Kannattaako lopettaa tupakointi?

Stumppi.fi-sivusto, joka mainostaa itseään monilla radiokanavilla, on keskittynyt erittäin suppeasti vain yhteen asiaan: tupakoinnin lopettamiseen tai ainakin sen yrittämiseen, koska yrittämisen asteelle se useimmilla taitaa vain jäädäkin.

Otsikkoon viitaten: kannattaako se? Monet ovat saattaneet polttaa jopa kymmenien vuosien ajan, johon mahtuu varmastikin monia ”lopettamisyrityksiä”, mutta jostakin syystä se ei ole koskaan oikein onnistunut – ehkäpä lyhyitä tupakkalakkoja lukuunottamatta. Onko se sitten ollut niin vaikeaa, vai onko tupakoitsijalta puuttunut todellinen tahto lopettaa? Vai olisiko taustalla jokin järkevämpi syy?

Kannattaako lopettaminen sitten? Jos tämä harrastus on jatkunut vuosikymmenien ajan, se olisi vain yksinkertaisesti sääli lopettaa hyvä harrastus, johon rahaakin on varmasti uponnut ihan kivasti. Sehän olisi vain suoranaista rahan tuhlausta!

Harrastukseensa vakavasti suhtautuvat polttavat varmastikin yhden askin päivässä, jolloin vuosikulutus on 365 askia. Jos yksi aski maksaa neljä euroa, harrastukseen menee vuodessa rahaa 1460 euroa. Kymmenen vuoden investointi ”harrastukseen” (nykyrahassa) olisi siten 14 600 euroa, joka on jo ihan kohtalainen summa. Kaksikymmentä vuotta tupakoinut olisi siten sijoittanut lähes 30 000 euroa harrastukseensa. Lopettaminen 20 vuoden jälkeen tarkoittaisi yksinkertaisesti vain sitä, että koko 30 000 euroa olisi mennyt täysin hukkaan ja tupakoitsija joutuisi myöntämään sen itselleen. Ehkäpä siinä nikotiinin sumentamassa nupissa mieleen saattaisi juolahtaa ajatus, mitä kaikkea muuta 30 000 eurolla olisi voinut ostaa.

Voisi kuitenkin hyvin sanoa, että kauan sitten aloitettua harrastusta ei tietenkään kannata lopettaa. Sehän todistaisi vain sen, että vuosikymmenien savuttelu olisi siten ollut vain turhaa ja vailla tarkoitusta. Toisaaalta vanha tupakoitsija voisi näin jälkiviisaasti ajatella, kannattiko silloin kauan sitten aloittaa koko harrastus, koska siitä eroon pääsemisen vaikeus on varmasti jo tuolloin ollut yleisesti tiedossa.

Sivuston mukaan seuraavia vieroitusoireita todennäköisesti syntyy, kun tämä ”harrastus” lopetetaan yhtäkkiä: ärtyisyys, kärsimättömyys, tupakanhimo, levottomuus, keskittymisvaikeudet, univaikeudet, päänsärky, makeanhimo ja ruokahalun lisääntyminen. Nuohan näyttävät jopa pahemmilta kuin narkoottisten aineiden ”väärinkäyttäjien” vieroitusoireet. Jo näiden oireiden välttäminen on hyvä syy pysyä harrastuksen parissa ja luvata itselle, että ”ikinä en harrastustani lopeta”.

Hullujussin vanha rallatus ”Polta tupakkaa” vie mielestä kaikki haihatukset ja väärät kuvitelmat tupakoinnin lopettamisesta ja auttaa pysymään harrastuksen parissa, josta on jo ehtinyt tullut elämäntapa. Vannoutuneen tupakoitsijan motoksi sopisi hyvin: ikinä en lopeta.

Paroni von Münchhausen ja auton akun lämmittäminen

Autoliike Veho mainostaa Arctic Heat Controlin valmistamaa akkulämmitintä ja toimitukseen mukaan kuuluvaa akkuvaraajaa. Hinta asennuksineen on huima 479 euroa! Asennuspakettiin kuuluu: akkulämmitin, akkuvaraaja, tarvittavat kytkentäjohtimet ja asennustyö.

Oulun 1 -blogi on jo aikaisemmin käsitellyt kyseistä akkulämmitysjärjestelmää artikkelissa

http://oulun1.blogspot.fi/2011/02/arctic-battery-heater.html

ja artikkelin loppuosassa:

http://oulun1.blogspot.fi/2010/02/sahkoauto-ei-toimi-pakkasessa.html

Kun akkua varataan moottorilämmittimen ollessa kytkettynä sähköverkkoon, akkuvaraajan kehittämä jännite syötetään myös akkulämmittimeen. Jotenkin tässä tulee mieleen Paroni von Münchhausen, joka onnistui kiskomaan itsensä tukasta ylös suosta. Jos autopaikalla on verkkosähkö käytettävissä moottorin ja sisätilojen lämmittämiseen, lämmitetyn moottorin käynnistymisen ei pitäisi olla mikään ongelma. Käynnistäminen purkaa vain hiukan akkua ja purettu varaus palaa takaisin akkuun ennemmin tai myöhemmin. Jos on muutaman päivän pakkasjakso ja ”kylmä” akku varautuisikin hieman hitaammin ajon aikana, varaus palaisi takaisin akkuun sitten, kun ilma lauhtuu. Jos sähkölaitteiden yhteenlaskettu kulutus ylittää auton laturin tuoton ja akku purkautuu sen vuoksi, ei akun lämmittäisestä ole mitään apua.

Akun nopeasta varaamisesta olisi hyötyä vain silloin, jos akkua puretaan toistuvasti, kuten esim. käytettäessä polttoainetoimista lämmitintä, joka purkaa akkua sitä enemmän, mitä kauemmin lämmitystä käytetään. Mutta tässä on jälleen ristiriita: polttoainetoimista lämmitintä käytetään henkilöautoissa tavallisesti vain silloin, kun verkkosähköä ei ole käytettävissä autopaikalla, ja jos sähköä ei ole käytettävissä, ei verkkosähköä käyttävästä Arctic battery heaterista ole mitään hyötyä. Pelkästään akkusähköä käyttävästä mutta vasta moottorin käynnistymisen jälkeen alkavasta akkulämmityksestä voisi tuolloin olla jotakin hyötyä, jotta akku varautuisi (mahdollisesti) nopeammin, mutta silloin osa laturin tuottamasta sähköstä, jos sitä kylmällä ilmalla yleensäkin jäisi yhtään yli auton omilta sähkölaitteilta, menisi akun lämmitykseen ja olisi pois akun latausvirrasta. Suurin syy akun purkautumiseen talvella ei ole kylmän akun huono varautuminen vaan se, että laturin tuotto ei riitä auton kaikille sähkölaitteille ja osa sähköstä otetaan akusta.

Jos akun hidas purkautuminen talven aikana on ongelma, siihen on olemassa edullisempikin keino kuin 479 euroa maksava Paroni von Münchhausen -viritys. 240 eurolla saisi neljä kappaletta 60 euron hintaisia akkuja, jotka kukin kestävät varmasti pari vuotta. Kahdeksan vuoden ajan olisi uusi akku käytössä joka talvi, ja rahaa säästyisi 239 euroa. Autoon asennettu akkulämmitysjärjestelmä menee todennäköisesti auton mukana, kun se myydään, joten siinä voisi sanoa hyvästit 479 eurolle.

Suomen suurin aurinkovoimala

Salolaisen Astrum-keskuksen katolle on valmistunut Suomen suurin aurinkovoimala. Voimalan mitoitettu huipputeho on 322,56 kW. Järjestelmään kuuluu 1 344 aurinkopaneelia, ja sen vuotuinen tuottoarvio on 300 MWh.

Kyseinen kiinteistö on surullisenkuuluisan Salora Oy:n entinen tehdasrakennus, jota on tosin laajennettu useaan otteeseen. Salora Oy ja varsinkin sen johto ja eräät sos.dem.-puolueen johtohenkilöt olivat useasti uutisotsikoissa 70-luvun loppupuolella, kun Saloran väitettyä lahjontaa valtiollisen kuvaputkitehtaan Valco Oy:n perustamisen mahdollistamiseksi käsiteltiin monissa eteläsuomalaisissa raastuvanoikeuksissa.

Niin kuin muutkin vastaavat hankkeet Suomessa tämäkin vaikuttaa hieman hölmöläisten puuhastelulta. Aurinkovoimalan toiminnassa Suomessa on selvä paradoksi: sen maksimiteho ajoittuu ajankohtaan, jolloin energiantarve on minimissään ja vastaavasti talvella, jolloin energiantarve on maksimissaan, se ei käytännössä tuota mitään. Kallis investointi on siten noin puolen vuoden ajan täysin tuottamattomana, mutta siihen kohdistuvat ympäristörasitukset ovat kuitenkin suurimmillaan.

Laitetoimittajan ilmoittama huipputeholukema 322,56 kW vaikuttaa hieman oudolta. Ja varsinkin kun lukema on täysin teoreettinen – ja ehkäpä saavutettavissa vain jossakin trooppisessa maassa – tuntuu ihmeelliseltä, että lukema on ilmoitettu noinkin tarkasti eli kahden desimaalin tarkkuudella, eli laitos tuottaisi maksimissaan 322 kilowattia ja sen päälle vielä 560 wattia. Kun kerran valmistajakin tietää, että huipputeholukema on täysin hypoteettinen, minkä vuoksi se on kuitenkin ilmoittanut sen medialle tuollaisella tarkkuudella?

Laitoksen hintaa ei ole kerrottu julkisuudessa, mutta sen voi helposti arvioida. Kouvolan pientalon aurinkovoimala maksoi kaksi euroa watilta. Salossa laitteiston koko tuo alennusta hintaan, mutta toisaalta suuren koon vuoksi kaapelointi maksaa suhteellisesti enemmän, joten varovainen hinta-arvio voisi olla 1,5 euroa/watti. Tuolloin hinta olisi 483 840 euroa eli noin puoli miljoonaa euroa. Yhden paneelin hinnaksi tulisi siten 360 euroa.

Tuottoarvioksi on kerrottu 300 MWh. Kuten tarkkaavainen lukija huomaakin, kyseessä on vain ”arvio”, joka hyvin suurella todennäköisyydellä ei koskaan tule toteutumaan. Tuottoarvion esittäminen toteutuvaa paljon suuremmaksi on vain markkinointihypetystä, eikä siihen kannata suhtautua vakavasti. Jos laitetoimittaja esittäisi realistisen arvion, joka voisi arviolta olla noin 30…50 prosenttia tuota alhaisempi, laitoksen kannattavuuden tarkastelu asettuisikin aivan toiseen valoon, ja se voisi osoittaa, että hankinta ei nykyisillä energianhinnoilla olisikaan järkevä.

Alla olevassa kuvassa on esitetty auringon korkeus Oulussa horisontista mitattuna vuoden aikana. Alin korkeus (2 astetta) saavutetaan talvipäivän seisauksen ja suurin korkeus (47 astetta) kesäpäivän seisauksen aikaan.

Kuvaajan abskissalle rajaama alue on jaettu osiin auringon intensiteetin (säteilyvoimakkuuden) mukaan. A-kirjaimella merkityt alueet kuvaajan alussa ja lopussa ovat sellaisia, joina aikoina auringon säteily on niin heikkoa, että aurinkopaneelin teho on mitätön tai nolla. Ne kattavat kuitenkin noin 5,4 kuukautta eli lähes puolet vuodesta. Kuukauden pituisten B-jaksojen aikana paneeli tuottaa jonkin sähköenergiaa verran mutta arviolta noin kolme kertaa vähemmän kuin seuraavien C-jaksojen aikana. Tuotto onkin sitten suurimmillaan muuna aikana. D-jakso sijoittuu heinäkuuhun.

Kuvasta voidaan päätellä, että D- ja E-jaksojen, jotka sijoittuvat touko-, kesä- ja heinäkuuhun, paneeli tuottaa enemmän energiaa kuin koko muuna aikana eli 9,4 kuukauden aikana. Aurinkovoimala tuottaa siis eniten energiaa silloin, kun sitä vähiten tarvittaisiin. Korostettakoon, että kaavio on vain summittainen ja siinä on tehty joitakin yksinkertaistuksia, mutta se antaa kuitenkin jonkinlaisen käsityksen siitä, miten ”hyvin” aurinkopaneelijärjestelmät sopivat maahan, jonka keskilatitudi sijaitsee vain hieman napapiirin eteläpuolella.

Astrum-keskuksen kiinteistönomistaja arvioi voivansa myydä kesällä, jolloin laitteiston tuotto (arviolta) ylittää oman kulutuksen, ”ylijäämäsähköä” paikalliselle verkkoyhtiölle, mutta onko tuossa mitään järkeä? Kesällä kulutus koko maassa on pienimmillään ja sähkön hinta alhaisimmillaan. Kalliilla laitteistolla tuotettua sähköä myytäisiin siten aikana, jolloin sitä on koko maassa ”liikaa”, käytännössä ilmaiseksi.

Ilmastonmuutosskenaarikkojen mukaan tulevaisuudessa, kun pahin ”uhka” toteutuu, sadanta ja pilvisyys muina aikoina kuin kesällä lisääntyvät, mikä varmasti vähentää aurinkovoimaloiden tehontuottoa. Heidän mukaansa tuolloin olisi vielä suurempi tarve päästöttömille energiantuottomuodoille, mutta aurinkovoimalat näyttäisivätkin toimivan vielä huonommin kuin nykyisin.

Nykyisin on suosittua pudottaa lumia pientalojen katoilta. Jos siellä on aurinkopaneeleita, jotka tarjoavat ylimääräistä tarttumispintaa lumelle, lumenpudotus vaikeutuu tai käy jopa mahdottomaksi. Jokainen ylimääräinen kappale katolla lisää katolle kertyvän lumen määrää.

Aurinkovoimaloiden myyminen maassa, jossa on lyhyt kesä, auringon korkeuskulma on korkeintaan 52 astetta (keskiarvo on 47 astetta), pilvinen säätyyppi on tavallisin ja lunta sataa keskimäärin viiden kuukauden ajan, osoittaa todellisia myyntimiestaitoja tai sitten vaihtoehtoisesti maksavien asiakkaiden todellista ymmärtämättömyyttä ja typeryyttä. Se on hieman sama asia kuin yrittäisi myydä hiekkaa Saharan maiden asukkaille tai jäätä eskimoille.

Niin tässä kuin edellisessäkin aurinkovoimalasta kertovassa artikkelissa on ”unohtunut” eräs tärkeä asia, jota ei välttämättä tule heti ajatelleksi: aurinkovoimala tuottaa energiaa vain silloin, kun aurinko on riittävän korkealla horisontin yläpuolella. Se ei siis tuota mitään yöllä, aamu- tai iltahämärässä eikä näitä seuraavina tai edeltävinä parin tunnin pituisina jaksoina, kun aurinko ei ole riittävän korkealla horisontin yläpuolella. Tässä on siis toinen paradoksi: talvella, kun päivä on lyhyt ja yö pitkä, se tuottaa vain lyhyen hetken ajan vuorokaudessa energiaa, jos sitten silloinkaan, vaikka pitkinä ja kylminä talviöinä ja lyhyinä talvipäivinä energiantarve olisi suurimmillaan.

Tuulivoima, jonka teho vaihtelee sääolosuhteiden mukaan, tuottaa kuitenkin energiaa myös öisin, vaikkakin öisin on tavallisesti heikkotuulisempaa. Energian varastoiminen suuressa mittakaavassa on vaikeaa ja kallista. Talvella, jolloin tuotto on minimissään (ja tarve maksimissaan), mitään mahdollisuutta varastoimiseen ei luonnollisestikaan olisi, koska mitään ”varastoitavaa” ei olisi. Vastaavasti kesällä, jolloin ylijäämäsähköä mahdollisesti voisi syntyä, sitä voitaisiin varastoida, mutta olisiko taloudellisesti järkevää rakentaa kallis varastointilaitteisto varastoimaan sähköä yön pientä kulutusta varten?

Näyttää vahvasti siltä, että niin sää- kuin luonnonolosuhteetkin ovat aurinkoenergian laajamittaista käyttöä vastaan Suomessa. Jossakin pienkäytössä, esim. kesämökki, se voi toimia kesäaikaan, mutta kaikki muut käyttökohteet vaikuttavat melko mahdottomilta niin käytettävyyden kuin taloudellisten syidenkin vuoksi

Alla oleva kaavio on edellä olevaa tarkempi ja ottaa huomioon myös päivän pituuden. Ero näkyy selvimmin juuri A-jaksoissa, jotka ovat tässä edellistä pienempiä, ja päivänseisausten välisissä jaksoissa, jotka ovat vastaavasti suurempia – niinkuin niiden pitääkin olla pidemmän päivän vuoksi. Kaavio tuo myös edellistä selvemmin esille sen asian, että aurinkovoimalan tuotto on päivanseisausten välisenä aikana (eli puolen vuoden ajan) mitätön, ja juuri sinä aikana, jona energiantarve olisi suurimmillaan.

Mikä on äärioikeisto?

Monet asiat ja käsitteet, joilla on kaksi vastakkaista puolta, voidaan asettaa kuvitellulle janalle, jossa niiden sijainti neutraalista keskipisteestä kuvaa asian tai käsitteen vahvuutta eli niiden poikkeamaa neutraalista tai ”normaalista”. Sitten kun asia tai käsite sijaitsee janan jommassakummassa äärimmäisessä päässä, voidaan asiaa tai käsitettä täsmentää ”ääri”-etuliitteellä. Tämä ”ääri” kuvaa siten asian tai käsitteen äärimmäistä vaikutusta tai vahvuutta.

Kuten on tunnettua, niin Suomessa kuin monissa muissakin maissa äärioikeistolaisen liikkeen esikuvana pidetään usein 30- ja 40-luvuilla Saksassa toiminutta Adolf Hitlerin perustamaa NSDAP-puoluetta. Puolueen nimi suomeksi on Saksan kansallissosialistinen työväenpuolue. Tuon puoleen kannattajia kutsuttiin natseiksi, ja vastaavasti nykyisiä äärioikeistolaisia tai tuon aatteen kannattajia kutsutaan usein uusnatseiksi.

NSDAP-puolueen nimessä on kaksi sanaa, sosialistinen ja työväen, jotka särähtävät korvassa. Nämä käsitteet ovat aina olleet yhteydessä vasemmistolaisuuteen mutta eivät missään nimessä oikeistolaisuuteen. Miten ihmeessä sitten nykyisiä uusnatseja, jotka joko avoimesti tai peitellymmin pitävät Hitleriä esikuvanaan, voidaan kutsua äärioikeistolaisiksi? Miten sosialistinen työväenpuolue voi sijaita puoluekentän äärimmäisessä oikeassa laidassa? Eikö tässä ole selvä käsitteellinen ristiriita?

Supernauts

Kauppalehti kertoo, että ”Suomalaisen Grand Crun kunnianhimoinen mobiilipeli lanseerataan sopivasti itsenäisyyspäivän aattona Suomen App Storessa”.

Grand Crun kehittämä Supernauts on rakentamiseen ja luovaan suunnitteluun keskittyvä sosiaalinen peli. Sen saa vain iPadille ja iPhonelle.

Supernautsin kolmiulotteisessa maailmassa pelaajat rakentavat pala palalta avaruusmaailmaansa, ratkaisevat tehtäviä ja lentävät tulvivalle maapallolle pelastamaan pulaan jääneitä ihmisiä.

Pelaajien keskinäinen vuorovaikutus on Grand Crun mukaan viety Supernautsissa tavallisiin mobiilipeleihin verrattuna uudelle tasolle, sillä pelaajat voivat pelata, rakentaa ja keskustella yhdessä.

Supernautsissa pelaajan tehtävänä on pelastaa maan asukkaat, jotka ovat jääneet mannerjään sulamisen aiheuttaman tulvan saartamiksi. Heidät pitää viedä turvaan maan kiertoradalle luotuun uuteen elinympäristöön.

Edetäkseen kosketusnäytöllä toimivassa pelissä pelaajan tulee muokata maastoa ja rakentaa taloja tai vaikkapa avaruusasemia hyödyntämällä yli sataa rakennusmateriaalia. (Kursivoitu teksti Kauppalehden.)

Kun kerran uutisen otsikko oli ”Miljoonilla luotu suomalainen pelilupaus ulos tänään”, voisi olettaa, että pelin kehittämiseen on todellakin käytetty miljoonia. Ja mitä on saatu aikaan? Infantiili ja typerä mobiilipeli, jota todennäköisesti tulee pelaamaan henkilö, jota sopivat kuvaamaan samat attribuutit.

Kuva pelistä kertoo kaiken olennaisen... Yrityksen perustajien aikaisempaa ”osaamista” voi ihailla Habbo Hotellissa, jonka layoutista löytyykin paljon yhtäläisyyksiä Supernautsin kanssa.