Kuten tekstissä todetaan, kuparin louhiminen ja jalostaminen oli ollut erittäin työlästä. Kaivostoimintaa harjoittanut tilallinen myös piti talossaan kauppaa, joka oli pitäjän ensimmäisiä ellei sitten peräti ensimmäinen. Siksi ihmetyttääkin hieman, miten ”kaivosyrittäjällä” oli riittänyt aikaa kaikkeen tuohon muun tilanhoidon ohella.
Tämä on esimerkki menneen ajan tarinasta, joka katoaa sen myötä, kun sen kertojat poistuvat keskuudestamme. Artikkelissa haastatellut henkilöt tuskin ovat enää kertomassa tätä tai mitään muutakaan tarinaa pitäjän ja kylän unohduksiin painuneesta historiasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti