Waulis Motors kerää lisää pääomaa

Blogi kertoi viime helmikuussa Waulis Motors Oy:stä, joka oli keksinyt menetelmän muuttaa polttomoottorin puristussuhdetta.

http://oulun1.blogspot.fi/2013/02/oy-waulis-motors-ltd.html

Sittemmin yritys on testannut innovaation sisältävää moottoria, ja siitä on uutisoitu joissakin lehdissä, mutta mitään mullistavia uutisia ei ole sen jälkeen kuulunut.

6.4.2013 julkaistussa Oulu-lehdessä kerrotaan:

Pohjalainen aikatauluttaa menetelmän testausta siten, että tulevan puolen vuoden aikana kerätään luotettavaa dataa, kehitetään tuotetta ja koekäytetään moottoria 100-200 tunnin verran. Vasta sen jälkeen käsissä voi olla ensimmäinen Waulis-moottorilla kulkeva auto. ”Silloin eletään ehkä syys-lokakuuta. En näe mitään ylitsepääsemättömiä esteitä sille, ettei näin kävisi.” [kertoo Tapio Pohjalainen]

Puoli vuotta ja muutama kuukausi vielä päällekin on mennyt, mutta mitään uutta ei ole uutisoitu.

Oulu-lehden artikkelin lopussa Pohjalainen lupaa: ”Meille on avautunut sopiva aikaikkuna tälle keksinnölle. Vuoden vaihteessa meillä todennäköisesti on jo ensimmäinen asiakassopimus autotehtaan kanssa.”

Ensimmäinen asiakassopimus autotehtaan kanssa? Sehän ei varmasti pidä paikkansa! Jos niin olisi, siitä olisi varmastikin kerrottu.

Demomoottorin testaamisessa on arvatenkin ilmennyt odottamattomia ongelmia, ja vienee vielä aikaa, ennen kuin moottorin ongelmat on saatu ratkaistua ja rakennettua toimiva moottori, jonka periaate voidaan sitten myydä autotehtaille (jos niissä yleensä halukkuutta ilmenee).

Ongelmista kertoo myös se, että Waulis Motors on juuri keräämässä lisää pääomaa, jota se ilmeisestikin tarvitsee demomoottorin (lisä)testaamiseen. Yritys pyrkii keräämään 160 000–320 000 euroa uutta pääomaa, ja se antaa tuota sijoitusta vastaan 4,57–8,74 prosenttia yhtiön osakkeista. Yhden osakkeen hinta on 4 euroa, ja minimi merkintämäärä on 100 kappaletta. Merkintäaika, joka on alkanut 6.12.2013, päättyy 6.3.2014.

Merkintäajasta on jäljellä 49 päivää (eli melkein puolet on jo kulunut) ja tulos on heikko: seitsemän henkilöä on sijoittanut 7 004 euroa, joka on vain 4 prosenttia minimimäärästä 160 000 euroa.

 

Kun kerran sijoittajien ”nimet” ovat julkisella sivustolla, voidaan ne julkaista tässäkin. Keskimääräinen sijoitus on 1000 euroa.

Näyttää (valitettavasti) siltä, että Waulis ei tule keräämään haluamaansa summaa. Sen täytyy kertoa siitä, että monikaan ei usko innovaation toimivuuteen. Yritys itse sitä vastoin uskoo siihen ja ruusuiseen tulevaisuuteen. Yrityksen arvion mukaan vuoden 2019 liikevaihto, josta suurin osa olisi puhdasta voittoa, koska yrityksen myynti muodostuisi lisenssimyynnistä ilman raskaita kuluja, olisi 180 milj. euroa, ja osinko jaettaisiin vuoden 2020 alussa. Sijoittamalla nyt esim. minimimäärän 400 euroa, jolla saisi 0,011425 prosenttia yhtiön osakkeista ja osingosta, saisi 0,011425 prosenttia vuoden 2019 voitosta, joka voisi esim. olla 150 milj. euroa. Osinkoa 400 euron sijoituksella saisi siten 17 137 euroa, mikä olisi huima tuotto.

Jotta lisenssimyyntiä kertyisi yllä esitetyt määrät, menetelmä pitäisi saada myytyä hieman yli miljoonaan autoon 300 euron kappalehinnalla. Toimivan ja luotettavan demomoottorin saaminen valmiiksi on ehdoton edellytys, jotta jokin autotehdas voisi kiinnostua siitä.

Jos Waulis ei saa tarvitsemiaan rahoja, se ei pysty jatkamaan moottorin testaamista ja kehittämistä, ja edessä voi jopa olla selvitystila, jos se ei selviä veloistaan (mikäli niitä on). Siitä voisi seurata, että jokin autotehdas ostaisi patentin pilkkahintaan ja käyttäisi sitä haluamallaan tavalla.

Jos innovaatio olisi mullistava, se olisi varmasti kiinnostanut aivan eri tavalla. Mutta vasta aika tulee näyttämään, tekivätkö sijoittajat tuottoisan sijoituksen vai heittivätkö he rahansa hukkaan edellyttäen, että tämä keräyskierros onnistuu, mikä ei ainakaan tällä hetkellä näytä kovinkaan varmalta.

Tässä on kyse riskisijoittamisesta, eli pahimmillaan sijoittaja voi menettää kaikki rahansa saamatta mitään vastineeksi. Toinen äärimmäinen vaihtoehto on se, menetelmästä tulee huikea menestys ja sijoittajat ansaitsevat suuria summia monikymmenkertaistamalla sijoituksensa arvon. Mutta ehkäpä realistisin vaihtoehto kulkee kuitenkin noiden äärimmäisyyden välissä, eli Waulis saa myytyä jonkinlaisen määrän lisenssejä muutamalle autonvalmistajalle, mutta mitään menestystarinaa siitä ei tule. Voihan nimittäin myöskin olla aina mahdollista, että menetelmän luotettavuus ja kestävyys ei ole sama kuin moottorin muun tekniikan, ja se tulee olemaan menetelmän kompastuskivi. Takuu- ym. ”pakollisten” korjausten tekeminen suuressa mittakaavassa tulee aina kalliiksi autonvalmistajille, ja se huonontaa niiden mainetta.