Alla on neljän vuoden takainen, hieman
modifioitu blogikirjoitus, joka on jälleen ajankohtainen.
Kuvitteletko sinä voivasi vaikuttaa
MIHINKÄÄN yhdellä vaivaisella äänelläsi? Ehdokkaiden ja
järjestelmän vakuutteluista huolimatta yksi ääni ei vaikuta
yhtään mihinkään. Ja jos sattuisikin sellainen harvinainen
tilanne, että sinun äänesi antaisi ehdokkaallesi
vertailuääniluvun, joka olisi joko sama (josta seuraisi arvonta)
tai yhden suurempi kuin toisen puolueen ehdokkaalla, mitä sinun
läpipäässyt ehdokkaasi voisi tehdä eduskuntaryhmän tahtoa
vastaan? Vastaus on: ei yhtään mitään.
Sinun kannaltasi ei ole mitään
merkitystä, valitaanko ehdokkaasi vai joku toinen saman puolueen
ehdokas, koska he molemmat tulevat (paljoista lupauksistaan ja
uhostaan huolimatta) olemaan vain puolueensa kumileimasimia, jotka
äänestävät sen mukaan, mitä eduskuntaryhmä (lue:
puoluetoimisto) tahtoo ja päättää. Niin se vain on aina ollut ja
tulee aina olemaankin. Vastarannan kiiski huomaa pian vain olevansa
oma eduskuntaryhmänsä, ja koska kyseessä ei ole rekisteröity
puolue, puoluetukeakaan ei enää tule.
Ainoastaan silloin, jos erittäin suuri
ryhmä päättää äänestää tietty(j)ä ehdokasta/ehdokkaita,
sillä voidaan ehkä vaikuttaa johonkin, mutta tuollaisen
toteuttaminen on käytännössä hyvin vaikeaa ellei mahdotonta ja
ehkäpä myös laitonta.
Sinun äänesi ei korreloi kenenkään
toisen äänen kanssa, ellet sitten sovi niin joidenkin toisten
äänestäjien kanssa. Yksi ääni ei siten muuta maailmaa mihinkään
suuntaan, vaikka niin tahtoisitkin. Siksi kannattaakin miettiä, onko
se nähdyn vaivan (jonota ennakkoäänestyspaikalle) arvoista.
Hallituspolitiikka on siinä olevista
puolueista huolimatta ollut vuodesta toiseen likimain samanlaista,
koska siinä on aina vähintään kaksi suurta puoluetta ja ruotsin
kielen puolue (omine sisäänpäin kääntyneine vaatimuksineen).
Vaikka jättäisit äänestämättä, se ei vaikuta tulevan
hallituksen koostumukseen, koska yksi ääni ei muodosta hallitusta.
Siellä tullaan jälleen näkemään suuri joukko tuttuja kasvoja,
jotka vain noudattavat puoluetoimiston tahtoa, eivätkä siinä
ehdokkaasi antamat vaalilupaukset paina mitään.
Suomessa käytetään suhteellista
vaalitapaa, jossa ehdokkaalle annettu ääni menee myös puolueelle
(vaaliliitolle). Eniten henkilökohtaisia ääniä saanut ehdokas saa
vertailuääniluvukseen kaikki puolueen saamat äänet. Toiseksi
eniten ääniä saanut saa vertailuluvukseen puolet jne. Tämä tapa
suosii suuria puolueita, eli ne saavat hieman enemmän paikkoja kuin
niiden osuus äänistä on.
Koska vain pieni osa ehdokkaista tulee
valituksi, äänestämällä ehdokasta, jonka läpimenon
todennäköisyys on pieni, ääni meneekin puolueen ääniharavoille,
joiden joukossa on tavallisesti ryvettyneitä tai muuten vain
kyvyttömiä konkariedustajia. Siinä on silloin mahdollisuus, että
tuleekin äänestäneeksi ehdokasta, jota ei ikinä haluaisi
äänestää.
Äänestämällä ehdokasta, joka ei
tule valituksi, ääni menee hukkaan. Pienillä puolueilla on
tavallisesti vaikeuksia saada edes yksi läpimennyt ehdokas, joten
äänen antaminen tuollaisen puolueen ehdokkaalle on äänen
antamista hukkaan.
Perustuslain vakuuttelusta huolimatta
valta Suomessa ei kuulu kansalle kuin vain yhtenä (äänestys)päivänä
neljän vuoden aikana. Kaikkina muina päivinä valtaa Suomessa
käyttävät puoluetoimistot, jotka toteuttavat vain puoluejohdon ja
muiden intressiryhmien tahtoa.
Uusilla ehdokkailla ja sen jälkeen valituiksi tulleilla kansanedustajilla on sen verran
naiivi kuvitelma, että he voisivat vaikuttaa jollakin tavalla ja
jopa toteuttaa antamiaan vaalilupauksiaan. Tuon sai huomata mm.
liberaalien kansanedustaja Osmo A. Wiio, joka uskoi, että ”hänellä
on mahdollisuuksia saada jotakin aikaan”. Yhden kauden (1975–79)
kestäneen kansanedustajauransa ainoaksi saavutukseksi hän totesi
sen, että hän oli saanut roskakorin eduskuntatalon eteisaulaan.
Wiio sai huomata, että oli olemassa ”On Sovittu”, joka on
päättänyt kaikki asiat. Yhden edustajan ei kannattanut lähteä
sitä vastaan pullikoimaan. [Tiedot Wiiosta Aarne Laitisen kirjasta
Musta monopoli.]
Laitinen toteaa: ”Valta Suomessa
kuuluu puolueille, joita edustaa valtiopäiville kokoontunut
eduskunta.”