Itä-Suomen yliopisto tutki
D-vitamiinivalmisteet, ja Yleisradion Akuutti-ohjelma julkisti
tutkimustulokset. Ilman Yleisradion osuutta asiaan tutkimus ei olisi
läheskään saanut samaa huomiota, vaan Savon Sanomat olisi
mahdollisesti vain maininut siitä yhden palstan uutisessa, joka
olisi unohtunut varsin pian, eikä se olisi saanut samaa julkisuutta
kuin nyt.
Koska tutkimus kertoi, että suuri osa
tutkituista valmisteista ei sisältänyt ilmoitettua määrää
D-vitamiinia, se synnytti kohun, joka kasvoi tärkeyttään
suuremmaksi.
Julkisuudessa ei ole mainittu
Itä-Suomen yliopiston motiivia tutkimuksen tekemiseen. Jotkin
tutkimukset saattavat olla kalliita tehdä, eikä niitä tehdä ihan huvin vuoksi (ilman rahoittajaa), mutta tavallisesti
useimpien yliopistojen tutkijoita vaivaa tekemisen puute, ja sen
vuoksi uusia tutkimuskohteita vedetään hatusta ja toivotaan, että
niiden tulokset saisivat julkisuutta, koska yliopistot toimivat
enimmäkseen julkisin varoin.
Mitä Itä-Suomen yliopisto teki sitten
väärin ja mistä se kertoo? Tilastotieteessä otoksen laajuus on
hyvin tärkeä tekijä. Mitä suurempi on otosten määrä, sitä
tarkempia tuloksia saadaan. D-vitamiinipitoisuus tutkittiin vain
YHDESTÄ purkista otettujen näytteiden perusteella, ja analysointi
tehtiin todennäköisesti vain yhden kerran kullekin valmisteelle.
Tässä tehtiin siis kaksi virhettä.
Näytteet olisi pitänyt ottaa
useammasta, eri aikaan ostetusta purkista, ja analysointi olisi
pitänyt tehdä useamman kerran kullekin valmisteelle, koska
analysoinnin toistettavuuden tarkkuus saattaa vaihdella. Tämä
tutkimus ei juurikaan synnytä luottamusta Itä-Suomen yliopiston
biokemian tutkijoihin.
Pahinta tässä oli se, että
Itä-Suomen yliopisto antoi puutteellisesti tehdyn tutkimustuloksensa
julkisuuteen eikä kertonut sitä, miten huonosti tutkimus oli tehty.
Jo se, että D-vitamiinipitoisuudet poikkesivat niin paljon
valmistajien/myyjien ilmoittamista, olisi pitänyt kertoa
tutkijoille, että tutkimusmenetelmässä voi olla jotakin vialla.
D-vitamiinivalmisteita myydään
apteekeissa, luontaistuotemyymälöissä ja tavaratalojen
luontaistuotehyllyissä. Ne maksavat eniten apteekeissa, vaikka
valmiste olisi aivan sama, mutta yleensä apteekkiala käyttää omia
kauppanimiä, joilla erottautua muiden myyntipaikkojen tuotteista,
koska ne haluavat antaa sellaisen kuvan, että niiden myymät
D-vitamiinivalmisteet ovat jollakin tavalla ”parempia” kuin
muualla myytävät tuotteet, ja sen vuoksi niiden perimä
huomattavasti korkeampi hintakin olisi oikeutettu. (Kaikkihan on
kalliimpaa apteekissa. Jopa laastari maksaa siellä paljon enemmän
kuin ruokakaupassa.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti