Alkoholismia käsiteltiin jo
vanhemmassa kirjoituksessa, mutta koska monet radiokanavat
mainostavat sitkeästi apuaalkoholismiin.fi-sivustoa erilaisilla
mainoksilla ja tämä aihe on niin koominen, aiheeseen on jälleen
syytä palata.
Viime vuosina alan ”harrastaminen”
on yleistynyt, ja sen vuoksi puhutaan hienommin ”viiniharrastuksesta”
tai ”olutharrastuksesta”. Muuttamalla juominen ”harrastukseksi” halutaan ikäänkuin ottaa etäisyyttä muihin runsaasti alkoholia kuluttaviin, mutta se on vain itsensä pettämistä, ja siihen uskoo vain ”harrastaja” itse. Muut ovat alkoholisteja tai juoppoja, mutta hän on vain ”harrastaja”. Oulussa toimii Oulun Olutseura
ja Viiniseura Oulun Munskänkarna
Jotta kehitys olisi looginen, vielä
pitäisi perustaa alkoholiseura tai kansanomaisemmin viinaseura. Nämä
olisivat sitten ”alkoholiharrastajia” tai ”viinaharrastajia”,
ja he keskittyisivät ”harrastuksessaan” Alkon myymiin, yli 17
tilavuusprosenttia alkoholia sisältäviin tuotteisiin. Seuran nimi olisi Oulun Viinaseura, ja
seuran motoksi (tunnuslauseeksi) sopisi ”Koskenkorva is king” tai
lyhyemmin ”Kossu is king”. Seuran logo voisi yksinkertaisesti
olla tyylitelmä merkeistä ”17+”, joka kuvaisi sitä, että
jäsenille kelpaavat vain väkevät. Seuran tunnuslaulu olisi Irwinin ”Alko pistää pulloon”, ja sanat ”Tämä koura tarttuu vain Alkon oven kahvaan” kuvaisi seuran ideologiaa täydellisesti.
Viini- ja olutharrastajat luulevat muka
tietävänsä kaiken ”harrastuksestaan” ja olevansa alan
ammattilaisia, mutta todelliset ammattilaiset löytyvät alan miesten
– ja miksi ei myös naisten – keskuudesta. Rähjäinen baari on
paikka, josta löydät todellisen olutharrastajan. Hänellä on
vuosikymmenten kokemus ”harrastuksestaan”.
Hän ei hienostele oluttuntemuksellaan,
eikä hän voi esitellä kotoaan löytyvää laajaa
tuontiolutvalikoimaa, mutta hänen kotoaan löytyy sitä vastoin suuri määrä
kotimaisten olutlaatujen tyhjiä pulloja ja tölkkejä. Hän tietää,
että olutlaadusta riippumatta ne kaikki sisältävät tietyn määrän
– tavallisesti 4,7 % – etyylialkoholia, joka riittävästi
annosteltuna menee nuppiin – ja sehän se on tämän ”harrastuksen”
ainoa tarkoitus. Hän ei myöskään ole nirso oluen tarjoilulämpötilan suhteen, vaan hänelle maistuu aina olut niin taskulämpimänä kuin ulkona osittain jäätymään päässeenäkin.
Todellista viiniharrastajaa et löydä
hienosta ravintolasta tai viiniseurasta, jotka ovat vain teeskenteleviä aloittelijoita
varten. Todellisen viiniharrastajan löydät – niin, mistäpä
muualtakaan kuin – alan ”todellisten harrastajien” keskuudesta.
Tavallisesti he istuskelevat puistoissa, rannoilla ja kaikkialla,
missä dokut tapaavat nyt olla. Heillä on pitkä kokemus
”viiniharrastuksesta”, vaikkakin heidän tuntemansa
viinivalikoiman laajuus ei nyt päätä huimaakaan. He ostavat aina
mahdollisimman halpaa viiniä, joiden tavallisimpia kauppanimiä ovat Sorbus, Vinetto ja Carillo.
Jäsenyys olut- ja viiniseuroissa on vain
eräänlainen orientoitumisvaihe kehityksessä ”todelliseksi
alan harrastajaksi”. Se tarjoaa nimittäin siistimmän tavan syventää ”alan”
osaamista, ja niinpä lopulta moni löytääkin itsensä alan
ammattilaisten joukosta joko olutbaarissa ja nuotiotulilla muiden
deekujen seurassa.
Esiintyminen julkisuudessa joko olut-
tai viiniharrastajana on kuin sanoisi: ”Katsokaa, minusta tulee
isona alkoholisti!”
Viini- ja olutharrastaminen on helppoa. Päinvastoin kuin monissa muissa harrastuksissa siinä ei tarvita mitään kallista oheisrekvisiittaa. Viini- ja olutharrastajalle riittää vain pullonavaaja ja sopiva lasi. Ja mikä parasta: sitä voi harrastaa lähes kaikkialla ja yksin tai suuremmassa porukassa. Nykyajan asenteet ja moraali ovat muuttuneet niin paljon, että näitä ”harrastajia” ei katsota enää paheksuvasti, vaikka vielä muutama vuosikymmen taaksepäin tuomio olisi ollut jyrkkä: juoppo.
Viini- ja olutharrastaminen on helppoa. Päinvastoin kuin monissa muissa harrastuksissa siinä ei tarvita mitään kallista oheisrekvisiittaa. Viini- ja olutharrastajalle riittää vain pullonavaaja ja sopiva lasi. Ja mikä parasta: sitä voi harrastaa lähes kaikkialla ja yksin tai suuremmassa porukassa. Nykyajan asenteet ja moraali ovat muuttuneet niin paljon, että näitä ”harrastajia” ei katsota enää paheksuvasti, vaikka vielä muutama vuosikymmen taaksepäin tuomio olisi ollut jyrkkä: juoppo.