Missä hän on nyt?

Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä julkaistaan Missä hän on nyt? -artikkelisarjaa, jossa kerrotaan lehdessä aikaisemmin haastatellun henkilön nykyisiä kuulumisia. Oulun 1 -blogi kokeilee samaa ja palaa 30.12.2010 julkaistuun kirjoitukseen Metrojunakeksinnöllä maailmalle, jossa kerrottiin ”suomalaisesta metrojunakeksinnöstä”

http://oulun1.blogspot.fi/2010/12/metrojunakeksinnolla-maailmalle.html

Kalevan ylistävässä artikkelissa (jota tekstissä siteerattiin) oli niin paljon uhoa, että kyseistä blogikirjoitusta oli täysin mahdoton kirjoittaa vakavasti. Nyt, kaksi vuotta myöhemmin, on aika palata takaisin aiheeseen ja katsoa, onko metrojunakeksinnöstä mitään uutta.

Keksijä uhosi kommentissaan myönnetyllä patentilla, mutta mikähän mahtaa olla totuus? Patenttitietokannasta löytyy 13.10.2011 päivätty englanninkielinen hakemus, joka on samansisältöinen kuin 2010 löytynyt suomenkielinen hakemus ja jossa on mukana kansainvälinen tutkimusraportti. Tutkimusraportti on mielenkiintoinen dokumentti, koska se kertoo karusti, mitkä ovat patentin myöntämisen edellytykset.

Alla oleva kuvakaappaus tutkimusraportista on melko murskaava. (X-kirjaimet ovat pahoja.) Luettelon ensimmäinen dokumentti on Ollikaisen oma vanhempi hakemus, joten siitä ei kannata välittää. Kahdessa seuraavassa dokumentissa on useita vaatimuskohtia, jotka ovat samat kuin Ollikaisella ja jotka Ollikaisen täytyy poistaa, jotta hakemuksen käsittely voisi edetä. Toisen dokumentin, jonka haltija on Pfleiderer Infrastrukturur Gmbh, vaatimuskohdat ovat aivan samat kuin kolmannen dokumentin, joka on siis myönnetty patentti vuonna 1975. Tästä syystä toisen dokumentin käsittely on jäänyt A1-vaiheeseen, eli sen käsittely on todennäköisesti keskeytetty, koska mitään patentoitavaa ei ollut jäänyt jäljelle.

Dutta Dipak et al. ovat siis saaneet patentin vaatimuksilleen, jotka ovat samat tai samankaltaiset kuin ne, jotka esiintyvät luettelossa näkyvillä numeroilla Ollikaisen hakemuksessa. Tämän perusteella voisi sanoa, että Ollikainen on joutunut muuttamaan paljon hakemustaan edellä esitettyjen patenttiloukkausten vuoksi. Usein, kun loukkaavat vaatimukset poistetaan, jäljelle ei jääkään enää juuri mitään patentoitavaa, ja hakija keskeyttää hakemuksen käsittelyn.

Aika tulee näyttämään, onko tämä myös Ollikaisen kohtalo. Ollikainen voikin sitten sarkastisesti todeta: ”Metrojunakeksinnöllä mentiin maailmalle, mutta maitojunalla palattiin takaisin kotiin.”