Metsien miehet

Artikkeli ei käsittele Yleisradion metsureista kertovaa radio-ohjelmaa vaan Nelosen farmikanavan esittämää amerikkalaista ”tosi-tv-sarjaa”. Sarjaa on esitetty jo usean vuoden ajan, ja nyt meneillään on kuudes tuotantokausi.

Ensimmäiset kaudet olivat asiallisia, ja ne kertoivat, miten puunkorjuuta tehdään mäkisessä maastossa. Sarjassa kuvataan myös uponneiden tukkien sukeltajia. Sata vuotta upoksissa olleen tukin arvo saattaa olla jopa pari tuhatta dollaria kuutiolta. Suomalaisen mäntytukin arvo on noin 50 euroa kuutiolta (pienempi kuitupuu noin 15 euroa.)

Neljännen kauden myötä mukaan tullut Suomies (Shelby the Swamp Man) on selvästikin laskenut sarjan tasoa. Shelby vetää aivan omaa show'tansa. Kuvassa Shelbyn sukulaistyttö Stephanie Bauers ja ”Gorillaksi” kutsuma Belinda-serkku.

Smithien taistelupari, Jimmy ja James Smith, tulivat mukaan toisen kauden alussa. Isä ja poika sukeltelivat uppotukkeja Washingtonissa, kunnes he siirsivät työmaansa Floridaan (siellä sukeltelevien kiusaksi ja harmiksi.) Smitheillä oli selvästikin kommunikaatio-ongelmia, koska yhteistyö ei tuntunut koskaan onnistuvan. On vaikea sanoa, kummassa syy oli. (Psykologi sanoisi, että isä-poika-suhteessa oli jotakin vialla.) Nyt esitettävän kauden alussa on käynyt ilmi, että isä-Smith sairastaa syöpää, joka tekee lopun miehestä tämän kauden aikana.

Rygaardeilla, eli Graig-isällä ja Gabe-pojalla, tuntuu myös olevan selviä näkemyseroja ja tässä tapauksessa henkilöstöpolitiikassa. DJ:ksi kutsutulla kaverilla, joka oli Graigin inhokki, näytti olevan selviä asenneongelmia, ja muutaman töppäyksen jälkeen hän sai lähteä työmaalta.

Sarjaa kutsutaan realitysarjaksi, mutta siinä alkaa olla niin selvä käsikirjoittamisen leima, että monet tapahtumat vaikuttavat selvästikin sovituilta. Miten muuten Gabe olisi etsiessään uutta miestä DJ:n tilalle sattunut bongaamaan tienviertä raivaavan Dave Schroederin, joka oli pari kautta sarjassa mukana mutta sai töppäilyjen ja Graigin painostuksen vuoksi lähteä Gygaardin porukasta? Dave, joka oli Graigin inhokki (ja varmasti syystä), tulee lisäämään jännitteitä työporukassa. Dave ottaminen mukaan on varmastikin etukäteen ”käsikirjoitettu” tapahtuma, jotta sarjaan saataisiin lisää väriä. Sanottakoon, että Dave todellakin on täysi tomppeli.

Sarja kuvasi alussa metsureiden työtapoja, ja mukana oli myös muita porukoita. J.M. Browning Logging -yhtiön Jay Browning teki edelleenkin metsurintöitä, vaikka hänellä oli tekokäsi. Nyttemmin sarjassa seurataan vain miesten keskinäistä nahistelua ja kinastelua. Näyttää aivan siltä kuin sarjan tuottajat kannustaisivat miehiä siihen. Kyse on varmastikin siitä, mitä amerikkalainen tv-katsoja haluaa nähdä.

Billnäs-kirveen terän kiinnittäminen

Vanhan Billnäs-veistokirveen terä oli kovan käytön vuoksi päässyt löystymään. Vanhaan terään, jolla ikää lieneekin noin sata vuotta – ellei jopa enemmänkin – oli vaihdettu uusi varsi 20 vuotta sitten. Koska kaupan varsi oli eräänlainen yleisvarsi, joka oli tarkoitettu nykykirveille, varren päätä joutui sovittamaan tarkasti, jotta se olisi mennyt kirveen silmään. Terä kiinnitettiin varren mukana tulleella kiilalla.

Terä irtosi noin kymmenen vuotta sitten, ja siihen tehtiin koivukalikasta uusi kiila, jolla terä kiinnitettiin. Tämäkin kiinnitys kesti noin kymmenen vuotta.

Uusi kiila tehtiin vanhan kiilan mallin mukaan mutta jätettiin hieman paksummaksi. Kuvassa alla vanha kiila, uusi kiila ja koivusäle, jonka puolikkaasta kiila valmistettiin.

Kiila on lyöty voimalla varren pään rakoon, kuten kiilan pään tyssääntymisestä on havaittavissa. Koska kiila on vanhaa hieman paksumpi ja se upposi hieman edellistä syvempään, kiinnityksen pitäisi olla edellistä kestävämpi.

Kiilan pää on katkaistu.

Valkee-artikkeli Ylioppilaslehdessä

Ylioppilaslehdessä on julkaistu ehkäpä kattavin suomenkielinen artikkeli Valkeen ”uskomattomasta” tarinasta. Kuten niin tässä blogissa kuin Earlight Swindle -sivustollakin on kerrottu, Valkee on ollut yhtä valhetta ja totuuden vääristelyä alusta loppuun.

http://ylioppilaslehti.fi/2014/09/tulkoon-valkeus/

Ikävää vain, että kyseinen lehti ei ole kovin laajalevikkinen ja sitä lukevat lähinnä vain yliopisto-opiskelijat ja -opettajat. Se ei myöskään ole kovin vakavasti otettava lehti, ja siksi useita sen juttuja pidetään jopa opiskelijahuumorina. Lehti muistuttaa paljon City-lehteä, ja tuleepa joistakin jutuista mieleen monet vappujulkaisut.

Mutta ehkäpä kyseinen artikkeli herättää valtamedian mielenkiinnon..?

Savuhormin ja tulisijan nuohoaminen

Kaikki tulisijat ja niiden savuhormit (paitsi kaasukäyttöiset) tulee nuohota säännöllisin välein. Niihin kertyy nokea, jonka määrä riippuu poltettavan puun laadusta ja tulisijasta. Huono veto nopeuttaa nokeentumista, mikä puolestaan huonontaa vetoa entisestään.

Pientalojen hormeja on kahdenlaisia: paikalla tiilistä muurattu ja teollisesti valmistettu. Jälkimmäiset voidaan jakaa kahteen ryhmään valmistusmateriaalin mukaan: ruostumaton teräs ja keraaminen.

Perinteinen tiilihormi on tavallisesti joko puolen kiven tai yhden kiven hormi – käytetyn tulisijan mukaan. Nimi kertoo hormin poikkileikkauksen koon. Tiilihormi on siten muodoltaan neliö tai suorakaide.

Teollisesti valmistettu ja paikan päällä koottava hormi on poikkileikkaukseltaan pyöreä (ympyrä). Tähän ryhmään voidaan lukea saunojen metallirakenteiset savupiiput. Hormin läpimitta määräytyy tulisijan mukaan, ja 175 mm lieneekin tavallisin.

Asetus nuohouksesta määrää, että tulisijat ja savuhormit tulee nuohota, mutta siinä ei sanota, kuka on pätevä tuon työn tekemään. Sen voi toki tehdä itse, jos on osaamista ja sopivat välineet. Usein tosin pelotellaan vakuutuskorvauksen pienentymisellä, jos talo tai mökki on palanut ja käy ilmi, että ammattinuohooja ei puhdistustyön yhteydessä ollut tarkistanut tulisijan ja hormin kuntoa.

Jokaisella nuohoojalla on oma piirinsä, joten mistään kilpailusta tuskin voidaan puhua. Hinnoittelu perustuu nuohousyksiköihin.

Tiilihormin huonous tulee ilmi nuohoustyössä. Koska se on suorakaiteen muotoinen ja nuohousharja on pyöreä, on selvää, että hormin nurkkiin jää alueita, joita ei saada puhdistettua. Teollisesti valmistetun hormin paremmuus tulee tässä esille: pyöreä harja puhdistaa sen täydellisesti.

Nuohouksessa on tarkoituksena poistaa harjalla hormiin kertynyt noki.

Tulisija täytyy myös nuohota, mutta toisinaan kuulee kerrottavan, että jotkin nuohoojat jättävät varaavan takan sivukanavien puhdistamisen tekemättä ja ilmeisestikin jostakin seuraavista syistä: 1) ei osata tehdä sitä, 2) ei tiedetä, että se täytyy tehdä, 3) ei ole sopivaa harjaa tai 4) ei viitsitä tehdä, koska se on niin sotkuista. Huolimattomassa työssä hienojakoinen ja kevyt noki leijailee kaikkialle.

Varaavan takan nuohoamiseen tarvitaan ns. vaijeriharja, joka käsittää joko teräs- tai nailonvaijerin ja sen päässä olevan harjan, joka on tavallisesti nailonia. Harjalla puhdistetaan takan sivukanavat, joiden noettomuus on tärkeää takan tehokkaan lämpenemisen vuoksi. Noki on hyvä eriste, joten nokinen takka lämpenee huonosti ja lämpö menee sananmukaisesti harakoille.

Valkeen lähtölaskenta on alkanut

Valkeen viime tilikauden liikevaihto oli 1,08 milj. euroa. Tappiota Valkee onnistui tekemään 2,92 milj. euroa. Jokaista ansaittua euroa kohti Valkee teki siten kolme euroa tappiota.

Tappiota tuli tosin edelliselläkin tilikaudella mutta vain kymmenesosa viime kauden tappiosta. Liikevaihto oli sentään kaksinkertainen.

Mistä tässä on oikein kysymys? Kun kerran myynti on puolittunut, se tarkoittaa sitä, että korvavaloja on myyty (kappalemääräisesti) viime tilikauden aikana vain puolet edellisen tilikauden myynnistä. Eikä edes uusi malli auttanut mitään.

Ilmeisestikin lähes jokainen ääliö, joka on korvavalon potentiaalinen ostaja, on laitteensa jo ostanut, eikä uusia ostajia juurikaan enää ole.

Jos kehitys jatkuu samanlaisena, tulevan tilikauden myynti tulee jälleen puolittumaan, mutta tappion tuplaamiseen Valkeella ei ole varaa, eikä sen pitäisi olla mahdollistakaan. Lieneekin selvää, että Valkeen toiminnan lakkaaminen on vain ajan kysymys. Sitten kun kassa on tyhjä eikä sinne tule lisää rahaa, toiminnan jatkamiselle ei ole enää mahdollisuuksia.

Hämmästyttävintä tässä on se, että tämä ”Valkee-kusetus” on jatkunut näinkin kauan. Vääristellyt tutkimustulokset ovat uponneet otolliseen maaperään eli edellä kuvattujen ääliöiden mieliin.

Sitten kun Valkee laittaa lapun luukulle, kukaan ei tule kaipaamaan sitä eikä sen korvavaloa. Pari vuotta sitten, joku uumoili Valkeesta uutta Nokia, mutta niin ei käynyt.

Nam!

Eräs keskiaikainen kirkkoisä totesi: ”De gustibus non est disputamdum.” Makuasioista ei pidä kiistellä.

Kun Rooman valtakunta lakkasi olemasta viidennellä vuosisadalla, katolinen kirkko oli ainoa taho, joka piti yllä latinan kieltä. Siitä lähtöisin olevat muut romaaniset kielet, eli italia, joka muistuttaakin lähimmin alkukieltään, ranska, espanja, portugali, retoromania ja romania, kehittyivät omiin suuntiinsa.

Makunsa kullakin, voisi sanoa. Kärpänen ei joko tiedä ”ateriansa” alkuperää tai se ei vain välitä...

Juhannus

Juhannusta vietettiin ennen vuoden pisimpänä päivänä eli kesäpäivän seisauksen aikaan, mutta käytännön syistä se on siirretty lauantaiksi (juhannuspäivä). Tänä vuonna se sattuu oikeaan päivään, ja niin käy keskimäärin joka seitsemäs vuosi mutta karkauspäivän vuoksi ei kuitenkaan seitsemän vuoden välein.

Toisin kuin Suomessa, jossa juhannus on keskikesän juhla, sama ajankohta etelän maissa tarkoittaa vasta kesän alkamista, vaikka esim. Portugalissa on jo huhtikuussa keskimäärin yhtä lämmintä kuin Suomessa keskikesällä.

Juhannushukkumisilla on vahva korrelaatio juhannussään kanssa: mitä lämpimämpää, sitä enemmän hukkuneita. Tuon teorian mukaan vuonna 1999 oli hyvä juhannussää, koska hukkuneita oli ennätysmäärä 20. Jos joku on niin tyhmä, että putoaa veneestä juovuksissa (oli juhannus tai ei), se lieneekin aivan oikein. Jos vesilläliikkumisessa on vaikeuksia juopumistilassa, olisi varmastikin parempi pysyä poissa vesiltä.

Kuvan etanolikanisterista riittää juhlajuomaa isommallekin porukalle. (Ei lopu heti kesken.) Yksinkertaisen laskutoimituksen mukaan (10/0,38*2) kanisterissa on sama alkoholimäärä kuin 52 Koskenkorva-pullossa.

Tabloidi-Kaleva

Kaleva on kevään aikana kertonut lehden kustantajan päätöksestä siirtyä ns. tabloidikokoon. Kyse on iltapäivälehtien käyttämästä lehtikoosta. Suunnitelman mukaan muutos astuu voimaan 14. helmikuuta 2015.

Sivukoko on lähes puolet pienempi kuin nykyisen lehden. Vaikka tabloidisivu onkin pari senttiä suurempi kuin nykyisen lehden puolen sivun koko, marginaalien vuoksi sivun tehollinen painopinta-ala tulee käytännössä jäämään puoleen nykyisestä.

Koska sivutilaa tulee olemaan vähemmän, se tarkoittaa tiiviimpää tekstiä ja pienempiä kuvia. Sivukoon puolittuminen ei tarkoita sivumäärän kaksinkertaistumista.

Aloite muutokseen on tuskin lähtenyt tilaajista, vaan syy lieneekin kustantajan tekemä ja taloudellinen: lehden painossa tarvittava pienempi paperimäärä tuo säästöä. Pienempi paino tuonee säästöä myös logistiikassa ja jakelukuluissa.

Kalevan selityksen mukaan: ”Pienempi koko on kätevämpi lukea niin paperisena kuin näköislehtenäkin verkossa.” Eräs syy on siis halu tehdä paperilehdestä identtinen verkkolehden kanssa. Mutta miksi ihmeessä niiden täytyy olla samannäköisiä ja -kokoisia?

Mielenkiintoinen seikka tulee olemaan muutoksen vaikutus lehden tilaushintaan.

Eräässä Lapinlahden lintujen 90-luvun alun sketsissä vitsailtiin iltapäivälehtien sisällöttömyydestä eli siitä, että niissä tehtiin lähinnä tikusta asiaa. Sketsin mukaan iltapäivälehti on yhdessä minuutissa selailtu (luettu) läpi. Tuleeko uudelle Kalevalle myös käymään niin?

Instructions on how to solve a Sudoku

This four page document gives you detailed instructions on how to solve a Sudoku.

If you have had difficulties in solving Sudokus, read these instructions, and become a Sudoku master.

An example (difficult) Sudoku is solved step by step, and every step is described in text and illustrated in partly filled Sudokus.

Very easy to learn.

Price: $5.00

Download here:

 

https://www.tradebit.com/filedetail.php/276571261-instructions-on-how-to-solve-a-sudoku 

Pakkouutiset

Jokaisella radiokanavalla tulee tasatunnein tai jopa useammin uutislähetys. Kaupallisilla kanavilla ne ovat lyhyet ja Novaa lukuunottamatta STT:n toimittamat. Pariin minuuttiin ei mitään ihmeellisiä selostuksia mahdu, mutta uutisten aihe joskus suoranaisesti huvittaa, ja siksi mielessä herää joskus kysymys: onko tämä niin tärkeä uutinen, että juuri minun täytyy tietää se? Useimmiten samat uutiset toistuvat aamusta iltapäivään.

Tuollaisissa pakkouutisissa ei ole mitään järkeä. Ensinnäkään ne eivät kiinnosta ketään, ja toiseksi jokainen uutisia haluava löytää maksutonta tarjontaa aivan riittävästi niin halutessaan.

Kaupallisilla kanavilla pakkouutiset taitavat olla toimiluvan ehtona. Uutisten pakkosyötössä ei ole kyse mistään muusta kuin aivopesusta. Jos kuuntelee työpäivän jotakin kanavaa ja kuulee jonkin uutisen kuusi seitsemän kertaa toistettuna, se varmastikin syöpyy mieleen, vaikka ei ajattelisi edes kuuntelevansa uutisia, ja siinäpä kuuntelijalla onkin sitten jo valmiina mielessään STT:n muokkaama käsitys Ukrainan tapahtumista.