Bechuanalandin postimerkkisarja

Bechuanaland, joka oli pitkään Britannian siirtomaa, sai itsehallinnon 1.3.1965 ja itsenäistyi lopulta seuraavana vuonna. Uuden valtion nimeksi tuli Botswana, joka tunnettiin Suomessa aikaisemmin Betšuanamaana.

Eräässä internethuutokaupassa on myynnissä postimerkkisarja, joka julkaistiin itsehallinnon saamisen kunniaksi. Kyseessä näyttää olevan postituore sarja, jonka merkeissä pitäisi siis olla ehyt liimoite.

Erikoista tässä myyntikohteessa on se, että siitä on (neljä tuntia ennen huutokaupan päättymistä) jo tarjottu 7,70 €. Eteläafrikkalaisen postimerkkiluettelon (joka on erään postimerkkikauppiaan myyntihinnasto) hinta kyseiselle sarjalle on R8,00 eli noin 0,80 €.

Huutokaupan hinta on siten kymmenkertainen, mikä on erittäin epätavallista. Luetteloni on tosin vuoden 2002/03-painos, mutta siitä huolimatta postimerkkien arvo ei ole tuosta kovinkaan paljon noussut. Tavallisesti postimerkkien markkinahinta on vain murto-osa niiden luetteloarvosta tai postimerkkikauppiaiden myyntihinnasta. Kohteesta riippuen tuo murto-osa on yleensä 0,2…0,8.

2½ sentin merkistä on tosin olemassa ”virhepainama”, jonka vesileima on peilikuva, ja sen luetteloarvo on noin 20 €. Se on syntynyt siten, että jonkin painoerän painoarkit ovat menneet väärinpäin painokoneeseen, jolloin vesileima näkyy peilikuvana. Koska kohteessa tätä ei ole mainittu, eikä sitä voi havaita kuvasta, virhepainamasta ei voi olla kyse. Tavallisen ja virhepainaman hintaero on 200/1,5 = 133, mistä voidaan päätellä, että noin joka kahdessadas 2½ sentin merkki on virhepainama.

Kuten toisinaan leimattu postimerkki on postituoretta ”arvokkaampi”, niin on myös tässä tapauksessa. Leimatun sarjan hinta on R10,5. Syinä tähän ovat, että 1) kyseisen sarjan myyntimäärä on jäänyt pieneksi ja myymättömät merkit on myyty niiden kelpoisuusajan päätyttyä postimerkkikauppiaille huomattavasti niiden maksuarvoa alhaisemmalla hinnalla, tai 2) suurin osa myydyistä merkeistä on ostettu filatelisista tms. syistä, eikä niitä ollut ollut aikomustakaan käyttää postilähetyksissä.

Hifiharrastus

Oulu-lehti kertoi oululaisesta hifiharrastajasta, joka on sijoittanut laitteisiinsa yli 60 000 euroa. Muutaman metrin mittaiset kaiutinkaapelit maksoivat jo noin 26 000 euroa.

Koska artikkelissa ei kerrota mitään äänilähteistä ja laitteita ohjataan tietokoneella, mieleen hiipii kalvava epäilys siitä, että äänilähde onkin tietokone itse, eli musiikki tulee huonolaatuisista mp3-tiedostoista. Jos näin on, investointi 60 000 euron laitteisiin on ollut turha. Oletettavasti äänilähde on cd-soitin, joka sekään ei tosin ole kaikkien hifistien mieleen, koska (heidän mielestään) digitalisointi vääristää ääntä ja tekee siitä jollakin tavalla luonnottoman kuuloista.

Jos kyseisen hifiharrastaja soittaisi cd-levyjä, eikö silloin voisi olettaa, että artikkelin kuvissa näkyisi cd-levyjä? Artikkelin neljässä kuvassa ei näy AINOATAKAAN cd-levyä, joten aikaisempi olettamus mp3-tiedostojen käytöstä lieneekin sitten oikea. Sanottakoon tässä selvyyden vuoksi, että kukaan itseään kunnioittava tosihifisti ei mp3-tiedostoja kuuntele.

Hifilaitteissa on kovat katteet, ja luultavasti 26 000 euron kaiutinkaapelit myyneen yrityksen kate verottomasta kaupasta on noin 50 prosenttia eli yli 10 000 euroa muutaman metrin mittaisesta kupari/kultajohdosta. Kate laitteiston muissakin osissa on lähes yhtä suuri.

Erittäin kalliiden kaiutinkaapeleiden käyttö perustuu siihen (harha)luuloon, että kullattuja kaapeleita käytettäessä saavutettaisiin parempi ja luonnollisempi äänentoisto. Tässä taitaa kuitenkin olla taistalla lumevaikutus, eli koska hifisti kuvittelee (ja toivoo), että kallis kaapeli kuulostaa paremmalta, se kuulostaakin sitten myös – ja varsinkin silloin, kun kauppa on jo tehty ja kalliit kaapelit ovat osa omaa hifijärjestelmää. ”Täytyyhän 26 000 euron kaapeleiden kuulostaa paremmalta kuin muutaman euron kaapelit!”

Monet hifilehdet ovat järjestäneet sokkotestejä kalliiden ja tavallisten kaiutinkaapeleiden välillä, ja useimpien testien tulos on ollut se, että (kuultavia) eroja niiden välillä ei juurikaan ole.

Onkohan tässä mitään järkeä? 60 000 euron laitteet lojuvat lattialla. Olisikohan sitten niin, että budjetista ei enää riittänyt rahaa laitetelineeseen..?

Kuuntelutila ei kuvien perusteelta vaikuta ideaaliselta musiikin kuunteluun eikä varmastikaan 60 000 euron laitteilla. Seinissä näyttää olevan muutama vaimennuslevy, mutta kokonaisuudessaan kuuntelutilan akustiikka on liian kova, eli siinä on paljon kovia, ääntä heijastavia pintoja, jotka lisäävät kaikua ja pahimmillaan puurouttavat äänen.

Voisikin sanoa, että 60 000 euron laitteet menevät hukkaan kyseisessä kuuntelutilassa ja soitettaessa mp3-tiedostoja. Jos 26 000 euron kaiutinkaapelit vaihdettaisiin muutaman euron hintaisiin kaapeleihin, suurin osa kuuntelijoista ei huomaisi mitään eroa äänenlaadussa.

Mutta onhan järjestelmässä paljon hyvääkin: kaiuttimet ja vahvistin.

Postimerkkiväärennös

Postimerkkejä on menneinä aikoina väärennetty. Sitä on tavallisesti tehty kahdesta syystä: 1) postituskelpoisten merkkien valmistaminen ja 2) filateelinen väärentäminen.

Postituskelpoisten merkkien väärentämistä on tehty silloin, kun kyseinen merkki on vielä ollut käypä, ja niiden valmistamiseen on voitu jopa käyttää alkuperäisiä painolaattoja, jolloin niiden erottaminen ”aidoista” voi olla vaikeaa tai peräti mahdotonta. Ainoat erot aitoihin merkkeihin luvaton valmistamisen lisäksi ovat mahdollisesti hieman erilainen painoväri ja paperilaatu. Tämä on verrattavissa rahanväärentämiseen, vaikkakin taloudellinen hyöty on saattanut jäädä melko pieneksi.

Filateelisen väärentämisen ainoa tarkoitus on filatelistien hämääminen valmistamalla näille harvinaisten merkkien ”näköispainoksia”. Tiettävästi suurin osa niistä on saatu tunnistettua. Tässä toiminnassa on voitu saavuttaa suuri taloudellinen hyöty.

Alla olevassa kuvassa näkyy kaksi Etelä-Afrikan Transvaalin postimerkkiä, joista toinen on väärennös. 1 shillingin kellanvihreä merkki on aito, ja sitä on valmistettu vuosina 1869, 1875 ja 1876. 6 pennyn sininen merkki on sitä vastoin väärennös, ja se yrittää jäljitellä vuonna 1874 painettua aitoa merkkiä.

 

Aidossa merkissä nauhan yläreuna (lähes) koskettaa D-kirjainta,

kun taas väärennöksessä siinä on selvä väli.

Danske Bank

Danske Bank (ent. Sampo Pankki, ent. Leonia ja ent. Postipankki) käyttää Java-ohjelmistoa verkkopankissaan. Jokin aika sitten havaittiin, että siinä oli vakava tietoturva-aukko, jota hyväksikäyttämällä hakkeri olisi voinut kaapata tietokoneen itselleen. Edellinen päivitys oli noin puoli vuotta sitten, joten hakkereilla on ollut tuon verran aikaa ”kaapata” koneita edellyttäen, että he olivat tietoisia tästä haavoittuvuudesta.

Kun tämä tuli tietoturvariski tuli ilmi, Windows blokkasi Javan toiminnan, minkä jälkeen Danske Bankin verkkopankkia ei voinut käyttää. Danske Bank ”hyvänä” Postipankin perillisenä kertoo sivullaan tästä haavoittuvuudesta ja antaa ”neuvoja”, miten Java-päivityksen voi tehdä.

Seuraamalla linkkiä päätyy sivulle, jossa ei kuitenkaan kerrota mitään, miten päivitys tulisi tehdä. Tämä ei kuitenkaan ole mitenkään yllättävää, koska kyseessä on Postipankin suoraan aleneva ”jälkeläinen”. Menneinä vuosina Postipankki ja Leonia olivat valtio-omisteisina pankkeja, joihin mentiin ”työhön”, koska muualle eivät rahkeet (osaaaminen) riittäneet – hieman samaan tapaan kuin että mentiin (ja mennään edelleenkin) valtiolle työhön, koska oma kompetenssi ei yksityisellä sektorilla riittänyt. Ne olivat pankkeja, joissa yksinkertaisenkin asian hoitaminen saattoi tuottaa suunnattomia vaikeuksia.

Viiden tähden sudoku

Forum24-lehdessä julkaistavat Arto Inkalan viiden tähden sudokut ovat perinteisesti olleet melko haastavia. Monet osaavat täyttää alla olevan (10.1.2013 julkaistun) sudokun niin pitkälle, että noin 25 prosenttia numeroista enää puuttuu, mutta siihen sen ratkaiseminen taitaa useimmilla sitten jäädäkin.

Ympyröity kolmonen on ratkaiseva tekijä sudokun saattamiseksi loppuun. Jos sen keksii, loppu onkin sitten melko helppoa.

Suomen presidentti

Joku on havainnut, että Google-kääntäjän historiantuntemus ei ole ihan kohdallaan. Sanoista ”Suomen presidentti, Sauli Niinistö” Google tarjoaa englanninkielistä käännöstä ”Finnish President, Boris Yeltsin”, kuten kuvasta voidaan havaita. 

http://translate.google.fi/?hl=fi&tab=wT#fi/en/Suomen%20presidentti%2C%20Sauli%20Niinist%C3%B6