Kaleva kertoi tänään Oulun yliopiston marokkolaisesta professorista, joka on päässyt viitatuimpien tutkijoiden listalle. Kaleva vetää taas hieman kotiinpäin, koska virka onkin todellisuudessa vain apulaisprofessuuri.
Apulaisprofessoreita on moninkertainen määrä ”oikeisiin” professoreihin verrattuna, ja joku voisikin ilkeämielisesti sanoa, että ero yliassistentin ja apulaisprofessorin välillä on hiuksenhieno.
Tiedemaailmassa tutkijat kilpailevat keskenään sillä, kenellä on eniten viittauksia omiin artikkeleihin, ja tuolla lukumäärällä tutkijat ikään kuin ratkaisevat keskinäisen nokkimisjärjestyksensä.
Miten tämä temppu sitten tehdään? Kirjoitetaan ensimmäinen oma (tutkija X:n) tieteellinen artikkeli, jossa ei tarvitse olla kuin nimeksi omaa uutta asiaa mutta suuri määrä viittauksia muiden kirjoittamiin vanhempiin artikkeleihin. Toisessa artikkelissa, jossa on jälleen suuri määrä viittauksia muihin artikkeleihin, viitataan myös ensimmäiseen omaan artikkeliin.
Tämä voidaan toistaa useita kertoja, ja julkaisut ja konferenssit, joihin niitä tarjotaan, eivät ole kovin tarkkoja siitä, vaikka uuden tiedon määrä onkin pieni. Muut tutkijat, jotka tutkivat samaa asiaa, viittaavat tutkija X:n artikkeleiden kautta vanhempiin artikkeleihin, joissa itse asiassa onkin tärkein tieto, mutta tutkija X kerää ”hyödyn” tästä.
Tämä on eräänlainen pyramidirakennelma, jonka avulla viittausten lukumäärä omiin kirjoitelmiin kasvaa lähes ekspotentiaalisesti, vaikka niissä ei ole kuin nimeksi itse tuotettua tietoa.
Kaleva käytti uutiseen yli yhden sivun verran palstatilaa. Tämä kertoo siitä, miten pienet ympyrät Oulun tiede- ja yritysmaailmassa on. Pienikin tapahtuma, jota monissa muissa kaupungeissa ei noteerattaisi lainkaan, on Oulussa TAPAHTUMA, josta täytyy kertoa suurieleisesti.
Blogi on todistanut tätä jo useamman kerran artikkeleissa, joissa on kerrottu oululaisten yritysten mitättömistä tuotteista, joita Kaleva on hehkuttanut ja antanut yritysten syöttää liioittelujaan ja valheitaan lehden sivuilla.
