Promilless (Goodwiller Oy)

Oulun 1 -blogi kertoi viime vuoden tammikuussa Goodwiller Oy:stä. Se mitä tuli tuolloin kirjoitettua, pitää edelleenkin paikkansa. Tämän päivän Kaleva kertoi yrityksen saaneen kertakäyttöisen promilletestinsä viimeinkin valmiiksi ja myyntiin valikoituihin kauppoihin ja muihin myyntipisteisiin.

https://oulun1.blogspot.fi/2016/01/goodwiller-oy.html

Edellisessä Kalevan artikkelissa yritys arveli, että ”kertakäyttötestin hinta tulee jäämään alle 10 euron”. Kaksi Promilless-pakkausta, jossa on yhteensä neljä testiliuskaa, maksaa valmistajan verkkokaupassa 14,95 euroa eli yksi testi maksaa 3,75 euroa. Eräs nettiapteekki myy 12 pakkauksen ”perhepakkausta” 75,76 euron hintaan, jolloin yhden testin hinnaksi tulee 3,16 euroa.

On vaikea arvioida tarkasti yhden liuskan valmistuskustannuksia, mutta ne lienevätkin vain joitakin senttejä ja koko pakkauksen noin parikymmentä senttiä. Koska Goodwiller on toiminut jo neljän vuoden ajan ilman mitään muita tuloja kuin veronmaksajien tuki, se haluaa tietenkin päästä nyt rahastamaan uurastuksensa tulokset.

Kuten aiemmin todettiin, Promilless-testiliuskalle ei voi odottaa kovin suurta menestystä. Markkinat ovat pienet ja se on aivan liian kallis. Maailman markkinoillakin sen myynti tulee jäämään marginaaliseksi, jos se edes koskaan etenee sinne asti.

Godwiller kutsuu testiliuskaansa ”luotettavimmaksi promilletestiksi”. Luotettavin? Millä perusteella yritys katsoo voivansa kutsua testiään luotettavimmaksi?

Tuira 1964

Vuonna 1964 otetussa kuvassa näkyy vielä osa Tuiran Keskusaukeasta (Oulu ennen – 2). Liikenneympyrä oli tosin jäänyt Valtatien eteläpuolelle rakennetun kerrostalon alle. Vasemmalla vinottain kulkeva Ouluntie yhdisti Koskitien ja Valtatien.

Seuraavalla vuosikymmenellä kuvan vasempaan alareunaan nousivat Tavaratalo Tapuli, joka Reiskan muistin mukaan käytti mainosfraasia ”Viisas markka ostaa Tapulista”, ja Koski-Halli, joka arvatenkin sai nimensä aikanaan lähistöllä pauhanneesta Merikoskesta. Samalla vuosikymmenellä kuvan etualalle rakennettiin kaksi huoltoasemaa: lähemmäksi Valtatietä Esso ja siitä hieman pohjoiseen Teboil. Niiden tieltä etualalla keskellä näkyvät pientalot saivat lähteä.

Oikeassa yläreunassa näkyy Hartaanselällä uitossa tarvittavia rakennelmia.

Merikosken voimalaitos

Kuvassa näkyy vuoden toiminnassa ollut Merikosken voimalaitos. Huvilatiellä (Merikoskenkatu) näkyy vielä nimensä mukaisesti ”huviloita”, ennen kuin kerrostaloja alettiin rakentaa 60-luvun alussa. Toivoniemi (vaikka onkin tehty saareksi) on osaksi keinotekoinen ja rakennettu ylä- ja alakanavan kaivamisesta ja louhimisesta saadusta maasta.

Vanhasta kartasta voi hahmottaa, miten Merikoski muuttui ja vesiväylät kapenivat padon rakentamisen seurauksena. Pato (patosilta) alkaa alhaalla oikealla näkyvästä Lassinkalliosta. Voimalaitos sijaitsee Välitiestä ylöspäin näkyvän nimeämättömän kapean tien kohdalla.

Toisesta suunnasta otetussa kuvassa näkyy mm. voimalaitoksen ohituskanavaan menossa olevia tukkeja ja Tuiran urheilukenttä vasemmassa ylälaidassa. Toivoniemen itäosa on täysin keskeneräinen. Tarkka katselija havaitsee tästäkin kuvasta Tuiran kirkon ja pitkän puurakennuksen Valtatie 57:ssä, jossa toimi myöhemmin sähköurakointia harjoittanut yritys.

Kauempaa otettu kuva antaa hyvän käsityksen siitä, miten keinotekoisen korkealle Oulujoen vesi padon yläpuolella nousi. Koskitien kerrostalot olivat juuri valmistuneet.

Merikosken valjastaminen vaati pitkän padon rakentamisen. Siihen loppui myös Oulujoen lohen luonnonmukainen vaellus. Nykyinen kalatie on pelkkä vitsi, jonka avulla saadaan padon yläpuolelle nousemaan muutama kala, jotka sitten paluumatkalla takaisin mereen – jos niin mielivät – jauhautuvat silpuksi jonkin voimalaitoksen turbiineissa.

Tukinuittoa Merikoskessa – osa 2

Voimalaitoksen ohitse ohjatut tukit ja niput täytyi koota yhteen lautoiksi ja hinata ne käsiteltäviksi – tavallisimmin Nuottasaaressa sijaitsevalle Oulu Osakeyhtiön sellutehtaalle. Samalla tehtiin myös erottelu, jossa eri omistajien tukit ja niput muodostettiin omiksi lautoiksi, jos se oli tarpeellista.

Vuonna 1953 otetussa kuvassa näkyy uittovarusteita, tukkien kokoamista ja valmiita tukkilauttoja Hartaanselällä.

Uittovarusteita Hartaanselällä. Tukkilaisen täytyi olla taitava vesillä liikkuja.

Ränni Hartaanselällä

Tukkilauttoja Nuottasaaren (Oulu Oy) edustalla

Hinaaja Oulu 21 Hartaanselällä

Uittovarusteita varastoituna Rautasillan läheisyyteen. Se oli Oulujoen uiton ja yhden aikakauden loppu.

Uittovarusteita yläkanavassa.

Tukinuittoa Merikoskessa

Menneinä aikoina joet olivat metsätalouden tärkein kuljetusreitti. Kun joet padottiin, uitto vaikeutui, ja voimalaitoksiin rakennettiin ohitustie uitettaville puille. Siinä täytyi myös huolehtia, että tukit eivät päässeet tukkimaan turbiinien vedenottoaukkoja.

Merikoskessa tukit ohittivat voimalaitoksen yksittäin siihen asti, kunnes siirryttiin nippu-uittoon vuonna 1955. Seuraavassa on kuvattu tukkinippujen ohjaamista voimalaitoksen ohitse.

Kuvassa näkyy vasta valmistunut Merikosken nippu-uittokanava, jota pitkin Oulujoen yläjuoksulta tulevat tukkiniput ohittivat Merikosken voimalaitoksen. Toivonniemen pistetalot hohtavat uutuuttaan.

Tukkiniput ohjattiin puurakenteista ränniä pitkin nippunosturin luokse, joka nosti ne padon ylitse uittokanavaan. Nosturinhoitaja istui padon päälle rakennetussa kopissa.

Tukkiniput täytyi ohjata miesvoimin nosturin kouraan.Siihen tarvittiin neljän miehen työpanos.

Tukkinippu on ylittämässä patoa.

Tukkinippu korkeimmassa kohdassaan toisesta suunnasta nähtynä. Merikosken padotuskorkeus oli tuolloin 10,5 metriä (nykyään 11 m).

Tukkiniput uittokanavan alkupäässä matkalla alakanavaan.

Vaikka kanavassa olikin pieni virtaus, nippujen kulkua täytyi ohjata, jotta ne eivät tekisi tukoksia kanavaan.

Niput menossa alakanavaan.

Tukkiniput alakanavassa matkalla kohti Hartaanselällä tapahtuvaa lautan muodostamista Nuottasaareen hinaamista varten. Voimalaitoksen vasemmassa laidassa näkyy kouru, jota pitkin yksittäiset tukit ohittivat voimalaitoksen, ennen kuin Oulujoella siirryttiin nippu-uittoon.

Edellä käytettiin nimitystä ”tukkinippu”, vaikkakin osa niiden sisällöstä oli ohuempaa kuitupuuta, mutta joukossa oli toki myös tukin mitat täyttäviä puita, vaikkakaan usean päivän uittaminen vedessä ei tehnyt hyvää niille.

Asmo Solutionsin Yhdysvaltojen patenttihakemus

Asmo Solutionsin Yhdysvaltojen patenttihakemus (20170005509) on tullut julkiseksi 5.1.2017. Vuokaavio kertoo, että laturista puuttuu joissakin muissa latureissa oleva ominaisuus, jonka avulla laturi kytkeytyy jännitteettömäksi, kun akku on varautunut täyteen. Asmo-laturissa vaaditaan, että puhelin irrotetaan laturista. Tämä oli tosin tiedossa jo aikaisemmin.

Kuten joissakin kommenteissa on todettu, jos puhelin ladataan yön aikana, laturi pysyy jännitteisenä niin kauan, kunnes puhelin irrotetaan liitosjohdosta. Tuon ajan Asmo-laturi on yhtä ”turvaton” tai ”palovaarallinen” kuin mikä tahansa muu laturi.

Teksti kertoo, että hakemusta oli muutettu sen jälkeen, kun se oli jätetty patenttivirastoon tammikuussa 2015. Vaatimukset 1–9 on poistettu. Koska ensimmäiset vaatimukset ovat aina tärkeimpiä ja seuraavat vaatimukset ovat niitä täydentäviä ja tarkentavia, näyttää siltä, että loput kahdeksan vaatimusta ovat enemmän tai vähemmän uusia.

Poistetut vaatimukset taitavat olla samoja, jotka WIPO torppasi viime elokuussa. Kuten aikaisemmin on todettu, A1-vaiheesta on pitkä matka B-vaiheeseen, joka on siis myönnetty patentti. Siinä voi kaikkine selvittelyineen kulua jopa useita vuosia.

Vaatimukset ovat patentin tärkein kohta, ja niistä riidellään lakituvassa. Mikään ei takaa, että ne olisivat sellaisenaan lopullisessa patentissa, jos sellainen tullaan koskaan myöntämään.

Tässä ne ovat.

1-9. (canceled)

10. A battery charger comprising: an electrical input connector coupleable with mains electricity; an electrical output connector coupleable with a device to be charged; a transformer transforming the mains electricity power from the electrical input connector to lower voltage power for the electrical output connector; an on/off-switch between the electrical input connector and the transformer; and an electronic circuit configured to control the battery charger; wherein the electronic circuit is configured to control the battery charger such that if the electrical input connector is connected to the mains electricity, and the electrical output connector becomes connected with the device to be charged, the electronic circuit is configured to sense wake-up current coming from the device to be charged and the on/off-switch is controlled on such that the transformer is connected to the mains electricity, whereby the battery charger starts to charge the device to be charged.

11. The battery charger of claim 10, wherein the electronic circuit is configured to control the battery charger such that if the electrical input connector is connected to the mains electricity, but the electrical output connector remains disconnected from the device to be charged, the on/off-switch is controlled off such that the transformer is disconnected from the mains electricity, whereby the battery charger does not consume the mains electricity power.

12. The battery charger of claim 10, wherein the electronic circuit is configured to control the battery charger such that if the electrical input connector is connected to the mains electricity, and the electrical output connector is connected with the device to be charged, the electronic circuit is configured to sense when the device to be charged is fully charged, whereupon the on/off-switch is controlled off such that the transformer is disconnected from the mains electricity, whereby the battery charger stops to consume the mains electricity power.

13. The battery charger of claim 10, wherein the electronic circuit is configured to control the battery charger such that if the electrical input connector remains connected to the mains electricity, but the electrical output connector becomes disconnected from the device to be charged, the on/off-switch is controlled off such that the transformer is disconnected from the mains electricity, whereby the battery charger stops to consume the mains electricity power.

14. The battery charger of claim 10, further comprising a user-operable switch, which, when operated, controls the on/off-switch on such that the transformer is connected to the mains electricity, whereby the battery charger starts to charge the device to be charged even if a battery of the device to be charged is empty, which prevents the device to be charged to provide the wake up current.

15. The battery charger of claim 14, wherein the user-operable switch is in the electrical output connector or adjacent to the electrical output connector.

16. The battery charger of claim 10, wherein the device to be charged operates according to the USB OTG-standard.

17. The battery charger of claim 16, wherein the device to be charged, after being connected to the electrical output connector, provides the wake-up current in a host state.

18. The battery charger of claim 17, wherein the device to be charged changes from the host state to a device state after a predetermined delay, whereupon the battery charger starts to charge the device to be charged.

Keski-Tuira

40-luvun lopulla otetussa kuvassa, josta oli tehty postikortti, näkyy Tuiran itäistä keskiosaa Koskitien ja Valtatien välillä. Etualalla sijaitsee sata vuotta sitten valmistunut Tuiran kirkko, jota laajennettiin 50 vuotta myöhemmin.

Toinen kuvan kivirakennus (ylhäällä vasemmalla) on ns. Komun talo Valtatiellä. Siitä neljän rakennuksen verran itään päin Valtatie 57:ssä näkyy pitkä puinen liikerakennus, jossa toimi mahdollisesti jo kuvan oton aikaan mutta ainakin myöhemmin OOK:n baari. 70-luvun lopulta 80-luvun alkupuolelle rakennuksen vasemmassa päässä toimi A-ryhmän sähköasennusliike Suomen Olvis Ky, jota ”johti” blogin varhaisemmasta kirjoituksesta tuttu Autobonusta tavoitellut henkilö. Reiska tietää kertoa, että yritys oli myös Sähkötarkastuslaitoksen valtuuttama öljypoltinhuolto. Rakennus purettiin 80-luvun alkupuolella, ja siihen nousi liikerakennus, jossa toimi mm. ravintola Park 57.

Tuiran urheilukenttä näkyy kuvan ylälaidassa.

Laanila ja Itä-Tuira

Nokkalan koulu kuvattuna hieman Merikosken voimalaitoksen käyttöönoton jälkeen. Kuvasta on selvästi havaittavissa patoamisen aiheuttama vedenpinnan nousu koulun rannassa.

Laanilan alkuperäiset kerrostalot rakennettiin 60-luvulla lukuun ottamatta seuraavia jo 50-luvun puolella valmistuineita: Hoikantie 8 sekä Hintantie 29 ja 31 (Lindvallin talo).

1956 valmistunut Hoikantie 8 tullaan lähivuosina korvaamaan uudella rakennuksella, josta todennäköisesti tulee 3-kerroksinen viereisen Hintantie 11:n tapaan. Kuvasta huomaa selvästi, että rakennus ei ole enää edustavimmillaan.

Kuusamon suuntaan kuljettiin Hintantietä pitkin, niin kuin kartasta on havaittavissa. Kartassa näkyy uuden Kuusamontien linjaus. Kun tie siltoineen valmistui, Hintantie yhdistettiin siihen. Oulujoen ylitti tuohon aikaan pelkkä rautatiesilta.

Rautatien länsipuolella sijaitsi kymmeniä taloja. Valtatien itäpäässä lähellä rautatietä numeron 7 alapuolella sijaitsi pieni kauppa, joka oli toiminnassa vielä 70-luvun alussa. Reilun sadan metrin päässä, Valtatie 56:ssa, toimi toinen kauppa.

Itä-Tuira oli 50-luvun alussa idyllisen näköinen. Kuva lieneekin otettu vasta valmistuneen rautatien ylittävän Kuusamoon menevän maantiesillan päältä.

Merikosken Saippuatehdas

Tuirassa Koskitien varrella toimi Merikosken Saippuatehdas aivan makeistehdas Merijalin vieressä. Saippuan valmistus alkoi vuonna 1906.

Oulu ennen – 6

Myllytulli on myös kokenut suuria muutoksia, vaikkakin nämä ajoittuivat seuraavalle vuosikymmenelle eli 90-luvulle. Voidaan hyvinkin objektiivisesti todeta, että 70-luvun lopun Myllytulli on paljon nykyistä idyllisempi.

Nahkatehtaan rakennukset olivat tuolloin eri käytössä kuin nykyään. Pauligin talossa (Kasarmintie 7) toimi yliopiston kirjasto. Päällisnahkatehtaassa oli (yliopiston) eläinmuseo. Viereisessä rakennuksessa tulevat humanistit saivat opetusta.

Tehdasalue näytti varsin toisenlaiselta 1940-luvun lopulla.

Maaliskuisena päivänä 1986 otetun kuvan etualalla näkyy Puuseppä Oy:n rakennuksia hieman ennen niiden purkamista.

Kuvassa näkyy 1961 valmistunut yliopiston harjoituskoulu, joka tunnettiin myös nimillä opettajainvalmistuslaitos (OVL) ja opettajainkoulutuslaitos (OKL).

50-luvun alkupuolella otetussa kuvassa on paljon samaa kuin yli 30 vuotta myöhemmin otetussa. OVL:ää ei ollut vielä rakennettu. Åströmin nahkatehtaalle menevä raidepari näkyy kuvassa.