Perinteisesti jokin ”räjähtää”, jos se räjäytetään jollakin räjäytysaineella. Mutta toki pontikkapannukin voi ”räjähtää”, jos paine pääsee siinä kasvamaan liian suureksi.
Näin on ilmeisesti käynyt myös Ylikiimingin muuntajalle, jossa oikosulun vuoksi lämpötila ja paine ovat suljetussa muuntajassa päässeet kasvamaan liian suureksi, jolloin muuntajan kuoren on ollut pakko antaa periksi ja päästää ylikuumentunut muuntajaöljy luontoon.
Ehkäpä räjähtää-sanan käyttäminen ei ole oikein onnistunut valinta tässä tapauksessa, koska kyse oli vain paineentasauksesta muuntajan sisätilan ja ulkoilman välillä. Siksi oikeampi otsikko saattaisikin olla: Muuntaja tasasi painetta yöllä Ylikiimingissä.
Muuntaja-sanan käyttö ei ole suomenopettajien mieleen, koska verbistä johdetussa tekijämuodossa käytetään ja-päätettä ja laitteessa in-päätettä tai vastaavaa. Siksi pitäisikin puhua muuntimesta. (Terveisiä Irmalle Tampereelle.)
Jutun varsinainen helmi on tämä: ”Muuntaja oli yleinen 20 kilovoltin verkkovirtaa käyttövirraksi muuntava muuntaja.”
Vielä aamulla se oli muodossa: ”Muuntaja oli yleinen verkkovirtaa käyttövirraksi muuntava muuntaja.”
Eihän yläjännitteellä tosin ole mitään merkitystä, joten korjattu virke on suunnilleen yhtä naurettava kuin alkuperäinenkin.
Mikä siinä sitten niin naurattaa? ”Muuntaja oli - - - muuntava muuntaja.” Siinäpä onkin tautofoniaa kerrakseen.
Kalevan mielestä on olemassa erityistä verkkovirtaa ja sitten vielä erityisempää käyttövirtaa.
Muuntaja on itse asiassa jännitesovitin erijännitteisten verkkojen välissä. Muuntaja (muunnin) muuntaa siten korkeamman jännitteen matalammaksi jännitteeksi, ja virta muuntuu käänteisessä suhteessa. ”Verkkovirta” on sitä, mitä kulutetaan kuluttajan sähkölaitteessa, kun tämä kytkee laitteensa verkkojännitteeseen.
Kalevan käyttämä sananmuoto ”verkkovirtaa käyttövirraksi muuntava” on siten palturia.
nyt on tehty kärpäsestä härkänen. Kuka jatkaa puuttua kaikkiin sanamuotoihin?
VastaaPoista