D-vitamiinikohu

Itä-Suomen yliopisto tutki D-vitamiinivalmisteet, ja Yleisradion Akuutti-ohjelma julkisti tutkimustulokset. Ilman Yleisradion osuutta asiaan tutkimus ei olisi läheskään saanut samaa huomiota, vaan Savon Sanomat olisi mahdollisesti vain maininut siitä yhden palstan uutisessa, joka olisi unohtunut varsin pian, eikä se olisi saanut samaa julkisuutta kuin nyt.

Koska tutkimus kertoi, että suuri osa tutkituista valmisteista ei sisältänyt ilmoitettua määrää D-vitamiinia, se synnytti kohun, joka kasvoi tärkeyttään suuremmaksi.

Julkisuudessa ei ole mainittu Itä-Suomen yliopiston motiivia tutkimuksen tekemiseen. Jotkin tutkimukset saattavat olla kalliita tehdä, eikä niitä tehdä ihan huvin vuoksi (ilman rahoittajaa), mutta tavallisesti useimpien yliopistojen tutkijoita vaivaa tekemisen puute, ja sen vuoksi uusia tutkimuskohteita vedetään hatusta ja toivotaan, että niiden tulokset saisivat julkisuutta, koska yliopistot toimivat enimmäkseen julkisin varoin.

Mitä Itä-Suomen yliopisto teki sitten väärin ja mistä se kertoo? Tilastotieteessä otoksen laajuus on hyvin tärkeä tekijä. Mitä suurempi on otosten määrä, sitä tarkempia tuloksia saadaan. D-vitamiinipitoisuus tutkittiin vain YHDESTÄ purkista otettujen näytteiden perusteella, ja analysointi tehtiin todennäköisesti vain yhden kerran kullekin valmisteelle. Tässä tehtiin siis kaksi virhettä.

Näytteet olisi pitänyt ottaa useammasta, eri aikaan ostetusta purkista, ja analysointi olisi pitänyt tehdä useamman kerran kullekin valmisteelle, koska analysoinnin toistettavuuden tarkkuus saattaa vaihdella. Tämä tutkimus ei juurikaan synnytä luottamusta Itä-Suomen yliopiston biokemian tutkijoihin.

Pahinta tässä oli se, että Itä-Suomen yliopisto antoi puutteellisesti tehdyn tutkimustuloksensa julkisuuteen eikä kertonut sitä, miten huonosti tutkimus oli tehty. Jo se, että D-vitamiinipitoisuudet poikkesivat niin paljon valmistajien/myyjien ilmoittamista, olisi pitänyt kertoa tutkijoille, että tutkimusmenetelmässä voi olla jotakin vialla.

D-vitamiinivalmisteita myydään apteekeissa, luontaistuotemyymälöissä ja tavaratalojen luontaistuotehyllyissä. Ne maksavat eniten apteekeissa, vaikka valmiste olisi aivan sama, mutta yleensä apteekkiala käyttää omia kauppanimiä, joilla erottautua muiden myyntipaikkojen tuotteista, koska ne haluavat antaa sellaisen kuvan, että niiden myymät D-vitamiinivalmisteet ovat jollakin tavalla ”parempia” kuin muualla myytävät tuotteet, ja sen vuoksi niiden perimä huomattavasti korkeampi hintakin olisi oikeutettu. (Kaikkihan on kalliimpaa apteekissa. Jopa laastari maksaa siellä paljon enemmän kuin ruokakaupassa.)