Voiko äänestämällä vaikuttaa?

Alla on neljän vuoden takainen, hieman modifioitu blogikirjoitus, joka on jälleen ajankohtainen.

Kuvitteletko sinä voivasi vaikuttaa MIHINKÄÄN yhdellä vaivaisella äänelläsi? Ehdokkaiden ja järjestelmän vakuutteluista huolimatta yksi ääni ei vaikuta yhtään mihinkään. Ja jos sattuisikin sellainen harvinainen tilanne, että sinun äänesi antaisi ehdokkaallesi vertailuääniluvun, joka olisi joko sama (josta seuraisi arvonta) tai yhden suurempi kuin toisen puolueen ehdokkaalla, mitä sinun läpipäässyt ehdokkaasi voisi tehdä eduskuntaryhmän tahtoa vastaan? Vastaus on: ei yhtään mitään.

Sinun kannaltasi ei ole mitään merkitystä, valitaanko ehdokkaasi vai joku toinen saman puolueen ehdokas, koska he molemmat tulevat (paljoista lupauksistaan ja uhostaan huolimatta) olemaan vain puolueensa kumileimasimia, jotka äänestävät sen mukaan, mitä eduskuntaryhmä (lue: puoluetoimisto) tahtoo ja päättää. Niin se vain on aina ollut ja tulee aina olemaankin. Vastarannan kiiski huomaa pian vain olevansa oma eduskuntaryhmänsä, ja koska kyseessä ei ole rekisteröity puolue, puoluetukeakaan ei enää tule.

Ainoastaan silloin, jos erittäin suuri ryhmä päättää äänestää tietty(j)ä ehdokasta/ehdokkaita, sillä voidaan ehkä vaikuttaa johonkin, mutta tuollaisen toteuttaminen on käytännössä hyvin vaikeaa ellei mahdotonta ja ehkäpä myös laitonta.

Sinun äänesi ei korreloi kenenkään toisen äänen kanssa, ellet sitten sovi niin joidenkin toisten äänestäjien kanssa. Yksi ääni ei siten muuta maailmaa mihinkään suuntaan, vaikka niin tahtoisitkin. Siksi kannattaakin miettiä, onko se nähdyn vaivan (jonota ennakkoäänestyspaikalle) arvoista.

Hallituspolitiikka on siinä olevista puolueista huolimatta ollut vuodesta toiseen likimain samanlaista, koska siinä on aina vähintään kaksi suurta puoluetta ja ruotsin kielen puolue (omine sisäänpäin kääntyneine vaatimuksineen). Vaikka jättäisit äänestämättä, se ei vaikuta tulevan hallituksen koostumukseen, koska yksi ääni ei muodosta hallitusta. Siellä tullaan jälleen näkemään suuri joukko tuttuja kasvoja, jotka vain noudattavat puoluetoimiston tahtoa, eivätkä siinä ehdokkaasi antamat vaalilupaukset paina mitään.

Suomessa käytetään suhteellista vaalitapaa, jossa ehdokkaalle annettu ääni menee myös puolueelle (vaaliliitolle). Eniten henkilökohtaisia ääniä saanut ehdokas saa vertailuääniluvukseen kaikki puolueen saamat äänet. Toiseksi eniten ääniä saanut saa vertailuluvukseen puolet jne. Tämä tapa suosii suuria puolueita, eli ne saavat hieman enemmän paikkoja kuin niiden osuus äänistä on.

Koska vain pieni osa ehdokkaista tulee valituksi, äänestämällä ehdokasta, jonka läpimenon todennäköisyys on pieni, ääni meneekin puolueen ääniharavoille, joiden joukossa on tavallisesti ryvettyneitä tai muuten vain kyvyttömiä konkariedustajia. Siinä on silloin mahdollisuus, että tuleekin äänestäneeksi ehdokasta, jota ei ikinä haluaisi äänestää.

Äänestämällä ehdokasta, joka ei tule valituksi, ääni menee hukkaan. Pienillä puolueilla on tavallisesti vaikeuksia saada edes yksi läpimennyt ehdokas, joten äänen antaminen tuollaisen puolueen ehdokkaalle on äänen antamista hukkaan.

Perustuslain vakuuttelusta huolimatta valta Suomessa ei kuulu kansalle kuin vain yhtenä (äänestys)päivänä neljän vuoden aikana. Kaikkina muina päivinä valtaa Suomessa käyttävät puoluetoimistot, jotka toteuttavat vain puoluejohdon ja muiden intressiryhmien tahtoa.

Uusilla ehdokkailla ja sen jälkeen valituiksi tulleilla kansanedustajilla on sen verran naiivi kuvitelma, että he voisivat vaikuttaa jollakin tavalla ja jopa toteuttaa antamiaan vaalilupauksiaan. Tuon sai huomata mm. liberaalien kansanedustaja Osmo A. Wiio, joka uskoi, että ”hänellä on mahdollisuuksia saada jotakin aikaan”. Yhden kauden (1975–79) kestäneen kansanedustajauransa ainoaksi saavutukseksi hän totesi sen, että hän oli saanut roskakorin eduskuntatalon eteisaulaan. Wiio sai huomata, että oli olemassa ”On Sovittu”, joka on päättänyt kaikki asiat. Yhden edustajan ei kannattanut lähteä sitä vastaan pullikoimaan. [Tiedot Wiiosta Aarne Laitisen kirjasta Musta monopoli.]

Laitinen toteaa: ”Valta Suomessa kuuluu puolueille, joita edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta.”