Felicette-avaruuskissa

Felicette kävi avaruudessa 157 km:n korkeudella ja palasi sieltä takaisin 18.10.1963.

Felicette, joka oli ensimmäinen avaruudessa käynyt kissa, ansaitsee tietenkin muistomerkin, jota varten nyt kerätään rahaa.

https://www.kickstarter.com/projects/sergethew/a-statue-to-felicette-the-first-cat-in-space

Muzo ei toimi

Muutama tukija on saanut Muzon. Tavallisimpia tyytymättömyyden aiheita ovat:

– Pitkä toimitusaika, jopa useita kuukausia siitä, kun se oli lähetetty.

– Muzo ei toimi puhelinapplikaation kanssa, vaan se antaa ilmoituksen: ”Sorry, you are not authorized to use the application, please contact the developer!”

– Muzo ei toimi luvatulla tavalla, eli se ei vaimenna melua. Se vain tuottaa kohinaa ja luonnonääniä.

Moni vaatii rahojensa palauttamista, mikä taitaa olla turhaa, koska sitä ei tule koskaan tapahtumaan.

Muzo-huijaustuotteen takana on Celestial Tribe -niminen yritys, jonka kotipaikka Indiegogon mukaan on San Francisco. Pelkästään sen, että yhdenkään henkilön nimeä ei ole mainittu missään, olisi pitänyt olla riittävä varoitusmerkki siitä, että vaikeuksia voi olla odotettavissa.

Tämä kommentti (Kickstarter) kertoo kaiken olennaisen:

”I just got mine...Muzo is a completely useless scam. I agree with others; this appears to be a noise maker with no noise cancellation tech. The vibrating thing on the bottom is not doing anything in relation to the noise going on outside or inside my house. The app says that I am unauthorized to use the app. The app was developed for an older version of Android but the play store says 4.0 and up. App permissions have access to the microphone, storage, app history, photos and media, Bluetooth and full network access. Muzo is a scam. Celestial Tribe is the scammer. I looked up the shipping info and it looks like it took two months to ship, two months at sea, and was stuck in customs for 4 months. Nice work CT! Take our money and then litterally pick the slowest path possible to the destination. Everyone should get a refund!”

Kolmella eurolla saa kumisen hiomatuen, josta on varmastikin paljon enemmän hyötyä.

Celestial Tribe -niminen yritys löytyy Hong Kongista. Se oli testauttanut laitteen takeeksi siitä, että se täyttää FCC:n vaatimukset häiriösäteilystä. Siihen riittää se, että Muzon lähetyssignaali pysyy speksin määräämän taajuusalueen sisällä eikä teho ylitä maksimitehoa.

Tyhmyydestä saa maksaa, ja kyllä täytyy ollakin todella tyhmä, jos uskoo, että hiomatuen näköinen aparaatti pystyisi vaimentamaan melua. Celestial Triben takana olevilla henkilöillä mahtaakin nyt olla hauskaa.

Edellä olevan kuvan mukaan Lam Chi Kin on Muzon valmistaneen yrityksen johtaja mutta ei ole välttämättä missään tekemisissä sen Celestial Triben kanssa, joka keräsi 2,4 miljoonaa dollaria joukkorahoituspalveluissa. Voi olla, että hongkongilaisyritys on vain eräänlainen bulvaani tai alihankkija, joka oli perustettu valmistamaan MUZO CMW-1200.

Joukkorahoituspalveluilla ei ole mitään vastuuta. Niille vain riittää, että ne saavat omat osuutensa kerätyistä rahoista. Mitä suurempi summa kertyy, sitä enemmän rahaa ne saavat.

Täällä on testausdokumentaatio asiasta kiinnostuneille:

https://fccid.io/2AMP7CWM-1200

Taisteluni

Huuto.netissä on myynnissä ”aatteellinen kirja” Taisteluni vuodelta 1941. Se on ehdoton hankinta kaikille ”alan miehille”. Se on myös oivallinen joululahja heille, sillä tuskinpa tuosta voisi joululahja enää parantua... Koska kirja ei ole kovin yleinen eikä siitä ”sattuneiden syiden vuoksi” oteta enää uusia painoksia, hinta voi kohota melko korkealle.

Kyseinen kirja tuli kerran lainattua Oulun kaupunginkirjastosta, jossa se oli kaksiosaisena laitoksena. Se oli sen verran puisevaa luettavaa, että muutama sivu riitti. Ehkäpä ”alan miehet” kokevat sen lukemisen toisenlaiseksi..?

https://www.huuto.net/kohteet/hitler-taisteluni/457315490

Postin kulkemisen vaikeus

Tilattaessa tuotteita Kaukoidästä niiden saapuminen saattaa kestää jopa useita viikkoja, ja moni saattaa ajatella, että viivästyksen syy on lähtöpäässä, mutta niin ei aina olekaan, vaan jarruna näyttääkin olevan kotoinen Posti (ent. Itella).

Alla oleva tapahtumakirjaus todistaa, että Posti joko tahallaan tai jonkin syyn vuoksi tahattomasti hidastaa lähetysten kulkua. Tuote tilattiin 30.10.2017 ja se näyttää saapuneen Vantaalle jo 6.11.2017 eli viime maanantaina.

Paketti on pienikokoinen, ja siitä huomaa selvästi, että siinä ei ole mitään laittomia tuotteita ja alhaisen hinnan vuoksi siitä ei mene al-veroa eikä tulliakaan, joten tulliselvittelyssä ei pitäisi mennä kovinkaan kauan aikaa. EU-alueelta tilattaessa tuotteet tulevat muutamassa päivässä postilaatikkoon.

Toisinaan tuotteita katoaa matkalla, ja katoamisen syytä voi olla vaikeaa selvittää, mutta tässä tapauksessa, jos lähetys katoaa, syyllinen on tiedossa.

Muzo – hiljaisuuden ”tekijä”

Blogin seuraaja antoi vinkin tästä huijaustuotteesta. Annetaan yrityksen itse kertoa, mistä on kysymys:

”Muzo is the first acoustic device that applies Anti-Vibration Technology for smooth surface. This Exclusive Technology prevents objects from vibrating to minimize any unwanted disturbances nearby.”

Muzossa on ladattava akku (2 kpl), jonka varaus kestää vain 20 tuntia, eli jos laitetta käyttää jatkuvasti, sitä saa myös ladata jatkuvasti. Todennäköisesti akku kestää vielä lyhyemmän ajan.

Kickstarterissa ja Indiegogossa on erittäin pitkät sepustukset, joilla potentiaaliset tukijat yritetään saada uskomaan tähän kusetukseen ja sen toimivuuteen. Muzo muistuttaa toiminnaltaan paljon QuietOn-vastamelukuulokkeita, mutta se ”vaimentaa” melun ei pelkästään korvakäytävästä vaan koko tilasta.

Siinä on kolme eri moodia:

- Serenity mode: to create a silent place by Anti-Vibration

- Sleep mode: to achieve better sleep quality by Scene Creation

- Secret mode: to protect speech privacy by Sound Masking

”Secret mode” olisi varmastikin ollut tarpeellinen Maxwell Smartille, jolla keskustelu pomon kanssa kävi mahdottomaksi käytettäessä ”hiljaisuuskupua”.

Lyhyesti sanoen Muzo synnyttää tilan melulle vastakkaisvaiheisen melun, jonka ”pitäisi” vaimentaa häiriömelu lähes täysin. Muzo kiinnitetään pintaan, joka pystyy ”värähtelemään”, ja värähtelevä pinta toimii sitten ikään kuin kaiuttimen kalvon tavoin vaimentaen ympäristön melun.

Pelkästään jo peruskoulupohjalla pitäisi ymmärtää, että se on mahdotonta, eli Muzo ei toimi niin kuin valmistaja väittää. Melua voidaan toki vaimentaa, mutta siihen vaaditaan aivan toisen kokoluokan laitteet kuin Muzo.

Muzo keräsi 532 666 dollaria Kickstarterissa ja 1 868 319 dollaria Indiegogossa. Kommenttien perusteella vain pari tukijaa on saanut laiteen. Muzon piti valmistua jo viime helmikuussa, mutta se lykkääntyi yli puoli vuotta. Tässä on jotakin niin tuttua...

https://www.kickstarter.com/projects/1280803647/muzo-your-personal-zone-creator-with-noise-blockin

https://www.indiegogo.com/projects/muzo-state-of-the-art-vibration-monitoring-sys-sound-sleep#/

Näyttää olevan niin, että mitä enemmän tuotteen esittelysivulla on kuvia ja kaikenlaisia kaavioita, joilla ei välttämättä ole mitään tekemistä itse tuotteen kanssa, sitä paremmin se uppoaa nettikansaan, joka typeryydestään päätellen taitaa olla melko nuorta.

Kun kerran ”normaalihinnaksi” (retail price) kerrottiin 249 dollaria, ensimmäisten kappaleiden hinnat, 89 ja 119 dollaria, tuntuivat varmastikin ”edullisilta” ja tilaisuudelta, jota ei kannattanut jättää käyttämättä. Nyt se voi ehkä tuntua toisenlaiselta...

Videolla Muzo osoitetaan huijaukseksi niille, jotka eivät sitä aikaisemmin havainneet.

Joukkorahoituspalvelut ja TV-Ostoskanava ovat paikkoja, joissa on mahdollista myydä kaikenlaisia huijaustuotteita, joita tuskin kukaan ostaisi tavallisesta kaupasta. Jos joku oli niin tyhmä, että uskoi kaiken valehtelun, on aivan oikein, että hän joko saa tuotteen, joka ei toimi luvatusti, tai menettää rahansa saamatta mitään. Niin kuin sanotaan, oppirahat täytyy maksaa. Jos niitä maksetaan useamman kerran, se on selvä tyhmyyden osoitus.

Tämä heppu lähetti Muzon electroBOOMille (video yllä). Kokemukset olivat samanlaisia, eli ei toimi.

https://www.youtube.com/channel/UCQ-8KAMB4Vtne34Y_FvTWSg

K-TOR ”Pocket Socket”

Yhdysvaltalainen K-TOR valmistaa ja myy muun muassa veivattavaa USB-käsilaturia. Yrityksen tuotevalikoimaan kuuluu myös 120 volttia tuottavia veivattavia generaattoreita.

Pocket Socket tuottaa yhden ampeerin virran, ja siten se muistuttaa paljon HandEnergy-pallolaturia. Pocket Socket vaikuttaa kuitenkin paljon tehokkaammalta tavalta tuottaa sähköenergiaa. Siitä huolimatta videolla näkyy, miten työlästä viiden watin tehon tuottaminen käsin on. On sanomattakin selvää, että kukaan ei jaksa tehdä sitä kovinkaan kauan.

Pocket Socketia ei voi kuitenkaan haukkua huijaustuotteeksi, koska se varmastikin toimii luvatulla tavalla. Hinta 64,95 USD on selvästikin alhaisempi kuin HandEnergylla.

Koska sähköntuotanto on työlästä ja meluisaa, Pocket Socketista tuskin koskaan tulee mitään myyntimenestystä, mutta se voisi olla luotettava tapa tuottaa sähköä olosuhteissa, joissa muita sähkölähteitä ei ole käytettävissä.

Amazon-verkkokaupan ainoa arvostelu kertoo seuraavaa:

”Love this USB model. Meets my expectations and is perfectly consistent with the description of the unit as advertised. It is very sturdy and reliable. It is also very compact and light. Not for everyday use, but great in emergencies!”

HandEnergy tulee tuskin koskaan saamaan samanlaista arvostelua olettaen, että se yleensä edes ikinä valmistuu.

Kom-teatteri: Kansainvälinen

Kirpputorilta löytyi Kom-teatterin Kansainvälinen C-kasettina (LRC 62) vuodelta 1972. Koska Love Records ei koskaan tehnyt kaseteista uusintajulkaisuja, tietää varmasti, että kasetti on todellakin vuodelta 1972 ja siten (kunnioitettavat) 45 vuotta vanha.

Hyvällä kasettidekillä toistettuna voi vain hämmästellä, miten sen äänenlaatu voi vieläkin olla niin hyvä. Äänenlaatu on selvästikin parempi kuin millään kaupallisella radiokanavalla esitetyllä kappaleella.

C-kasettia on pidetty huonona tallennusvälineenä, joka ei kestä aikaa. Analoginen magneettinen tallenne on toki alttiina ympäristön magneettikentille ja taustasäteilylle, ja sen vuoksi voisi kuvitella, että 45 vuotta olisi tehnyt tehtävänsä, mutta ei: siinä on edelleenkin laaja taajuusalue ja melko suuri dynamiikka.

Kasetin säilytyspaikalla on myös paljon merkitystä tallenteen säilyvyydelle, ja voisi kuvitella, että työväenmusiikkia sisältävää kasettia ei ole pahimman aatteen innon laannuttua säilytetty kovinkaan hyvin...

Loppukevennyksenä äänitteen nimikappale. Vaikka vappuun onkin vielä puoli vuotta aikaa, siitä huolimatta: ”Tää on viimeinen taisto...”

HandEnergy-laturi on huijausta

HandEnergyn (aka Be.Energy) 17. lokakuuta tehdyssä Indiegogon päiväyksessä kerrotaan:

”For now, HandEnergy is being severely tested. A special prototype has been created. It rotates 24/7 on a specially made testing device in order to determine the accurate life time of our energy ball.”

Yritys on siis nyt saanut valmiiksi prototyypin, jolla laturin toimintaa on tarkoitus testata. Indiegogossa kerrotaan kuitenkin, että jo joulukuussa 2016, kun rahan kerääminen alkoi, prototyypin piti olla valmis (”prototype stage”). Näyttää siltä tukijoille myytiin tuotetta, jonka toimivuudesta ei ollut mitään takeita.

”More than that, 20-30 devices will be made in the nearest 2-3 weeks. Various groups of people will test the devices in different conditions. All this is made to reveal in details any possible errors and malfunctions in HandEnergy work.”

Jos parinkymmenen testilaturin valmistamiseen menee useampi viikko, se kertoo siitä, että laturit valmistetaan jossakin nyrkkipajassa, vaikka yritys kiistääkin sen samaisessa päivityksessä: ”We are not a 'garage startup' anymore.”

HandEnergyllä on suuria vaikeuksia saada laturi toimimaan. Se oli vaikeaa jo kolme vuotta sitten, jolloin sitä myöskin myytiin ”valmiina”. Vaikka nyt rahaa onkin enemmän käytettävissä, samat ongelmat näyttävät vain jatkuvan.

Telegraphin jutussa viime tammikuussa kerrottiin, että HandEnergyn olisi pitänyt valmistua viime jo maaliskuussa: ”HandEnergy will be available from March 2017 with an expected retail price of €99 (£84).”

Nykyinen ”arvioitu” valmistumisajankohta on ensi vuoden helmikuu: ”For now, we cannot tell you the exact dates of delivery, but approximately, it should be the end of February 2018.”

Valmistumisen lykkääntyminen vuodella ja toistuvat selitykset ja verukkeet viivästykselle kertovat siitä, että ongelmat ovat niin ylitsepääsemättömän suuria, että mitään valmista ei tule koskaan, mikä oikeuttaa toteamaan, että HandEnergy-laturi on huijausta.

HandEnergyssa on yllättävän paljon elektroniikkaa. Akkuja on kaksi kappaletta. Vikaantumistodennäköisyys näyttää melko suurelta.

Käämin lanka on yllättävän ohutta. Jotta pieneen tilavuuteen saadaan syntymään riittävän suuri magneettikenttä, käämissä tulee olla riittävä määrä kierroksia, mikä luonnollisestikin johtaa hyvin pieneen poikkipinta-alaan. Yhdenkin ampeerin virta lämmittää ohutta kuparijohdinta, ja koska kierrokset ovat tiiviisti toisiaan vasten, lämpövaikutus kertautuu.

Jotta magneettinen kytkentä kelan ja liikkuvien magneettien välillä olisi voimakas, ilmavälin niiden välillä tulisi olla mahdollisimman pieni. Sen hallitseminen tuotannossa on erittäin vaikeaa.

Vaikka yritys julkaisikin syyskuussa yo. kuvat, se ei tarkoita sitä, että HandEnegysta tulisi koskaan mitään. Kuvilla pikemminkin yritettiin vain lepytellä odotukseen tuskastuneita tukijoita.

HandEnergy-laturissa on huono kokonaishyötysuhde

Valmistaja kertoo, että HandEnergyn täytyy tuottaa 20 prosenttia tavallista verkkolaturia suurempi teho, jotta akun latausnopeus olisi sama. HandEnergyn hyötysuhde on siten 20 prosenttia huonompi, mutta todellisuudessa se voi olla vielä tuotakin huonompi. Se tarkoittaa, että 5 watin nimellistehon (1 A @ 5 V) tuottamiseksi laturin generaattoriin täytyy tuoda vähintäänkin 6 watin (J/s) mekaaninen teho.

Esittelyvideoissa laturin vispaaminen ilman todellista kuormaa näyttää kevyeltä, mutta mitä suurempi kuorma siinä on, sitä enemmän generaattori vastustaa gyroskoopin pyörimistä. 6 wattia saattaa tuntua pieneltä teholta, mutta tuollaisen (pienenkin) tehon tuottaminen käsin pidemmän ajan on yllättävän työlästä.

Laturia pitää kieputtaa kuvitellun keskipisteen ympäri, jotta sen sisässä oleva roottori pyörisi, ja roottorin pyörimisnopeus ja tehontuotto ovat suorassa suhteessa laturin kehänopeuteen.

HandEnergylla tuotettu sähkö tulee erittäin kalliiksi vaikka onkin näennäisesti ”ilmaista”. Uutuuden into menee nopeasti ohitse, ja HandEnergy päätynee romukoppaan muiden epäonnistuneiden ostosten joukkoon.

HandEnergy painaa 280 grammaa. Samanpainoisen kappaleen pyörittäminen kädessä esim. 10 minuutin ajan on melko raskasta. Kun mukaan lisätään lataukseen tarvittava 6 watin teho (joka ei tietenkään synny tyhjästä vaan lihasvoimasta), se muuttuu vieläkin raskaammaksi. Käden tekemä työ (käsivarren massa ja sen hitaus) on siten moninkertainen laturin tuottamaan tehoon (6 J/s) nähden.

Paljon energiataloudellisempi tapa sähkön tuottamiseksi olisi vedettävä jousi vanhanaikaisen vedettävän kellon tapaan. Siinä tiukalle vedetty jousi pyörittäisi generaattoria, jonka rakenne voisi olla ideaalinen ja parhaan hyötysuhteen tuottava. Tuollainen laturi olisi kuitenkin isokokoinen ja painava.

HandEnergyssa käytetty idea on vanha, ja siitä on useita patentteja olemassa. Olisikin ihme, jos HandEnergyn toimintaperiaatetta ei olisi jo keksitty aikaisemmin.

HandEnergy on tuotteena täysin epäonnistunut. Juuri tuon syyn vuoksi vastaavia latureita ei ole markkinoilla – tai jos joskus olisikin ollut, ne ovat äkkiä poistuneet. Tuollaisten tuotteiden tukeminen joukkorahoituspalvelussa on kuin ostaisi sian säkissä. Tukija ei voi olla yhtään varma, mitä saa, jos sitten saa lainkaan mitään vastinetta rahalleen. Varmaa on pikemminkin se, että tukija saa toisenlaisen tuotteen kuin odotti saavansa.

HandEnergyn kestävyydestä ei ole mitään takeita. Mutta sen tuskin tarvitseekaan kestää kovin pitkää aikaa, koska valmistaja tietää, että kukaan ei jaksa käyttää sitä kovinkaan kauan, jona aikana sen huono kestävyys voisi tulla esille.

Jos HandEnergy valmistuu joskus, tulee yleiseen myyntiin ja osoittautuu toimivaksi laitteeksi, sen voi silloin ostaa, jos tuollaiselle laturille on todellista tarvetta, mutta sitä ei kannata ostaa ennakkoon, koska siinä on suuria riskejä: se ei toimi luvatusti tai se ei valmistu koskaan.

Ainakin yksi suomalainen on haksahtanut tuohon. 89 dollaria (77 euroa) on paljon rahaa tuollaisesta, jonka toimivuudesta ei ole mitään takeita.

Michael Vagaa ei ainakaan vielä voi kutsua huijariksi, mutta kovin paljon näyttöä siihen ei tosin enää vaadita...

BrightCharger on pelkkää valhetta

BrightChargerin valehtelu alkoi ”patentista” jo kolme vuotta sitten, ja siitä pitäen valehtelu on jatkunut.

BrightChargerin Indiegogossa oleva video valehtelee. Siinä on kolme valhetta, joiden avulla yritys yrittää perustella laturin hankinnan tarpeellisuutta ja saada laturi kalliin hintansa arvoiseksi.

BrightCharger väittää videolla, että puhelimen akun lataaminen jatkuu, vaikka akku on jo varattu täyteen. Tuosta sitten seuraa, että

1) sähköä kuluu turhaan hukkaan,

2) paloriski kasvaa ylikuumenemisen vuoksi ja

3) akun ikä lyhenee.

Nuo kaikki ovat valhetta, koska puhelimen latauspiiri lopettaa lataamisen akun saavutettua tietyn varaustason.

BrightChargerissa itsessään on paloriski, koska se on jatkuvasti jännitteinen, jotta hipaisusta syttyvä led-valo voisi toimia.

Törkeä valehtelu ja pelottelu näyttävät nykyaikana olevan ainoita keinoja myydä tuotteita, joille ei todellisuudessa ole mitään tarvetta!

Kuvassa näkyy, miten epäkäytännöllinen BrightCharger on. Aparaatin kokonaispituus on 115 mm. Koska pallukka tulee pitkän matkaa ulos pistorasiasta, on olemassa riski, että ahtaissa suomalaisasunnoissa, joita tavataan kutsua tilaihmeiksi, jalka osuu siihen ja BrightCharger menee rikki.

BrightCharger on oikeastaan vielä Asmo-laturiakin typerämpi keksintö. Tuntuu siltä, että yritys on tässä niin sanotusti ajanut käärmeen pyssyyn, eli laturi on väkisin haluttu saada tuotantoon ja valmiiksi, vaikka yritys itsekin tietää, miten surkeasta tuotteesta BrightChargerissa on kyse.

Yksi BrightCharger maksoi Indiegogossa toimituskuluineen 46 USD eli yli 40 euroa, joka on noin Asmo-laturin mediaanihinnan luokkaa.

Edellä oli kuva Indiegossa myytävästä BrightChargerista. Alla on kuva vanhemmasta versiosta, joka oli paljon pienempi kooltaan. Laturin valmistaminen tuohon kokoon ei siis onnistunut..?

”Tavoitteena ei ole enempää tai vähempää kuin mullistaa maailma. Keksinnölläni haluan säästää energiaa maailmassa vähintään kuuden ydinvoimalan verran”, vakuuttaa BrightCharger-laturin keksijä Harri Tiainen. Tuo taisi nyt vain jäädä haaveeksi...

Asmo Solutions oli paljon vaatimattomampi: jos kaikki maailman laturit olisi vaihdettu Asmoihin, kaksi ydinvoimalaa olisi voitu sulkea. Jos sama operaatio toteutettaisiin BrightChargerin kanssa, puhuttaisiin peräti kuudesta ydinvoimalasta. Onko BrightCharger sitten kolme kertaa ”tehokkaampi” kuin Asmo-laturi vai miten ero laskennassa oli saatu aikaan..? Vai oliko tämäkin vain yksi valhe muiden lisäksi?