi edes koskaan nähnyt päivänvaloa? Hyväuskoiset ja harhaan johdetut sijoittajat saivat nyt maksaa tämän ”kokeilun”.

Mitähän mahtaa ajatella 50 euroa Asmo-laturista maksanut puhelimenkäyttäjä, joka osti sen valheellisen palotarinan ja tavallisten latureiden palovaaralla pelottelun vuoksi?

Valehtelu jatkuu

Oulu-lehdessä oli heinäkuussa Asmo-laturista artikkeli, joka lomakiireiden vuoksi jäi huomaamatta. Mitään ei kuitenkaan näytetä opitun: samoja valheita toistetaan edelleenkin.

Tämä on klassikko:

”Sa­lo­ran­nan anop­pi oli joi­ta­kin vuo­sia ai­em­min me­net­tä­nyt ta­lon­sa ja kai­ken omai­suu­ten­sa kän­ny­kän la­tu­rin sy­tyt­tä­mäs­sä tu­li­pa­los­sa ja eh­dot­ta­nut vä­vy­po­jal­leen, ei­kö tämä voi­si in­si­nöö­ri­mie­he­nä ke­hi­tel­lä pa­lo­tur­val­li­sen la­tu­rin.”

Luulisi, että tyhmempikin olisi jo oppinut, että palon syy ei pidä paikkansa.

Selitys sille, minkä vuoksi Mr. Chargeria ei koskaan valmistettu:

”Olin ku­vi­tel­lut, et­tä Kii­nas­sa on hal­paa teh­dä. Teh­taat ei­vät kui­ten­kaan al­ka­neet an­ta­maan edes tar­jous­ta muu­ta­man kym­me­nen tu­han­nen eris­tä, oli­si pi­tä­nyt ti­la­ta heti ker­ral­la mil­joo­na kap­pa­let­ta. Sitä var­ten oli­si pi­tä­nyt saa­da ra­haa vä­hin­tään seit­se­män mil­joo­naa li­sää, Sa­lo­ran­ta ker­too.”

Miten ihmeessä sitten BrightChargerin onnistui teettää pieni määrä valolatureita Kiinassa? Se on varmaa, että niitä ei teetetty miljoonaa kappaletta.

https://www.oululehti.fi/uutiset/asmo-saloranta-teki-opintomatkan-start-up-yrittajasta-start-up-murhaajaksi-6.255.393915.4467da5481

Miksi Asmo – No exit ei myy?

Näyttää siltä, että oululaisen ”patentoidun” ja ”palamattoman” laturin noususta ja tuhosta kertova kirja ei kiinnosta lainkaan kirjojen ostajia. Se ei ole myöskään kiinnostanut mediaa. Yksikään taho ei ole julkaissut kirja-arviota, jollaisia tavataan tehdä jokaisesta ”merkittävästä” tiedekirjasta ja romaanista – varsinkin esikoiskirjat kiinnostavat kriitikoita.

Kirjoittaja mainostaa:

”Asmo: No Exit on vuoden 2018 puhuttelevin bisneskirja...”

Eipä taida oikein olla, eli tämäkin taisi vain olla yksi valhe lisää valheiden jatkumoon.

Kustantaja kertoo:

”Vuoden 2018 rehellisin bisneskirja paljastaa alastoman totuuden startup-maailman kulissien takaa ja murtaa konkurssiin liittyvää tabukulttuuria...”

Rehellisin..? Yleisradion sivulla kerrotaan:

”Välillä lukiessa miettii, että kirja tarjoaa vain yhden osapuolen näkökulman tapahtumiin.”

Jos kirja on pääasiassa vain subjektiivista asioiden vääristelyä ja valehtelua, miten kustantaja voi sanoa, että Asmo – No exit on ”Vuoden 2018 rehellisin bisneskirja”? Sehän on täyttä valhetta.

Kärkkäisen verkkosivu kertoo totuuden kirjan myyntimäärästä. Koska eri myyntipaikoissa olevien kirjojen lukumäärä on 9 tai 10, ei vaadi suurtakaan päättelykykyä havaita, että jokaisessa paikassa oli alkujaan myynnissä 10 kappaletta. Muunlainen selitys on hyvin epätodennäköinen.

Ainoastaan Oulussa ja Iissä on myyty yhdet kappaleet, mikä onkin aivan ymmärrettävää, koska kirja tulee Oulusta, jonka naapurikunta Ii on.

Kärkkäinen ei ole mikään kirjakauppa, mutta se antaa selvät suuntaviivat kirjan myyntimäärästä. Kirjan myynti on todennäköisesti ollut yhtä heikkoa muuallakin.

On vain ajan kysymys, milloin se tulee alennusmyyntiin joko 9,90 tai 4,90 euron hintaan.