Alkoholi vs. huumeet

Monien nykyisin huumeiksi luokiteltavien aineiden käyttämistä ei ollut kriminalisoitu vielä sata vuotta sitten, vaan niitä pidettiin tuolloin eräänlaisina ”nautintoaineina”, vaikkakin niiden käyttöä ja käyttäjiä saatettiin kuitenkin hieman paheksua. Tuon jälkeen käytännössä jokaisen lääkeaineen tai luonnosta saatavan aineen, joka vaikuttaa keskushermostoon, käyttäminen muutoin kuin lääkärin määräyksestä ja ohjauksessa on tullut rangaistavaksi teoksi.

Aina kun julkisuuteen putkahtaa uusi ”aine” – oli se sitten jokin laillinen, muuhun käyttöön tarkoitettu valmiste tai suoraan huumeeksi tarkoitettu – jolla on jonkinlaisia huumaavia vaikutuksia, se luokitellaan nopeasti huumausaineeksi, jonka käyttäminen on lainvastaista. Näyttääkin siten siltä, että kaikenlaisten ”huumaavien” aineiden käyttäminen on kiellettyä, eikä sillä ole väliä, saadaanko ”huume” luonnosta vai onko se synteettinen valmiste.

Yhteiskunta on ottanut tiukan asenteen siihen, että yksittäinen kansalainen ei saa niin sanotusti sekoittaa nuppiaan huumaavilla aineilla. Jos hän niin tekee, siitä on lievimmilläänkin seurauksena oikeudenkäynti ja sakkorangaistus. Seuraavaksi suurempi huumerikos on huumaavien aineiden myynti, josta törkeänä huumausainerikoksena seuraa tavallisesti vankeusrangaistus – ehdollisena tosin ensimmäisellä kerralla.

Koska huumausaineiden käyttäminen, myynti ja välittäminen on kriminalisoitu, siitä seuraa, että huumeet ovat erittäin kalliita (niiden arvoon nähden), mikä puolestaan aiheuttaa huumeita käyttäville rahaongelmia, jotka täytyy ratkaista rikollisilla keinoilla. Huumeiden kriminalisointi synnyttää siten toisaalle rikollisuutta, jonka kustannukset voivat olla paljon suuremmat kuin suoraan huumeiden käytöstä syntyvät.

Huumekauppa on rahassa mitattuna yksi maailman suurimmista teollisuudenaloista, ja kaikki tulot ovat verovapaita. Yksikään valtio ei saa senttiäkään verotuloja laittomasta huumekaupasta.

Joitakin poikkeuksia lukuunottamatta huumeidenkäyttäjät liikkuvat omissa porukoissaan, ja heitä on tavallisesti vaikea tunnistaa päihteettömistä. He eivät myöskään juuri herätä huomiota ”harrastuksensa” parissa.

Alkoholin käyttö ja siihen suhtautuminen on nykyään vapaampaa ja myönteisempää kuin koskaan. Alkoholin reaalihinta on myöskin alhaisempi kuin koskaan aikaisemmin. Alkoholia saa nykyisin lähes kaikkialta ja aamusta iltaan – myös sunnuntai mukaanlukien. Jos jokin henkilö haluaa tulla juovuksiin tai olla juovuksissa, se onnistuu hyvin helposti, eikä se maksa juurikaan mitään.

Alkoholin käyttöä ei ole kriminalisoitu millään muulla tavalla kuin että autoa ei saa ajaa juovuksissa (yli 0,5 promillen alkoholipitoisuus veressä). Muuten juovuksissa voi olla missä tahansa ja tehdä lähes mitä tahansa – kunhan ei vain riko lakia.

Alkoholin käyttöön – katsomatta siihen onko se ”väärinkäyttöä” vai sen lievemmän muodon mukaista ”kohtuukäyttöä” – liittyy paljon välittömiä ja välillisiä lieveilmiöitä, joiden synnyttämät kustannukset ovat paljon suuremmat kuin koko alkoholiveron tuotto.

Kirjoituksen tarkoitus ei ole puolustella huumeiden käyttöä vaan vain osoittaa epäsuhta, joka vallitsee huumeiden ja alkoholin ”luvallisen” käytön välillä. Molemmat ovat keskushermostoon vaikuttavia aineita, jotka aiheuttavat riippuvuutta. Sen tähden tuntuukin ihmeelliseltä, että alkoholin käyttö on luvallista ja sen katsotaan olevan vain normaali vapaa-ajan viettotapa, kun taas huumeiden käytön kriminalisointi on viety äärimmilleen.

Jos huumeiden käyttö on kiellettyä, suhtautumisen alkoholin käyttöön ei pitäisi olla yhtä sallivaa kuin mitä se nykyisin on.