Kaleva kertoi aamun lehdessä
suunnittelevansa rakennuttaa painotalonsa katolle maan suurimman
aurinkovoimalan, jonka olisi tarkoitus valmistua jo vuoden kuluttua.
Järjestelmän tehoksi luvataan 400 kilowattia, ja sen tuottamiseen
tarvitaan 1600 paneelia.
Uusiutuvaan energiaan – niin tuuli-
kuin aurinkoenergiaankin – liittyy tavallisesti paljon hypetystä,
eikä Kalevan aurinkosähköjärjestelmä tee siinä minkäänlaista
poikkeusta. Uutisessa kerrotaan: ”Oulun Energian laskelmien mukaan
noin 10 prosenttia Kalevan painotalon vuotuisesta sähkönkulutuksesta
pystytään tuottamaan aurinkoenergialla ja kirkkaana kesäpäivänä
jopa 90 prosenttia painolaitoksen sähköstä saadaan
aurinkopaneelien kautta.”
Mitä tämä tarkoittaa? ”...kirkkaana
kesäpäivänä jopa 90 prosenttia painolaitoksen sähköstä saadaan
aurinkopaneelien kautta.” Kirkkaana kesäpäivänä järjestelmän
tuotto lieneekin suurimmillaan mutta painotalon kulutus
pienimmillään. Eihän siten ole varmastikaan ihme, jos järjestelmän maksimiteho riittää (arvion mukaan) kattamaan 90 prosenttia
kulutuksesta aikana, jolloin kulutus lieneekin pienimmillään.
Edellä olevasta voidaan päätellä,
että kaikkina muina aikoina, jolloin kulutus on suurempi,
järjestelmä kattaa entistä pienemmän osan kulutuksesta.
Kalevan painokoneen tärkein tehtävä
lieneekin Kalevan painaminen, joka tapahtuu aina yöllä, jotta
painos olisi valmiina aikaisin aamulla alkavaa jakelua varten.
Aurinkopaneelien tuotto on varmasti pienimmillään yön pimeimpinä
tunteina, eikä valoisa kesäyö sitä juurikaan muuta, koska
paneelit on suunnattu kiinteästi etelään ja aurinko on illan ja
aamun välisenä aikana luoteen ja koillisen välillä, mikäli
sattuu nyt edes olemaan horisontin yläpuolella.
Lisäksi uutisessa kerrotaan, että
Oulussa olisi ”Pohjois-Saksaa vastaavat aurinkosähkön
tuotanto-olot”, mutta sehän ei tietenkään pidä paikkansa. Yhtä
valheellista olisi väittää, että Pohjois-Saksassa olisi
samanlainen ilmasto kuin Oulussa. Juuri tällaisella vääristelyllä
Suomeen käytännöllisesti sopimattomia aurinkosähköjärjestelmiä
saadaan myytyä hyväuskoisille typeryksille.
Mikä sai Kalevan ryhtymään
tällaiseen taloudellisesti kannattamattomaan hankkeeseen? Vastaus
löytyy uutisesta talousjohtajan kertomana: ”Investointi on
valtiovallan tukien jälkeen taloudellisesti kannattava ja järkevä.”
Ilman veronmaksajien tukea hanke olisi siis jäänyt toteutumatta.
Kaleva tuskin hyötyy
aurinkojärjestelmästä millään muulla tavalla kuin saa siitä
veronmaksajien kustantamaa myönteistä julkisuusarvoa. Ainoa
todellinen hyötyjä on saksalainen laitevalmistaja.
Suurista aurinkopaneelijärjestelmistä
ei ole kovin pitkäaikaisia kokemuksia. Kaleva laskee järjestelmän
käyttöiäksi 25 vuotta. Aurinkopaneelien tehontuotto laskee
vanhenemisen vuoksi, mutta koska kyseessä on melko uusi tekniikka,
kukaan ei osaa sanoa, mikä järjestelmän tuotto on 25 vuoden
kuluttua. Jos se tuottaisi uutena ihanneolosuhteissa luvatut 400
kilowattia – mikä lieneekin ylioptimistinen arvio – on varmaa,
että tuotto 25 vuoden ikäisenä olisi selvästikin tuota pienempi.
Niin Kaleva kuin järjestelmän
toimittaja, Oulun kaupungin sähkölaitos, haluavat maalata
aurinkoenergiasta yliruusuisen kuvan. Liioittelemalla kaikkea –
tehontuottoa, aurinko-olosuhteita ja kestoikää – ja saamalla
siihen vielä yhteiskunnan tukea, se saadaan tahdotusti näyttämään
kannattavalta.