Ydin- ja tuulisähköä

Maahan rakennetaan seuraavan kymmenen vuoden aikana kaksi uutta ydinvoimalaa, ellei eduskunnan enemmistö sitten vastoin kaikkia odotuksia hyväksykään hallituksen ehdotusta. Kuten tunnettua, tyhmyys on rajaton luonnonvara ja suomalaiset on tyhmä kansa. Esityksen kaatuminen vain todistaisi (jälleen kerran) kansanedustajien ja näiden äänestäjien tyhmyyttä.

Jos kotitalouksien sähkönkulutus kasvaa jatkuvasti ja suuntaus on sama myös teollisuudessa, joka tarvitsee kilpailukykynsä säilyttämisen vuoksi halpaa sähköä, hallituksen esitys lisäydinvoiman rakentamiseksi on ainoa oikea ratkaisu. Energiavaltaista raskasta teollisuutta ei nimittäin pyöritetä tuulivoimalla tai millään muullakaan vaihtoehtoenergialla.

Ydinsähkön tuotannollinen ongelma on sen säädettävyys, jota ei juurikaan ole: ydinreaktori on joko käynnissä täydellä tehollaan tai sitten se ei ole. Jos tehoa voidaankin säätää, säätö on erittäin hidasta. Ydinvoimalat tuotavat edullista perusenergiaa, jota täydennetään ja säädetään muilla nopeasti säädettävillä tuotantomuodoilla.

Sähkötuotannon perusongelma on sähkön varastoimattomuus, eli sähköä täytyy joka hetki tuottaa tarkalleen kuormituksen (eli sähkönkulutuksen) mukainen määrä. Jos tiettynä hetkenä tarvitaan jokin tehohuippu, maassa täytyy olla kapasiteettia sen tuottamiseksi, ja vielä niin, että tuotannon lisäys voidaan tehdä nopeasti. Toinen vaihtoehto on sähkön tuonti naapurimaasta, mutta siinä käytettävällä siirtoyhteydellä on tietty maksimi kapasiteetti, jolla sähköä voidaan tuoda maahan.

Maahan pitäisi rakentaa vuoteen 2020 mennessä noin 900 uutta kolmen megawatin tuulivoimalaa. Määrä tuntuu suurelta, ja sitähän se todella onkin. Sopivia sijoituspaikkoja on aika vähän, ja sopivimmat niistä on rannikkoalue, jota Suomessa on Torniosta Vehkalahdelle mitattuna noin tuhat kilometriä, joista ehkä 900 kilometriä voisi teoriassa olla käytettävissä tuulivoimalan sijoituspaikaksi. Tuolloin yksi yli satametrinen tuulivoimala sijaitsisi kilometrin välein koko rannikkoseudulla, jolloin yhden voimalan luota näkisi säätilan mukaan vähintäänkin kaksi viereistä voimalaa.

Tuulisähköllä on tiettyjä ongelmia, jotka vähentävät sen houkuttelevuutta vakavasti otettavana energiantuotantomuotona. Voimaloiden rakentaminen on kallista, ja niiden sähköntuotto on täysin riippuvainen tuulioloista. Jos jollakin aluella on tyyni sää, on selvää, että tuuligeneraattorien siivet eivät pyöri eivätkä ne tuota sähköenergiaa. Tuulivoimalaitos tuottaa sähköenergiaa nimellistehollaan vain tietyissä tuulioloissa, jotka vallitsevat suhteellisen harvoin. Kaikkina muina aikoina (60–80 prosenttia ajasta) tuulivoimala tuottaa sähköä alle nimellistehonsa, eli se toimii huonolla keskimääräisellä hyötysuhteella.

Usein selkeinä talvisina pakkaspäivinä, kun sähkönkulutus on suurimmillaan, maassa valitsee korkeapaineen vuoksi tyyni sää, jolloin tuulivoimalat seisovat sananmukaisesti tyhjän panttina sen sijaan, että ne tuottaisivat vastiketta niihin tehdyille suurille investoinneille. Ne ovat silloin täysin hyödyttömiä.

Lyhyesti sanoen: jos maassa halutaan nyt ja tulevaisuudessa käyttää (kotimaista) sähköenergiaa, siihen täytyy olla olemassa tarvittava kapasiteetti.