Talvivaara – Musta-Pekka?

Kaivosyhtiö Talvivaara on käytännössä koko olemassaolonsa ajan kulkenut vaikeudesta vaikeuteen. Perimmäinen syy vaikeuksiin lieneekin yhtiön käyttämä bioliuotusmenetelmä, josta on vain vähän aikaisempia kokemuksia nikkelin talteenotossa ja joka on vallitsevien sääolosuhteiden vuoksi täysin sopimaton Suomeen.

Talvivaara on (oli) sen kokoluokan yritys, että liiketoiminnan sivuvaikutuksille ei ollut pantu paljon painoa. Yhtiön johto oli tietenkin täysin tietoinen kaikista riskeistä, mitä sen toiminta saattoi aiheuttaa, vaikka nyt muuta väittääkin, eli vuodot ym. vahingot tulivat sille muka täysin yllätyksenä.

Talvivaaran malminerotus on aiheuttanut mittavat ja osin jopa korjaamattomat ympäristövahingot. Tämän vuoksi yhtiön toimiva johto joutuu käräjille selvittämään tekojaan. Syyte käsittää seuraavat rikkomukset:

- kaivoksen suunnittelu- ja tutkimusvaiheeseen sekä ympäristö- ja vesitalousluvan hakuun liittyviä toiminnanharjoittajan laiminlyöntejä

- eri jätejakeiden käsittelyyn ja sijoittamiseen liittyviä toiminnanharjoittajan laiminlyöntejä

- kipsisakka-altaan rakentamiseen ja käyttöön liittyviä toiminnanharjoittajan laiminlyöntejä

- kaivoksen hallitusti luontoon johtamia ja hallitsemattomasti luontoon päässeitä jätevesiä

Tämä ei kuitenkaan ole riittävän pahaa. Yhtiön taloudellinen tilanne on heikko. Yhtiön kassasta virtaa enemmän rahaa ulos kuin sinne tulee. Talvivaaran tulevaisuus on vaakalaudalla, ja sen ainoa selviytymiskeino on velkojen lähes täydellinen mitätöiminen ja liiketoiminnan myyminen uudelle yhtiölle, joka voisi ottaa vastaan lähes velattoman yhtiön.

Mitä tästä seuraisi? Viiden vuoden kuluttua oltaisiin jälleen samassa tilanteessa. Velkaa olisi ennätysmäärä ja ympäristötuhot sen mukaiset.

Mikä on osakkeenomistajan tilanne? Yhtiön osakekurssikuvaaja on surkeaa katsottavaa.

Yhtiön osakkeiden lukumäärä on noin kaksi miljardia ja markkina-arvo tällä hetkellä noin 70 miljoonaa euroa. Parempina aikoina, jolloin osakekurssi oli yhden euron yläpuolella, markkina-arvo oli enemmän kuin kaksi miljardia euroa. Yhtiön arvo onkin käytännössä haihtunut kuin tuhka tuuleen, tai Talvivaaran tapauksessa olisi ehkä selvempää sanoa, että yhtiön arvo on valunut likavesien mukana Kainuun luontoon.

Jokainen Talvivaaran osake on kuin Musta-Pekka-kortti, joka tuossa samannimisessä pelissä jäi häviäjän käteen. Niin tulee käymään myös Talvivaaran osakkeenomistajille. Jos yhtiön liiketoiminta siirtyy uudelle yhtiölle, osakkeenomistajat jäävät nuolemaan näppejään. Jos yhtiön annetaan mennä konkurssiin, osakkeenomistajien kohtalo on aivan sama: Musta-Pekka jää käteen.

Osakekurssin suunta on parin viimeisen vuoden aikana lähestynyt asymtoottisesti abskissaa, mikä tarkoittaa sitä, että yhden osakkeen arvo lähestyy nollaa senttiä.

Parasta tietenkin olisi, että Talvivaaran toiminta lakkaisi ja ympäristövahingot aiheuttaneet henkilöt saisivat asiaankuuluvat tuomiot. Talvivaaran tuomitsemisesta pitäisi tehdä tehokas ja varoittava esimerkki kaikille tuleville kaivosyrittäjille. Tässä taitaa vain käydä niin, että tätä juttua tullaan käsittelemään vuosikausia ja kaikissa oikeusasteissa.