Kaleva kertoi tänään Oulun
yliopistossa tehtävästä ”uraauurtavasta” tutkimuksesta, jossa
mobiilipäätelaitteen tiedonsiirtoyhteys tapahtuu ledivalojen
välityksellä. Jälleen kerran toimittaja on ollut aivan pihalla
asiasta ja selittänyt asian oman ymmärryksensä mukaan. Menetelmän
tekninen puoli on selitetty epäselvästi, ja maallikko tuskin
ymmärtää siitä mitään.
Tiedonsiirtoyhteyteen tarvitaan
(tavallisesti) lähetin, vastaanotin ja tiedonsiirtokanava.
”Datavaloissa” ledilamppu toimii lähettimenä ja
vastaanottimena. Tavallinen ledilamppu ei kuitenkaan käy siihen,
koska siinä ei ole vastaanotinta. Siihen tarvitaan siten
erikoisvalmisteinen lamppu, joka lähettää näkyvää
valoa ja jossa on vastaanotin, joka ottaa vastaan mobiililaitteen lähettämää
näkymätöntä infrapunavaloa.
Kaikkien optisten
tiedonsiirtoyhteyksien ongelma on vaatimus suorasta näköyhteydestä
lähettimen ja vastaanottimen välillä. (Se voi toki toimia
heijastuvan valon avulla, mutta tuolloin datanopeus putoaa usean
dekadin.) Tämä on hyvin rajoittava tekijä menetelmän
hyödyllisyydelle. Päätelaitteen liikuttelu kädessä voi katkaista
yhteyden.
Artikkelissa puhutaan valaistuksesta ja
ledivaloista. Lamppuja kerrotaan siis olevan monta, mutta menetelmä
toimii kuitenkin vain yhden lampun kanssa. Muut lamput, vaikka
lähettäisivätkin samaa dataa, häiritsisivät yhteyden toimintaa,
koska niiden lähettämä valopulssi saapuisi eri aikaan
mobiililaitteeseen eri pituisen matkan vuoksi.
Datavalot vaikuttaa paluulta
menneisyyteen ja vanhaan tekniikkaan. Uusia nG-menetelmiä jatkuvasti kasvavine nopeuksineen
kehitetään kaiken aikaa, mutta datavalot tarjoaa vain rajoitetun, lyhyen kantaman ja
hitaan yhteyden, jolla lieneekin vain vähän jos sitten lainkaan
käytännön sovelluksia. Lisäksi päätelaitteen täytyy tukea tätä
tiedonsiirtomenetelmää, mitä nykyiset laitteet eivät tee.
Digitaalidatassa on tilastollisesti
sama määrä ykkösiä ja nollia. Jos ykkönen edustaa palavaa valoa
ja nolla pimeää, datavalojen ledilamppu palaa 50 prosenttia ajasta.
Koska datavalojen bittinopeus lieneekin useita megabittejä
sekunnissa, lamppu näyttää palavan jatkuvasti mutta 50 prosenttia
himmeämpänä kuin jos se palaisi jatkuvasti.
Tavallisille ledilampuille annetaan
jokin tietty kestoikä tunneissa ja syttymiskertojen määrä.
Syttymiskertojen määrä on kymmeniä tai satoja tuhansia, joten
tavallisen ledilampun tekniikka ei kestäisi niissä. Se tulisi
täyteen jo alle sekunnissa.
Yliopiston tutkijoiden työtä on
”tutkiminen”. Jos mitään kovin järkevää tutkittavaa ei ole,
silloin tutkitaan jotakin vähemmän järkevää, johon
”datavalotkin” taitaa lukeutua. Suurin osa tutkimuksista taitaa
olla sellaisia, että niille ei koskaan löydy mitään käytännön
sovellusta. Käykö niin datavaloillekin?
Kuvassa tutkimusryhmän vetäjä. Kuva
on yhtä vähäinformatiivinen kuin artikkelikin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti